Nepsylapsi on jankuttanut vasta kuusi tuntia että pikkuveljen pitää hakea limsaa kaupasta
Ikää 12 vuotta. Aina välillä kun sanon että menee itse hakemaan ja vie samalla roskat niin huutaa, vaikeroi ja kiroilee, paiskoo ovia.. Sitten hetken rauhoittuminen ja jankutus alkaa alusta. Tätä samaa rataa mennyt tosiaan kuusi tuntia! Elämä on melkoista paskaa. Aamulla pitäisi mennä töihin, ja tiedän että lapsen päähän jäänyt pakkomielle toistuu ainakin sinne klo 2 yöllä asti.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään nepsy-lapsia eikä adhd-lapsia eikä muitakaan syndroomia, vaan pelkästään aikuisia, jotka ovat kyvyttömiä toimimaan kasvattajina.
Samaa mieltä. Tyrannisoimista. Nykyään kaikki kaunistellaan. Lapsi löytää edessään vaikeuksia, ellei rajoja aseteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään nepsy-lapsia eikä adhd-lapsia eikä muitakaan syndroomia, vaan pelkästään aikuisia, jotka ovat kyvyttömiä toimimaan kasvattajina.
Ehkä palstan historian noloin kommentti.
Ei, kyllä voittaja löytyi tuosta sun kommentin alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas ettei vastaajilla ole mitään käsitystä nepsylapsista. Jankkaaminen on merkki ylikuormituksesta ja se ei lopu kieltämällä tai kurilla vaan kuormituksen laskulla. Samoin ”periksiantaminen” toimii täysin eri tavoin kuin neurotyypillisillä, se ei ole heille sitä, että saavat tahtonsa läpi vaan sitä, että kuormitus laskee.
Periksi antamista ei tietenkään voi toteuttaa arjessa niin, että nepsy ikään kuin voittaa, koska se rikkoo perheen muuta dynamiikkaa, jolloin kuormituksen lasku muulla ravoin on tärkeää ja esim. apn kuvaama limsan hankkiminen rytmitetään sen jälkeen muuhun arkeen.
Hae ap apua ammattilaisilta, lapsesi saa kuntoutusta ja te vertaistukea.
Jostain kun löytäisikin ammattilaisia, jotka ymmärtäisivät nepsyjen toimintaa, eivätkä vain yritä kunouttaa rikkomalla nepsyistä nenttejä. Ihan liikaa on näissä ammattilaisissa porukkaa, joiden ymmärrys on samaa tasoa mitä osalla tämän ketjun vastaajista, eli ei yhtään. Vertaistuesta saa todennäköisemmin enemmän irti hyötyä, ellei löydy joku lottovoiton arvoinen ammattilainen, jolle ei ole vielä jonoa vuosiksi eteenpäin.
En edes jaksa enää laskea, montako vuotta olen tapellut koneiston kanssa, saadakseni lapselle sellaista apua, mikä ei laukaise masennusta, pahenna tilannetta muutoin tai taannuta nyt jo teini-ikäistä lasta päiväkoti-ikäisen tasolle.
- yksi väsynyt ja v*ttuuntunut äiti, ei lapseensa vaan ammattilaisten p*skuuteen
Ikävä kyllä tätä vielä kuulee. Onneksi meillä on toimijoita, jotka todella osaavat asiansa nyt jo laajemmin ympäri Suomea kolmannella sektorilla. Aloita vaikka autismiliitosta tai -säätiöstä, toivottavasti saatte asianne eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas ettei vastaajilla ole mitään käsitystä nepsylapsista. Jankkaaminen on merkki ylikuormituksesta ja se ei lopu kieltämällä tai kurilla vaan kuormituksen laskulla. Samoin ”periksiantaminen” toimii täysin eri tavoin kuin neurotyypillisillä, se ei ole heille sitä, että saavat tahtonsa läpi vaan sitä, että kuormitus laskee.
Periksi antamista ei tietenkään voi toteuttaa arjessa niin, että nepsy ikään kuin voittaa, koska se rikkoo perheen muuta dynamiikkaa, jolloin kuormituksen lasku muulla ravoin on tärkeää ja esim. apn kuvaama limsan hankkiminen rytmitetään sen jälkeen muuhun arkeen.
Hae ap apua ammattilaisilta, lapsesi saa kuntoutusta ja te vertaistukea.
Jostain kun löytäisikin ammattilaisia, jotka ymmärtäisivät nepsyjen toimintaa, eivätkä vain yritä kunouttaa rikkomalla nepsyistä nenttejä. Ihan liikaa on näissä ammattilaisissa porukkaa, joiden ymmärrys on samaa tasoa mitä osalla tämän ketjun vastaajista, eli ei yhtään. Vertaistuesta saa todennäköisemmin enemmän irti hyötyä, ellei löydy joku lottovoiton arvoinen ammattilainen, jolle ei ole vielä jonoa vuosiksi eteenpäin.
En edes jaksa enää laskea, montako vuotta olen tapellut koneiston kanssa, saadakseni lapselle sellaista apua, mikä ei laukaise masennusta, pahenna tilannetta muutoin tai taannuta nyt jo teini-ikäistä lasta päiväkoti-ikäisen tasolle.
- yksi väsynyt ja v*ttuuntunut äiti, ei lapseensa vaan ammattilaisten p*skuuteen
Olen pahoillani. Nepsylapsen koulutaival on varmasti todella hankala, sillä erityistä tukea ei monin paikoin ole eikä tule. Nepsyt ovat isossa luokassa meidän ihan tavallisten luokanopettajien, usean muun nepsyn + niiden tavallisten lasten kanssa.
Omassa ihan tavallisessa ekaluokassani on 7/20 lasta, jolla on tukipaperit ja vaihtelevat diagnoosit. Osalla autismin kirjoa, osalla kielellisiä erityisvaikeuksia, osalla ylivilkkautta ja osalla aistiyliherkkyyttä. Kaikki olemme siinä samassa liian pienessä luokkatilassa, jossa on esim. pakko istua ryhmittäin, sillä yksittäin pulpetit eivät mahdu luokkaan.
Minulla ei ole mitään erityispedagogiikan eikä etenkään nepsy-työskentelyyn liittyvää osaamista (lo-koulutuksessa sitä sivutaan tosi vähän) ja vedän ekaluokkaa vasta toista kertaa. Erkka on paikalla vain ke-to, ohjaaja parina päivänä. Tällä mennään.
Näen, tiedän ja tajuan tietenkin, että joku yksittäinen lapsi tarvitsisi minulta siinä hetkessä jotain erityistä tekemistä tai huomiota. Mutta samaan aikaan joku huutaa lattialla ja kolme muuta tarvitsisi jotain ihan toista. Olen yrittänyt taistella oppilaille tukea, mutta koulupsykologin jono on toista vuotta ja ne harvat erityisryhmät, joita yhä on, ovat tupaten täynnä. Koulukulttuuri on myös ihan vinksallaan, sillä avun tarve luokassa on yhä opettajan huonoutta. Ennenkin on pärjätty yksin, ei tartte auttaa! Niinpä apua ei edes pyydetä ja tilanteet kriisiytyvät.
Olen nostanut kädet pystyyn ajat sitten, en vain kykene työhöni näillä eväillä enää.
Alaa vaihtava ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuota tilannetta saa katkaistua mitenkään? Kuulostaa hermoja raastavalta. Tsemppiä!
Saa sen katkaistua mutta kun vanhempi ei osaa olla tiukka.
Sähän voisit käydä apn luona olemassa tiukka niin näkisit mitä tapahtuu. Tai jos et apn lapsen kanssa uskalla kokeilla, niin laita ilmoitus nettiin, pääset kokeilemaan nepsyn kanssa sitä tiukkuutta.
P.S. Ota mukaan varulta kypärä ja hammassuojat.
Lapsena jos ei opi sopeutumaan, mitä aikuisuudesta tulee? Maailma ei jousta. Maailma ei ole pehmustettu.
Nepsy-diagnoosi on trendi kuten muunsukupuolisuus.
Ensimmäinen asia, joka penskan tulee tietää, on se että aikuista totellaan. Tämä opitaan kotona. Mikään diagnoosi ei tätä muita, eikä se ole lupalappu huonoon l. tottelemattomaan käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ylimääräinen vapaa, muutos arkeen aiheuttaa nepsyssä meilläkin ei-toivottavaa käytöstä. Kun esim. ruokarytmi muuttuu, niin muiden ruokien mieliteko lisääntyy. Meillä nepsy ei tunnista nälkäänsä ja malttaa syödä vain vähän esim. kun on leikit kaverin kanssa kesken. Kun leikki kaverin kanssa loppuu niin nälkäinen lapsi ja tilanteen muuttuminen leikistä rauhoittumisen laukaisee suuttumuksen. Kuten eilen tapahtui.
Tuo jankkaaminen on tosiaan yleistä. Meilläkin usein jankataan jonkin asian perään. Itse yleensä toistan sitä tylsää perusmantraa, että "asia tehdään toisena ajankohtana, ei nyt."
Nepsyt jää helposti koukkuun asiaan, ruokaan tai herkkuun, josta pitävät. Meillä kysytään Hese-ruokaa joka toinen päivä monta kertaa sinnikkäästi vaikka sitä saa kerran tai pari kuukaudessa.
Pääsiäismunat piti saada jo torstaina. Tällä kertaa ne pyydettiin sisarukselta, ne oli hänen kaapissaan piilossa. Senkin piilon lapsi oli löytänyt. Kuten arvattu ne on jo syöty, monta kertaa pyydetty lisää ja hän vähän väliä toteaa hakevansa niitä itse lisää kaupasta. Sen en anna tapahtua. Leikkiä, pelejä, yhdessäoloa ja sopivasti yksinoloa, jotta nuo "pakko saada jotain" -ajatukset unohtuu.
Sanomattakin selvää, että emme lähde koko perhe mihinkään ostoskeskukseen tai pääsiäistapahtumaan ylivirittämään lasta. Meille tulee vieraita, mutta vaan yhdet vieraat kerrallaan.
Muutatte ruokarytmiä? Miksi?
Lapset heräsivät myöhemmin kun koulupäivänä, kävin kävelyllä ennen lounaan tekoa ja sillä välin lapsi oli syönyt ison jäätelön naapurissa kaverinsa kanssa leikkiessään. Ja söi lounasta todella vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuota tilannetta saa katkaistua mitenkään? Kuulostaa hermoja raastavalta. Tsemppiä!
Saa sen katkaistua mutta kun vanhempi ei osaa olla tiukka.
Sähän voisit käydä apn luona olemassa tiukka niin näkisit mitä tapahtuu. Tai jos et apn lapsen kanssa uskalla kokeilla, niin laita ilmoitus nettiin, pääset kokeilemaan nepsyn kanssa sitä tiukkuutta.
P.S. Ota mukaan varulta kypärä ja hammassuojat.
Mun lapsi oli vain aistiherkkä, ei siis nepsydiagnoosia ja anoppi jatkuvasti sanoi lapsen oireillessa kuormitustaan, että ”ole tiukempi”. Mä sit kerran lapsen ollessa jo isompi ja osatessa itsekin kuormitustaan laskea annoin anopin olla tiukempi. Siinä vaiheessa, kun hän ”tiukkuudellaan” vain kasvatti lapsen kuormaa ja kehitti hänelle raivarit, anoppini joutui nostamaan kädet pystyyn. Ei sanonut enää sanaakaan tiukkuudesta.
Tämähän ei missään tapauksessa tarkoita etteikö lapsella tulisi olla rajoja, tiukkojakin sellaisia. Se tarkoittaa sitä, että ylikuormitus-tilassa lapsen stressitaso ei tiukkuudella laske, päinvastoin.
Tosi kurjaa nähdä yhä näin paljon syyllistämistä nepsy-lasten vanhempia kohtaan, joilla arki on muutenkin todella rankkaa.
Ei kannata huudella sivusta, miten pitäisi toimia tilanteessa, josta itsellä ei ole kokemusta. Empatia olisi parempi vaihtoehto.
Lähinnä käy sääliksi pikkuveli, varmasti raskasta kasvaa tuollaisissa oloissa.
Puhutpa kauniisti lapsestasi ja vielä jaat tänne kaikkien kauhisteltavaksi kuinka kamala kakara sinulla on ja mitä sinun raukan pitää kestää.
Myötätuntoa ei heru.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä käy sääliksi pikkuveli, varmasti raskasta kasvaa tuollaisissa oloissa.
Mielummin nepsyn isoveli kuin sun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä käy sääliksi pikkuveli, varmasti raskasta kasvaa tuollaisissa oloissa.
Mielummin nepsyn isoveli kuin sun.
Pikkuveli siis.
Nepsylapsi jankuttaa koska jää tavallaan jumiin looppiin, eikä pysty lopettamaan sitä. Pettymyksen sietokyky on myös nolla ja siksi moni vanhempi sodan välttääkseen antaa periksi, mikä tulkitaan sitten curling-vanhemmuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Puhutpa kauniisti lapsestasi ja vielä jaat tänne kaikkien kauhisteltavaksi kuinka kamala kakara sinulla on ja mitä sinun raukan pitää kestää.
Myötätuntoa ei heru.
Se nyt ei ole yllätys ettei sulla ole empatiakykyä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena jos ei opi sopeutumaan, mitä aikuisuudesta tulee? Maailma ei jousta. Maailma ei ole pehmustettu.
Kävelin yhden kadunpätkän nepsuäy-eläkeläismiehen ja hänen kanssaan kulkeneen aikuisen miehen kanssa. Koko sen matkan se eläkeläismies hoki ikäönkuin uutena asiana joka ikinen kerta, että mennään kotiin, he mennäänkö jo takaisin kotiin, mennään kotiin takaisin jne. Mulla olisi hermot mennyt siitä jo 5 minuutissa, jos olisin joutunut kuuntelemaan enää yhtään pidempään. Ihan hirvittävää. Kaikki sympatiat niille, joilla on nepsy-ihminen kotona ja voimia!
Mä jätin kerran kaverin "olemaan tiukka" mun nyt 12vuotiaan nepsypojan kanssa, poika oli silloin 9. Kun tulin takaisin huuto kuuluu rappuun asti, poika kiljui kasvot punaisina keittiön pöydän alla ja oli siirtynyt jankutuksesta täyteen raivokohtaukseen, kaveri istui sohvalla ja kysyi että mikä h""tti sitä vaivaa? Totesin että adhd.
Mutta eipä kaveri sen jälkeen enää sanonut sanaakaan siitä miten minun pitäisi olla tiukempi.
Tuollaiselle ei ikinä saa antaa periksi. Selvää vallankäytön yritystä.