Lue keskustelun säännöt.
Tämä "Sain lapsen, joka särki sydämeni" -juttu. Miten tarina on päätynyt lehtiin? Paljon muitakin kysymyksiä herää
17.04.2022 |
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole uskottava se kohta, jossa äiti kertoo lapsensa olleen aivan pitelemätön, mutta päiväkodissa käyttäytyi aivan normaalisti. Ei ole mitään syytä, miksi päiväkodista valehdeltaisiin tuollaisessa tilanteessa. Vaikuttaa koko juttu keksityltä tai liioitellulta.
Minustakin on hälyttävää, jos lapsi käyttäytyy päiväkodissa normaalisti (kasvatuksen ammattilaisten mielestä, jotka vieläpä näkevät väestön koko spektrin lapsia ja siten ovat todella harjaantunteita arvioissaan), mutta kotona äidin mielestä lapsi on kuin hirviö. Silloin on ongelma kotona.
Höpöhöpö, autisti (osa siis) pystyy pinnistelemään tilanteissa normien mukaisesti, aika pitenee kasvun myötä mutta kuormitus purkautuu kun pääsee taas ”turvatilaan”. Meillä onnistui kaverisynttörit, koulu, harrastukset, rippileiri ja kukaan ei uskonut millaista kotona oli niiden jälkeen. Sitten kun lapsi itse tajusi että hänen täytyy säädellä itse kuormitustaan ja löysi keinoa sen purkamiseen, tilanne helpottui.
Olen eri, mutta olen ymmärtänyt että autistien mielen teoria ei ole kehittynyt niinkuin muilla, eli eivät pysty ajattelemaan että toisella on erilliset ajatukset kuin itsellä. Siksi erikoista että mielen teorian puutokset näkyisivät vain kotona?
Enemmänkin kuormitus kuulostaa jonkinlaiselta hermoston herkkyydeltä, joka yksilöllistä tai ylikuormitukselta.Ja tällaisia epämääräisiä hermostollisia vaivoja syntyy pilvin pimein, kun raskauden aikana otetaan alkoa. Ihan pienetkin määrät ovat hermomyrkky ja voivat saada pahaa jälkeä aikaan mutta syyseuraussuhdetta on mahdotonta jälkikäteen täsmällisesti enää löytää ja todistaa. Siksi edelleen luullaan, että tietyillä raskausviikoilla voi huoletta ottaa sen viinilasin ruuan kanssa. Ei kannattaisi. Mahtaisko tämäkin lapsiparka olla kännissä ja läpällä tehty? Näistä asioista pitäisi enemmän puhua ja varoittaa lasta aikovia. Ei pisaraakaan viinaa, ei yhdynnässä, ei raskauden millään viikolla. Koska koskaan ei tiedä, kenellä hermomyrkkybingossa tulee se huono rivi täyteen :(
Voi tulla autistinen lapsi, vaikka olisi raivoraitis.
Dokaaja älähti, kun kalikka kalahti...Toki voi tulla autisti ilman dokaamista, mutta mitä sitten? Pienennät kaikkien mahdollisten riskien määrää, kun et dokaa, kun olet raskaana, et edes sitä viinilasillista ruuan kanssa. Ongelmana on sekin, että samaan aikaan, kun käytät alkoa, käytät kemikaaleja, altistut ilmansaasteille, raskasmetalleille ja kaikelle muulle. Se viina voi olla juurikin se viimeinen pisara, joka kaataa tuon kokonaiskuorman sille puolelle aitaa, että vaurioita tulee. Ja tämä tyttöhän ei välttämättä edelleenkään ole autisti. Nuo raivokohtaukset voivat täysin viitata myös toisen tyyppiseen neurologiseen vaivaan, ja tällaisia alkoholi + kaikki se kemikaali- ja myrkkykuorma, jolle altistumme, saavat aikaan. Nykyään ei sentään enää ole lyijybensaa, mutta kaikkea muuta on sitten sitäkin enemmän.
Oletpa viinaanmenevä! Kommentissa puhuttiin raivoraittiudesta ja sinä puhut dokaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö siinä jutussa tuotu esille, että jotenkin surua aiheuttaa sekin, että ei voi paistaa makkaraa nuotiolla tai ajaa pyörällä. Se jäi vähän avoimeksi, että miksi ei. Ymmärtäisin, jos olisi kyse moniraajahalvauksesta… Voimia erityislapsen kanssa, se on raskasta, mutta onkohan tässä vedetty nyt hieman liioitellen. Mitä sitten lapsen kuullen puhutaan näistä ja mustamaalataanko kaikki. Se ei ainakaan vaikuta mitenkään myönteisesti mihinkään.
Tätä minäkin ihmettelen, että miksei voisi tehdä kaikkea tuollaisen lapsen kanssa, kun justiinsa pitäisi. Retkeilemään, seikkailulle ja metsään. Vai meneekö kaikki aika siinä, kun pitää yrittää istua nätisti pallilla ringissä loputtoman tylsän jankkaavassa musiikkikerhossa muiden lasten äitien kanssa jne. "sopeutua".
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä jutusta mieleen, että onko niin, että vaikeista vaikeintakaan lasta ei Suomessa saa minnekään laitokseen? Että ne ovat menneisyyttä?
Tätä mietin itekin. Kyllä varmaan saa jos vaan menee ja sanoo, että me ei tämän kanssa enää pärjätä. Eikä ottais eitä vastaukseksi. Ei kai ne käytännössä voi olla ottamatta. Olis kyllä täysin ymmärrettävää laittaa laitokseen. Meillä on vain yksi elämä ja kyllähän tuollainen sen pilaa, vaikka kuinka yrittäisi olla postiivisella asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siinä jutussa tuotu esille, että jotenkin surua aiheuttaa sekin, että ei voi paistaa makkaraa nuotiolla tai ajaa pyörällä. Se jäi vähän avoimeksi, että miksi ei. Ymmärtäisin, jos olisi kyse moniraajahalvauksesta… Voimia erityislapsen kanssa, se on raskasta, mutta onkohan tässä vedetty nyt hieman liioitellen. Mitä sitten lapsen kuullen puhutaan näistä ja mustamaalataanko kaikki. Se ei ainakaan vaikuta mitenkään myönteisesti mihinkään.
Tätä minäkin ihmettelen, että miksei voisi tehdä kaikkea tuollaisen lapsen kanssa, kun justiinsa pitäisi. Retkeilemään, seikkailulle ja metsään. Vai meneekö kaikki aika siinä, kun pitää yrittää istua nätisti pallilla ringissä loputtoman tylsän jankkaavassa musiikkikerhossa muiden lasten äitien kanssa jne. "sopeutua".
Siinä kohdassa, kun tuollaisista arjen struktuurit rikkovista retkistä tulee JOKA kerta katastrofi, niin voin kokemuksesta kertoa, ettei paljon enää kiinnostele mitään järkätä. Kun nuo tuollaiset eivät ole sen erityislapsen mielestä välttämättä hauskoja reissuja ollenkaan. Ymmärrän äitiä täysin.
Meidän nepsytyttö oli päiväkodissa tukilapsena. Hän käyttäytyi äärimmäisen hyvin päiväkodissa ja koulussa ja ihmisten ilmoilla, mutta kotona se kaikki sitten purkautui. Tämän takia osaltaan tutkimukset viivästyivät ja hän on saamassa diagnoosin vasta nyt, aikuisuuden kynnyksellä. Olen ollut koko ajan varma, että jotain perustavaa laatua olevaa häiriötä on, mutta kaikki on selitetty MUN masennuksella ja meidän vaikealla elämäntilanteella. Perheneuvola jopa yritti torpata tutkimuksiin pääsyn ja siinä osittain onnistuikin. Vasta kun lapsi oli osastolla, niin vyyhti alkoi selvitä. Harmi vain, että siihen meni näin kauan ja tilanne pääsi eskaloitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lopeta jo tämän ketjun tukkimimen omilla viesteilläsi.
Olin itse vähän tuontyyppinen lapsena, en nyt ehkä noin paha mutta kumminkin. Keskustelua lukiessa tuli lähinnä mieleen, että olisi kyllä totaalisen perseestä löytää aikuisena netistä jokin vanha juttu, jossa vanhempani selostavat ongelmistani, ja sitten siinä alla kaikkien tietäväisten äityleitten ja isukkien kommentit: "voimia! en tiedä, voisinko rakastaa tuollaista lasta :'-(. varmaan pers.häiriö"
Sinänsä ymmärrän kyllä, miksi joku ajattelisi noin. Olin lapsena ja varsinkin teininä aivan kauhea omille vanhemmilleni. Siitä huolimatta ihmisten kauhistelu, nojatuolidiagnosointi ja tekosääli ottavat päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siinä jutussa tuotu esille, että jotenkin surua aiheuttaa sekin, että ei voi paistaa makkaraa nuotiolla tai ajaa pyörällä. Se jäi vähän avoimeksi, että miksi ei. Ymmärtäisin, jos olisi kyse moniraajahalvauksesta… Voimia erityislapsen kanssa, se on raskasta, mutta onkohan tässä vedetty nyt hieman liioitellen. Mitä sitten lapsen kuullen puhutaan näistä ja mustamaalataanko kaikki. Se ei ainakaan vaikuta mitenkään myönteisesti mihinkään.
No voi. Mutta eihän ne kovin mukavia perhehetkiä ole, jos yksi vetää siellä laavullakin kilarit. Pyöräily tälläisen lapsen kanssa voi olla jopa vaarallista. Oma poika ei vielä 9-vuotiaanakaan pysynyt tien reunassa. Kun jouduin siitä useasti sanomaan, sai kilarit. Sit esim. ei suostunut jatkamaan matkaa. Ja siis ei oikeasti suostunut, vaan jäi keskelle maata myttynä makaamaan vaikka muut ois jatkanu matkaa ja kadonnut näkyvistä… kun siskonsa kanssa olivat pienempiä (2v ja 5v) usein meidän reissut esim. lähipuistoon meni niin että isompi sai jossain kohtaa kiukut eikä suostunut enää potkupyöräilemään eikä kävelemään. Kiukutteli ja heittäytyi roikkumaan rattaiden sivuille, niin etten päässyt niillä eteenpäin. Kotiin pääsin sitten kun toisella kädellä työnsin siskoa rattaissa, toisessa kainalossa roikutin jotenkuten riehuvaa veljeä ja potkupyörä jäi sinne jonnekkin pöpelikköön josta mies haki sen myöhemmin.
Ei noita kauhean montaa kertaa tarvi tapahtua, niin tulee olo ettei enää edes jaksa lähteä ja yrittää.
Positiivista kasvatusta meillä on aina ollut paljon. Ollut myös tarrapalkkiosysteemit sun muut. Selkeät rajat. Minä olen tosi rauhallinen ja sen aina minusta sanovat muutkin, mutta edes minulla ei hermot kestä kaikkea.
Raskainta on just tuo kun aletaan epäilemään sun kykyjä vanhempana tai antamaan neuvoina itsestäänselvyyksiä. Tälläisen lapsen vanhemmat tarvitsee vertaistukea ja vahvaa ammattilaisten tukea.
Myöhemmin kouluiässä lapsella todettiin
Kielenkehityksen merkittävä viive
Yliherkkyys kosketukselle ja äänille
Add
Asperger diagnoosi vielä tod.näk. tulossaEn voi sille mitään, mutta joskus tuntuu että joskus näille pitäisi laittaa tiukat rajat eikä rauhallisesti lässyttää ja antaa tarroja. Olen seurannut joskus vierestä miten autisminkirjo-adhd-lapsen äiti anellen määkii lapselleen sen sijaan, että napakasti ja auktoriteetilla sanoisi mitä nyt tehdään.
Ja sivuseikkana, miksi näitä autistisia/adhd/add lapsia on nykyään niin paljon? Kenelläkään kellot hälytä?
Nykyään saa psykiatrisen diagnoosin paljon helpommin (esim. adhd ja add ovat suht.uusia diagnooseja), se lisää tapausten määrää. Mulla kellot hälyttää pikemmin siitä, miten helposti tavalliset ihmiset leimaavat toisiaan adhd:sta kärsiviksi, narsisteiksi, autisteiksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on asperger ja ADHD ja tuntui kurjalta lukea jonkun äidin kuvaus siitä millaiselta tuntuu elää haastavan nepsylapsen kanssa. Ymmärrän.
Itsepä kärsit ilkeysvammasta.
Ehkä. Jonkun on sanottava suoraan. Ehkä me nepsyt tosiaan olemme parhaita vanhempia nepsylapsille: ainakin heistä tulee toimintakykyisiä ilman outoja odotuksia ja vanhemman pettymyksiä.
Adhd saattaa olla parempi vanhempana kuin assi. As vanhemman lapsena itse neurotyypillisenä on meinaan helvettiä kasvaa.
Jos noin olisi, niin lastensuojelun tulisi automaattisesti puuttua silloin kun asperger saa lapsia. Neurotyypillisen vanhemman vastuulla olisi vähintäänkin erota, sekä lisäksi pyrkiä hakemaan yksinhuoltajuutta.
Riippuu ihan sen adhd:n, assin, tai neurotyypillisen luonteesta millainen on vanhempana ja kenen lapsena on helvettiä kasvaa.
Itselläni as-naisena on kokemus, että omien lasten lisäksi on pyydetty (/joskus painostettu) hoitamaan muidenkin lapsia, joskus enemmän kuin jaksaisi. Muista velvotteista ja pyytämisistä en edes aloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikille lapsille tekee hyvää että retkeillään luonnossa, käydään lasten konserteissa, museoissa, huvipuistossa, (edes kerran kesässä) uimahallilla, kesäisin meressä, järvessä uidaan, opetellaan uimaan tai on nk uimakouluja, jos soutuvene niin soudellaan, eläintarhat, mahdollisuus harrastaa jotain jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on asperger ja ADHD ja tuntui kurjalta lukea jonkun äidin kuvaus siitä millaiselta tuntuu elää haastavan nepsylapsen kanssa. Ymmärrän.
Itsepä kärsit ilkeysvammasta.
Ehkä. Jonkun on sanottava suoraan. Ehkä me nepsyt tosiaan olemme parhaita vanhempia nepsylapsille: ainakin heistä tulee toimintakykyisiä ilman outoja odotuksia ja vanhemman pettymyksiä.
Adhd saattaa olla parempi vanhempana kuin assi. As vanhemman lapsena itse neurotyypillisenä on meinaan helvettiä kasvaa.
Jos noin olisi, niin lastensuojelun tulisi automaattisesti puuttua silloin kun asperger saa lapsia. Neurotyypillisen vanhemman vastuulla olisi vähintäänkin erota, sekä lisäksi pyrkiä hakemaan yksinhuoltajuutta.
Riippuu ihan sen adhd:n, assin, tai neurotyypillisen luonteesta millainen on vanhempana ja kenen lapsena on helvettiä kasvaa.
Itselläni as-naisena on kokemus, että omien lasten lisäksi on pyydetty (/joskus painostettu) hoitamaan muidenkin lapsia, joskus enemmän kuin jaksaisi. Muista velvotteista ja pyytämisistä en edes aloita.
en hoita muiden lapsia,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa tulee niin kiitollinen olo miten helposti saimme aikoinaan diagnoosit, vaikka emme painineet ongelmien kanssa edes samassa liigassa kuin artikkelin perhe. Suhteellisen pieni puuttuminen varhaisessa vaiheessa oli ratkaisevaa. Kunpa tähän asiaan tulisi parannus ja muutkin saisivat tukea ja apua, parempi liian aikaisin ja jopa "turhaankin", kuin liian myöhään.
Itselleni vasta aikuisena diagnosoituna riitti tietoisuus aspergeriudesta, minkä jälkeen opin omatoimisesti. Mutta itse en koskaan ollut kuten artikkelin tyttö, vaan ns kiltti kympin tyttö. Aikuisena burn outin partaalla.
What happens when the Narcissist Loses control over you?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
What happens when the Narcissist Loses control over you?
NARSISTI EI MUUTU.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siinä jutussa tuotu esille, että jotenkin surua aiheuttaa sekin, että ei voi paistaa makkaraa nuotiolla tai ajaa pyörällä. Se jäi vähän avoimeksi, että miksi ei. Ymmärtäisin, jos olisi kyse moniraajahalvauksesta… Voimia erityislapsen kanssa, se on raskasta, mutta onkohan tässä vedetty nyt hieman liioitellen. Mitä sitten lapsen kuullen puhutaan näistä ja mustamaalataanko kaikki. Se ei ainakaan vaikuta mitenkään myönteisesti mihinkään.
No voi. Mutta eihän ne kovin mukavia perhehetkiä ole, jos yksi vetää siellä laavullakin kilarit. Pyöräily tälläisen lapsen kanssa voi olla jopa vaarallista. Oma poika ei vielä 9-vuotiaanakaan pysynyt tien reunassa. Kun jouduin siitä useasti sanomaan, sai kilarit. Sit esim. ei suostunut jatkamaan matkaa. Ja siis ei oikeasti suostunut, vaan jäi keskelle maata myttynä makaamaan vaikka muut ois jatkanu matkaa ja kadonnut näkyvistä… kun siskonsa kanssa olivat pienempiä (2v ja 5v) usein meidän reissut esim. lähipuistoon meni niin että isompi sai jossain kohtaa kiukut eikä suostunut enää potkupyöräilemään eikä kävelemään. Kiukutteli ja heittäytyi roikkumaan rattaiden sivuille, niin etten päässyt niillä eteenpäin. Kotiin pääsin sitten kun toisella kädellä työnsin siskoa rattaissa, toisessa kainalossa roikutin jotenkuten riehuvaa veljeä ja potkupyörä jäi sinne jonnekkin pöpelikköön josta mies haki sen myöhemmin.
Ei noita kauhean montaa kertaa tarvi tapahtua, niin tulee olo ettei enää edes jaksa lähteä ja yrittää.
Positiivista kasvatusta meillä on aina ollut paljon. Ollut myös tarrapalkkiosysteemit sun muut. Selkeät rajat. Minä olen tosi rauhallinen ja sen aina minusta sanovat muutkin, mutta edes minulla ei hermot kestä kaikkea.
Raskainta on just tuo kun aletaan epäilemään sun kykyjä vanhempana tai antamaan neuvoina itsestäänselvyyksiä. Tälläisen lapsen vanhemmat tarvitsee vertaistukea ja vahvaa ammattilaisten tukea.
Myöhemmin kouluiässä lapsella todettiin
Kielenkehityksen merkittävä viive
Yliherkkyys kosketukselle ja äänille
Add
Asperger diagnoosi vielä tod.näk. tulossaEn voi sille mitään, mutta joskus tuntuu että joskus näille pitäisi laittaa tiukat rajat eikä rauhallisesti lässyttää ja antaa tarroja. Olen seurannut joskus vierestä miten autisminkirjo-adhd-lapsen äiti anellen määkii lapselleen sen sijaan, että napakasti ja auktoriteetilla sanoisi mitä nyt tehdään.
Ja sivuseikkana, miksi näitä autistisia/adhd/add lapsia on nykyään niin paljon? Kenelläkään kellot hälytä?
Se napakasti ja auktoriteetilla sanominen kun ei useinkaan johda toivottuun lopputulokseen. Kylläpäs pääsisikin helpommalla jos lapsi vaan uskoisi kun napakasti sanoo. Rauhallisesti ohjaaminen vaatii usein paljon enemmän kärsivällisyyttä ja energiaa mutta on välttämätöntä että lapsi pystyisi lopulta toimimaan kuten tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole uskottava se kohta, jossa äiti kertoo lapsensa olleen aivan pitelemätön, mutta päiväkodissa käyttäytyi aivan normaalisti. Ei ole mitään syytä, miksi päiväkodista valehdeltaisiin tuollaisessa tilanteessa. Vaikuttaa koko juttu keksityltä tai liioitellulta.
Minustakin on hälyttävää, jos lapsi käyttäytyy päiväkodissa normaalisti (kasvatuksen ammattilaisten mielestä, jotka vieläpä näkevät väestön koko spektrin lapsia ja siten ovat todella harjaantunteita arvioissaan), mutta kotona äidin mielestä lapsi on kuin hirviö. Silloin on ongelma kotona.
Höpöhöpö, autisti (osa siis) pystyy pinnistelemään tilanteissa normien mukaisesti, aika pitenee kasvun myötä mutta kuormitus purkautuu kun pääsee taas ”turvatilaan”. Meillä onnistui kaverisynttörit, koulu, harrastukset, rippileiri ja kukaan ei uskonut millaista kotona oli niiden jälkeen. Sitten kun lapsi itse tajusi että hänen täytyy säädellä itse kuormitustaan ja löysi keinoa sen purkamiseen, tilanne helpottui.
Olen eri, mutta olen ymmärtänyt että autistien mielen teoria ei ole kehittynyt niinkuin muilla, eli eivät pysty ajattelemaan että toisella on erilliset ajatukset kuin itsellä. Siksi erikoista että mielen teorian puutokset näkyisivät vain kotona?
Enemmänkin kuormitus kuulostaa jonkinlaiselta hermoston herkkyydeltä, joka yksilöllistä tai ylikuormitukselta.Ja tällaisia epämääräisiä hermostollisia vaivoja syntyy pilvin pimein, kun raskauden aikana otetaan alkoa. Ihan pienetkin määrät ovat hermomyrkky ja voivat saada pahaa jälkeä aikaan mutta syyseuraussuhdetta on mahdotonta jälkikäteen täsmällisesti enää löytää ja todistaa. Siksi edelleen luullaan, että tietyillä raskausviikoilla voi huoletta ottaa sen viinilasin ruuan kanssa. Ei kannattaisi. Mahtaisko tämäkin lapsiparka olla kännissä ja läpällä tehty? Näistä asioista pitäisi enemmän puhua ja varoittaa lasta aikovia. Ei pisaraakaan viinaa, ei yhdynnässä, ei raskauden millään viikolla. Koska koskaan ei tiedä, kenellä hermomyrkkybingossa tulee se huono rivi täyteen :(
Voi tulla autistinen lapsi, vaikka olisi raivoraitis.
vanhemmalla iällä paljon riskejä, nythän on muutaman julkisuudessa jotka odottaa vauvaa tai saaneet yli 45 v. Itse olin sentään alle 45 v ja yli 43 v. Kävin istukkanäytteessä mutten en edes ajatellut jos.... Nyt jo aikuinen, paljon olisin menettänyt jos en olisi saanut lasta. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole uskottava se kohta, jossa äiti kertoo lapsensa olleen aivan pitelemätön, mutta päiväkodissa käyttäytyi aivan normaalisti. Ei ole mitään syytä, miksi päiväkodista valehdeltaisiin tuollaisessa tilanteessa. Vaikuttaa koko juttu keksityltä tai liioitellulta.
Minustakin on hälyttävää, jos lapsi käyttäytyy päiväkodissa normaalisti (kasvatuksen ammattilaisten mielestä, jotka vieläpä näkevät väestön koko spektrin lapsia ja siten ovat todella harjaantunteita arvioissaan), mutta kotona äidin mielestä lapsi on kuin hirviö. Silloin on ongelma kotona.
Höpöhöpö, autisti (osa siis) pystyy pinnistelemään tilanteissa normien mukaisesti, aika pitenee kasvun myötä mutta kuormitus purkautuu kun pääsee taas ”turvatilaan”. Meillä onnistui kaverisynttörit, koulu, harrastukset, rippileiri ja kukaan ei uskonut millaista kotona oli niiden jälkeen. Sitten kun lapsi itse tajusi että hänen täytyy säädellä itse kuormitustaan ja löysi keinoa sen purkamiseen, tilanne helpottui.
Olen eri, mutta olen ymmärtänyt että autistien mielen teoria ei ole kehittynyt niinkuin muilla, eli eivät pysty ajattelemaan että toisella on erilliset ajatukset kuin itsellä. Siksi erikoista että mielen teorian puutokset näkyisivät vain kotona?
Enemmänkin kuormitus kuulostaa jonkinlaiselta hermoston herkkyydeltä, joka yksilöllistä tai ylikuormitukselta.Ja tällaisia epämääräisiä hermostollisia vaivoja syntyy pilvin pimein, kun raskauden aikana otetaan alkoa. Ihan pienetkin määrät ovat hermomyrkky ja voivat saada pahaa jälkeä aikaan mutta syyseuraussuhdetta on mahdotonta jälkikäteen täsmällisesti enää löytää ja todistaa. Siksi edelleen luullaan, että tietyillä raskausviikoilla voi huoletta ottaa sen viinilasin ruuan kanssa. Ei kannattaisi. Mahtaisko tämäkin lapsiparka olla kännissä ja läpällä tehty? Näistä asioista pitäisi enemmän puhua ja varoittaa lasta aikovia. Ei pisaraakaan viinaa, ei yhdynnässä, ei raskauden millään viikolla. Koska koskaan ei tiedä, kenellä hermomyrkkybingossa tulee se huono rivi täyteen :(
Voi tulla autistinen lapsi, vaikka olisi raivoraitis.
vanhemmalla iällä paljon riskejä, nythän on muutaman julkisuudessa jotka odottaa vauvaa tai saaneet yli 45 v. Itse olin sentään alle 45 v ja yli 43 v. Kävin istukkanäytteessä mutten en edes ajatellut jos.... Nyt jo aikuinen, paljon olisin menettänyt jos en olisi saanut lasta. Kiitos.
huom! terve , en ole lukenut kunnolla sitä artikkelia mikä siinä oli ongelma.
Tämä on ihan tosijuttu! Ei ole huuhaata.
Sitäpaitsi neuvolassa jos koko ajan vaihtuu henkilökunta, niin ei saa apua. Meillä kävi näin ihan muissa jutuissa, mutta sitten onneksi tuli sijainen, joka oli pidempään ja tarmokas, jolloin saatiin lähete eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siinä jutussa tuotu esille, että jotenkin surua aiheuttaa sekin, että ei voi paistaa makkaraa nuotiolla tai ajaa pyörällä. Se jäi vähän avoimeksi, että miksi ei. Ymmärtäisin, jos olisi kyse moniraajahalvauksesta… Voimia erityislapsen kanssa, se on raskasta, mutta onkohan tässä vedetty nyt hieman liioitellen. Mitä sitten lapsen kuullen puhutaan näistä ja mustamaalataanko kaikki. Se ei ainakaan vaikuta mitenkään myönteisesti mihinkään.
No voi. Mutta eihän ne kovin mukavia perhehetkiä ole, jos yksi vetää siellä laavullakin kilarit. Pyöräily tälläisen lapsen kanssa voi olla jopa vaarallista. Oma poika ei vielä 9-vuotiaanakaan pysynyt tien reunassa. Kun jouduin siitä useasti sanomaan, sai kilarit. Sit esim. ei suostunut jatkamaan matkaa. Ja siis ei oikeasti suostunut, vaan jäi keskelle maata myttynä makaamaan vaikka muut ois jatkanu matkaa ja kadonnut näkyvistä… kun siskonsa kanssa olivat pienempiä (2v ja 5v) usein meidän reissut esim. lähipuistoon meni niin että isompi sai jossain kohtaa kiukut eikä suostunut enää potkupyöräilemään eikä kävelemään. Kiukutteli ja heittäytyi roikkumaan rattaiden sivuille, niin etten päässyt niillä eteenpäin. Kotiin pääsin sitten kun toisella kädellä työnsin siskoa rattaissa, toisessa kainalossa roikutin jotenkuten riehuvaa veljeä ja potkupyörä jäi sinne jonnekkin pöpelikköön josta mies haki sen myöhemmin.
Ei noita kauhean montaa kertaa tarvi tapahtua, niin tulee olo ettei enää edes jaksa lähteä ja yrittää.
Positiivista kasvatusta meillä on aina ollut paljon. Ollut myös tarrapalkkiosysteemit sun muut. Selkeät rajat. Minä olen tosi rauhallinen ja sen aina minusta sanovat muutkin, mutta edes minulla ei hermot kestä kaikkea.
Raskainta on just tuo kun aletaan epäilemään sun kykyjä vanhempana tai antamaan neuvoina itsestäänselvyyksiä. Tälläisen lapsen vanhemmat tarvitsee vertaistukea ja vahvaa ammattilaisten tukea.
Myöhemmin kouluiässä lapsella todettiin
Kielenkehityksen merkittävä viive
Yliherkkyys kosketukselle ja äänille
Add
Asperger diagnoosi vielä tod.näk. tulossaEn voi sille mitään, mutta joskus tuntuu että joskus näille pitäisi laittaa tiukat rajat eikä rauhallisesti lässyttää ja antaa tarroja. Olen seurannut joskus vierestä miten autisminkirjo-adhd-lapsen äiti anellen määkii lapselleen sen sijaan, että napakasti ja auktoriteetilla sanoisi mitä nyt tehdään.
Ja sivuseikkana, miksi näitä autistisia/adhd/add lapsia on nykyään niin paljon? Kenelläkään kellot hälytä?
Nykyään saa psykiatrisen diagnoosin paljon helpommin (esim. adhd ja add ovat suht.uusia diagnooseja), se lisää tapausten määrää. Mulla kellot hälyttää pikemmin siitä, miten helposti tavalliset ihmiset leimaavat toisiaan adhd:sta kärsiviksi, narsisteiksi, autisteiksi jne.
Ihmisillä ei ole mitään käsitystä mitä ADHD tarkoittaa. Diagnoosi saattaa tulla vasta lukioiässä tai aikuisena, kun kuormitus kasvaa.
Myös opettajalla voi olla ADHD 😌
Joo siis ei mikään perhe vaan laitospaikka. Kuulostaa niin pahalta, että olis ihan kohtuullista, että asuis siellä ison osan ajasta. Kamala ajatellakin, että ihmisen elämä menee noin totaalisen pilalle, koska hankki lapsen. Miten tuollaista voi kukaan kestää? 😢