Miksi te keski-ikäiset naiset pidätte lähes kolmekymppisiäkin vielä ihan pikkutyttöinä?
Töissä etenkin tämän huomaa, asenne paistaa läpi jutuista ja rivienvälistä. Ette koe että nuoremmat naiset voisi olla vielä "oikeita naisia", ette halua kaverustua tai muutenkaan pitää yhtä. Olen 29v ja minulle on ihan sama minkä ikäinen ihminen on, aina voi yrittää tulla juttuun ja kaveerata, muut ominaisuudet merkitsee enemmän. Joo ei meillä ole vielä ehtinyt tulla elämänkokemusta saman verran kuin vaikkapa yli 45 vuotiailla mutta miksi sitä pitää tuoda ilmi monessa asiassa? Miksi ei voi tutustua siihen nuorempaan naiseen ihmisenä? Koette että meillä ei voi mitenkään olla mitään yhteistä tai yhteisiä jutunaiheita kun ollaan vielä niin nuoria. Eihän ne nuoret sitä ja tätä... En voisi kuvitellakaan että oman työpaikan "vanhemmat" naiset haluaisi minusta vaikka lenkkiseuraa ja varsinkaan kun en halua tarkoituksella rueta murtamaan heidän asenteitaan ja ennakkoluuloja. Minulle taas just vaikka lenkkiseuraksi kävisi ihan minkä ikäinen vaan jos juttuun tulemme muuten.
Olen tietyssä mielessä ollut ns vanha sielu, bilettämisjutut ym nuorten elämään kuuluvat jutut ei ole oikein koskaan kuuluneet omaan elämään, varmaan kun olen ollut vähän yksinäinen aina. Olen viihtynyt mökkeillessä, keittiöhommissa ja puutarhahommien kimpussa jo useamman vuoden. Seuraan uutisia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne eli osaan keskustella muustakin kuin miehistä, biletyksestä ja ulkonäköjutuista. Silti, olen se naiivi nuori nainen, joka ei voi ymmärtää sitä ja tätä, eikä siihen kannata edes tutustua.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 40v ja tunnistan tuon ilmiön. Muistan myös, kuinka rasittavaa se oli. Tietävää hymähtelyä ja "voi lapsirakas" - henkistä asennetta. Aion pitää huolen, että en itse ala tuollaiseksi nuorempia naisia kohtaan.
Oma emä on tällainen lapsiaan ja muita nuoria naisia kohtaan. Raivoaa ja riehuu kotona suu vaahdossa työpaikan 3-kymppisistä pikkutytöistä.
ehdota vapautusta työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa tutkimuksia, ymmärrätte että nuoruus on pidentynyt, siksi.
linkkejä?
Sen ennakkoasenteen huomaa tosi nopeasti myös itseä nuoremmista. Nenän nyrpistys jo kättelyvaiheessa ja pian sen jälkeen alkava välttely. Jos pitää jotain jutella, se sanotaankin lässyttämällä vaikka muille puhutaan tasavertaisesti.
En pidä. Oon 38 vee, ja just tutustuin töissä parikymppiseen naiseen, jonka kanssa meillä synkkasi heti ihan loistavasti ❤️ Oikein mun sielunsisko. Terkkuja Ellulle, jos tämän luet 😄
En voi ollenkaan yhtyä näihin viestihin täällä. Työpaikalla keskitytään työasioihin ja kukin on sen ikäinen kuin on mutta alan koulutus on kaikilla ja sillä pelataan.
Yli 80 v. tätini sanoi 60-vuotiaitakin tytöiksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas en koe, että mulla on ihan hirveästi yhteistä 40-50-vuotiaiden kanssa. En jaksa keskustella lapsista tai mistään sellaisesta. Heitän typerää läppää ja innostun jostakin dumlesuklaamunista kuin pikkulapsi. Miksi sinua häiritsee se, että sinua vanhemmat ihmisevät eivät koe yhteyttä sinuun tai heillä ei ole kiinnostusta tutustua sinuun? He elävät omaa elämäänsä ja sosialisoivat kenen kanssa haluavat. Antaa pönttöjen pönttöillä keskenään.
Minäkin innostun dumlesuklaamunista ja ikää on 40 :D Meillä ei onneksi ole töissä samanlaista kuin ap:llä, hyvin mahdutaan samaan kahvipöytään parikymppisistä yli 60-vuotiaisiin ja ollaan jopa reissattu ulkomailla yhdessä. Luonteesta tuo taitaa enemmän olla kiinni kuin iästä.
Olen työpaikalla töissä, en etsimässä lenkkiseuraa. En tuo yksityiselämääni töihin enempää kuin on välttämätöntä enkä todellakaan halua luoda mitään kaverisuhteita siellä. Valitettan moni vastavalmistunut 30v ikäinen tulee töihin kuin yliopistolle ikään eli hengailemaan ja etsimään kivaa seuraa, jonka kanssa käyttää päivät muuhun kuin työntekoon.
Vierailija kirjoitti:
Yli 80 v. tätini sanoi 60-vuotiaitakin tytöiksi.
Minäkin sanon 60-vuotiaita työtöiksi.
N28
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että tutkimusten mukaan vielä 30 elää ns. pidentynyttä nuoruutta koska koulutusajat ovat pitkät ja työelämä pätkätöitä. Tämön vuoksi liian moni 30 on aika teini ja lapsellinen, ei perhettä, vastuuta…
Jaa, minä en elänyt edes parikymppisenä mitään nuoruutta sellaisena kuin sen kuvittelet.
Vastuuta voi olla ilman lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
En voi ollenkaan yhtyä näihin viestihin täällä. Työpaikalla keskitytään työasioihin ja kukin on sen ikäinen kuin on mutta alan koulutus on kaikilla ja sillä pelataan.
puhuttiinkin naisten välisistä työpaikka suhteista ei miesten.
Vierailija kirjoitti:
Monet 30 elää sinkkuelämää, harrastavat, bilettävöt… elämä ei ole vielä vakiintunut, ei lapsia, puolisoa ja siksi moni niin itsekeskeinen arvomaailmaltaan. Mutta, ei pidä yleistää iän suhteen suuntaan tai toiseen, olemme yksilöitä kuitenkin!
Vielä vakiintunut? Kaikkien elämä ei ikinä "vakiinnu" niin että asuisi okt:ssa ja olisi lapsia. Bilettämiseen ei liity mitenkään, kaikki eivät biletä missään iässä. Itse lähestyn viittäkymmentä eikä ole puolisoa (enää) ja lapsia. Töitä teen ja nautin rauhasta. Itsekeskeisyyteen on harvoin ollut elämässä varaa.
Tunnistan ilmiön. Tosin omalla kohdalla olen huomannut, että nyreimpiä ovat olleet n. 35-40-vuotiaat eli itseäni n. 10 v vanhemmat naiset. Sen sijaan viisikymppisissä on ollut todella ihania naisia, jotka eivät ole olleet iästäni moksiskaan. Voisitko kokeilla, löytyisikö noista vähän vanhemmista naisista sinulle paremmin seuraa? :)
N28
Mä en oikein jaksa keskittyä ihmisiin, ei se mitään henkilökohtaista ole. Oma lapsi on 21, joten olet hieman lähempänä hänen ikäänsä kuin minun, 43.
Mä joskus mietin, johtuisiko tuo ilmiö nyt kärjistäen ainakin osittain tästä:
Se työpaikan kolmekymppinen on kenties lapseton, työ innostaa, energiaa riittää ja elämässä on mielekästä tekemistä. Sillä nelikymppisellä voi olla tosi hektiset vuodet menossa: pikkulapsia/teinejä kotona, omat iäkkäät vanhemmat ehkä sairastelee/kuolevat, työ ei ehkä anna enää niin paljon, monessa paikassa heiltä odotetaan toisista huolehtimista jne. Siis että nelikymppisiä revitään moneen suuntaan ja voi olla aika työläskin vaihe elämää. Siinä kun itse on väsynyt niin saattaa ärsyttää se työpaikan pirteä kolmekymppinen, joka purjehtii hymyillen vastaan.
Eihän tätä saisi ääneen sanoa, mutta osalle se nuorempi nainen on uhka. Vaikkei se nuorempi nainen oikeasti olisi mitenkään uhkaava, niin toinen nainen voi hänet sellaiseksi kokea.
Vierailija kirjoitti:
Mä joskus mietin, johtuisiko tuo ilmiö nyt kärjistäen ainakin osittain tästä:
Se työpaikan kolmekymppinen on kenties lapseton, työ innostaa, energiaa riittää ja elämässä on mielekästä tekemistä. Sillä nelikymppisellä voi olla tosi hektiset vuodet menossa: pikkulapsia/teinejä kotona, omat iäkkäät vanhemmat ehkä sairastelee/kuolevat, työ ei ehkä anna enää niin paljon, monessa paikassa heiltä odotetaan toisista huolehtimista jne. Siis että nelikymppisiä revitään moneen suuntaan ja voi olla aika työläskin vaihe elämää. Siinä kun itse on väsynyt niin saattaa ärsyttää se työpaikan pirteä kolmekymppinen, joka purjehtii hymyillen vastaan.
Niin? Ei sitä ärsyynnystä silloin pureta viattomiin, ellei ihan pikkulapsi ole henkiseltä kehitykseltään.
Oltiin just sukujuhlissa. Meidän sisarussarja 50-60 vuotiaita. Siskojen lapset 20-35v. Tottakai pidämme heitä "lapsikultina", koska olemme heidät vauvasta asti tunteneet.
Työpaikalla on eri - toisten ka synkkaa, iästä viis
Vierailija kirjoitti:
Eihän tätä saisi ääneen sanoa, mutta osalle se nuorempi nainen on uhka. Vaikkei se nuorempi nainen oikeasti olisi mitenkään uhkaava, niin toinen nainen voi hänet sellaiseksi kokea.
Olen huomannut että nyrpeimmin minuun suhtautuvat naiset ovat niitä joilla on vahvin sukupuolivietti, eli hihittelevät ja liehittelevät miesten seurassa, seuran sukupuoli vaikuttaa heillä vahvasti käytökseen.
löytyykö tähän myös biologista näyttöä kuten kuukautisten myöhempi alkaminen jne?