Lue keskustelun säännöt.
Tämä "Sain lapsen, joka särki sydämeni" -juttu. Miten tarina on päätynyt lehtiin? Paljon muitakin kysymyksiä herää
17.04.2022 |
Kommentit (382)
Siitä saa joku mies taas hyvän tyttöystävän itselleen 10v päästä. Yrittää kaikkensa mutta mikään ei kelpaa, miehelle sanotaan vaan että et osaa käsitellä naisia, sinun vikasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on täysin tyypillinen Asperger + AHDH. En tajua missä takapajulassa häntä on tutkittu. Joku lahko?
Jep, jos kuvaus olisi 80-luvulta niin ymmärtäisin. Ei nykypäivänä jätetä tutkimatta ja muutenkaan neuvolassa näitä edes tajuta. Ihan itse olisi voinut ja pitänyt ne tutkimukset vaatia jo aiemmin.
Ärsyttävä juttu jotenkin, kun jotain oleellista tossa jätetään kertomatta.
päiväkodissa jo huomataan, sitten kutsutaan eltot ja keltot. Kyllä neuvolassakin huomataan, täytyy olla aktiivinen ja saada lapselle apua.
Kyllä tuollaisen lapsen kanssa tulee ikävä niitä aikoja, kun lapsen saattoi viedä metsään tai saunan taakse ja kertoa, että peto vei. Onhan se kamalaa ja väärin, mutta kuka jaksaa elää noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on täysin tyypillinen Asperger + AHDH. En tajua missä takapajulassa häntä on tutkittu. Joku lahko?
Jep, jos kuvaus olisi 80-luvulta niin ymmärtäisin. Ei nykypäivänä jätetä tutkimatta ja muutenkaan neuvolassa näitä edes tajuta. Ihan itse olisi voinut ja pitänyt ne tutkimukset vaatia jo aiemmin.
Ärsyttävä juttu jotenkin, kun jotain oleellista tossa jätetään kertomatta.
No ei jätetä. Ihmeellinen käsitys ihmisillä siitä kuinka loistavaa suomalainen terveydenhuolto muka on.
Kyllä vanhemmat ja jopa muut viranomaiset saavat taistella lapsen puolesta, että hän pääsee riittäviin tutkimuksiin.
-alalla jo 20 vuotta olleena-
Moni täällä on epäillyt tuota artikkelin kidnappausjuttua. Itse en epäile sitä yhtään. Älyllisesti kehittynyt ja mahdollisesti impulsiivinen ihminen voi toimia juuri näin. Ei ilkeyttään vaan siksi, ettei hänen päähänsä juuri sillään hetkellä mahdu mitään muuta kuin se, miten päästä tilanteesta pois. Sosiaalinen konteksti, toisille aiheutettu harmi ja hämminki ja seuraukset eivät putkahda tällaisissa tilanteissa usein autistin mieleenkään. Tämän takia näitä tilanteita pitää käydä huolella jälkeenpäin läpi. Kertoa hyvin selväsanaisesti, kuinka vakava asia on väittää tulleensa kidnapatuksi jne. Silti uusia arvaamattomia tilanteita tulee aina eteen. Kaikkea on mahdoton ennakoida, sillä mielikuvitus ei taivu kaikkeen.
Voin fiksun, mutta impulsiivisen autistitytön äitinä kertoa, että monet tilanteet, joihin elämässä olemme joutuneet, ovat osin olleet täysin absurdeja. Ihmiset ovat olleet silti meitä kohtaan ihailtavan ymmärtäväisiä, sillä he yleensä tajuavat, ettei lapsi ole ihan normaali. Joskus olen myös kertonut asiasta. On ollut kiva huomata, että valtaosa ihmisistä toivoo toisille hyvää, ja kriittiset osaa yleensä pitää mölyt mahassaan. Tiedän silti, ettei tämä ole kaikkien nepsylasten vanhempien kokemus, valitettavasti. Meillä oli onni saada diagnoosi hyvissä ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä on epäillyt tuota artikkelin kidnappausjuttua. Itse en epäile sitä yhtään. Älyllisesti kehittynyt ja mahdollisesti impulsiivinen ihminen voi toimia juuri näin. Ei ilkeyttään vaan siksi, ettei hänen päähänsä juuri sillään hetkellä mahdu mitään muuta kuin se, miten päästä tilanteesta pois. Sosiaalinen konteksti, toisille aiheutettu harmi ja hämminki ja seuraukset eivät putkahda tällaisissa tilanteissa usein autistin mieleenkään. Tämän takia näitä tilanteita pitää käydä huolella jälkeenpäin läpi. Kertoa hyvin selväsanaisesti, kuinka vakava asia on väittää tulleensa kidnapatuksi jne. Silti uusia arvaamattomia tilanteita tulee aina eteen. Kaikkea on mahdoton ennakoida, sillä mielikuvitus ei taivu kaikkeen.
Voin fiksun, mutta impulsiivisen autistitytön äitinä kertoa, että monet tilanteet, joihin elämässä olemme joutuneet, ovat osin olleet täysin absurdeja. Ihmiset ovat olleet silti meitä kohtaan ihailtavan ymmärtäväisiä, sillä he yleensä tajuavat, ettei lapsi ole ihan normaali. Joskus olen myös kertonut asiasta. On ollut kiva huomata, että valtaosa ihmisistä toivoo toisille hyvää, ja kriittiset osaa yleensä pitää mölyt mahassaan. Tiedän silti, ettei tämä ole kaikkien nepsylasten vanhempien kokemus, valitettavasti. Meillä oli onni saada diagnoosi hyvissä ajoin.
Tarkoitin sanoa, että älyllisesti kehittynyt ja impulsiivinen AUTISTI voi toimia juuri näin (ei tietenkään kuka tahansa ihminen).
Terv. sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on täysin tyypillinen Asperger + AHDH. En tajua missä takapajulassa häntä on tutkittu. Joku lahko?
Jep, jos kuvaus olisi 80-luvulta niin ymmärtäisin. Ei nykypäivänä jätetä tutkimatta ja muutenkaan neuvolassa näitä edes tajuta. Ihan itse olisi voinut ja pitänyt ne tutkimukset vaatia jo aiemmin.
Ärsyttävä juttu jotenkin, kun jotain oleellista tossa jätetään kertomatta.No ei jätetä. Ihmeellinen käsitys ihmisillä siitä kuinka loistavaa suomalainen terveydenhuolto muka on.
Kyllä vanhemmat ja jopa muut viranomaiset saavat taistella lapsen puolesta, että hän pääsee riittäviin tutkimuksiin.
-alalla jo 20 vuotta olleena-
Eikä hoitopolulla tarvitse tulla vastaan kuin yksi ihminen, joka pystyy torppaamaan vanhemman kaikki hyvät aikeet, kuten meille tapahtui.
Lapsellamme oli suuria vaikeuksia kymmenvuotiaana ja pääsimme perheneuvolaan psykologille. Kävimme siellä monta kertaa ja yritin saada lapseni tutkimuksiin, niin ei. Kaikki lapsen ongelmat johtuivat kuulemma minun ja lapsen vuorovaikutuksen ongelmista. En kiistä, etteikö niitäkin olisi ollut, koska myöhemmin lapsella todettiin autismin kirjon ongelmia. Isän ja lapsen välit aiheuttivat merkittävän osan ongelmista, mutta koska isä ei ollut normaalilla tasolla henkisesti, niin asia vaiettiin kuoliaaksi. Mulle lastattiin lisää vastuita, vaikka olin mieheni omaishoitaja. Piti viettää aikaa tyttären kanssa niiden usean päivittäisen tunnin lisäksi, jotka jo käytin tyttärestä huolehtimiseen. Lanttuni leikkasi kiinni.
Myöhemmin yritin saada tyttärelle lääkäriaikaa itsetuhoisuuden takia. En meinannut millään sitä saada, koska olimme pienen asiakkaita. "Sieltä hoidetaan", juu paitsi, että psykologi ei suostunut päästämään meitä psykiatrille. Yksityinen lääkäri sitten kirjoitti lähetteen psykiatrian polille, mutta perheneuvolan eukko änkesi mukaan ja vakuutti lääkärin siitä, että kaikki johtuu minusta ja meidän elämäntilanteesta. Myöhemmin lapsi joutui osastolle itsetuhoisuuden takia ja vasta silloin lapsi tutkittiin kunnolla ja autismiepäilyt heräsivät.
Viisi vuotta meni hukkaan tuon perheneuvolan eukon takia! Viisi vuotta, jotka lapsi olisi voinut saada terapiaa, apua, jotakin, mutta ei. Itse olen työkyvytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie serailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on täysin tyypillinen Asperger + AHDH. En tajua missä takapajulassa häntä on tutkittu. Joku lahko?
Jep, jos kuvaus olisi 80-luvulta niin ymmärtäisin. Ei nykypäivänä jätetä tutkimatta ja muutenkaan neuvolassa näitä edes tajuta. Ihan itse olisi voinut ja pitänyt ne tutkimukset vaatia jo aiemmin.
Ärsyttävä juttu jotenkin, kun jotain oleellista tossa jätetään kertomatta.päiväkodissa jo huomataan, sitten kutsutaan eltot ja keltot. Kyllä neuvolassakin huomataan, täytyy olla aktiivinen ja saada lapselle apua.
Ei kyllä varhaiskasvatuksessa ja neuvolassa kaikkea huomata tai oteta todesta kun vanhempi asioita nostaa esille. Koulussa sitten homma eskaloituu kun lapsi ei pärjää ja pysty olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie serailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on täysin tyypillinen Asperger + AHDH. En tajua missä takapajulassa häntä on tutkittu. Joku lahko?
Jep, jos kuvaus olisi 80-luvulta niin ymmärtäisin. Ei nykypäivänä jätetä tutkimatta ja muutenkaan neuvolassa näitä edes tajuta. Ihan itse olisi voinut ja pitänyt ne tutkimukset vaatia jo aiemmin.
Ärsyttävä juttu jotenkin, kun jotain oleellista tossa jätetään kertomatta.päiväkodissa jo huomataan, sitten kutsutaan eltot ja keltot. Kyllä neuvolassakin huomataan, täytyy olla aktiivinen ja saada lapselle apua.
Ei kyllä varhaiskasvatuksessa ja neuvolassa kaikkea huomata tai oteta todesta kun vanhempi asioita nostaa esille. Koulussa sitten homma eskaloituu kun lapsi ei pärjää ja pysty olemaan.
Ap:n tapauksessa lapsi meni päiväkotiin 4-vuotiaana ja päivän pituus 2h. Ei ihme ettei huomattu mitään. Toisaalta surkeaa, ettei uskottu äidin kertomia ongelmia lapsen käytöksessä.
Joka paikkaan on ruuhkat ja tuntuu että tutkimuksiin pääsyä estetään. Terveydenhoitajan kommenttina ei voi olla ADHD, jos keskiarvo on 9,8 ja käytös 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä on epäillyt tuota artikkelin kidnappausjuttua. Itse en epäile sitä yhtään. Älyllisesti kehittynyt ja mahdollisesti impulsiivinen ihminen voi toimia juuri näin. Ei ilkeyttään vaan siksi, ettei hänen päähänsä juuri sillään hetkellä mahdu mitään muuta kuin se, miten päästä tilanteesta pois. Sosiaalinen konteksti, toisille aiheutettu harmi ja hämminki ja seuraukset eivät putkahda tällaisissa tilanteissa usein autistin mieleenkään. Tämän takia näitä tilanteita pitää käydä huolella jälkeenpäin läpi. Kertoa hyvin selväsanaisesti, kuinka vakava asia on väittää tulleensa kidnapatuksi jne. Silti uusia arvaamattomia tilanteita tulee aina eteen. Kaikkea on mahdoton ennakoida, sillä mielikuvitus ei taivu kaikkeen.
Joo, tuo kidnappauksen huutelu on ihan uskottavasti jotain, mitä puhuva autisti voisi tehdä. Eikä siinä välttämättä ole kyse tarkoituksellisesta manipuloinnista. Kaikki tuntuvat ajattelevan, että lapsi haluaa saattaa äitinsä vaikeuksiin saamalla hänet näyttämään pahalta rikolliselta, joka kidnappaa lapsia.
Oikeasti kyse voi olla paljon yksinkertaisemmasta, henkisestä prosessista. Lapsella on meneillään kova sensorinen ylirasitus ja tunnekuohu, joita hän ei osaa käsitellä. Äiti ei osaa kohdata näitä ongelmia, eikä auttaa lasta käsittelemään niitä. Lapsi turhautuu äitiinsä ja ahdistuu siitä, että hänellä on ongelma, ja äiti vain pahentaa ongelmaa sen sijaan, että auttaisi. Lapsi purkaa vihansa äitiään kohtaan haukkumalla äitiään ja etäännyttämällä itseään tästä. Verratkaa vaikka yleisiin tunnepurkauksiin: "Äiti on tyhmä! Mut on varmana adoptoitu kun äiti on niin tyhmä! Mä en haluu et noin tyhmä äiti on mun äiti!"
Eli lapsi purkaa tunteitaan: Vihaan äitiäni, äiti on paha, en halua hänen olevan äitini. Enkä halua lähteä hänen kanssaan minnekään. Sanon siis, että hän on paha, hän ei ole äitini, ja että en halua lähteä hänen kanssaan. Seuraavaksi on järkevää sanoa, että hän kidnappaa minut, koska kidnappaushan on nimitys sille, että paha aikuinen pakottaa vieraan lapsen menemään jonnekin tahtonsa vastaisesti.
Oma asiansa on vielä ammatti-ihmiset, jotka ovat idealistisia. Meidän pojalle (lievä AS) sattui psykologi, joka oli vankasti sitä mieltä, ettei mitään "leimaavaa" diagnoosia tarvita. Mutta minulla ei ole varaa olla idealisti. Kelan tuet, kuntoutukset, tukihenkilön saaminen, ihan kaikki apu vaatii olevaksi mustaa valkoisella. Poika on jo täysi-ikäinen ja opiskelee lukiossa. Esimerkiksi tällä hetkellä hän saa toimeentulotukea sosiaalisin perustein, koska hän ei pystyisi suoriutumaan työstä opiskelun ohella kuormittumistaipumuksen takia. Tämä tuskin olisi mahdollista ilman diagnoosia. Niin ikään hänellä on tukihenkilö aikuissosiaalityön puolelta auttamassa opiskeluasioissa ja itsenäistymisessä. Sekin vaati virallisen diagnoosin. Poika on saanut peruskoulussa kaiken tarvittavan tuen ja avun. Onneksi psykologi aikoinaan myöntyi kuitenkin siihen, että tutkimukset tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutun äiti ei hyväksy lastaan sellaisena kuin tämä on.
En minäkään hyväksyisi, jos oma lapseni olisi tuollainen väkivaltainen sekopää, joka aiheuttaa läheisilleen tuskaa ja kärsimystä.
Jouduin taistelemaan lapseni ADHD-tutkimuksiin ja edes koulupsykologit eivät uskoneet, koska lapsi oli rauhallinen koulussa. Pitivät minua hulluna ja ehdottivat perhetyötä. Ottivat lapsen kuitenkin tutkimuksiin ja joutuivat myöntämään, että minä olinkin oikeassa.
Tätä tapahtuu oikeasti ja Suomessa ei ole helppo päästä tutkimuksiin edes lapsena, saati sitten aikuisena.
Tuttava ei pysty pitämään työpaikkojaaan ADHD-oireiden takia ja on koko ajan hakemassa uutta työtä tai opiskelemassa uutta alaa. Hän ei pääse julkisella puolella edes tutkimuksiin, koska hänen pitäisi hommata koulutodistukset ja neuvolatiedot. Jos ihminen vaihtaa työpaikkoja kolmen kuukauden välein, kun tylsistyy edelliseen, niin sellainen ihminenkö hommaa 20 v takaisia papereita eri puolilta Suomea?
Suomessa on todella vaikeaa päästä tutkimuksiin ja jos sinne sattuu pääsemään, on vain tuurista kiinni saako oikean diagnoosin vai ei.
Lasten etu on siinä jos heillä on vanhemmat, jotka jaksaa taistella. Valitettavasti monet vanhemmat väsyy prosessien ollessa todella hankalia. Yksityiselle ei monella ole varaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle voi mielestäni kertoa faktat ihan kaunistelematt, esim.
- jos raivoat ja haukut muita lapsia, leimaudut oudoksi ja jäät yksin koko alakoulun ja mahdollisesti yläkoulun ajaksi
- kavereita ei voi hankkia väkisin, lahjomalla, mielistelemällä ja raivoamalla.
- Mieluummin ole rauhassa äläkä tee ja yritä muiden lasten kanssa mitään mistä tulee kiihtynyt olo. Kiihtynyt olo kertoo, että nyt menee pieleen.
- raivokohtausten ja haukkumisen takia et saa muilta lapsilta synttärikutsuja eikä sinun synttäreille haluta tilla
- sinulla on jokin häiriö tai ongelma, josta kärsit ja jolle et voi mitään. Lääkäri voi auttaa. Sekin auttaa, että tuolle löytyy nimi.
- sinä ja koko perhe tarvitsee apua
- äiti ja isä eivät jaksa tällaista, vaan tarvitsevat apua
- jotkut äidin ja ystävätkään eivät jaksa ja halua tulla enää kylään.Olen ollut näin suora.
Huh... Lähinnähän tuosta lapsi saa käsityksen, että kaikki on hänen oma vikansa, hän ei kelpaa, on ihan paska, vanhemmatkaan ei enää jaksa, kohta varmaan heitetään kotoakin ulos.
Eihän tuo muuta kuin lisää epätoivoa ja tosiaan saa pelätä että kohta ei ole enää kotiakaan.
No mutta tottahan se on, se on lapsen vaivan syy (eli lapsen syy) jota vanhemmat ei osaa hoitaa eikä yhteiskunta auta.
Pitää lapsen ymmärtää että hän on erilainen, jotta osaa itse tunnistaa näitä tunteita ja käytöstä. Koulussa pitäisi olla erityisluokalla eikä mitään inkluusiota joka vaan häiritsee muiden oppimista. Eikä siinä, että ymmärtää olevansa erilainen, ole mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kovin uskottava juttu, äiti tarinoi omiaan?
Kyllähän kesäkandiki ois tunnistanu että nyt nepsy-tutkimuksiin samantien yms.
Vai äiti itse ollut hankala lekureiden kans ja lapsi hiljaa?
Niinhän sitä luulisi, mutta ei kaikkialla. Varsinkin tyttöjen kohdalla nepsy-oireet jää helposti huomiotta, kun koulu sujuu jotenkin ja koulussa tai vastaanotolla ei ole hervotonta riekkumista tai väkivaltaa (tyypillisempää pojilla). Se väkivaltaisuus ja näkyvämpi oireilu tulee kotona.
Miksi kukaan ottaisi tuota artikkelia tai Meeriä tosissaan? Tuossahan on niin paljon jättimäisiä epäjohdonmukaisuuksia, että Meerin kertoma versio tapahtumista on väistämättä väärä. Eli tuolla Meerin kertomalla tarinalla ei ole mitään merkitystä, koska se on väistämättä tarua. Täysin epäjohdonmukainen - tai siis itsensä kanssa ristiriidassa oleva - tarina ei mitenkään voi olla totta! Jos jotain ongelmaa jossain on, niin se ongelma on jotain ihan muuta kuin mitä Meeri puhuu. Koska Meeri puhuu pelkkää potaskaa. Älkää kiinnittäkö Meerin puheisiin mitään huomiota.”
Joten näkisin tilanteen näin: Meeri puhuu niin täysin epäjohdonmukaisesti ja ristiriitaisesti, että hän todennäköisesti on tavalla tai toisella erittäin pahasti sekaisin. Ja koska Meeri on aivan sekaisin niin hän ei ole kykenevä huolehtimaan muista ihmisistä eli lapsistaan, vaan hän on haitallinen lapsilleen. Joten lastensuojeluviranomaisten pitäisi puuttua asiaan, pitäisi pelastaa lapsi pois Meeriltä ennen kuin Meeri saa aikaan vielä lisää haittaa.
Meerillekin pitäisi tarjota apua jotta hän saisi itsensä kuntoon, ettei hän enää olisi sekaisin. Mutta todennäköisesti hän on sairaudentunnoton eli ei apua halua. Sairaudentunnotonta Meeriä ei voida auttaa koska hän vastustaisi auttamista. Lapsia voidaan auttaa viemällä lapset pois Meeriltä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ottaisi tuota artikkelia tai Meeriä tosissaan? Tuossahan on niin paljon jättimäisiä epäjohdonmukaisuuksia, että Meerin kertoma versio tapahtumista on väistämättä väärä. Eli tuolla Meerin kertomalla tarinalla ei ole mitään merkitystä, koska se on väistämättä tarua. Täysin epäjohdonmukainen - tai siis itsensä kanssa ristiriidassa oleva - tarina ei mitenkään voi olla totta! Jos jotain ongelmaa jossain on, niin se ongelma on jotain ihan muuta kuin mitä Meeri puhuu. Koska Meeri puhuu pelkkää potaskaa. Älkää kiinnittäkö Meerin puheisiin mitään huomiota.”
Joten näkisin tilanteen näin: Meeri puhuu niin täysin epäjohdonmukaisesti ja ristiriitaisesti, että hän todennäköisesti on tavalla tai toisella erittäin pahasti sekaisin. Ja koska Meeri on aivan sekaisin niin hän ei ole kykenevä huolehtimaan muista ihmisistä eli lapsistaan, vaan hän on haitallinen lapsilleen. Joten lastensuojeluviranomaisten pitäisi puuttua asiaan, pitäisi pelastaa lapsi pois Meeriltä ennen kuin Meeri saa aikaan vielä lisää haittaa.
Meerillekin pitäisi tarjota apua jotta hän saisi itsensä kuntoon, ettei hän enää olisi sekaisin. Mutta todennäköisesti hän on sairaudentunnoton eli ei apua halua. Sairaudentunnotonta Meeriä ei voida auttaa koska hän vastustaisi auttamista. Lapsia voidaan auttaa viemällä lapset pois Meeriltä.
Mene hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi äiti on antanut tarinansa lehtiin? Haluaa vain julistaa, miten vaikeaa hänellä on.
Sä olet sairas ihminen. Hae apua.
Täällä on avautunut jopa nepsyäiti, jolla on nepsylapsi. Edes hän ei valittanut.
Tunnen tapauksen siis sukulaiseni kautta. Ei urbaanilegenda.