Nepsylapsi on jankuttanut vasta kuusi tuntia että pikkuveljen pitää hakea limsaa kaupasta
Ikää 12 vuotta. Aina välillä kun sanon että menee itse hakemaan ja vie samalla roskat niin huutaa, vaikeroi ja kiroilee, paiskoo ovia.. Sitten hetken rauhoittuminen ja jankutus alkaa alusta. Tätä samaa rataa mennyt tosiaan kuusi tuntia! Elämä on melkoista paskaa. Aamulla pitäisi mennä töihin, ja tiedän että lapsen päähän jäänyt pakkomielle toistuu ainakin sinne klo 2 yöllä asti.
Kommentit (191)
Tätä on jauhettu kohta 2 vuorokautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se karua, miten monesta tulee oman aikuisen nepsylapsensa omaishoitaja. Ei pysty täyttä työuraa tekemään sellainen vanhempi.
Ei vanhemman tarvitse pysyä aikuisen nepsylapsen omaishoitajana, tukea voi saada ulkopuoleltakin (tai ainakin pitäisi voida saada).
Ei riitä tällä väestökehityksellä meillä palvelijoita työikäisille. Eikä eläkkeitä, varsinkaan työikäisille.
Karseaa. Mikä tekee joistain nepsyistä tuollaisen? Meillä näkyy lähinnä sulkeutuneisuutena ja toisella yksittäisinä hepulikohtauksina.
Meillä oli suuria haasteita nuoremman nepsy-lapsen kanssa. Joka päivä oli riitoja ja erimielisyyksiä. Lapsi vaati paljon huomiota ja aikaa. Monesti annoin periksi vain siksi, että saatiin tilanne rauhoittumaan, koska se jankkaaminen ja raivarit vaikuttivat tietysti koko perheeseen ja ilmapiiriin. Joskus, riippuen tietysti asiasta, päästiin kaikki vähemmällä, kun joustettiin ja saatiin arkiasiat rullaamaan. Aivan turha oli kuvitella, että nuorimmaisen ollessa raivotilassa mikään (syöminen, nukkuminen, peseytyminen, pukeutuminen jne.) olisi onnistunut. Vaivalla koossa pidetyt rutiinit olisivat vain romahtaneet ja ongelmia olisi seurannut seuraavillekin päiville. Ja totta on sekin, että myös aikuisen jaksamisella on rajat. Hyödytön arvovaltataistelu ei huvittanut, kun muutenkin oli raskasta.
Mutta tätä on turha yrittää selittää sellaiselle, jolla ei erityislapsia ole.
80-luvulla kävin ala-astetta, jossa oli 320 oppilasta. Näistä 10 tarkkiksella ja kaikki muut oli ihan normaaleita koululaisia. Miten voi olla mahdollista, että tässäkin ketjussa jonkun opettajan luokalla on 7 erityislasta? Mitä meille on tapahtunut ja mistä se johtuu?
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kävin ala-astetta, jossa oli 320 oppilasta. Näistä 10 tarkkiksella ja kaikki muut oli ihan normaaleita koululaisia. Miten voi olla mahdollista, että tässäkin ketjussa jonkun opettajan luokalla on 7 erityislasta? Mitä meille on tapahtunut ja mistä se johtuu?
Luokallani 70-luvulla oli noin 30 lasta. Kansakoulussa eli luokat 1-4
Heistä yhdellä oli selvästi adhd. Ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Varasteli, lunttasi ja suu kävi koko ajan tunneillakin.
Yhdellä oli lukihäiriö selvästi. Ei osannut lukea kunnolla vielä neljännelläkään.
Yksi jäi luokalleen ekaluokan jälkeen.
Mielestäni muilla sujui koulu normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka oppisi kaikki maailman kirjat ulkoa, mutta käyttäytymistä eli sosiaalisia taitoja ei ollenkaan, on kyllä kehitysvammainen, vaikka kutsuttaisiin sosiaalisesti rajoittuneeksi.
Itse plet kehitysvammainen, kun et tiedä edes sen määritelmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
Jos ihan aloitat niiden määritlemien opiskelusta? Joskus ei kannata näyttää omaa tyhmyyttään edes anonyymisti.
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena jos ei opi sopeutumaan, mitä aikuisuudesta tulee? Maailma ei jousta. Maailma ei ole pehmustettu.
Kävelin yhden kadunpätkän nepsuäy-eläkeläismiehen ja hänen kanssaan kulkeneen aikuisen miehen kanssa. Koko sen matkan se eläkeläismies hoki ikäönkuin uutena asiana joka ikinen kerta, että mennään kotiin, he mennäänkö jo takaisin kotiin, mennään kotiin takaisin jne. Mulla olisi hermot mennyt siitä jo 5 minuutissa, jos olisin joutunut kuuntelemaan enää yhtään pidempään. Ihan hirvittävää. Kaikki sympatiat niille, joilla on nepsy-ihminen kotona ja voimia!
Tuo voi olla kyllä dementiaakin.
Oikeastaan vähän sama asia
Vierailija kirjoitti:
Vaikka oppisi kaikki maailman kirjat ulkoa, mutta käyttäytymistä eli sosiaalisia taitoja ei ollenkaan, on kyllä kehitysvammainen, vaikka kutsuttaisiin sosiaalisesti rajoittuneeksi.
Aivan, sun käyttäytyminen nyt onkin niin priimaa. Sulla ei ole keskustelutaitoja, ei sosiaalisia taitoja eikä älykkyyttä nimeksikään.
Mikä siinäkin on, että monet näistä nepsyistä ei kestä lainkaan häviämistä? Kyllähän kouluikäisen täytyisi jo ymmärtää ettei yksi ja sama ihminen aina voita. Mistä he oppivat tällaisen harhakäsityksen omasta paremmuudestaan? Onko kehuttu älykkääksi aiheetta? Tai annettu voittaa, ettei tule paha mieli?
En ehdi nyt lukea ketjua, mutta sanon vain, että meidän Asperger-poikamme oli myös aivan uskomattoman jääräpäinen. Jumittui ihan mihin vaan, isoihin tai pieniin juttuihin, eikä päässyt yli. Nykyisin jos joku hihittelee iloisesti olevansa oikein itsepäinen luonne, tekisi mieli lähinnä poistaa varmistin, en näe enää mitään positiivista koko piirteessä. Se on lähinnä vitsaus tai sairaus :( . Mutta nykyisin poika on jo täysi-ikäinen, eikä hänestä päällepäin huomaa juuri mitään erityistä. On vain kerta kaikkiaan kehittynyt ja jotenkin tasaantunut vuosien saatossa. Joskus tapahtuu ihmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinäkin on, että monet näistä nepsyistä ei kestä lainkaan häviämistä? Kyllähän kouluikäisen täytyisi jo ymmärtää ettei yksi ja sama ihminen aina voita. Mistä he oppivat tällaisen harhakäsityksen omasta paremmuudestaan? Onko kehuttu älykkääksi aiheetta? Tai annettu voittaa, ettei tule paha mieli?
Nämä kommentit ovat aina yhtä ihmeellisiä. Ensin puhutaan nepsy-lapsesta eli lapsesta, jolla on diagnosoitu POIKKEAVUUS suhteessa toisiin lapsiin ja saman tien hämmästellään, miten se ei olekaan kuten toiset lapset. No ei ole ei, siksi se lapsi onkin nepsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
Jos ihan aloitat niiden määritlemien opiskelusta? Joskus ei kannata näyttää omaa tyhmyyttään edes anonyymisti.
Kyllä, kyllä. Kehityshäiriöstähän Autismiliittokin puhuu. Vamma ja häiriö on sama asia: kummastakaan ei parane. Kehityshäiriö on tietysti kehityksen häriintymistä, jolloin vanhempienkaan osuutta asiantilaan ei voida sulkea pois…
Ymmärrän toki että teitä nepsyn vanhempia lohdutetaan käyttämällä vammasta kiertoilmaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinäkin on, että monet näistä nepsyistä ei kestä lainkaan häviämistä? Kyllähän kouluikäisen täytyisi jo ymmärtää ettei yksi ja sama ihminen aina voita. Mistä he oppivat tällaisen harhakäsityksen omasta paremmuudestaan? Onko kehuttu älykkääksi aiheetta? Tai annettu voittaa, ettei tule paha mieli?
Nämä kommentit ovat aina yhtä ihmeellisiä. Ensin puhutaan nepsy-lapsesta eli lapsesta, jolla on diagnosoitu POIKKEAVUUS suhteessa toisiin lapsiin ja saman tien hämmästellään, miten se ei olekaan kuten toiset lapset. No ei ole ei, siksi se lapsi onkin nepsy.
Onko ne siis kaikilla elämän osa-alueilla häiriintyneitä? Että on esim. tuota vajaata jankutusta ja sitten ovat 3-vuotiaan tasolla kilpailutilanteissa? Mikä heillä mahtaa olla ikätasoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinäkin on, että monet näistä nepsyistä ei kestä lainkaan häviämistä? Kyllähän kouluikäisen täytyisi jo ymmärtää ettei yksi ja sama ihminen aina voita. Mistä he oppivat tällaisen harhakäsityksen omasta paremmuudestaan? Onko kehuttu älykkääksi aiheetta? Tai annettu voittaa, ettei tule paha mieli?
Nämä kommentit ovat aina yhtä ihmeellisiä. Ensin puhutaan nepsy-lapsesta eli lapsesta, jolla on diagnosoitu POIKKEAVUUS suhteessa toisiin lapsiin ja saman tien hämmästellään, miten se ei olekaan kuten toiset lapset. No ei ole ei, siksi se lapsi onkin nepsy.
Onko ne siis kaikilla elämän osa-alueilla häiriintyneitä? Että on esim. tuota vajaata jankutusta ja sitten ovat 3-vuotiaan tasolla kilpailutilanteissa? Mikä heillä mahtaa olla ikätasoista?
Voi kuule se vaihtelee yksilökohtaisesti. Esim. Aspergereilla on tyypillisesti hyvin epätasainen kykyprofiili, mutta ne vahvuudet ja heikkoudet vaihtelevat täysin yksilöstä toiseen. Esim. oma Aspergerini ei ole ikinä ollut kilpailuhenkinen, eikä häviäminen jossain ole ollut mitenkään vaikeaa. Sitten taas joku toinen juttu on ollut vaikeaa, eikä siinä auta pätkääkään se, että joku kaakattaa, että "lapsi on jo x vuotta vanha, kyllähän sen jo pitää...". Entä jos ei osaa, mitä tehdään, viedään saunan taakse? Ei ne kuntoutukset ja terapiat mitään ihmeitä tee, joskus eivät auta lainkaan. Minulla on kaksi lasta, toinen AS, toinen ihan tavis, ja voin sanoa tehneeni monikymmenkertaisesti enemmän työtä AS:n eteen ja lopputulos voi silti olla huonompi kuin sen taviksen kanssa. Siinä ei auta toisten tuomarointi "kyllä nyt jo pitää sitä ja tätä" yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinäkin on, että monet näistä nepsyistä ei kestä lainkaan häviämistä? Kyllähän kouluikäisen täytyisi jo ymmärtää ettei yksi ja sama ihminen aina voita. Mistä he oppivat tällaisen harhakäsityksen omasta paremmuudestaan? Onko kehuttu älykkääksi aiheetta? Tai annettu voittaa, ettei tule paha mieli?
Voittamisesta tulee hyvä mieli, häviämisestä ei. Meillä ei pelattu mitään pelejä lapsen ollessa pienempi, koska siitä tuli joka kerta itkuraivari. Päästiin vähemmällä. Nyt teininä jo pystyy hyväksymään häviämisen, vaikkei pidä siitä edelleenkään, mutta tyytyy vain motkottamaan. En kyllä osaa sanoa, mistä tuo johtuu joidenkin kohdalla. Meidän toinen aspergernuori ei suuttunut, vaikka ei voittanut. Kumpaakaan ei ole kehuttu älykkäiksi aiheetta, ovat keskimääräistä älykkäämpiä molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
Jos ihan aloitat niiden määritlemien opiskelusta? Joskus ei kannata näyttää omaa tyhmyyttään edes anonyymisti.
Kyllä, kyllä. Kehityshäiriöstähän Autismiliittokin puhuu. Vamma ja häiriö on sama asia: kummastakaan ei parane. Kehityshäiriö on tietysti kehityksen häriintymistä, jolloin vanhempienkaan osuutta asiantilaan ei voida sulkea pois…
Ymmärrän toki että teitä nepsyn vanhempia lohdutetaan käyttämällä vammasta kiertoilmaisuja.
Jos ihmisellä on parantumaton sairaus (esim. tyypin 1 diabetes tai epilepsia), onko hän silloin vammainen?
Kyllä, autismi ja ADHD ovat neurobiologisia kehityshäiriöitä. Mutta aivojen erilainen kehitys ei edelleenkään johdu vanhemmista.
Vaikka oppisi kaikki maailman kirjat ulkoa, mutta käyttäytymistä eli sosiaalisia taitoja ei ollenkaan, on kyllä kehitysvammainen, vaikka kutsuttaisiin sosiaalisesti rajoittuneeksi.