Meeri, 39: ”Sain lapsen, joka särki sydämeni”

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ottaisi tuota artikkelia tai Meeriä tosissaan? Tuossahan on niin paljon jättimäisiä epäjohdonmukaisuuksia, että Meerin kertoma versio tapahtumista on väistämättä väärä. Eli tuolla Meerin kertomalla tarinalla ei ole mitään merkitystä, koska se on väistämättä tarua. Täysin epäjohdonmukainen - tai siis itsensä kanssa ristiriidassa oleva - tarina ei mitenkään voi olla totta! Jos jotain ongelmaa jossain on, niin se ongelma on jotain ihan muuta kuin mitä Meeri puhuu. Koska Meeri puhuu pelkkää potaskaa. Älkää kiinnittäkö Meerin puheisiin mitään huomiota.

Joten näkisin tilanteen näin: Meeri puhuu niin täysin epäjohdonmukaisesti ja ristiriitaisesti, että hän todennäköisesti on tavalla tai toisella erittäin pahasti sekaisin. Ja koska Meeri on aivan sekaisin niin hän ei ole kykenevä huolehtimaan muista ihmisistä eli lapsistaan, vaan hän on haitallinen lapsilleen. Joten lastensuojeluviranomaisten pitäisi puuttua asiaan, pitäisi pelastaa lapsi pois Meeriltä ennen kuin Meeri saa aikaan vielä lisää haittaa.

Meerillekin pitäisi tarjota apua jotta hän saisi itsensä kuntoon, ettei hän enää olisi sekaisin. Mutta todennäköisesti hän on sairaudentunnoton eli ei apua halua. Sairaudentunnotonta Meeriä ei voida auttaa koska hän vastustaisi auttamista. Lapsia voidaan auttaa viemällä lapset pois Meeriltä.

TÄMÄ. Tähän viestiin kulminoituu kuvaus koko tilanteesta.

Kiitos.

Ennenvanhaan tuollaiset hakattiin hiljaisiksi. Ei kovinkaan asiallinen metodi, mutta välttämätön jos muiden fyysinen ja psykkinen terveys on vaarassa. Se on vaan niin kovin helppoa vierainen antaa ohjeita, kun eivät itse joudu elämään sitä helvetillistä perhearkea.

Töissä olen tavannut päiväkoti-ikäisiä jotka rääkyy ja huitoo silmittömästi. Sellainen lapsi pitäisi laittaa heti nippuun ja opettaa niille jäykän autistisille aivoille, että jos toimit noin niin käy näin. Jos eläin oppii, niin kyllä oppii ihminenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammaiset, hullut, kaikki erilaiset ovat olleet keskuudessamme aina. Vain nykyaikana alkaa tämä rääky ja parku kun elämä ei olekaan täydellistä. Mitä ihmettä nämä itkijänaiset tekisivät isommassa kriisissä, vaikkapa sodassa, kun kaikki ympäriltä tuhoutuisi?

Niin no oletko kokeillut sellaista asiaa nimeltä empatia? Eli oletko kokeillut sellaista mielikuvaleikkiä, että asettuisit kyseisen äidin asemaan mielessäsi? Miltä sinusta tuntuisi samassa tilanteessa, jossa olisit saanut erikoisen tai haastavan lapsen?

Minun mielestä on varsin ymmärrettävää kokea katkeruuden ja epäreiluuden tunteita. Miksi muut ovat saaneet normaalit lapset ja miksi juuri minä sain tällaisen. Elämä on epäreilu ja kyllä se tuntuu pahalta kun tämä konkretisoituu esimerkikiksi tällaisessa tilanteessa kun saa nepsylapsen.

Parempi että äiti saa puhua tunteensa ulos ilman, että ollaan heti tuomitsemassa. Kuka tahansa tuossa tilanteessa tuntisi varmasti samoin. Epäreiluus täytyy hyväksyä, mutta sekin on oma prosessinsa, joka vie aikansa. Ja hyväksymiseen ei auta se että toiset tuomitsevat negatiiviset tunteesi pahuudeksi tai heikkoudeksi, kun oikeastihan ne tunteet ovat täysin normaalireaktio kohdalle tulleeseen tilanteeseen.

Joo olen. Olen itse nepsy, ja minulla on aikuinen nepsylapsi. Ihan ilman jumalatonta ulinaa.

Et taida siis ymmärtää, mitä empatia edes on kun väität, että olet kokeillut asettua uutisen äidin asemaan, mutta heti seuraavassa lauseessa vain toteat, minkälainen oma tilanteesi on ja kuinka hyvin se sinulta sujuu.

Kun asettuu toisen asemaan niin otetaan koko kuva huomioon, eikä vain sitä, että teillä molemmilla on nepsylapsi. Tuon äidin lähtökohdat käsitellä tilanne on aivan eri kuin sinulla.

Olet itse nepsy, kenties olet saanut lapsesta asti apuja ongelmiisi ja nyt aikuisena osaat soveltaa omakohtaista kokemustasi lapsen kanssa. Uutisen äidillä ei ole tätä etua, mikä sinulla on. Ja luultavasti lapsenne ovat erilaisia, uutisen äidin lapsi saattaa olla vaikeampi tapaus kuin sinun lapsesi. Et voi siis todellakaan olettaa, että teidän kahden tilanteet ovat samanlaiset, koska jo teidän kahden elämänkokemukset ja lähtökohdat ovat niin erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa.

Dysfasiasisarukseni toimi hyvin samalla tavalla, mutta helpotti, kun sai tarvitsemansa avun.

Yksi asia on sitten sen avun hinta, toisen vanhempani koko elämä. Ei puhettakaan, että olisi voinut esimerkiksi käydä töissä kaikkien terapioiden, palaverien, Kelan kanssa tappelun yms. keskellä.

Tietysti se on vanhempien vastuulla hoitaa lapsensa mahdollisimman hyvin, mutta silti.. jos koko elämä menee siihen, niin on se hirveää. 

Nämä vanhemmat saavat vielä kuulla syytöksiä huonosta vanhemmuudesta. Heitä moititaan laiskoiksi ja neuvotaan että välillä pitäisi viettää aikaa lastenkin kanssa ja vähän rajoittaa omia menoja.

Rutiineista ja rakkaudesta heille myös puhutaan, aivan kuin kuviteltaisiin etteivät vanhemmat ole koskaan sellaisista edes kuulleet.

Olen itsekin autistisen lapsen äiti, ja raskaimmaksi asiaksi tässä kaikessa koen ulkopuolisten hyvää tarkoittavat kommentit. Varsinkin koululta tulevat kommentit ovat aiheuttaneet vaikeita stessireaktioita.

Niin. Mitäs sitten, jos vanhemmat ovat psykopaatteja - onko runsaampi psykopaattien kanssa vietetty aika parempi vai huonompi, kuin lapsen runsaampi omatoiminen tekeminen?

Juuri näin!

"Miksi tuo lapsi voi pahoin vaikka hänen vanhempansa ovat aktiivisesti osallisena hänen elämässään, viettävät paljon aikaa hänen kanssaan, tekevät paljon hänen hyväkseen, ovat suorastaan mallikelpoisen ahkeria sekä läsnäolevia vanhempia?"

No ehkäpä siksi että vanhemmat ovat psykopaatteja. Psykopaatit ovat niin täydellisesti menettäneet yhteyden omiin sisäisiin perustarpeisiinsa, että he eivät voi ymmärtää muiden ihmisten perustarpeita, eivät voi täyttää muiden ihmisten perustarpeita. Lapsi ei ikinä voi saada perustarpeitaan täytettyä psykopaattivanhempiensa kautta. Psykopaatti ei voi täyttää yhdenkään ihmisen perustarpeita, koska psykopaatti on täysin menettänyt käsityksen siitä mitä perustarpeet ovat.

Joten vanhemmat saattavat olla vaikka kuinka aktiivisia lapsen suhteen. Mutta se aktiivisuus on turhaa, haitallista, koska se aktiivisuus on lasta kohtaan pelkkää joutavaa häiritsevää ylimääräistä sälää, koska se aktiivisuus ei ole sitä mitä se lapsi oikeasti tarvitsisi. Mitä ahkerammin nuo vanhemmat yrittävät toimia lapsensa hyväksi sitä varmemmin pysytään täysin väärällä tiellä eikä lapsi ikinä voi parantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ottaisi tuota artikkelia tai Meeriä tosissaan? Tuossahan on niin paljon jättimäisiä epäjohdonmukaisuuksia, että Meerin kertoma versio tapahtumista on väistämättä väärä. Eli tuolla Meerin kertomalla tarinalla ei ole mitään merkitystä, koska se on väistämättä tarua. Täysin epäjohdonmukainen - tai siis itsensä kanssa ristiriidassa oleva - tarina ei mitenkään voi olla totta! Jos jotain ongelmaa jossain on, niin se ongelma on jotain ihan muuta kuin mitä Meeri puhuu. Koska Meeri puhuu pelkkää potaskaa. Älkää kiinnittäkö Meerin puheisiin mitään huomiota.

Joten näkisin tilanteen näin: Meeri puhuu niin täysin epäjohdonmukaisesti ja ristiriitaisesti, että hän todennäköisesti on tavalla tai toisella erittäin pahasti sekaisin. Ja koska Meeri on aivan sekaisin niin hän ei ole kykenevä huolehtimaan muista ihmisistä eli lapsistaan, vaan hän on haitallinen lapsilleen. Joten lastensuojeluviranomaisten pitäisi puuttua asiaan, pitäisi pelastaa lapsi pois Meeriltä ennen kuin Meeri saa aikaan vielä lisää haittaa.

Meerillekin pitäisi tarjota apua jotta hän saisi itsensä kuntoon, ettei hän enää olisi sekaisin. Mutta todennäköisesti hän on sairaudentunnoton eli ei apua halua. Sairaudentunnotonta Meeriä ei voida auttaa koska hän vastustaisi auttamista. Lapsia voidaan auttaa viemällä lapset pois Meeriltä.

TÄMÄ. Tähän viestiin kulminoituu kuvaus koko tilanteesta.

Kiitos.

Parhaimman vastauksen saa kun vastaa itselleen.

Kiitos!! Tämä on niin totta!!

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ottaisi tuota artikkelia tai Meeriä tosissaan? Tuossahan on niin paljon jättimäisiä epäjohdonmukaisuuksia, että Meerin kertoma versio tapahtumista on väistämättä väärä. Eli tuolla Meerin kertomalla tarinalla ei ole mitään merkitystä, koska se on väistämättä tarua. Täysin epäjohdonmukainen - tai siis itsensä kanssa ristiriidassa oleva - tarina ei mitenkään voi olla totta! Jos jotain ongelmaa jossain on, niin se ongelma on jotain ihan muuta kuin mitä Meeri puhuu. Koska Meeri puhuu pelkkää potaskaa. Älkää kiinnittäkö Meerin puheisiin mitään huomiota.

Joten näkisin tilanteen näin: Meeri puhuu niin täysin epäjohdonmukaisesti ja ristiriitaisesti, että hän todennäköisesti on tavalla tai toisella erittäin pahasti sekaisin. Ja koska Meeri on aivan sekaisin niin hän ei ole kykenevä huolehtimaan muista ihmisistä eli lapsistaan, vaan hän on haitallinen lapsilleen. Joten lastensuojeluviranomaisten pitäisi puuttua asiaan, pitäisi pelastaa lapsi pois Meeriltä ennen kuin Meeri saa aikaan vielä lisää haittaa.

Meerillekin pitäisi tarjota apua jotta hän saisi itsensä kuntoon, ettei hän enää olisi sekaisin. Mutta todennäköisesti hän on sairaudentunnoton eli ei apua halua. Sairaudentunnotonta Meeriä ei voida auttaa koska hän vastustaisi auttamista. Lapsia voidaan auttaa viemällä lapset pois Meeriltä.

Voi hyvänen aika 😳👈

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttää lukea lasta syyllistäviä kommentteja kun vika on vanhemmassa. Ilman vanhempaa lapsikaan ei olisi kärsimässä.

Niinpä! Tavallaan hyväksikäytetty (narsistien palvelija) mutta mietitään, kuinka uhrin saisi hiljaiseksi?

SUN täytyy palvella mun tunteita ja tarpeita. Kunhan mun tunteita palvellaan niin kaikki on hyvin. Ja kun kaikki on hyvin niin sä et saa valittaa. Koska jos sä valitat niin musta tuntuu pahalta. Vaikene!

Kunhan sä vaikenet niin musta tuntuu edelleenkin hyvältä eli kaikki on edelleenkin hyvin.

Miten vaikeaa se vaikeneminen mukamas voi olla? Mikset sä vaan voi olla hiljaa? Mikä siinä mukamas on niin vaikeaa? Mikä sua vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Sen verran on nyt pakko sanoa takaisin näihin kommentteihin 'huonoista geeneistä', että autistit on kuitenkin ihmiskunnalle tärkeitä. Ilman autisteja tämä ihmiskunta eläisi vieläkin luolamiehen elämää. Autisteilla on heikkoutensa, mutta myös vahvuutensa.

Vaikka nykyajan työelämä tuntuu painottavan sosiaalisia taitoja, niin totuus on kuitenkin se, että ne sosiaalisesti taitavat on niitä, jotka juttelevat ja pitävät hauskaa nuotiolla luolan suulla. Autistit ovat niitä, jotka keksivät sähkön ja sen myötä ties sun mitä hilavitkuttimia.

Kyllä niitä sosiaalisesti taitavia ihmisiä tarvitaan myös, kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Yhteistyöllä se kehitys tapahtuu ja hyvä niin. Mutta älkää nyt hyvät ihmiset puhuko niin loukkaavasti siitä ihmisryhmästä, jonka kautta kaikki ihmiskunnan tärkeät keksinnöt ja teknologia ovat syntyneet! Ilman autisteja lähettäisitte vieläkin savumerkkejä, prkl.

Lähetin edellsien vastaukseni väärään kohtaan. Mutta sanon silti, kiitos tämä on niin totta!

Nuo lapset eivät kuulu riehumaan muiden lasten keskuuteen vaan suljettuun laitokseen, Joillakin lapsilla vain on mennyt jo kohdussa kehityksessä jotain pieleen ja muita lapsia pitää suojella näiltä. Tuo lapsi pitää steriloida ettei synny enää lisää samanlaisia. Personallisuus häiriöt ja rikollisuus on periytyvää niin on täysin oikein estää noita lisääntymästä.

Arvasin jo jutun alkupuolella että autismikirjoahan se. Meillä esikoisella samantyylistä. Onneksi hieman rauhoittunut mutta tarkkana saa kaikessa olla edelleen. Ei vaan auta surkutella itseään yhtään, se vie voimat.

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljestä. Joskus lapset näkevät sisaruksensa traagisen kohtalon, ja mukautuvat siihen välttääkseen saman kamaluuden. Se ei tarkoita, että he eläisivät terveessä ympäristössä... Esimerkkitapauksessa pikkuveli on oppinut palvelemaan narsistisen äidin toiveita, ja siskosta on tullut jopa väline olla suositumpi ("...kysyy usein, miksi emme voi antaa Iidaa pois, kun hän on niin kamala ja vammainen.")

Siis oliko tuossa jutussa äidin sanomana tuollainen lause?! Jessus! Meni ohi. Voi Iida-parkaa, kun hän tätä lukee. Vaikka lause "on" veljen sanoma, äitihän tässä toistaa sitä julkisesti osoittaakseen, kuinka kamala hänen tyttärensä on, kun velikin toivoo, että miksi EMME (siis me muut, äiti ja minä - psykologit voisivat tulkita...) voi antaa häntä pois... ja äiti haluaa tämän lehteenkin vielä perinnöksi painattaa. Tulee koko Suomellekin selväksi.

Kallistun yhä enemmän sille kannalle, että äidillä on jokin, ei niin pieni ongelma, kuten persoonallisuushäiriö. Ymmärrän ohimenevät stressitilanteet ja perheenjäsenen vakavan sairauden tms. aiheuttaman huolen, stressin, paineen ja riidat, mutta haloo... Miksi emme voi vaan antaa pois....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljestä. Joskus lapset näkevät sisaruksensa traagisen kohtalon, ja mukautuvat siihen välttääkseen saman kamaluuden. Se ei tarkoita, että he eläisivät terveessä ympäristössä... Esimerkkitapauksessa pikkuveli on oppinut palvelemaan narsistisen äidin toiveita, ja siskosta on tullut jopa väline olla suositumpi ("...kysyy usein, miksi emme voi antaa Iidaa pois, kun hän on niin kamala ja vammainen.")

Siis oliko tuossa jutussa äidin sanomana tuollainen lause?! Jessus! Meni ohi. Voi Iida-parkaa, kun hän tätä lukee. Vaikka lause "on" veljen sanoma, äitihän tässä toistaa sitä julkisesti osoittaakseen, kuinka kamala hänen tyttärensä on, kun velikin toivoo, että miksi EMME (siis me muut, äiti ja minä - psykologit voisivat tulkita...) voi antaa häntä pois... ja äiti haluaa tämän lehteenkin vielä perinnöksi painattaa. Tulee koko Suomellekin selväksi.

Kallistun yhä enemmän sille kannalle, että äidillä on jokin, ei niin pieni ongelma, kuten persoonallisuushäiriö. Ymmärrän ohimenevät stressitilanteet ja perheenjäsenen vakavan sairauden tms. aiheuttaman huolen, stressin, paineen ja riidat, mutta haloo... Miksi emme voi vaan antaa pois....

Tämän palstan heikkous on se että tänne kommentoi henkilöt joilla ei ole mitään tarttumapintaa aiheeseen. On aivan ymmärrettävä juttu että sisarukset niin kuin vanhemmat kärsivät tilanteesta ja sikdi sisaruksille pitäisi olla tarjolla terapiaa, muuta kuin kehuja reippaudesta. Kuvittele elämä jossa joudut jatkuvasti harvoja päiviä lukuunottamatta huomioimaan sisaruksesi käytös. Ja koskaan se ei ole vastavuoroista, sinä olet a i n a se joka luovut ja taivut. Ei ihme että voit heikkona hetkenä sanoa jotain niin kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljestä. Joskus lapset näkevät sisaruksensa traagisen kohtalon, ja mukautuvat siihen välttääkseen saman kamaluuden. Se ei tarkoita, että he eläisivät terveessä ympäristössä... Esimerkkitapauksessa pikkuveli on oppinut palvelemaan narsistisen äidin toiveita, ja siskosta on tullut jopa väline olla suositumpi ("...kysyy usein, miksi emme voi antaa Iidaa pois, kun hän on niin kamala ja vammainen.")

Siis oliko tuossa jutussa äidin sanomana tuollainen lause?! Jessus! Meni ohi. Voi Iida-parkaa, kun hän tätä lukee. Vaikka lause "on" veljen sanoma, äitihän tässä toistaa sitä julkisesti osoittaakseen, kuinka kamala hänen tyttärensä on, kun velikin toivoo, että miksi EMME (siis me muut, äiti ja minä - psykologit voisivat tulkita...) voi antaa häntä pois... ja äiti haluaa tämän lehteenkin vielä perinnöksi painattaa. Tulee koko Suomellekin selväksi.

Kallistun yhä enemmän sille kannalle, että äidillä on jokin, ei niin pieni ongelma, kuten persoonallisuushäiriö. Ymmärrän ohimenevät stressitilanteet ja perheenjäsenen vakavan sairauden tms. aiheuttaman huolen, stressin, paineen ja riidat, mutta haloo... Miksi emme voi vaan antaa pois....

No Iida nyt ei tarinaa itsestään kuitenkaan lue, koska nimet ja todennäköisesti moni yksityiskohtakin on muutettu, joten veljen kommentti ei häntä tule satuttamaan.

Minusta vanhempia ei voi aina syyttää lasten huonosta (eikä aina hyvästäkään) käytöksestä. Samassa perheessä voi olla hyvin ja huonosti käyttäytyviä lapsia, vaikka kasvuympäristö on aivan sama. Yhdestä lapsesta tulee alkoholisti tai rikollinen, toisista ihan tasapainoisia, kunnollisia aikuisia. Monet lasten ja nuorten ongelmat ovat jo syntymässä saatuja: geenit, luonne, persoonallisuushäiriö ja myöhemmin lapsen omia valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljestä. Joskus lapset näkevät sisaruksensa traagisen kohtalon, ja mukautuvat siihen välttääkseen saman kamaluuden. Se ei tarkoita, että he eläisivät terveessä ympäristössä... Esimerkkitapauksessa pikkuveli on oppinut palvelemaan narsistisen äidin toiveita, ja siskosta on tullut jopa väline olla suositumpi ("...kysyy usein, miksi emme voi antaa Iidaa pois, kun hän on niin kamala ja vammainen.")

Siis oliko tuossa jutussa äidin sanomana tuollainen lause?! Jessus! Meni ohi. Voi Iida-parkaa, kun hän tätä lukee. Vaikka lause "on" veljen sanoma, äitihän tässä toistaa sitä julkisesti osoittaakseen, kuinka kamala hänen tyttärensä on, kun velikin toivoo, että miksi EMME (siis me muut, äiti ja minä - psykologit voisivat tulkita...) voi antaa häntä pois... ja äiti haluaa tämän lehteenkin vielä perinnöksi painattaa. Tulee koko Suomellekin selväksi.

Kallistun yhä enemmän sille kannalle, että äidillä on jokin, ei niin pieni ongelma, kuten persoonallisuushäiriö. Ymmärrän ohimenevät stressitilanteet ja perheenjäsenen vakavan sairauden tms. aiheuttaman huolen, stressin, paineen ja riidat, mutta haloo... Miksi emme voi vaan antaa pois....

No Iida nyt ei tarinaa itsestään kuitenkaan lue, koska nimet ja todennäköisesti moni yksityiskohtakin on muutettu, joten veljen kommentti ei häntä tule satuttamaan.

Jokuhan ketjussa sanoi tuntevansa perheen. Joten eiköhän tämä juttu ihan useamman tiedossa ole, ja siten Iidankin. Sitä paitsi helppohan tuosta on tunnistaa, äidin ikä, ikäerot, kauan haettiin diagnoosia, saatiin julkiselta iässä X jne. Eiköhän "Iida" tunnista jossain vaiheessa tai jonkun suusta asian kuule. Itse epäilen, että jopa äidin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi palstahullu bongattu: joku käy poistamassa lapsen näkökulmaa ajattelevat kommentit.

Minä löydän monta kommenttia joissa toivotaan parempaa tulevaisuutta ja avun löytymistä lapselle :) ei huolta siis, ei niitä kaikkia ole poistettu <3

Se on varmaan toi sama palstahullu - Vela, joka niitä poistelee :D

Onko lapsen näkökulmasta kirjoitettuja viestejä todellakin poistettu?

Omani taisi tulla poistetuksi. Voihan olla, että muistin sivun väärin. Mutta joka tapauksessa outoa, että tässä ketjussa lasta saa toivoa hakattavaksi ja lasta myös kutsutaan useaan otteeseen psykopaatiksi, mutta lapsen kannalta asiaa tarkastelevat viestit poistetaan. Vähän sairasta.

Itse pohdin, miltä Iidasta tämä kaikki mahtaa tuntua. Kaikkea hyvää, rakkautta ja onnistumisen kokemuksia myöhempään elämään. ❤️ Itse näen tässä perheen vuorovaikutusongelmien särkemän lapsen, mutta se diagnoosihan ei vanhemmille kelvannut, vaan yksityiseltä haettiin diagnoosi, jossa syy ei kohdistu millään tapaa vanhempiin, vaan löytyy lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljestä. Joskus lapset näkevät sisaruksensa traagisen kohtalon, ja mukautuvat siihen välttääkseen saman kamaluuden. Se ei tarkoita, että he eläisivät terveessä ympäristössä... Esimerkkitapauksessa pikkuveli on oppinut palvelemaan narsistisen äidin toiveita, ja siskosta on tullut jopa väline olla suositumpi ("...kysyy usein, miksi emme voi antaa Iidaa pois, kun hän on niin kamala ja vammainen.")

Siis oliko tuossa jutussa äidin sanomana tuollainen lause?! Jessus! Meni ohi. Voi Iida-parkaa, kun hän tätä lukee. Vaikka lause "on" veljen sanoma, äitihän tässä toistaa sitä julkisesti osoittaakseen, kuinka kamala hänen tyttärensä on, kun velikin toivoo, että miksi EMME (siis me muut, äiti ja minä - psykologit voisivat tulkita...) voi antaa häntä pois... ja äiti haluaa tämän lehteenkin vielä perinnöksi painattaa. Tulee koko Suomellekin selväksi.

Kallistun yhä enemmän sille kannalle, että äidillä on jokin, ei niin pieni ongelma, kuten persoonallisuushäiriö. Ymmärrän ohimenevät stressitilanteet ja perheenjäsenen vakavan sairauden tms. aiheuttaman huolen, stressin, paineen ja riidat, mutta haloo... Miksi emme voi vaan antaa pois....

No Iida nyt ei tarinaa itsestään kuitenkaan lue, koska nimet ja todennäköisesti moni yksityiskohtakin on muutettu, joten veljen kommentti ei häntä tule satuttamaan.

Jokuhan ketjussa sanoi tuntevansa perheen. Joten eiköhän tämä juttu ihan useamman tiedossa ole, ja siten Iidankin. Sitä paitsi helppohan tuosta on tunnistaa, äidin ikä, ikäerot, kauan haettiin diagnoosia, saatiin julkiselta iässä X jne. Eiköhän "Iida" tunnista jossain vaiheessa tai jonkun suusta asian kuule. Itse epäilen, että jopa äidin.

Tällä palstalla aina joku sanoo tuntevansa perheen tai kirjoittajan tai anopin tms. 🤣

Valitettavasti neuropsykiatriset ongelmat ja niiden diagnosoimattomuus ei ole kovin harvinainen ilmiö. Eikä sekään, että muu perhe uupuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi palstahullu bongattu: joku käy poistamassa lapsen näkökulmaa ajattelevat kommentit.

Minä löydän monta kommenttia joissa toivotaan parempaa tulevaisuutta ja avun löytymistä lapselle :) ei huolta siis, ei niitä kaikkia ole poistettu <3

Se on varmaan toi sama palstahullu - Vela, joka niitä poistelee :D

Onko lapsen näkökulmasta kirjoitettuja viestejä todellakin poistettu?

Omani taisi tulla poistetuksi. Voihan olla, että muistin sivun väärin. Mutta joka tapauksessa outoa, että tässä ketjussa lasta saa toivoa hakattavaksi ja lasta myös kutsutaan useaan otteeseen psykopaatiksi, mutta lapsen kannalta asiaa tarkastelevat viestit poistetaan. Vähän sairasta.

Itse pohdin, miltä Iidasta tämä kaikki mahtaa tuntua. Kaikkea hyvää, rakkautta ja onnistumisen kokemuksia myöhempään elämään. ❤️ Itse näen tässä perheen vuorovaikutusongelmien särkemän lapsen, mutta se diagnoosihan ei vanhemmille kelvannut, vaan yksityiseltä haettiin diagnoosi, jossa syy ei kohdistu millään tapaa vanhempiin, vaan löytyy lapsesta.

Kuka sinut on särkenyt?

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljestä. Joskus lapset näkevät sisaruksensa traagisen kohtalon, ja mukautuvat siihen välttääkseen saman kamaluuden. Se ei tarkoita, että he eläisivät terveessä ympäristössä... Esimerkkitapauksessa pikkuveli on oppinut palvelemaan narsistisen äidin toiveita, ja siskosta on tullut jopa väline olla suositumpi ("...kysyy usein, miksi emme voi antaa Iidaa pois, kun hän on niin kamala ja vammainen.")

Siis oliko tuossa jutussa äidin sanomana tuollainen lause?! Jessus! Meni ohi. Voi Iida-parkaa, kun hän tätä lukee. Vaikka lause "on" veljen sanoma, äitihän tässä toistaa sitä julkisesti osoittaakseen, kuinka kamala hänen tyttärensä on, kun velikin toivoo, että miksi EMME (siis me muut, äiti ja minä - psykologit voisivat tulkita...) voi antaa häntä pois... ja äiti haluaa tämän lehteenkin vielä perinnöksi painattaa. Tulee koko Suomellekin selväksi.

Kallistun yhä enemmän sille kannalle, että äidillä on jokin, ei niin pieni ongelma, kuten persoonallisuushäiriö. Ymmärrän ohimenevät stressitilanteet ja perheenjäsenen vakavan sairauden tms. aiheuttaman huolen, stressin, paineen ja riidat, mutta haloo... Miksi emme voi vaan antaa pois....

No Iida nyt ei tarinaa itsestään kuitenkaan lue, koska nimet ja todennäköisesti moni yksityiskohtakin on muutettu, joten veljen kommentti ei häntä tule satuttamaan.

Jokuhan ketjussa sanoi tuntevansa perheen. Joten eiköhän tämä juttu ihan useamman tiedossa ole, ja siten Iidankin. Sitä paitsi helppohan tuosta on tunnistaa, äidin ikä, ikäerot, kauan haettiin diagnoosia, saatiin julkiselta iässä X jne. Eiköhän "Iida" tunnista jossain vaiheessa tai jonkun suusta asian kuule. Itse epäilen, että jopa äidin.

No voin minäkin väittää olevani Iidan pikkuserkku. Se ei vielä tee väitteestäni totta.