Lue keskustelun säännöt.
Pelkään lastani :(
14.04.2022 |
Lapsi on nyt 8-vuotias. Neuvolassa huomattiin joskus 2-3 vuotiaana ettei poika ole ihan ”normaali”. Mitään diagnoosia ei ole saanut. Koulu sujuu hyvin, ja kavereita on. Hän on erittäin väkivaltainen ja lyö usein myös minua ja miesystävääni.
En tiedä mikä mennyt kasvatuksessa pieleen.
Pelkään että lyö tai ylipäätään satuttaa pikkuveljeään.
Voi oikeasti kuulostaa järkyttävältä että ”pelkään” häntä, mutta siltä minusta tuntuu. Saattaa vetää herneet nenään jo jostain tietystä äänestä. ADHD - tutkimukset tehty, ei hänellä ole sitä, misofonian (SSSS) todennäköisyyttä mietitty perheneuvolassa. En tiedä enää mitä teen :(((
Kommentit (404)
Lastensuojelu ilmoitus nyt ihan ekana, sen voi tehdä itse. Saatte apua kotiin ja he voivat neuvoa myös kuinka lapselle lähdetään hakemaan diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niin, että nuorempi lapsi on tuon uuden miehen ja sinun yhteinen.
Jos niin on ja edellisen miehen lapis on vaaraksi, niin mikset lähetä häntä ulkomaille olemaan isänsä kanssa.
Ei niin käy, että isänsä lipeää vastuusta lähtemällä ulkomaille.
Ystävän poika 10v asuu laitoksessa tällä hetkellä, juuri siksi että on niin väkivaltainen että hänen kanssaan ei suju yhtään mitään, koulussa on ollut paljon väkivalta tilanteita ja kotona myös. Ilmeisesti käytös johtuu traumoista osaksi. Lapsi on ero perheestä, jossa vanhemmilla on huonot välit, perhessä on päihde ja mielenterveys ongelmia...
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi siis jonkun ulkomaalaisen miehen kanssa, jonka perhetausta ei sen kummemmin tunneta.
Vai muuttiko suomalainen mies ulkomaille.
Exäni muutti siis ulkomaille, (on suomalainen).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Misofonia (tunnetaan myös lyhenteellä SSSS, selective sound sensitivity syndrome eli 4S) on sairaus, jossa ihminen on neurofysiologisesti herkistynyt jokapäiväisille äänille, jotka ovat valtaosalle muista ihmisistä yhdentekeviä. Tavallisesti ne liittyvät muun muassa syömiseen ja hengittämiseen ja aiheuttavat kuulijassaan hallitsematonta raivoa.
Tuo diagnoosi selittää käytöksen, mä uskon että hänen kohdallaan oireet ovat melko vähäisiä, kun väkivaltaisuus kohdistuu kuitenkin vaan vanhempiin..
Vierailija kirjoitti:
Joitko raskausaikana?
En ole juonut yli kymmeneen vuoteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kajonnut lapseen? Tukistanut? Hakannut? Kähminyt?
Lapset matkivat aikuisia. Sen näkee keiden vanhemmat ovat väkivaltaisia, vaikka aivopesevätkin lapsiaan olemaan asiasta hiljaa.
Siinä tapauksessa lapsesi on vain tulisieluinen persoona. Ei aina tarvita kaikille haasteille diagnoosia ja medikalisointia. Toki se kehitysvammaisuus olisi vielä hyvä tutkia, voi lievänä jäädä helposti huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän pelkoasi. Ja on myöskin huomioitava se kuinka lapsi saattaa olla aikuisena entistäkin väkivaltaisempi. Olisi hyvä mennä juttelemaan kriisikeskukseen. Uskon että mitä enemmän laittaa rajoja/sen arvaamattomammaksi tilanne saattaa mennä. Tilanne on mielestäni vakava. Ja kannattaa googlettaa mahdollisia oirekuvauksia että osaa toimia. Lastenpsykiatrille kannattaa kiireesti varata aika. Voimia🐏
Hae apua, pyydä lähete lastenpsykiatrialle. Miten ajattelet osaavasi toimia niissä tilanteissa, kun lapsi lyö? Pystytkö rajaamaan lasta rauhassa? Suojelemaan pikkusisarta? Pystyykö miesystävä rajaamaan? Tuo peloissaan oleminen on myös merkki siitä, että apua pitää hakea ja nopeasti. Lapselle se haitallista, jos häntä hoitavar aikuiset pelkäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En taaskaan ymmärrä, että miksi väkivaltaisuuden vuoksi tutkitaan adhd. Ei ole adhd oire, että lyö toisia. Itse veikkaisin, että joku on mennyt kasvatuksessa ja sosiaalistamisessa pieleen. Kutsukaa supernanny Pia Penttala apuun?
Pelkosi on aiheeton, mikäli huolehdit pikkuvelvestä. Et voi tehdä isovelvestä vanhemman korviketta samalka, kun et tähän korvikkeeseen luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole häirinnyt 5-6 vuoteen, miksi nyt? Älä hylkää pienempää lasta, jos kerran pidät hylkäämistä vaarallisena.
Kun kasvatetaan ilman rajoja, tulos alkaa näkyä 7-10 vuoden iässä. Silloinkin rajojen asettamisen sijaan vanhemman ainoa reaktio on pelko omaa lastaan kohtaan. Näitä on Suomi täynnä, hirveästi yritetään metsästää diagnoosia ja ollaan raivoissaan, kun sitä ei saada, sillä diagnoosin taakse on kiva piiloutua. On ikävämpää myöntää, ettei ole itse onnistunut kasvattajana.
Ongelmana ei siis ole 8-vuotiaan taipumus lyödä. Ongelmana on, että ap ei voi ilman jättää nuorempaa lasta väkivaltaisen lapsen vastuulle, tietäessään, että oikeastaan vastuu on hänen. Se onkin dilemma!
Vierailija kirjoitti:
Kun kasvatetaan ilman rajoja, tulos alkaa näkyä 7-10 vuoden iässä. Silloinkin rajojen asettamisen sijaan vanhemman ainoa reaktio on pelko omaa lastaan kohtaan. Näitä on Suomi täynnä, hirveästi yritetään metsästää diagnoosia ja ollaan raivoissaan, kun sitä ei saada, sillä diagnoosin taakse on kiva piiloutua. On ikävämpää myöntää, ettei ole itse onnistunut kasvattajana.
Mitä, jos ongelma (ap:llä ei lastenvahtia) juontaakin nimenomaan jostain rajoista, tyranniasta?
Syyn tietäminen ei nyt auta dilemmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kasvatetaan ilman rajoja, tulos alkaa näkyä 7-10 vuoden iässä. Silloinkin rajojen asettamisen sijaan vanhemman ainoa reaktio on pelko omaa lastaan kohtaan. Näitä on Suomi täynnä, hirveästi yritetään metsästää diagnoosia ja ollaan raivoissaan, kun sitä ei saada, sillä diagnoosin taakse on kiva piiloutua. On ikävämpää myöntää, ettei ole itse onnistunut kasvattajana.
Mitä, jos ongelma (ap:llä ei lastenvahtia) juontaakin nimenomaan jostain rajoista, tyranniasta?
Lastenpsykologina näen satoja lapsia joka vuosi työssäni. Lapsista 1% on liian tiukat rajat. Hyvin epätodennäköistä, että aloittaja kuuluisi tähän yhteen prosenttiin. Niissä tapauksissa vanhemmat ovat usein todella vanhoja, siis saaneet lapsen lähellä viidenkymmenen vuoden ikää, isä jopa yli viisikymmentä. Äärimmäisen harvoin alle kuusikymppiset vanhemmat kasvattavat liian tiukasti. Nykyään vaan monen mielestä lapselle pitää antaa ihan kaikki periksi, muu on mukamas tyranniaa.
Lastenpsykologi, Turku
Onko isällään samanlaisia piirteitä tai isänsä suvussa.
Sitä kautta ehkä voisi diagnoosi paremmin löytyä, kun tietää, millaisia heistä kehittyi.