Nepsylapsi on jankuttanut vasta kuusi tuntia että pikkuveljen pitää hakea limsaa kaupasta

Voiko joku aikuinen netti kertoa miten tulisi toimia? Miten on elämä sujunut ongelman kanssa? Onko työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsylapsi yksin kauppaan? Keksi parempi provo.

Jos tuollainen lapsi ei osaa kaupparetkeltä takaisin, niin onko se muka suuri vahinko? Teet uuden ja kenties nyt tulee parempi.

Sinä et lapsiasi tietenkään rakasta, mutta suurin osa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Limsat ja herkut kokonaan pois, sanot että kun niistä jankkaa ei saa, ei itse hae, eikä kukaan muu. Pikkuveli voi itse käydä salaa kaupassa ja syödä herkut kauppa matkalla, näin ei tuu pahamieli.

Ne vaatimukset vaa kasvaa iän myötä, kohta vingutaan mopoa ja bensaa, tietokonetta, uutta puhelinta.. kannattaa pistää piste heti alkuunsa...

Puhut nyt sun lapsesta selvästi.

Järkyttävää luettavaa! Miten tällaisten kanssa pärjättiin esim 100 vuotta sitten? Ei ollut mitään yhteiskunnan tukimuotoja ja vanhemmilla yleensä kädet täynnä töitä.

Entä millaisia aikuisia heistä kehittyi?

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää luettavaa! Miten tällaisten kanssa pärjättiin esim 100 vuotta sitten? Ei ollut mitään yhteiskunnan tukimuotoja ja vanhemmilla yleensä kädet täynnä töitä.

Entä millaisia aikuisia heistä kehittyi?

Vielä kasarillakin he olivat ”kylähulluja”, asuivat nelikymppiseksi vanhempien luona ja heistä tuli alkoholisoituneita työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuota tilannetta saa katkaistua mitenkään? Kuulostaa hermoja raastavalta. Tsemppiä!

Saa sen katkaistua mutta kun vanhempi ei osaa olla tiukka.

Sähän voisit käydä apn luona olemassa tiukka niin näkisit mitä tapahtuu. Tai jos et apn lapsen kanssa uskalla kokeilla, niin laita ilmoitus nettiin, pääset kokeilemaan nepsyn kanssa sitä tiukkuutta.

P.S. Ota mukaan varulta kypärä ja hammassuojat.

Monesti näissä perheissä asiat alkavat sujua kun joku opettaa toiminta tapoja, perhetyöntekijä, toimintaterapeutti yms.

Tuttu osuus myös nää jotka pitävät tätä negatiivisena, he valittaa ja valittaa, eivät hyödy mistään, eivät tarvitse ketään opettaa, eivät pidä rutiineja, eivät tarkkaile ruutuaikaa, kaikki on aina päin persettä. Ja se on ihan vanhempien vika, he itse eivät halua muuttaa omia toiminta tapoja ja lapset kärsivät siitä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää luettavaa! Miten tällaisten kanssa pärjättiin esim 100 vuotta sitten? Ei ollut mitään yhteiskunnan tukimuotoja ja vanhemmilla yleensä kädet täynnä töitä.

Entä millaisia aikuisia heistä kehittyi?

Vielä kasarillakin he olivat ”kylähulluja”, asuivat nelikymppiseksi vanhempien luona ja heistä tuli alkoholisoituneita työttömiä.

Mun eno kuuluu tähän ryhmään ja niin rakas kuin hän on aina ollut, niin ilman tukea hänelle kävi juuri näin. Naimisiin hän kyllä pääsi nelivitosena ja lapsiakin sai kolme, mutta ei se häntä pelastanut. Pullon pohjaa tuijotti viimeisen kerran 60-vuotiaana, osui huonompi säkä kotipolttoisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuota tilannetta saa katkaistua mitenkään? Kuulostaa hermoja raastavalta. Tsemppiä!

Saa sen katkaistua mutta kun vanhempi ei osaa olla tiukka.

Sähän voisit käydä apn luona olemassa tiukka niin näkisit mitä tapahtuu. Tai jos et apn lapsen kanssa uskalla kokeilla, niin laita ilmoitus nettiin, pääset kokeilemaan nepsyn kanssa sitä tiukkuutta.

P.S. Ota mukaan varulta kypärä ja hammassuojat.

Monesti näissä perheissä asiat alkavat sujua kun joku opettaa toiminta tapoja, perhetyöntekijä, toimintaterapeutti yms.

Tuttu osuus myös nää jotka pitävät tätä negatiivisena, he valittaa ja valittaa, eivät hyödy mistään, eivät tarvitse ketään opettaa, eivät pidä rutiineja, eivät tarkkaile ruutuaikaa, kaikki on aina päin persettä. Ja se on ihan vanhempien vika, he itse eivät halua muuttaa omia toiminta tapoja ja lapset kärsivät siitä..

Enemmistö heistä on ihan nenttien vanhempia.

Ilmisesti periytyy?

Ainakin kaverini teki lapsen autismin kirjolla olevan kanssa ja niiden lapsesta tuli sellainen myös. Tuo sai sitten itsekin lapsen, jota ei kykene hoitamaan, kun mieskin häipyi jo ennen ristiäisiä. Kaverini ja äitinsä auttavat.

Vierailija kirjoitti:

No etkö itse voi mennä sen kanssa kauppaan? Jaksat kuitenkin 6 tuntia kuunnella.

"Kurikasvattajat" taas vauhdissa alapeukuista päätellen. Missään ei saa antaa periksi.

Tuntuu, et moni sekoittaa täällä autistin ja ylivilkkauden. On todella iso ero, onko kyse asperger-tyylisestä jankkauksesta vai huonosti käyttäytyvän lapsen "haluun karkkia NYYYYYYT" ja päälle perheenjäsenten tönimistä. Vaikka kuinka yritän, en pysty olemaan ajattelematta, että ADHD:ssä on suurimmassa osin kyse epäonnistuneesta vanhemmuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää luettavaa! Miten tällaisten kanssa pärjättiin esim 100 vuotta sitten? Ei ollut mitään yhteiskunnan tukimuotoja ja vanhemmilla yleensä kädet täynnä töitä.

Entä millaisia aikuisia heistä kehittyi?

Todennäköisesti "hakkaamalla hiljaiseksi" menetelmällä. Jos nepsy/ autismikirjon lapsi aiotaan hiljentää, se väkivalta on aloitettava vauvaiässä. Isompaa ei pysty enää pelotella, vaan huutaa vain enemmän.

Ennen vanhaan terveetkin lapset piiskattiin nöyräksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet yhdessä lapsen kanssa kauppaan, niin loppuu se veljen kiusaaminen.

Ei missään nimessä. Tällöin lapsi oppii että jankuttamalla ja huonolla käytöksellä pääsee haluttuihin lopputuloksiin.

No niinhän se onkin. Eikö se ole parempi vaan mitä nuorempana sen oppii?

Meillä "apu" oli perhetyöntekijä joka oli selvästi tottunut piirtämään  lasten kanssa ja opettamaan äideille miten valmistuu  makaronilaatikko, ei  käsittelemään kehitysviiveisen nepylapsen jankkauskohtausta joka uhkasi muuttua megaraivareiksi.  Lapsi on nyt 13vuotias ja tunnesäätely on edelleen taaperon tasoa. Iso ja pikkusisaret 8 ja 15 vuotta  ovat oppineet  että kaikilla on mukavampaa kun " Aino"  saa tahtonsa läpi, kyse ei ole hemmottelusta  tai lempilapsesta.  

Nepsylapseen ei toimi se mikä toimii normaalin lapsen kanssa. Jo ennen diagnoosia, tytön ollessa vasta muutaman vuoden ikäinen tämän kiukkukohtauksiin ei auttanut se että kaivettiin esiin joku kirja tai legopalikat ts. ohjattiin mielenkiinto muualle. Neiti repi kirjan palaksiksi ja viskoi palikat naamalle.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää luettavaa! Miten tällaisten kanssa pärjättiin esim 100 vuotta sitten? Ei ollut mitään yhteiskunnan tukimuotoja ja vanhemmilla yleensä kädet täynnä töitä.

Entä millaisia aikuisia heistä kehittyi?

 Lukittiin  perunakellariin?

Ei tarvitse mennä edes sataa vuotta taakse, vielä  80luvulla lääkkeenä pidettiin tukkapöllyä ja remmiä persukselle. Eihän se auttanut, kasvatti  vain masentuneita ja päihdeongelmaisia aikuisia.

Hän voi mennä itse kauppaan tai limua ei tule. Piste. Sitä paitsi limut ovat pahoja hampaille ja pelkkiä sokeripommeja muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä "apu" oli perhetyöntekijä joka oli selvästi tottunut piirtämään  lasten kanssa ja opettamaan äideille miten valmistuu  makaronilaatikko, ei  käsittelemään kehitysviiveisen nepylapsen jankkauskohtausta joka uhkasi muuttua megaraivareiksi.  Lapsi on nyt 13vuotias ja tunnesäätely on edelleen taaperon tasoa. Iso ja pikkusisaret 8 ja 15 vuotta  ovat oppineet  että kaikilla on mukavampaa kun " Aino"  saa tahtonsa läpi, kyse ei ole hemmottelusta  tai lempilapsesta.  

Nepsylapseen ei toimi se mikä toimii normaalin lapsen kanssa. Jo ennen diagnoosia, tytön ollessa vasta muutaman vuoden ikäinen tämän kiukkukohtauksiin ei auttanut se että kaivettiin esiin joku kirja tai legopalikat ts. ohjattiin mielenkiinto muualle. Neiti repi kirjan palaksiksi ja viskoi palikat naamalle.

Miten käy sitten, kun tuo 13-vuotias on aikuinen.

Hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi. Mitä tapahtuu, kun ei saakaan.

Jos pystyy käymään koulua, pystyy käymään kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyy käymään koulua, pystyy käymään kaupassa.

Nepsy ei yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää luettavaa! Miten tällaisten kanssa pärjättiin esim 100 vuotta sitten? Ei ollut mitään yhteiskunnan tukimuotoja ja vanhemmilla yleensä kädet täynnä töitä.

Entä millaisia aikuisia heistä kehittyi?

Todennäköisesti "hakkaamalla hiljaiseksi" menetelmällä. Jos nepsy/ autismikirjon lapsi aiotaan hiljentää, se väkivalta on aloitettava vauvaiässä. Isompaa ei pysty enää pelotella, vaan huutaa vain enemmän.

Ennen vanhaan terveetkin lapset piiskattiin nöyräksi.

Kyllä isompikin kipua tuntee. Jos puhe ei tehoa, se mikä tuntuu ikävältä tehoaa.