Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi te keski-ikäiset naiset pidätte lähes kolmekymppisiäkin vielä ihan pikkutyttöinä?
15.04.2022 |
Töissä etenkin tämän huomaa, asenne paistaa läpi jutuista ja rivienvälistä. Ette koe että nuoremmat naiset voisi olla vielä "oikeita naisia", ette halua kaverustua tai muutenkaan pitää yhtä. Olen 29v ja minulle on ihan sama minkä ikäinen ihminen on, aina voi yrittää tulla juttuun ja kaveerata, muut ominaisuudet merkitsee enemmän. Joo ei meillä ole vielä ehtinyt tulla elämänkokemusta saman verran kuin vaikkapa yli 45 vuotiailla mutta miksi sitä pitää tuoda ilmi monessa asiassa? Miksi ei voi tutustua siihen nuorempaan naiseen ihmisenä? Koette että meillä ei voi mitenkään olla mitään yhteistä tai yhteisiä jutunaiheita kun ollaan vielä niin nuoria. Eihän ne nuoret sitä ja tätä... En voisi kuvitellakaan että oman työpaikan "vanhemmat" naiset haluaisi minusta vaikka lenkkiseuraa ja varsinkaan kun en halua tarkoituksella rueta murtamaan heidän asenteitaan ja ennakkoluuloja. Minulle taas just vaikka lenkkiseuraksi kävisi ihan minkä ikäinen vaan jos juttuun tulemme muuten.
Olen tietyssä mielessä ollut ns vanha sielu, bilettämisjutut ym nuorten elämään kuuluvat jutut ei ole oikein koskaan kuuluneet omaan elämään, varmaan kun olen ollut vähän yksinäinen aina. Olen viihtynyt mökkeillessä, keittiöhommissa ja puutarhahommien kimpussa jo useamman vuoden. Seuraan uutisia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne eli osaan keskustella muustakin kuin miehistä, biletyksestä ja ulkonäköjutuista. Silti, olen se naiivi nuori nainen, joka ei voi ymmärtää sitä ja tätä, eikä siihen kannata edes tutustua.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että tutkimusten mukaan vielä 30 elää ns. pidentynyttä nuoruutta koska koulutusajat ovat pitkät ja työelämä pätkätöitä. Tämön vuoksi liian moni 30 on aika teini ja lapsellinen, ei perhettä, vastuuta…
Tästä voi lukea esim. Limnell & Rantapelkonen: Pelottaako?, kirja nuorten ajatusmaailmasta nykyään.
Myös Nuorisobarometri-tutkimus kertoo nuoruuden pidentymisestä, netistä löytyy
löytyykö tähän myös biologista näyttöä kuten kuukautisten myöhempi alkaminen jne?
Nimenomaan alkaa nykyään aikaisemmin, johtuen ympäristön myrkyistä joita esim. e-pillereistä päätyy juomaveteen.
Nuoruuden pidentyminen viittaa siihen että kuukautiset alkavat aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomana yli 30na koen vähättelyä ja syrjintää +40 ikäsiltä. Trollikommentit jätän omaan arvoonsa, mutta täyspäisten ihmisten kuvittelisi ymmärtävän, että kaikilla ei mene elämä "piirustusten" mukaan. Duunia riittää oman terveyteni yms. kanssa, mutta terveiden onki helppo huudella..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm kuulostaa ikävälle, onneksi en omassa työssäni ole törmännyt tuommoiseen enää vuosiin. Minun työpaikalla on naisia (ja miehiä) joiden lapset on minun ikäisiä, mutta alun jälkeen juttu on alkanut luistaa hyvin eikä ikäero häiritse - toki se välillä näkyy joissain asioissa. Osa työkavereista on ollut samalla firmalla töissä jo ennen kuin olen syntynyt joten selvähän se että kokemusta on eri lailla, mutta kyllä se on vaan vahvuus että on eri ikäistä porukkaa. Joskus n. 25v iässä muistan vielä törmänneeni tuohon kuvattuun ilmiöön, mutta nyt vähän yli kolmekymppisenä kun alkaa olla työkokemusta taustalla jo monia vuosia ja kaksi lasta niin ei kukaan enää "tytöttele". Ei miehet eikä naiset.
Onko tytöttely perustellumpaa sellaiselle vähän yli kolmekymppiselle, jolla ei ole työkokemusta useita vuosia eikä ole lisääntynyt?
ohis
Ei tietenkään ole asiallista tytötellä minkään ikäistä tai missään elämäntilanteessa olevaa. Kerroin vain omasta kokemuksestani.
En pidä. Taas yksi aloitus, jonka tarkoitus on luoda hajaannusta suomalaisten keskuuteen!
En tunnista aloituksesta itseäni. Mun työkaverit on 18-64v ja kaikkien kanssa löytyy jutun aihetta, itse olen 50v. Sanoisin että on enemmän persoonasta ja luonteesta kiinni, kenen kanssa ne parhaimmat jutut on. Minulle riittää, että töissä on kivaa, en kaipaa työkavereista lenkkiseuraa tai läheistä ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä 40+ on vielä niin nuoria itsekin, että hyvin tulee juttuun. Taas useat yli 50-vuotiaat käyttäytyivät tosi alentavasti meitä 3-kymppisiäkin kohtaan. Itse olen muuttanut 16-vuotiaana pois kotoa ja ollut siitä asti täysin itsenäinen, joten ottihan se päähän. Jopa pomo sanoi kerran, ettei "nuorten" tulisi puhua yhteisissä kokouksissa, ollaan siellä vaan keräämässä kompetenssia.
Täysin itsenäinen alaikäisenä? Onhan sellaisella vielä huoltajatkin ja saitko töitä tarpeeksi että sait maksettua elämisesi?
Itse samanikäinen ja poismuuton esti se etten saanut töitä.
Joo tavallaan. Meillä päin oli koulut sen verran kaukana, että oli "pakko" muuttaa. Ei äiti maksanut enää mitään, vaikka joskus yritin pyytää apua. Muistaakseni sain kuitenkin jotain edesmenneen isäni eläkettä. 17-vuotiaasta sitten opintotuilla. Olen myös tehnyt töitä 15-vuotiaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunnista aloituksesta itseäni. Mun työkaverit on 18-64v ja kaikkien kanssa löytyy jutun aihetta, itse olen 50v. Sanoisin että on enemmän persoonasta ja luonteesta kiinni, kenen kanssa ne parhaimmat jutut on. Minulle riittää, että töissä on kivaa, en kaipaa työkavereista lenkkiseuraa tai läheistä ystävyyttä.
Olet aivan oikeassa. Itsekin täällä jo tuli sanottua, että useat yli 50-vuotiaat käyttäytyy alentavasti. Olisi pitänyt lisätä kuitenkin, että siitä samasta ikäluokasta löytyy myös minun ihanimmat työkaverit.
Outoa. Pääsin 26-vuotiaana vaativaan asiantuntijatyöhön työryhmään, missä olin auttamattomasti nuorin. Seuraava nainen oli 8 vuotta vanhempi. Sieltä jäi monta ystävää, näitä vanhempia naisia. Seuraavista työpaikoista myös jäänyt 2-3 ja aina kyseessä itseäni vanhemmat naiset. Olen nyt 44 ja kaikkien edellä mainittujen kanssa edelleen ystävä.
Olisiko sitten ap:lla ollut vähän hyviä sattumia, tai ilmeisesti ei lainkaan.
Välillä mietin, että mikä niissä nuorissa naisissa sitten tekee sen, että vaikea ystävystyä. Monet nuoret naiset, kun kuvittelee, että vanhemmat naiset olisivat näille kateellisia. Itse en ole koskaan kuvitellut. No, en nyt puhu ap sinusta, vaan aiemmista keskusteluista täällä samasta aiheesta ja niistä nuorista naisista, joiden mielestä kaikki ovat heille kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Pääsin 26-vuotiaana vaativaan asiantuntijatyöhön työryhmään, missä olin auttamattomasti nuorin. Seuraava nainen oli 8 vuotta vanhempi. Sieltä jäi monta ystävää, näitä vanhempia naisia. Seuraavista työpaikoista myös jäänyt 2-3 ja aina kyseessä itseäni vanhemmat naiset. Olen nyt 44 ja kaikkien edellä mainittujen kanssa edelleen ystävä.
Olisiko sitten ap:lla ollut vähän hyviä sattumia, tai ilmeisesti ei lainkaan.
Välillä mietin, että mikä niissä nuorissa naisissa sitten tekee sen, että vaikea ystävystyä. Monet nuoret naiset, kun kuvittelee, että vanhemmat naiset olisivat näille kateellisia. Itse en ole koskaan kuvitellut. No, en nyt puhu ap sinusta, vaan aiemmista keskusteluista täällä samasta aiheesta ja niistä nuorista naisista, joiden mielestä kaikki ovat heille kateellisia.
Kateuskortti jää lopulta ainoaksi heitettäväksi, kun mitään syytä käytökseen ei ole/keksitä 🤷
Vierailija kirjoitti:
En tunnista aloituksesta itseäni. Mun työkaverit on 18-64v ja kaikkien kanssa löytyy jutun aihetta, itse olen 50v. Sanoisin että on enemmän persoonasta ja luonteesta kiinni, kenen kanssa ne parhaimmat jutut on. Minulle riittää, että töissä on kivaa, en kaipaa työkavereista lenkkiseuraa tai läheistä ystävyyttä.
Sama kokemus ja saman ikäinenkin olen.
Järjestän just viisikymppiskemuja kavereille ja vieraat ovat 25-80.
Mä olen kiinnostunut asioista monipuolisesti ja tunnen itseni aika lailla iättömäksi eikä mua siksi hirveästi kiinnosta kanssaihmistenkään ikä. Kohtelen kaikkia samalla tavalla, joidenkin kanssa vaan synkkaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Pääsin 26-vuotiaana vaativaan asiantuntijatyöhön työryhmään, missä olin auttamattomasti nuorin. Seuraava nainen oli 8 vuotta vanhempi. Sieltä jäi monta ystävää, näitä vanhempia naisia. Seuraavista työpaikoista myös jäänyt 2-3 ja aina kyseessä itseäni vanhemmat naiset. Olen nyt 44 ja kaikkien edellä mainittujen kanssa edelleen ystävä.
Olisiko sitten ap:lla ollut vähän hyviä sattumia, tai ilmeisesti ei lainkaan.
Välillä mietin, että mikä niissä nuorissa naisissa sitten tekee sen, että vaikea ystävystyä. Monet nuoret naiset, kun kuvittelee, että vanhemmat naiset olisivat näille kateellisia. Itse en ole koskaan kuvitellut. No, en nyt puhu ap sinusta, vaan aiemmista keskusteluista täällä samasta aiheesta ja niistä nuorista naisista, joiden mielestä kaikki ovat heille kateellisia.
Mua on aina ihmetyttänyt tuo kateuskortti. Miksi ihmeessä olisin kateellinen nuorille naisille? Me vanhemmat naiset ollaan oltu niitä nuoria naisia ja tiedetään hyvin millaista se on, kaikkine iloinen ja suruineen ja seksuaalisina ahdisteluineen.
En olisi mistään hinnasta enää parikymppinen, vaikka sen ihon ja kropan olisinkin mielelläni pitänyt ikuisesti. En kaipaa sitä epävarmuutta, oman paikkansa etsimistä, pätkätöitä, ihmissuhdekiemuroita ja naiiviutta tippaakaan. Elämä on ollut huomattavasti hauskempaa, rennompaa ja seesteisempää 35+ jälkeen. Olen nyt 51.
En tunnista ilmiötä, itse olen nuorempana bondannut oikein hyvin etenkin vanhempien työkavereiden kanssa. Nyt olen tässä väli-iässä, 40, en enää nuori mutta en vanhakaan. Olen huomannut että sellainen tietty pinnallisuus rassaa ja sellaisessa keskustelussa en oikein viihdy, mutta sitä keskustelua voivat käydä niin 30v kuin 50v kollegat. Eli subjektiivisen kokemuksen tasolla sanoisin että riippuu luonteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP älä yritä liikaa, se jos joku huutaa naiiviutta kilometrien päähän. Just tuollainen "Olen kypsä! En ole nuori!" asenne tekee ihmisestä lapsellisen oloisen. Eikä tarvitse olla niin herkkä. Itse otan huumorilla kun joku työkaveri kommentoi "Hei sinä nuori tyttö, ei sinua voi väsyttää kun olet vielä niin nuori ;)". Ei kaikesta tarvitse vetää tennispalloa nenään. 30v
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 40v ja tunnistan tuon ilmiön. Muistan myös, kuinka rasittavaa se oli. Tietävää hymähtelyä ja "voi lapsirakas" - henkistä asennetta. Aion pitää huolen, että en itse ala tuollaiseksi nuorempia naisia kohtaan.
Minäkin yritän sen muistaa. Oikeasti kyseessä ei kuitenkaan ole vähättely vaan sympatia. Miksi sellainen äidillinen huolenpito otetaan negatiivisena nykyään? Ainahan tädit ovat olleet nuorille sellaisia höösääjiä. Muistan kuinka lapsellinen itse vielä olin sen ikäisenä ja nyt kun itsellä on jo paljon ikää, alle kolmekymppiset on mun silmissä sööttejä lapsukaisia joille tekee mieli lässyttää vähän samalla tavalla kuin koiranpennuille. Pitää kuitenkin muistaa, että kyllä he ihan aikuisia ovat vaikka heillä onkin vielä paljon opittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Pääsin 26-vuotiaana vaativaan asiantuntijatyöhön työryhmään, missä olin auttamattomasti nuorin. Seuraava nainen oli 8 vuotta vanhempi. Sieltä jäi monta ystävää, näitä vanhempia naisia. Seuraavista työpaikoista myös jäänyt 2-3 ja aina kyseessä itseäni vanhemmat naiset. Olen nyt 44 ja kaikkien edellä mainittujen kanssa edelleen ystävä.
Olisiko sitten ap:lla ollut vähän hyviä sattumia, tai ilmeisesti ei lainkaan.
Välillä mietin, että mikä niissä nuorissa naisissa sitten tekee sen, että vaikea ystävystyä. Monet nuoret naiset, kun kuvittelee, että vanhemmat naiset olisivat näille kateellisia. Itse en ole koskaan kuvitellut. No, en nyt puhu ap sinusta, vaan aiemmista keskusteluista täällä samasta aiheesta ja niistä nuorista naisista, joiden mielestä kaikki ovat heille kateellisia.
Mua on aina ihmetyttänyt tuo kateuskortti. Miksi ihmeessä olisin kateellinen nuorille naisille? Me vanhemmat naiset ollaan oltu niitä nuoria naisia ja tiedetään hyvin millaista se on, kaikkine iloinen ja suruineen ja seksuaalisina ahdisteluineen.
En olisi mistään hinnasta enää parikymppinen, vaikka sen ihon ja kropan olisinkin mielelläni pitänyt ikuisesti. En kaipaa sitä epävarmuutta, oman paikkansa etsimistä, pätkätöitä, ihmissuhdekiemuroita ja naiiviutta tippaakaan. Elämä on ollut huomattavasti hauskempaa, rennompaa ja seesteisempää 35+ jälkeen. Olen nyt 51.
Kuin omalta näppäimistöltä.
N49
Pakko sanoa, että ei iästä voi ikinä päätellä ihmisen kypsyyttä. Toiset ovat kypsiä jo varhain, toiset eivät kypsy koskaan. Teen töitä hyvin monenlaisten ihmisten parissa ja ikä ei kerro siitä, onko ihmisellä ns. sydämen sivistystä. Joku on voinut kohdata paljon vastoinkäymisiä ja jo nuorena oppia sen, ettei elämä mene aina kuten suunnittelee. Joku vanhempi taas saattaa olla helpon elämän elänyt, eikä suurempia kypsymisen paikkoja ole tullut vastaan. Eli se kolmekymppinen voi hyvinkin olla kypsä ja nähnyt ikäisekseen paljon elämää, vaikka joku toinen olisi samassa iässä saattanut olla vielä hyvinkin kypsymätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Pääsin 26-vuotiaana vaativaan asiantuntijatyöhön työryhmään, missä olin auttamattomasti nuorin. Seuraava nainen oli 8 vuotta vanhempi. Sieltä jäi monta ystävää, näitä vanhempia naisia. Seuraavista työpaikoista myös jäänyt 2-3 ja aina kyseessä itseäni vanhemmat naiset. Olen nyt 44 ja kaikkien edellä mainittujen kanssa edelleen ystävä.
Olisiko sitten ap:lla ollut vähän hyviä sattumia, tai ilmeisesti ei lainkaan.
Välillä mietin, että mikä niissä nuorissa naisissa sitten tekee sen, että vaikea ystävystyä. Monet nuoret naiset, kun kuvittelee, että vanhemmat naiset olisivat näille kateellisia. Itse en ole koskaan kuvitellut. No, en nyt puhu ap sinusta, vaan aiemmista keskusteluista täällä samasta aiheesta ja niistä nuorista naisista, joiden mielestä kaikki ovat heille kateellisia.
Mua on aina ihmetyttänyt tuo kateuskortti. Miksi ihmeessä olisin kateellinen nuorille naisille? Me vanhemmat naiset ollaan oltu niitä nuoria naisia ja tiedetään hyvin millaista se on, kaikkine iloinen ja suruineen ja seksuaalisina ahdisteluineen.
En olisi mistään hinnasta enää parikymppinen, vaikka sen ihon ja kropan olisinkin mielelläni pitänyt ikuisesti. En kaipaa sitä epävarmuutta, oman paikkansa etsimistä, pätkätöitä, ihmissuhdekiemuroita ja naiiviutta tippaakaan. Elämä on ollut huomattavasti hauskempaa, rennompaa ja seesteisempää 35+ jälkeen. Olen nyt 51.
Mutta yksi osa sitä nuoruuden kypsymättömyyttä on juuri se, että luulee nuoruuden olevan ainoaa hyvää aikaa ja ulkonäön tärkeintä. Kyllä minäkin muistan nuorena ihmetelleeni miksi vanhukset hymyilee. Minusta heidän elämänsä oli jo pilalla kauan sitten ja silti he vaan hymyilee 😄.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että ei iästä voi ikinä päätellä ihmisen kypsyyttä. Toiset ovat kypsiä jo varhain, toiset eivät kypsy koskaan. Teen töitä hyvin monenlaisten ihmisten parissa ja ikä ei kerro siitä, onko ihmisellä ns. sydämen sivistystä. Joku on voinut kohdata paljon vastoinkäymisiä ja jo nuorena oppia sen, ettei elämä mene aina kuten suunnittelee. Joku vanhempi taas saattaa olla helpon elämän elänyt, eikä suurempia kypsymisen paikkoja ole tullut vastaan. Eli se kolmekymppinen voi hyvinkin olla kypsä ja nähnyt ikäisekseen paljon elämää, vaikka joku toinen olisi samassa iässä saattanut olla vielä hyvinkin kypsymätön.
Tämä! Mä kohtasin tosi isoja vastoinkäymisiä 25-vuotiaana (menetin mm. traumaattisella tavalla puolisoni yllättäen). Tuo muutti minua ihan pysyvästi ja laittoi elämän ihan konkreettisestikin uusiksi, kun kaikki tulevaisuuden suunnitelmat puolison kanssa meni. Silti tuosta huolimatta osa piti minua ihan lapsena vielä, vaikka olin kokenut saman, mikä osuu joidenkin keski-ikäisten tai sitä vanhemman kohdalle.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen taas huomannut että joidenkin 50+ naisten asenne on jotenkin tosi alistuva ja semmoinen "te nuoret tiedätte/jaksatte/osaatte/pystytte paremmin, minä olen vain tämmöinen mummo", mikä on vähän hassua sekin. Onhan se pitkä työkokemus iso vahvuus!