Nepsylapsi on jankuttanut vasta kuusi tuntia että pikkuveljen pitää hakea limsaa kaupasta
Ikää 12 vuotta. Aina välillä kun sanon että menee itse hakemaan ja vie samalla roskat niin huutaa, vaikeroi ja kiroilee, paiskoo ovia.. Sitten hetken rauhoittuminen ja jankutus alkaa alusta. Tätä samaa rataa mennyt tosiaan kuusi tuntia! Elämä on melkoista paskaa. Aamulla pitäisi mennä töihin, ja tiedän että lapsen päähän jäänyt pakkomielle toistuu ainakin sinne klo 2 yöllä asti.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä "apu" oli perhetyöntekijä joka oli selvästi tottunut piirtämään lasten kanssa ja opettamaan äideille miten valmistuu makaronilaatikko, ei käsittelemään kehitysviiveisen nepylapsen jankkauskohtausta joka uhkasi muuttua megaraivareiksi. Lapsi on nyt 13vuotias ja tunnesäätely on edelleen taaperon tasoa. Iso ja pikkusisaret 8 ja 15 vuotta ovat oppineet että kaikilla on mukavampaa kun " Aino" saa tahtonsa läpi, kyse ei ole hemmottelusta tai lempilapsesta.
Nepsylapseen ei toimi se mikä toimii normaalin lapsen kanssa. Jo ennen diagnoosia, tytön ollessa vasta muutaman vuoden ikäinen tämän kiukkukohtauksiin ei auttanut se että kaivettiin esiin joku kirja tai legopalikat ts. ohjattiin mielenkiinto muualle. Neiti repi kirjan palaksiksi ja viskoi palikat naamalle.
Miten käy sitten, kun tuo 13-vuotias on aikuinen.
Hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi. Mitä tapahtuu, kun ei saakaan.
Miksei saisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinäkin on, että monet näistä nepsyistä ei kestä lainkaan häviämistä? Kyllähän kouluikäisen täytyisi jo ymmärtää ettei yksi ja sama ihminen aina voita. Mistä he oppivat tällaisen harhakäsityksen omasta paremmuudestaan? Onko kehuttu älykkääksi aiheetta? Tai annettu voittaa, ettei tule paha mieli?
Nämä kommentit ovat aina yhtä ihmeellisiä. Ensin puhutaan nepsy-lapsesta eli lapsesta, jolla on diagnosoitu POIKKEAVUUS suhteessa toisiin lapsiin ja saman tien hämmästellään, miten se ei olekaan kuten toiset lapset. No ei ole ei, siksi se lapsi onkin nepsy.
Onko ne siis kaikilla elämän osa-alueilla häiriintyneitä? Että on esim. tuota vajaata jankutusta ja sitten ovat 3-vuotiaan tasolla kilpailutilanteissa? Mikä heillä mahtaa olla ikätasoista?
Voi kuule se vaihtelee yksilökohtaisesti. Esim. Aspergereilla on tyypillisesti hyvin epätasainen kykyprofiili, mutta ne vahvuudet ja heikkoudet vaihtelevat täysin yksilöstä toiseen. Esim. oma Aspergerini ei ole ikinä ollut kilpailuhenkinen, eikä häviäminen jossain ole ollut mitenkään vaikeaa. Sitten taas joku toinen juttu on ollut vaikeaa, eikä siinä auta pätkääkään se, että joku kaakattaa, että "lapsi on jo x vuotta vanha, kyllähän sen jo pitää...". Entä jos ei osaa, mitä tehdään, viedään saunan taakse? Ei ne kuntoutukset ja terapiat mitään ihmeitä tee, joskus eivät auta lainkaan. Minulla on kaksi lasta, toinen AS, toinen ihan tavis, ja voin sanoa tehneeni monikymmenkertaisesti enemmän työtä AS:n eteen ja lopputulos voi silti olla huonompi kuin sen taviksen kanssa. Siinä ei auta toisten tuomarointi "kyllä nyt jo pitää sitä ja tätä" yhtään mitään.
Tuon takia onkin järkyttävää, että näitä sijoitetaan samoihin luokkiin terveiden lasten kanssa.
Yleensä on 15- tai 14-vuotias, joka paiskoo. Ikä vähenee ajan mittaan.
Mitenhän sellainen älykäs väkivalta-nepsy, joka kokee että hänen on aina voitettava ja saatava tahtonsa läpi, pärjää esim. normaalissa lukiossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinäkin on, että monet näistä nepsyistä ei kestä lainkaan häviämistä? Kyllähän kouluikäisen täytyisi jo ymmärtää ettei yksi ja sama ihminen aina voita. Mistä he oppivat tällaisen harhakäsityksen omasta paremmuudestaan? Onko kehuttu älykkääksi aiheetta? Tai annettu voittaa, ettei tule paha mieli?
Nämä kommentit ovat aina yhtä ihmeellisiä. Ensin puhutaan nepsy-lapsesta eli lapsesta, jolla on diagnosoitu POIKKEAVUUS suhteessa toisiin lapsiin ja saman tien hämmästellään, miten se ei olekaan kuten toiset lapset. No ei ole ei, siksi se lapsi onkin nepsy.
Onko ne siis kaikilla elämän osa-alueilla häiriintyneitä? Että on esim. tuota vajaata jankutusta ja sitten ovat 3-vuotiaan tasolla kilpailutilanteissa? Mikä heillä mahtaa olla ikätasoista?
Voi kuule se vaihtelee yksilökohtaisesti. Esim. Aspergereilla on tyypillisesti hyvin epätasainen kykyprofiili, mutta ne vahvuudet ja heikkoudet vaihtelevat täysin yksilöstä toiseen. Esim. oma Aspergerini ei ole ikinä ollut kilpailuhenkinen, eikä häviäminen jossain ole ollut mitenkään vaikeaa. Sitten taas joku toinen juttu on ollut vaikeaa, eikä siinä auta pätkääkään se, että joku kaakattaa, että "lapsi on jo x vuotta vanha, kyllähän sen jo pitää...". Entä jos ei osaa, mitä tehdään, viedään saunan taakse? Ei ne kuntoutukset ja terapiat mitään ihmeitä tee, joskus eivät auta lainkaan. Minulla on kaksi lasta, toinen AS, toinen ihan tavis, ja voin sanoa tehneeni monikymmenkertaisesti enemmän työtä AS:n eteen ja lopputulos voi silti olla huonompi kuin sen taviksen kanssa. Siinä ei auta toisten tuomarointi "kyllä nyt jo pitää sitä ja tätä" yhtään mitään.
Tuon takia onkin järkyttävää, että näitä sijoitetaan samoihin luokkiin terveiden lasten kanssa.
Riippuu kuule ihan siitä millaisia ne vaikeudet ovat. Jollain se heikkous voi olla vaikka fyysinen kömpelyys, käsittääkseni se on aika tavallistakin. Miten luulet tämän heikkouden haittaavan luokan muita oppilaita? Tai sen, että lapsi tulkitsee asiat vähän liian kirjaimellisesti (toinen tyypillinen piirre)? Oma Asperger-lapseni kävi ihan tavallisen peruskoulun joskus suuremmilla ja joskus pienemmillä vaikeuksilla, ikinä ei niin, että olisi kiusannut muita, ollut väkivaltainen tms. mitä taidat ajatella. Lopputulos on, että hän on nykyisin jo aikuinen, ihan tavallisen oloinen ihminen ja työelämässä. Jos olisi laitettu jonnekin eri luokkaan pelkän diagnoosin perusteella, ei ehkä olisi tuollainen. Toki sitten on tapauksia, joissa tarvitaan todella paljon tukea ja erityisluokka olisi hyvä, mutta kyllä nämä av:n kommentit ovat joskus kuin rodunjalostamosta.
Tulipa suru tätä ketjua lukiessa, vaikka ajatukset eivät yllättäneet. Olen yrittänyt hakea apua jo monta vuotta. Tällä hetkellä olemme perheneuvolan asiakkaina ja koitamme sitä kautta saada apua.
Parhaani olen yrittänyt tehdä ja niillä tiedoilla, joita itselläni on. Sen olen jo hyväksynyt, että en koskaan pääse samaan kuin "normaalit" perheet. Tiedostan myös, että sisarukset maksavat hintaa tästä, samoin kuin parisuhde.
Rutiinit ja rauhallisuus - niillä mennään eteenpäin sekä suora kommunikointi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä "apu" oli perhetyöntekijä joka oli selvästi tottunut piirtämään lasten kanssa ja opettamaan äideille miten valmistuu makaronilaatikko, ei käsittelemään kehitysviiveisen nepylapsen jankkauskohtausta joka uhkasi muuttua megaraivareiksi. Lapsi on nyt 13vuotias ja tunnesäätely on edelleen taaperon tasoa. Iso ja pikkusisaret 8 ja 15 vuotta ovat oppineet että kaikilla on mukavampaa kun " Aino" saa tahtonsa läpi, kyse ei ole hemmottelusta tai lempilapsesta.
Nepsylapseen ei toimi se mikä toimii normaalin lapsen kanssa. Jo ennen diagnoosia, tytön ollessa vasta muutaman vuoden ikäinen tämän kiukkukohtauksiin ei auttanut se että kaivettiin esiin joku kirja tai legopalikat ts. ohjattiin mielenkiinto muualle. Neiti repi kirjan palaksiksi ja viskoi palikat naamalle.
Omaan huoneeseen rauhoittuu, tai kiinni pitely, kaikki lapset eivät lähde mukaan uuteen leikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
Jos ihan aloitat niiden määritlemien opiskelusta? Joskus ei kannata näyttää omaa tyhmyyttään edes anonyymisti.
Kyllä, kyllä. Kehityshäiriöstähän Autismiliittokin puhuu. Vamma ja häiriö on sama asia: kummastakaan ei parane. Kehityshäiriö on tietysti kehityksen häriintymistä, jolloin vanhempienkaan osuutta asiantilaan ei voida sulkea pois…
Ymmärrän toki että teitä nepsyn vanhempia lohdutetaan käyttämällä vammasta kiertoilmaisuja.
Kun puhut kehitysvammaisesta ja aivovammaisesta kehityshäiriön synonyymina, olet vain yksinkertaisesti väärässä. En ole nepsyn vanhempi, en edes kehitysvammaisen vanhempi, olen ihminen, joka ei voi ymmärtää ihmisen tarvetta lutätä kaikkia vaikka itse on sosiaalisesti noin rajoittunut.
Kyllä, vammainen on jalkavammainenkin, silti sulle ei tulisi mieleenkään sanoa häntä kehitysvammaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
Jos ihan aloitat niiden määritlemien opiskelusta? Joskus ei kannata näyttää omaa tyhmyyttään edes anonyymisti.
Kyllä, kyllä. Kehityshäiriöstähän Autismiliittokin puhuu. Vamma ja häiriö on sama asia: kummastakaan ei parane. Kehityshäiriö on tietysti kehityksen häriintymistä, jolloin vanhempienkaan osuutta asiantilaan ei voida sulkea pois…
Ymmärrän toki että teitä nepsyn vanhempia lohdutetaan käyttämällä vammasta kiertoilmaisuja.
Jos ihmisellä on parantumaton sairaus (esim. tyypin 1 diabetes tai epilepsia), onko hän silloin vammainen?
Kyllä, autismi ja ADHD ovat neurobiologisia kehityshäiriöitä. Mutta aivojen erilainen kehitys ei edelleenkään johdu vanhemmista.
Kehityshäiriö tarkoittaa kehityksen häiriintymistä. Voi johtua myös vanhemmista. Vanhempien toiminnan osuutta häiriön syntyyn ei voida sulkea pois (vaikka nepsyn vanhemmat toki haluavat kuulla, ettei voi johtua heistä).
Totta kai lapsen kehitys voi vahingoittua ulkoisistakin syistä, esim. laiminlyönti, väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö.
Mutta toistan: nepsyys on synnynnäistä eikä nepsyydestä voi lopullisesti parantua, mutta sen kanssa voi oppia elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
Jos ihan aloitat niiden määritlemien opiskelusta? Joskus ei kannata näyttää omaa tyhmyyttään edes anonyymisti.
Kyllä, kyllä. Kehityshäiriöstähän Autismiliittokin puhuu. Vamma ja häiriö on sama asia: kummastakaan ei parane. Kehityshäiriö on tietysti kehityksen häriintymistä, jolloin vanhempienkaan osuutta asiantilaan ei voida sulkea pois…
Ymmärrän toki että teitä nepsyn vanhempia lohdutetaan käyttämällä vammasta kiertoilmaisuja.
Kun puhut kehitysvammaisesta ja aivovammaisesta kehityshäiriön synonyymina, olet vain yksinkertaisesti väärässä. En ole nepsyn vanhempi, en edes kehitysvammaisen vanhempi, olen ihminen, joka ei voi ymmärtää ihmisen tarvetta lutätä kaikkia vaikka itse on sosiaalisesti noin rajoittunut.
Kyllä, vammainen on jalkavammainenkin, silti sulle ei tulisi mieleenkään sanoa häntä kehitysvammaiseksi.
Kehityshäiriö ja kehitysvamma ovat synonyymejä. Se mitä sinulle tulee mieleen, on sinun asiasi ja ongelmasi. Ei se minua haukkumalla miksikään muutu.
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
Jos ihan aloitat niiden määritlemien opiskelusta? Joskus ei kannata näyttää omaa tyhmyyttään edes anonyymisti.
Kyllä, kyllä. Kehityshäiriöstähän Autismiliittokin puhuu. Vamma ja häiriö on sama asia: kummastakaan ei parane. Kehityshäiriö on tietysti kehityksen häriintymistä, jolloin vanhempienkaan osuutta asiantilaan ei voida sulkea pois…
Ymmärrän toki että teitä nepsyn vanhempia lohdutetaan käyttämällä vammasta kiertoilmaisuja.
Jos ihmisellä on parantumaton sairaus (esim. tyypin 1 diabetes tai epilepsia), onko hän silloin vammainen?
Kyllä, autismi ja ADHD ovat neurobiologisia kehityshäiriöitä. Mutta aivojen erilainen kehitys ei edelleenkään johdu vanhemmista.
Kehityshäiriö tarkoittaa kehityksen häiriintymistä. Voi johtua myös vanhemmista. Vanhempien toiminnan osuutta häiriön syntyyn ei voida sulkea pois (vaikka nepsyn vanhemmat toki haluavat kuulla, ettei voi johtua heistä).
Totta kai lapsen kehitys voi vahingoittua ulkoisistakin syistä, esim. laiminlyönti, väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö.
Mutta toistan: nepsyys on synnynnäistä eikä nepsyydestä voi lopullisesti parantua, mutta sen kanssa voi oppia elämään.
Eli nepsyys on pysyvä vamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä "apu" oli perhetyöntekijä joka oli selvästi tottunut piirtämään lasten kanssa ja opettamaan äideille miten valmistuu makaronilaatikko, ei käsittelemään kehitysviiveisen nepylapsen jankkauskohtausta joka uhkasi muuttua megaraivareiksi. Lapsi on nyt 13vuotias ja tunnesäätely on edelleen taaperon tasoa. Iso ja pikkusisaret 8 ja 15 vuotta ovat oppineet että kaikilla on mukavampaa kun " Aino" saa tahtonsa läpi, kyse ei ole hemmottelusta tai lempilapsesta.
Nepsylapseen ei toimi se mikä toimii normaalin lapsen kanssa. Jo ennen diagnoosia, tytön ollessa vasta muutaman vuoden ikäinen tämän kiukkukohtauksiin ei auttanut se että kaivettiin esiin joku kirja tai legopalikat ts. ohjattiin mielenkiinto muualle. Neiti repi kirjan palaksiksi ja viskoi palikat naamalle.
Omaan huoneeseen rauhoittuu, tai kiinni pitely, kaikki lapset eivät lähde mukaan uuteen leikkiin.
En ole tuo, jolle vastaat, mutta meillä kiinni pitäminen ei onnistunut. Ideahan siinä on, että lapsi ensin raivoaa ja sitten rauhoittuu ja voidaan jutella. Nepsy ennemmin menetti tajuntansa kuin "luovutti". Oman huoneen olisi ehkä pistänyt päreiksi ihan kirjaimellisesti, jos olisimme sinne lukinneet. Kas kun nepsy on nepsy siksi, että siihen eivät auta tavalliset kasvatuskeinot. Jos auttaisivat ja elämä olisi normaalia, miksi edes hakea diagnoosia? (Siis toki osa tavallisista konsteista toimii, mutta suuren osan ajasta vanhempi on pihalla kuin lumiukko.) Ei meillä auttanut kuin aika. Lapsi, joka toimi joskus 13-14-vuotiaana aivan kamalalla tavalla, oli parin vuoden päästä kuin ihmisen ajatus, fiksumpi kuin moni muu ikätoverinsa.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän sellainen älykäs väkivalta-nepsy, joka kokee että hänen on aina voitettava ja saatava tahtonsa läpi, pärjää esim. normaalissa lukiossa?
Tyttäreni pärjää erinomaisesti. Hän ei ole väkivaltainen, mutta hyvin itsepäinen edelleen, hyvässä ja pahassa. Nepsy-lapsetkin sitä paitsi kasvavat ja kehittyvät, joskin se voi ottaa enemmän aikaa ja vanhempien resursseja.
Valitettavasti kaikki nepsyt eivät pysty hyödyntämään kykyjään juurikin käytösongelmien takia. Se on valitettavaa. Nämä ovat usein sitten niitä, jotka pyörivät vuosikaudet jossain kuntouttavassa työtoiminnassa ja vastaavissa, kun sitä paikkaa ei oikein löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
Jos ihan aloitat niiden määritlemien opiskelusta? Joskus ei kannata näyttää omaa tyhmyyttään edes anonyymisti.
Kyllä, kyllä. Kehityshäiriöstähän Autismiliittokin puhuu. Vamma ja häiriö on sama asia: kummastakaan ei parane. Kehityshäiriö on tietysti kehityksen häriintymistä, jolloin vanhempienkaan osuutta asiantilaan ei voida sulkea pois…
Ymmärrän toki että teitä nepsyn vanhempia lohdutetaan käyttämällä vammasta kiertoilmaisuja.
Kun puhut kehitysvammaisesta ja aivovammaisesta kehityshäiriön synonyymina, olet vain yksinkertaisesti väärässä. En ole nepsyn vanhempi, en edes kehitysvammaisen vanhempi, olen ihminen, joka ei voi ymmärtää ihmisen tarvetta lutätä kaikkia vaikka itse on sosiaalisesti noin rajoittunut.
Kyllä, vammainen on jalkavammainenkin, silti sulle ei tulisi mieleenkään sanoa häntä kehitysvammaiseksi.
Kehityshäiriö ja kehitysvamma ovat synonyymejä. Se mitä sinulle tulee mieleen, on sinun asiasi ja ongelmasi. Ei se minua haukkumalla miksikään muutu.
No ei ole. ”Kehitysvamma on henkilöllä, jonka älykkyysosamäärä on alempi kuin kaksi keskihajonnan mittaa älykkyysjakautuman keskiarvosta, jolla on lisäksi puutteita adaptiivisissa taidoissa, ja nämä asiat ovat ilmenneet jo kehitysiässä.”
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kävin ala-astetta, jossa oli 320 oppilasta. Näistä 10 tarkkiksella ja kaikki muut oli ihan normaaleita koululaisia. Miten voi olla mahdollista, että tässäkin ketjussa jonkun opettajan luokalla on 7 erityislasta? Mitä meille on tapahtunut ja mistä se johtuu?
Yhä useammat vanhemmat eivät osaa enää kasvattaa samalla kun lääketiede ylidiagnosoi ja vapauttaa sillä tavalla vanhempia vastuusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
Jos ihan aloitat niiden määritlemien opiskelusta? Joskus ei kannata näyttää omaa tyhmyyttään edes anonyymisti.
Kyllä, kyllä. Kehityshäiriöstähän Autismiliittokin puhuu. Vamma ja häiriö on sama asia: kummastakaan ei parane. Kehityshäiriö on tietysti kehityksen häriintymistä, jolloin vanhempienkaan osuutta asiantilaan ei voida sulkea pois…
Ymmärrän toki että teitä nepsyn vanhempia lohdutetaan käyttämällä vammasta kiertoilmaisuja.
Kun puhut kehitysvammaisesta ja aivovammaisesta kehityshäiriön synonyymina, olet vain yksinkertaisesti väärässä. En ole nepsyn vanhempi, en edes kehitysvammaisen vanhempi, olen ihminen, joka ei voi ymmärtää ihmisen tarvetta lutätä kaikkia vaikka itse on sosiaalisesti noin rajoittunut.
Kyllä, vammainen on jalkavammainenkin, silti sulle ei tulisi mieleenkään sanoa häntä kehitysvammaiseksi.
Kehityshäiriö ja kehitysvamma ovat synonyymejä. Se mitä sinulle tulee mieleen, on sinun asiasi ja ongelmasi. Ei se minua haukkumalla miksikään muutu.
Kyllä se on sun ongelmasi ettet tiedä eroa. Sori
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinäkin on, että monet näistä nepsyistä ei kestä lainkaan häviämistä? Kyllähän kouluikäisen täytyisi jo ymmärtää ettei yksi ja sama ihminen aina voita. Mistä he oppivat tällaisen harhakäsityksen omasta paremmuudestaan? Onko kehuttu älykkääksi aiheetta? Tai annettu voittaa, ettei tule paha mieli?
Nämä kommentit ovat aina yhtä ihmeellisiä. Ensin puhutaan nepsy-lapsesta eli lapsesta, jolla on diagnosoitu POIKKEAVUUS suhteessa toisiin lapsiin ja saman tien hämmästellään, miten se ei olekaan kuten toiset lapset. No ei ole ei, siksi se lapsi onkin nepsy.
Onko ne siis kaikilla elämän osa-alueilla häiriintyneitä? Että on esim. tuota vajaata jankutusta ja sitten ovat 3-vuotiaan tasolla kilpailutilanteissa? Mikä heillä mahtaa olla ikätasoista?
Voi kuule se vaihtelee yksilökohtaisesti. Esim. Aspergereilla on tyypillisesti hyvin epätasainen kykyprofiili, mutta ne vahvuudet ja heikkoudet vaihtelevat täysin yksilöstä toiseen. Esim. oma Aspergerini ei ole ikinä ollut kilpailuhenkinen, eikä häviäminen jossain ole ollut mitenkään vaikeaa. Sitten taas joku toinen juttu on ollut vaikeaa, eikä siinä auta pätkääkään se, että joku kaakattaa, että "lapsi on jo x vuotta vanha, kyllähän sen jo pitää...". Entä jos ei osaa, mitä tehdään, viedään saunan taakse? Ei ne kuntoutukset ja terapiat mitään ihmeitä tee, joskus eivät auta lainkaan. Minulla on kaksi lasta, toinen AS, toinen ihan tavis, ja voin sanoa tehneeni monikymmenkertaisesti enemmän työtä AS:n eteen ja lopputulos voi silti olla huonompi kuin sen taviksen kanssa. Siinä ei auta toisten tuomarointi "kyllä nyt jo pitää sitä ja tätä" yhtään mitään.
Tuon takia onkin järkyttävää, että näitä sijoitetaan samoihin luokkiin terveiden lasten kanssa.
Riippuu kuule ihan siitä millaisia ne vaikeudet ovat. Jollain se heikkous voi olla vaikka fyysinen kömpelyys, käsittääkseni se on aika tavallistakin. Miten luulet tämän heikkouden haittaavan luokan muita oppilaita? Tai sen, että lapsi tulkitsee asiat vähän liian kirjaimellisesti (toinen tyypillinen piirre)? Oma Asperger-lapseni kävi ihan tavallisen peruskoulun joskus suuremmilla ja joskus pienemmillä vaikeuksilla, ikinä ei niin, että olisi kiusannut muita, ollut väkivaltainen tms. mitä taidat ajatella. Lopputulos on, että hän on nykyisin jo aikuinen, ihan tavallisen oloinen ihminen ja työelämässä. Jos olisi laitettu jonnekin eri luokkaan pelkän diagnoosin perusteella, ei ehkä olisi tuollainen. Toki sitten on tapauksia, joissa tarvitaan todella paljon tukea ja erityisluokka olisi hyvä, mutta kyllä nämä av:n kommentit ovat joskus kuin rodunjalostamosta.
Annoin ylänuolen sinua edeltävälle kirjoittajalle, vaikka olisin toivonut hänen käyttäneen nenttiä terveen tilalla, moni aspergerlapsi on terve, aivoihin vain laitettu erilainen käyttöjärjestelmä. Muutoin itselle on ihan sama, millä perusteilla alettaisiin tehdä muutosta, jossa aistikuormituksesta kärsivät lapset saisivat oman luokan joka kouluun. Jaottelu ei pitäisi tehdä yhden sanan perusteella, vaan yhteistyössä lapsen ja vanhempien kanssa. Päiväkoti voisi myös kertoa mielipiteensä, sujuuko seuraavat 9 vuotta tavallisessa luokassa, vai olisiko parempi kokeilla alkuun sitä pientä luokkaa. Eskariin kun pitää ensin mennä niitä ryhmätaitoja testaamaan, jos ei aikaisemmin jo ole ollut päiväkodissa.
Nykyinen kaikki samaan luokkaan -systeemi ei ole hyväksi kenellekään. Opettajat eivät ehdi opettaa kun jatkuvasti on jotain oppilaiden välillä selvitettävää tai yrittävät rauhoitella täysillä kuormitustaan huutavaa lasta. Pisa-tuloksissa näkyy lopputulos. Suomeen on turha odottaa uutta Nokiaa tällä menolla, vaikka niitä potentiaalisia seuraavia E. Muskeja löytyisi joka toisesta koulusta vähintään, joista tasapäistämällä saadaan vain luovuttaneita mt-potilaita.
Itse sain peruskoulun jokseenkin sujuvasti läpi sekaluokassa, mutta lapseni olisi hyötynyt siitä omasta luokasta ja autistilapsiin erikoistuneesta opettajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sitä limsaa sillä nyt on pääsiäinen ja kiitos herkkuja. Meillä on kehitysvammainen poika niin en kyllä tekisi tuosta ongelmaa.
Mies kuskasi juuri kuopuksen hakemaan subia. Kuopuskin jo 18 vuotta.Kehitysvammaisia nämä nepsytkin ovat. Hieno termi ei vie pois sitä tosiasiaa että niillä on aivovamma.
Sulla menee nyt sekaisin ihan kaikki termit. Jospa olisit hiljaa kun et mitään tiedä? Paitsi että olet nolo, haukut kaikkia. 🤮🤡
Kaikki tietävät että jos ei ymmärrä puhetta, henkilö on vammainen. Ei se hiljaa olemalla muuksi muutu.
Jos ihan aloitat niiden määritlemien opiskelusta? Joskus ei kannata näyttää omaa tyhmyyttään edes anonyymisti.
Kyllä, kyllä. Kehityshäiriöstähän Autismiliittokin puhuu. Vamma ja häiriö on sama asia: kummastakaan ei parane. Kehityshäiriö on tietysti kehityksen häriintymistä, jolloin vanhempienkaan osuutta asiantilaan ei voida sulkea pois…
Ymmärrän toki että teitä nepsyn vanhempia lohdutetaan käyttämällä vammasta kiertoilmaisuja.
Kun puhut kehitysvammaisesta ja aivovammaisesta kehityshäiriön synonyymina, olet vain yksinkertaisesti väärässä. En ole nepsyn vanhempi, en edes kehitysvammaisen vanhempi, olen ihminen, joka ei voi ymmärtää ihmisen tarvetta lutätä kaikkia vaikka itse on sosiaalisesti noin rajoittunut.
Kyllä, vammainen on jalkavammainenkin, silti sulle ei tulisi mieleenkään sanoa häntä kehitysvammaiseksi.
Kehityshäiriö ja kehitysvamma ovat synonyymejä. Se mitä sinulle tulee mieleen, on sinun asiasi ja ongelmasi. Ei se minua haukkumalla miksikään muutu.
Kyllä se on sun ongelmasi ettet tiedä eroa. Sori
Tai että eroa ei ole ja vamma näkyy ja kuuluu.
Kehityshäiriö tarkoittaa kehityksen häiriintymistä. Voi johtua myös vanhemmista. Vanhempien toiminnan osuutta häiriön syntyyn ei voida sulkea pois (vaikka nepsyn vanhemmat toki haluavat kuulla, ettei voi johtua heistä).