Huusitko verta hyytävästi synnytyssalissa, että huutosi kuului käytävälle asti

Siellä joku ämmä huusi ihan hirveästi ja todella kovaa: " Ottakaa se pois minusta, ottakaa se pois minusta!2 ja lisäksi kauheesti niitä ärräpäitäkin lenteli.

Me vaan miehen kans naurettiin ;)

Ponnistin 3h 5kg lihaa ulos, karjuin minkä kurkusta lähti!

synnytyksen edestä. :D

Toinen synnytys eteni niin nopeasti, että jouduin jonkinlaiseen paniikkiin ponnistusvaiheessa. Ponnistusvaihe kesti neljä minsaa.

Kätilöni oli hyvä ihminen ja rohkaisi minua sanomalla, että kyllä tänne ääntä mahtuu, huuda vaan, jos se auttaa.

En yleensä huuda, olen aina yrittänyt olla mahdollisimman hillitty (heh), joten kun nyt kerrankin " sai" huutaa niin käytin tilaisuuden hyväkseni. Kätilö sanoi jossain välissä että huudapa suu kiinni niin että se voima menee ponnistukseen - harmitti ihan kun kiellettiin huutamasta. Vaikka tottahan se oli, että paremmin ponnistin kun heitin huutamasta.

Eikä koskaan kätilö kieltänyt. Varmasti kuului koko synnytysosaston läpi, mutta ei se minua häirinnyt, koska voimaa sain huutamisesta ihan hirvittävästi. Kätilöt kehuivatkin nopeita ponnistamisiani. Enemmän minulla olisi voimaa mennyt huudon pidättämiseen.

mä en huutamut kummassakaan kun eipä se mitään olis kuitenkaan auttanut.

t. 10 kertaa synnyttänyt

tikkausvaiheessa huusin varmaan ihan vertahyytävästi koko kaksi tuntia. huusin äitiä ja vittua ja saatanaa ja ihan suoraa tuskan huutoa sekä itkin ja ulisin aina ompeleiden välit. mulla oli sikäli alhaiset paineet ja hemoglobiinit etten saanut kipulääkitystä enää tikkaamisen pitkittyessä, olin revennyt kohdunsuulta lähtien ja eppari oli tehty myös, siihen pariin tuntiin mahtui aika monta tikkiä ja muuta sorkkimista.

joku jo ehti todeta, että tämäkin asia on " pätemisen" asia. naisen siis ilmeisesti hänen mukaansa pitäisi_aina_huutaa_synnyttäessään, samoin kuin aina_ottaa_epiduraali, jotta ei vaan missään_nimessä_yrittäisi_päteä.





en todellakaan huutanut, en todellakaan ottanut epiduraalia, koska olen sellainen ihminen. mulle on aivan sama, huutaako joku muu vai ei.

Ei tullu ensimmäisenä rauhalliset hengitykset ym. mieleen, kunhan vain pysyisi itse hengissä ja lapsi saataisiin ulos minusta.

Synnytyksiä ei muutenkaan voi verrata keskenään. Se ei ole itsestä kiinni, sattuuko synnytys paljon vähän vai ei juuri ollenkaan. Toisilla kivunlievitys auttaa, toisilla ei. Toiset haluaa selviytyä ilman kivunlievitystä, toiset haluaa kaiken mahdollisen avun.



En huutanut, mutta itkeä tuhersin ennen kuin sain epiduraalin.



Osanottoni sinulle, joka olet joutunut kärsimään vielä ompeluvaiheessa. Ne tuskat jotenkin on varmaan helpompi ymmärtää, että saa lapsen ulos, mutta että vielä sen jälkeen. Olipa harmi että ei voitu laittaa mitään kivunlievitystä.

synnyttäessään kuin etelä-eurooppalaiset kanssasisarensa.

Tuskin se synnytys siellä yhtään kivuliaampaa on, etelä-eurooppalaiset ovat vaan tottuneet näyttämään tunteensa muutenkin.



Suomessa on jotenkin " kypsempi" ihminen, kun aina hillitsee itsensä (=ei näytä aidosti tunteitaan). Monen maalaiset pitävät sitä tunteettomuutena ja kylmäkiskoisuutena. Tämä meni jo vähän aiheesta...sori ;)

Yhtä pakko kun ponnistaa on huutaa, mitään väliä ole sillä mistä jostain muusta tuntuu. Se on mun synnytys, ja kotona olisin synnyttänyt mieluiten. Ihme että synnytyssaleista ei voida tehdä äänieristettyjä, jos miehet synnyttäis, varmaan olis.