Miksi te keski-ikäiset naiset pidätte lähes kolmekymppisiäkin vielä ihan pikkutyttöinä?

Töissä etenkin tämän huomaa, asenne paistaa läpi jutuista ja rivienvälistä. Ette koe että nuoremmat naiset voisi olla vielä "oikeita naisia", ette halua kaverustua tai muutenkaan pitää yhtä. Olen 29v ja minulle on ihan sama minkä ikäinen ihminen on, aina voi yrittää tulla juttuun ja kaveerata, muut ominaisuudet merkitsee enemmän. Joo ei meillä ole vielä ehtinyt tulla elämänkokemusta saman verran kuin vaikkapa yli 45 vuotiailla mutta miksi sitä pitää tuoda ilmi monessa asiassa? Miksi ei voi tutustua siihen nuorempaan naiseen ihmisenä? Koette että meillä ei voi mitenkään olla mitään yhteistä tai yhteisiä jutunaiheita kun ollaan vielä niin nuoria. Eihän ne nuoret sitä ja tätä... En voisi kuvitellakaan että oman työpaikan "vanhemmat" naiset haluaisi minusta vaikka lenkkiseuraa ja varsinkaan kun en halua tarkoituksella rueta murtamaan heidän asenteitaan ja ennakkoluuloja. Minulle taas just vaikka lenkkiseuraksi kävisi ihan minkä ikäinen vaan jos juttuun tulemme muuten.

Olen tietyssä mielessä ollut ns vanha sielu, bilettämisjutut ym nuorten elämään kuuluvat jutut ei ole oikein koskaan kuuluneet omaan elämään, varmaan kun olen ollut vähän yksinäinen aina. Olen viihtynyt mökkeillessä, keittiöhommissa ja puutarhahommien kimpussa jo useamman vuoden. Seuraan uutisia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne eli osaan keskustella muustakin kuin miehistä, biletyksestä ja ulkonäköjutuista. Silti, olen se naiivi nuori nainen, joka ei voi ymmärtää sitä ja tätä, eikä siihen kannata edes tutustua.