Kannattaa tehdä lapset nuorena
Kun omat lapset olivat pieniä (sain esikoisen 25 - vuotiaana ja kuopuksen 27 -vuotiaana) ystävät ja sukulaiset bilettivät vielä täysiä ja elivät omalle itselleen, oman aikataulunsa ja mielihalujensa mukaisesti. Minulla oli pallo jalassa.
Nyt ”lapset” ovat 19 ja 18 ja minä elän omien aikataulujeni mukaan, harrastan mitä haluan ja milloin haluan. Hyvät välit on nuoriin, heistä saan seuraa milloin mihinkin ja osittain tienaavat jo omat rahansakin.
Sukulaiset ja ystävät taas.. no, heillä on monella nyt se pikkulapsivaihe menossa, hedelmöityshoitojen jälkeen. Kuulen kuinka he ovat yli nelikymppisinä jo niin väsyneitä valvomiseen, kiukutteluihin ja arkeen, johon itselle ei jää yhtään omaa aikaa. Olenkin aika-ajoin tarjonnut apuani heille, vaikka yksinhuoltajana, nuorena äitinä en heiltä aikoinani sitä saanut, mutta koska yli nelikymppiset eivät jaksakaan edes pariskuntina pikkulapsiarkea, olen tarjoutunut omien nuorteni kanssa viemään heidän lapsiaan milloin mihinkin, jotta vanhemmat saavat levähtä.
Mutta en minä vaihtaisi osia. Mitään ei jäänyt tekemättä siksi että olin kahden totaaliyksinhuoltaja. Koulutustasomme on kaikilla” ylempi korkeakoulututkinto”.
Arvostan tätä vapautta juuri nyt.
Kommentit (23)
Voi ei! No mitäs nyt, kun teinkin lapset kolmekymppisenä? Mitä mun pitäis nyt tehdä, kun en tehnytkään lapsia nuorena? Auttakaa joku!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia lapset silloin, kun itsestä hyvältä ja oikealta tuntuu.
Tämä. Miksi tästäkin asiasta pitää vääntää seivästä? Ei lapsia kannata tehdä ellei tunne olevansa siihen valmis. Itse ainakin olin parikymppisenä vielä todella lapsellinen. En voinut kuvitellakaan ryhtyväni äidiksi siinä iässä. Asuin kotonakin 22 vuotiaaksi asti, enkä käynyt koskaan ulkona, olin sellainen mamman mussukka. Ekan kerran seurustelin vasta 25 vuotiaana. En ole mitenkään kehityksestä jäljessä, oon vaan ollut todella arka aina.
Mikä kellekin sopii. N55+, teinin äiti ja tyytyväinen elämäänsä.