Meeri, 39: ”Sain lapsen, joka särki sydämeni”

^Kuinka asioiden tulee olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia perheelle! Toivottavasti tulevaisuus on valoisampi!

Juttu julkaistu ekan kerran kesällä 2020.. miten lie mennyt sen jälkeen.

ehkä emme halua tietää. Saattaa olla karmivaa.

Ilmeisesti ketjuun ilmestyi aikuinen versio väkivaltaisesta sisarusten hakkaajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ton nyt tunnisti autismin kirjon häiriöiseksi jo parin kappaleen jälkeen. Missä alppikylässä noi asuu ettei kukaan tunnista muka diagnoosia. Ihmettelen.

No jos sinä pystyt tekemään etädiagnoosin jo parin kappaleen jälkeen, niin mistä johtuu ettei yksikään terveydenhuollon tyyppi tätä asiaa ajatellut? Olisiko äitiä pidetty hysteerisenä?

Luultavasti neuvolassa äitiä on pidetty vain kokemattomana ja hysteerisenä :( Mikäli perheeseen olisi ensin syntynyt tuo normaali poika, ja hänen jälkeen vasta tuo tyttö, olisi äitiä kuunneltu enemmän, koska hänellä olisi tuolloin ollut jo kokemusta yhdestä lapsesta. Tätä on nähty....

Turha miettiä, millaisena häntä on pidetty. Hänelle kerrottiin, että ainoa ongelma on perheen vuorovaikutuksessa. Se että yksi lapsi on hänelle suosiollinen, ei tätä ongelmaa poista. Lasten määrä ei narsismiin juuri vaikuta; haasteet tekevät nöyremmäksi, mutta lasten kannalta vahinko on jo sattunut.

Täytyy hoitaa yks nutcase... I'll be back.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei... olen vain maallikko teiniäiti, mutta aika autistiltahan tuo kuulosti minustakin paljon ennen yksityisen lääkärin lausuntoa... mutta oliko kuitenkin keksitty juttu? kuka tarjoaa tuollaiselle lapselle ei-makaroni-vaan...MAKSAlaatikkoa?

Tuohan on ihan tavallista arkea, että asiat eivät mene suunnitellusti. Ei autistista lastakaan voi loputtomiin suojella noilta pettymyksiltä. 

"Viime lauantaina kerroin aamulla, että meillä on ruokana makaronilaatikkoa. En ehtinytkään tehdä sitä, joten tarjosin maksalaatikkoa. Iida heitti oman ruokansa keittiön seinään."

Aamulla äiti sanoo: - Tänään syödään päivälliseksi makaronilaatikkoa ja ketsuppia.

Nälkäiset lapset kutsutaan pöytään ja äiti sanoo: - Enpäs ehtinytkään tehdä makaronilaatikkoa. Ottakaapa lapset tästä herkullista maksalaatikkoa. Nam nam, maistuvaa maksaa ja pehmenneitä runinoita!

Asiat voi kyllä tehdä itselleen vaikeiksi tahattomastikin toki.

Eri

Narsistit käsittelee vihansa keksimällä keinoja, kuinka nöyryyttää muita. Kosto hyvittää heidän kärsimyksensä - vika ei milloinkaan ole heissä. Vanhempana narsisti on valmis keksimään hyvinkin kieroja tapoja kostaa. Usein se on toisen lapsen suosimista tavalla, josta syyn voisi vierittää vähemmälle jääneelle ("oma syysi!") Satutit narsistia? Saat kokea sen nahoissasi x 10.

What happens when the Narcissist Loses control over you?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo jutun lapsi ei ehkä ollut ilmiselvä tapaus, koska hän kuitenkin pyrki kontaktiin muiden lasten kanssa ja ymmärsi sen verran tunnepuoltakin, että tiesi muita harmittavan, jos hän heitä haukkuu. Yleensä autisteja ajatellaan paitsi pojiksi, mutta myös kyvyttömiksi manipuloimaan tms. muita (ei pidä paikkaansa), eikä tiedetä että valtaosa heistäkin haluaisi olla muiden seurassa vaikkei siinä onnistukaan (tai näytä haluaan).

Ei minulle olisi myöskään tullut mieleen, että lapsi joka yrittää nimenomaan satuttaa esimerkiksi pikkuveljeään, olisi jotenkin tyypillinen autistinen. Tiedän kyllä, että autisti voi saada raivarin ylistimuloituna, mutta olisin luullut, että se raivo on yleistä suuttumista ympäröivään maailmaan kun ei kestä ärsykkeitä ympärillään, eikä sellaista, että se raivo kohdistuisi systemaattisesti johonkin puolustuskyvyttömään helppoon uhriin.

Ja tuo manipulointi, kuten tuo kidnappausjuttu. Ei vastaa tosiaan mitään stereotypiaa autismista.

Empatiakyvyttömyydestä tuo kaikki kertoo. En olisi senkään arvannut olevan tyypillistä autismia. Toisaalta ei kai se olekaan. Ehkä tyttö on sitten autistinen JA empatiakyvytön.

Sama mietin. Ehkä autistinen ja pahaluonteinen?  Koska autismin kirjo ei sinänsä kerro vielä luonnetta, eroavaisuuksia on kuten neurotyypillisillä. Monet autismin kirjon tytöt ovat ns kilttejä kympin tyttöjä, aikuisena sitten jossain vaiheessa uupumisen partaalla ja saavat diagnoosin

Vierailija kirjoitti:

What happens when the Narcissist Loses control over you?

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

NARSISTI EI MUUTU.

Olen kertonut lapselleni, että ihmisten kanssa täytyy oikeasti olla hyvin taitavasti ja kohteliaasti. Jos käyttäytyy provosoivasti ja töksäyttelee loukkaavia asioita, leimautuu nopeasti ja toiset alkavat karttaa.

Toimivimmaksi ja luonnollisimmaksi tavaksi on osoittautunut se, että on ihan rauhallinen, hymyilee välillä ihmisille ja opettelee olemaan kaikkia ihmisiä kohtaan yhtä kohtelias. Siis niin, ettei esim. kotona rähjää pikkuveljelleen ja pura häneen turhautumistaan. Jos osaa olla reilu ja riittävän kohtelias pikkuveljelle, osaa olla sitä myös muille ihmisille. Muuten ei opi mitään mallia siitä miten ihmisten kanssa ollaan ja se johtaa vaihdellen joko väkinäisiin yrityksiin tai siihen että muuttuu näkymättömäksi tuppisuuksi.

Olen huomannut, että kun lapsi on ihan rauhallinen ja oma itsensä eikä yritä esittää mitään, niin muut lapset hakeutuvat hänen seuraansa. Sitten hänen on täytynyt vielä opetella huomaamaan nämä aloitteet ja vastata niihin. Jokaista vaihetta on täytynyt oppia tiedostamaan ja harjoitella.

Miten siis autat narsistia, saati lasta, joka hänen käsissään kärsii? Ellei narsisti hyväksy sitä, että hänenkin pitäisi muuttu, jotta vuorovaikutus toimii, ja vieläpä muuttua sen toisenkin ihmisen tarpeiden mukaan... ei ole paljon tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut lapselleni, että ihmisten kanssa täytyy oikeasti olla hyvin taitavasti ja kohteliaasti. Jos käyttäytyy provosoivasti ja töksäyttelee loukkaavia asioita, leimautuu nopeasti ja toiset alkavat karttaa.

Toimivimmaksi ja luonnollisimmaksi tavaksi on osoittautunut se, että on ihan rauhallinen, hymyilee välillä ihmisille ja opettelee olemaan kaikkia ihmisiä kohtaan yhtä kohtelias. Siis niin, ettei esim. kotona rähjää pikkuveljelleen ja pura häneen turhautumistaan. Jos osaa olla reilu ja riittävän kohtelias pikkuveljelle, osaa olla sitä myös muille ihmisille. Muuten ei opi mitään mallia siitä miten ihmisten kanssa ollaan ja se johtaa vaihdellen joko väkinäisiin yrityksiin tai siihen että muuttuu näkymättömäksi tuppisuuksi.

Olen huomannut, että kun lapsi on ihan rauhallinen ja oma itsensä eikä yritä esittää mitään, niin muut lapset hakeutuvat hänen seuraansa. Sitten hänen on täytynyt vielä opetella huomaamaan nämä aloitteet ja vastata niihin. Jokaista vaihetta on täytynyt oppia tiedostamaan ja harjoitella.

Voihan sitä pahaa oloa opetella peittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei... olen vain maallikko teiniäiti, mutta aika autistiltahan tuo kuulosti minustakin paljon ennen yksityisen lääkärin lausuntoa... mutta oliko kuitenkin keksitty juttu? kuka tarjoaa tuollaiselle lapselle ei-makaroni-vaan...MAKSAlaatikkoa?

Tuohan on ihan tavallista arkea, että asiat eivät mene suunnitellusti. Ei autistista lastakaan voi loputtomiin suojella noilta pettymyksiltä. 

Tämäpä juuri, vaikka kuinka ennakoisi ja pyrkisi noudattamaan rutiineja nepsylasten kanssa, aina voi joku itsestä riippumaton juttu mennä vikaan.

Vuosia sitten työskentelin lastenhoitajana yhdelle perheelle, joilla oli hiukan samalta vaikuttava poika, kuin tuo jutun tyttö. Käytiin joka päivä samassa leikkipuistossa, eräs aamu ei sitten päästykään sinne, kun poliisi oli eristänyt alueen lähtien leikkipuisto lle vievältä tieltä. En vieläkään tiedä mitä siellä oli tapahtunut, mutta pääsy oli kielletty kaikilta. Tää 9v poika veti järkyttävät raivarit, huusi ja löi ja potki ja puri mua kun yritin väkisin viedä hänet toiseen suuntaan, poliisimieskin oli ihan että??????? 😳

Äiti öljysi portaat... ;]

Ei narsistikaan voi loputtomiin säätää. Kun manipulointi ei onnistu, hän turvautuu kostamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ton nyt tunnisti autismin kirjon häiriöiseksi jo parin kappaleen jälkeen. Missä alppikylässä noi asuu ettei kukaan tunnista muka diagnoosia. Ihmettelen.

Tietoisuus näistä on lisääntynyt viime vuosina todella paljon ja varsinkin naisten neurokirjon häiriöistä. Lääkärit ja hoitohenkilökunta jotka eivät seuraa medioita voivat olla enemmän pihalla aiheesta kuin maallikot.

Entä sen vaikutus vanhemmuuteen?

Luin joskus jonkun jenkkiläisen jutun lapsista, joilla on vaikea psykopatia. Melko samaltahan tuo vaikuttaa. Kerran ymmärtää asioissa vain välinearvoa ja pystyy suunnitelmallisesti kostamaan, tuskin on pelkästä autismista kysymys.

Pointti on siinä, että kun lapsella itsellään on rauhallinen ja hyvä olo, se välittyy muille ihmisille ja vetää heitä puoleensa. Oman lapseni kohdalla olen huomannut tuon pienestä pitäen. On siis ilmennyt jotakin mikä toimii nimenomaan luonnollisella tavalla ja on lähdetty vahvistamaan sitä puolta.

Tavoitteena on myös ollut välttää kaikkia tilanteita ja asetelmia, joissa lapsi kokee taistelevansa yksin muita vastaan. Sellainen ei vain näytä toimivan, että lapsi toimii jollakin tavalla pahasta olosta käsin, joko avoimesti tai tunteensa peittäen. Silloin hän ei saa positiivista kontaktia muihin lapsiin, vaikka kuinka yrittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut lapselleni, että ihmisten kanssa täytyy oikeasti olla hyvin taitavasti ja kohteliaasti. Jos käyttäytyy provosoivasti ja töksäyttelee loukkaavia asioita, leimautuu nopeasti ja toiset alkavat karttaa.

Toimivimmaksi ja luonnollisimmaksi tavaksi on osoittautunut se, että on ihan rauhallinen, hymyilee välillä ihmisille ja opettelee olemaan kaikkia ihmisiä kohtaan yhtä kohtelias. Siis niin, ettei esim. kotona rähjää pikkuveljelleen ja pura häneen turhautumistaan. Jos osaa olla reilu ja riittävän kohtelias pikkuveljelle, osaa olla sitä myös muille ihmisille. Muuten ei opi mitään mallia siitä miten ihmisten kanssa ollaan ja se johtaa vaihdellen joko väkinäisiin yrityksiin tai siihen että muuttuu näkymättömäksi tuppisuuksi.

Olen huomannut, että kun lapsi on ihan rauhallinen ja oma itsensä eikä yritä esittää mitään, niin muut lapset hakeutuvat hänen seuraansa. Sitten hänen on täytynyt vielä opetella huomaamaan nämä aloitteet ja vastata niihin. Jokaista vaihetta on täytynyt oppia tiedostamaan ja harjoitella.

Voihan sitä pahaa oloa opetella peittämään.

Täysin turhaa täällä pohtia. Tiedän tapauksen ja pitää paikkansa.

Omalla lapsella jolla on autisminkirjo oli samanlaisia ongelmia lapsena, sai raivareita, ei nukkunut, oli kosketusherkkä... hän sai diagnoosin vasta täysi-ikäisenä ja add diagnoosin myös. Hänen hoitamisensa oli tosi rankkaa, veljensä oli ihan erilainen lapsi. Nuo vuodet olivat tosi raskaita, oma äitini oli myös samanlainen persoona ja koko lapsuus meni hänen agressioitaan kestäessä. Jälkikäteen vasta tajunnut, että hänellä varmaan samoja neurologisia ongelmia.

Syy ei siis välttämättä ole tosiaan vanhemissa, vaan tällaisen lapsen neurologisissa ongelmissa. Teet niin tai näin, mikään ei muutu. Toivottavasti tämä lapsi rauhoittuu vanhemmiten, kuten omanikin. Diagnoosin tietäminen tuo helpotusta ja armollisuutta myös lapselle itselleen, kun tietää miksi ei ole samanlainen kuin muut. Eikä tarvitse ollakaan.

Uskoakseni tämä narsismikeskustelu on täysin turhaa, varsinkin jos se koskee lehtijutun äitiä. Kyllä varmasti on suuri myllerrys elämässä kun saa sairaan lapsen ja diagnoosin vasta vuosikausien kuluttua. Siinä lähtee tilanteeseen aivan tyhjän päältä ja elää jatkuvassa äärimmäisessä stressissä.