Minkälaisia aspergerin ystävyyssuhteet ovat?
Toisen ketjun sisällön perusteella kiinnostaa: Mistä yleensä keskustelette? Onko huumoria? Minkälaista se on? Ovatko molemmat autismikirjolaisia? Tuleeko kielikuvista ym. väärinkäsityksiä ja riitaa? Oletan aiemman kommentoinnin perusteella, että asiasta tietäviä on täällä paljon.
Kommentit (42)
Mun sisarus on autisminkirjolla ja siitä osaan sanoo sen verran et just huumori, kielikuvat ja varsinkin sarkasmi yms. on vähän hankalia kun tuppaa ottamaan kaiken aika kirjaimellisesti. Hänen ystävyyssuhteista tiedän sen verran että hän on paremmin tullut toimeen esim. erityisluokkalaisten kanssa kun muiden ns. terveiden. Hyviä keskusteluja hänen kanssaan kyllä saa aikaseks kun vaan ymmärtää hänen heikkouksiaan.
Serkkuni on vähän sellainen. Vaikuttaa vähän yksinäiseltä. Keskustelu onnistuu vain, kun muistaa pysyä asioissa, jotka ovat kirjaimellisesti totta. Melko puuduttavaa seuraa toisin sanoen. Suuttuu myös välillä oudoista asioista kun ilmeisesti ei ymmärrä ihmisten motiiveja tai tunteita.
Mulla on asperger, ja yhden toisen aspergerin kanssa lähinnä äännellään, ei puhuta sanoilla. Muiden ystävieni kanssa puhun ihan normaalisti. Toki on varmaan valikoitunut sellaisia ystäviä, jotka jaksaa mua ja joita jaksan itse.
Vierailija kirjoitti:
Mun sisarus on autisminkirjolla ja siitä osaan sanoo sen verran et just huumori, kielikuvat ja varsinkin sarkasmi yms. on vähän hankalia kun tuppaa ottamaan kaiken aika kirjaimellisesti. Hänen ystävyyssuhteista tiedän sen verran että hän on paremmin tullut toimeen esim. erityisluokkalaisten kanssa kun muiden ns. terveiden. Hyviä keskusteluja hänen kanssaan kyllä saa aikaseks kun vaan ymmärtää hänen heikkouksiaan.
Heikkouksia? Itse olet heikkouksiesi kanssa pihalla maailmasta, mielin kielin muiden ihmisten kanssa, ja hymyssä suin esität parempaa kun muka ymmärrät kaiken ja jokaista.
Aspergerit nyt vaan ajattelevat maailmasta hiukkasen eri tavalla, se ei ole heikkous.
Mulla on kyllä ihan täysin normaalit ystävyyssuhteet, meitä assejakin on erilaisia. En ole varma edes onko kaveripiirissäni yhtään toista assia, ei ainakaan diagnosoitua. Mitä väliä.
Oikeasti? Aspergerien ystävyyssuhteet ovat pitkiä, lojaaleja ja anteliaita: tyypillinen asperger tekee ”omiensa” (perheensä, ystäviensä) eteen kaiken mahdollisen ja mahdottomankin jos tarpeen on. Omia ei jåtetä missään tilanteessa. ”Omilta”siedetään melkein mitä vaan ja toisen käytös tulkitaan aina positiivisen kautta.
Kunnes joku loukkaus sitten menee lopulta liian pitkälle. Silloin ne ystävyyssuhteet sitten katkeavat nopeasti ja täydellisesti ja ikuisiksi ajoiksi.
Kannattaa muistaa, että Aspergerin luoja, oli Aatu-Saksan ideologia-tieteitä noudattava, eikä puolueettoman tieteen tutkija.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti? Aspergerien ystävyyssuhteet ovat pitkiä, lojaaleja ja anteliaita: tyypillinen asperger tekee ”omiensa” (perheensä, ystäviensä) eteen kaiken mahdollisen ja mahdottomankin jos tarpeen on. Omia ei jåtetä missään tilanteessa. ”Omilta”siedetään melkein mitä vaan ja toisen käytös tulkitaan aina positiivisen kautta.
Kunnes joku loukkaus sitten menee lopulta liian pitkälle. Silloin ne ystävyyssuhteet sitten katkeavat nopeasti ja täydellisesti ja ikuisiksi ajoiksi.
Niin. Olen luultavasti lievästi autisminkirjoilla. Minua parempaa ystävää saa etsiä. Valitettavasti monet eivät ole ymmärtäneet tätä asiaa. Olisiko sitten kateus tullut ystävyyssuhteiden väliin. Jos koen jonkun ihmisen ystävyyden arvoisena, tekisin todella paljon tämän ihmisen eteen. Voisin lainata rahaa, majoittaa ystävän kotiini pitkäksi aikaa. Minä en puhu pahaa selän takana, vaan puolustaisin.
Minussa on se vika, että näen asiat todella suoraan, asian ytimeen. Jos koen, että joku tekoni auttaa ihmistä, sanon sen. Tätä suorapuheisuutta ihmisten on vaikea ymmärtää. Kokevat sen loukkaamisena tai asioihin puuttumisena.
Kerran esim. näin, että lapsuuden ystäväni ei voinut hyvin opiskelupaikkaa valitessa. Hän oli yllättävän rahanahne. Näin niin selkeästi, että hän tekee virheen. Lähti opiskelemaan diplomi-insinööriksi, vaikka mielestäni hänelle olisi sopinut kahvilan pyörittäminen. Myöhemmin lopetti töissä burnoutin takia ja siirtyi helpompiin hommiin.
Toisaalta, jos näen, että joku ihminen ei ole ystävyyteni arvoinen, minulla menee luottamus häneen. Voin olla kaveri, mutta en tee hänen eteensä mitään. Kerran kun olen nähnyt tämän ihmisen huonot puolet, en unohda niitä. Kiila on lyöty.
Parisuhteessa en petä. Minua ei houkuttele mikään. Kyse on lupauksesta. Kunnia on tosi tärkeää minulle (ex-puolisoni oli muslimi).
Ehkä jonain päivänä löydän ystäviä, jotka ovat ystävyyteni arvoisia.
Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D
Vierailija kirjoitti:
Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D
Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.
Nauran itselleni eniten.
Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.
Ei ole helppoa saada, kuten ei ystäviäkään. Tiedän tällaisen autisminkirjolla olevan henkilön ja on erittäin huono lukemaan muiden tunnetiloja ja sanatonta viestintää. Huumori on myös outoa ja töksähtelevää, joka aiheuttaa vaivaantuneisuutta kuulijassa. Olemus on pälyilevä, erikoinen, tuijottelee sopimattomasti. Vähän sellaisen "kriipperin" kuvan antaa itsestään. Empatiakykyään ei osaa näyttää tai käyttää. En tiedä onkokaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D
Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.
Nauran itselleni eniten.
Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.
Joo selkeesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D
Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.
Nauran itselleni eniten.
Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.
Jos ihmisuhteesi ovat olleet aina vaikeita, niin sulla ei voi olla loistavaa tilannetajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D
Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.
Nauran itselleni eniten.
Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.
Tämän olen huomannut, että monella on hyvä tilannekomiikan taju. Ehkä se tilanteen hauskuus ei neurotyypilliselle aukea, mutta toiselle assille tai kirjolaiselle kylläkin. Kun kerron juttuja saan kaikki muut nauramaan, mutta itse olen aina se vakava, se jotenkin vielä tehostaa sitä vitsin hauskuutta. Toisaaltaan minä olen sitten myös se joka nauraa väärässä paikassa, tilanteessa missä todellakin pitäisi olla nauramatta.
Assburger työkaveri katsoi hämmentyneenä ulos ikkunasta, kun kaatosateesta sisään tullessani sanoin, että huh huh, siellä sataa kissoja ja koiria. Ei sentään aloittaanut riitaa hävyttömästä valehtelustani, mutta mietti asiaa varmaan loppupäivän otsa rypyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D
Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.
Nauran itselleni eniten.
Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.Joo selkeesti.
Olen olen. Sääli, että olen niin väärin ymmärretty. Tilannetaju ei tule kirjoituksessa esiin, mutta verbaalisesti enemmän. Rikon käyttäytymisnormeja juuri sopivasti olematta töykeä tai epämiellyttävä.
Minä en ole tylsä tai estoinen ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D
Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.
Nauran itselleni eniten.
Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.Joo selkeesti.
Olen olen. Sääli, että olen niin väärin ymmärretty. Tilannetaju ei tule kirjoituksessa esiin, mutta verbaalisesti enemmän. Rikon käyttäytymisnormeja juuri sopivasti olematta töykeä tai epämiellyttävä.
Minä en ole tylsä tai estoinen ainakaan.
Ei kukaan mielestään ole.
Niitä ei ole?