Minkälaisia aspergerin ystävyyssuhteet ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D

Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.

Nauran itselleni eniten.

Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.

Tämän olen huomannut, että monella on hyvä tilannekomiikan taju. Ehkä se tilanteen hauskuus ei neurotyypilliselle aukea, mutta toiselle assille tai kirjolaiselle kylläkin. Kun kerron juttuja saan kaikki muut nauramaan, mutta itse olen aina se vakava, se jotenkin vielä tehostaa sitä vitsin hauskuutta. Toisaaltaan minä olen sitten myös se joka nauraa väärässä paikassa, tilanteessa missä todellakin pitäisi olla nauramatta.

Minun jutut aukeaa kyllä monille. Lapsena tykkäsin kirjoittaa näytelmiä ja näytellä paljon. Yläasteella jouduin kiusatuksi, sulkeuduin. Kadotin itseni vähäksi aikaa. Yritin liikaa olla niinkuin muut. Tajusin jo ihan pienenä, että olen jollakin tapaa erilainen. Ennen kouluikää.

Steiner-koulu olisi ollut minulle hyvä paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D

Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.

Nauran itselleni eniten.

Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.

Joo selkeesti.

Olen olen. Sääli, että olen niin väärin ymmärretty. Tilannetaju ei tule kirjoituksessa esiin, mutta verbaalisesti enemmän. Rikon käyttäytymisnormeja juuri sopivasti olematta töykeä tai epämiellyttävä.

Minä en ole tylsä tai estoinen ainakaan.

Verbaalisesti olen nopea, jos tilanne on rento, eikä tarvitse jännittää. Yleensä alkoholi auttaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D

Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.

Nauran itselleni eniten.

Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.

Joo selkeesti.

Olen olen. Sääli, että olen niin väärin ymmärretty. Tilannetaju ei tule kirjoituksessa esiin, mutta verbaalisesti enemmän. Rikon käyttäytymisnormeja juuri sopivasti olematta töykeä tai epämiellyttävä.

Minä en ole tylsä tai estoinen ainakaan.

Ei kukaan mielestään ole. 

No, ehkä tosiaan olen jonkun mielestä töykeä ja estoinen. Kaikkia ei voi miellyttää.

Olen lähes 40v  as. Mulla ei ole koskaan ollut yhtään kaveria tai ystävää. Toisaalta enpä niitä ala-asteen ekojen vuosien jälkeen ole kaivannutkaan. Viihdyn parhaiten yksin. Olen myös valinnut sinkkuuden ja lapsettomuuden.

Voiko niitä yksittäisiä kielikuvia oppia, vai meneekö ne aina vaan ihan yli hilseen vaikka olisi kuullut saman fraasin tuhat kertaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D

Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.

Nauran itselleni eniten.

Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.

Jos ihmisuhteesi ovat olleet aina vaikeita, niin sulla ei voi olla loistavaa tilannetajua.

On on. Minusta olisi tullut myös hyvä lääkäri tai sairaanhoitaja. Voisin sahata ihmisen jalan poikki aika helposti. Otan niinkuin asiat asioina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D

Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.

Nauran itselleni eniten.

Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.

Jos ihmisuhteesi ovat olleet aina vaikeita, niin sulla ei voi olla loistavaa tilannetajua.

On on. Minusta olisi tullut myös hyvä lääkäri tai sairaanhoitaja. Voisin sahata ihmisen jalan poikki aika helposti. Otan niinkuin asiat asioina.

Tai joku paise esim. Minua kiinnostaa paiseen muoto tai väritys. Ei pahemmin ällötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D

Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.

Nauran itselleni eniten.

Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.

Jos ihmisuhteesi ovat olleet aina vaikeita, niin sulla ei voi olla loistavaa tilannetajua.

On on. Minusta olisi tullut myös hyvä lääkäri tai sairaanhoitaja. Voisin sahata ihmisen jalan poikki aika helposti. Otan niinkuin asiat asioina.

Jalan poikki sahaaminen on tosiaan hyvin arkipäiväinen toimenpide jokaisessa terveyskeskuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helppoa saada, kuten ei ystäviäkään. Tiedän tällaisen autisminkirjolla olevan henkilön ja on erittäin huono lukemaan muiden tunnetiloja ja sanatonta viestintää. Huumori on myös outoa ja töksähtelevää, joka aiheuttaa vaivaantuneisuutta kuulijassa. Olemus on pälyilevä, erikoinen, tuijottelee sopimattomasti. Vähän sellaisen "kriipperin" kuvan antaa itsestään. Empatiakykyään ei osaa näyttää tai käyttää. En tiedä onkokaan sitä.

”Ai, vaikutanko minä jotenkin erikoiselta? No kaikkien pitää kuitenkin ymmärtää minua…”

Olemattomia. En tiedä miksi on näin. Vian täytyy olla minussa mutta en osaa sitä paikallistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita on monenlaisia. Oman kokemuksen mukaan naiset on enemmän neurotyypillisesti toimivia kun miehillä on huumorintaju jäykempää. Tosin kirjolaisena olen huono sanomaan ollaanko oikeasti hauskoja kenenkään muun mielestä kuin itsemme :D

Huumorini on myös todella mustaa, melkein tragikoomista. Minulla on loistava tilannetaju. Koska ihmissuhteet ovat olleet aina vaikeita, olen miettinyt erilaisia sosiaalisia tilanteita paljon.

Nauran itselleni eniten.

Olen kaikenkaikkiaan todella hyvä tyyppi.

Jos ihmisuhteesi ovat olleet aina vaikeita, niin sulla ei voi olla loistavaa tilannetajua.

On on. Minusta olisi tullut myös hyvä lääkäri tai sairaanhoitaja. Voisin sahata ihmisen jalan poikki aika helposti. Otan niinkuin asiat asioina.

Jalan poikki sahaaminen on tosiaan hyvin arkipäiväinen toimenpide jokaisessa terveyskeskuksessa. 

Se oli vain ääriesimerkki. Näin suoraan näen ihmiset. (Olen myös hyvin herkkä ihmisille). Myös sanoilla voi sahata ihmistä.

Väitän, että olisin hyvä sairaanhoitaja jossain sotasairaalassa. Tai muussa kriisitilanteessa. Juuri noiden aspergerpiirteiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Assburger työkaveri katsoi hämmentyneenä ulos ikkunasta, kun kaatosateesta sisään tullessani sanoin, että huh huh, siellä sataa kissoja ja koiria. Ei sentään aloittaanut riitaa hävyttömästä valehtelustani, mutta mietti asiaa varmaan loppupäivän otsa rypyssä. 

Mitä hauskaa tossa sun mielestä oli? Täysin epätyypillinen vertauskin. Yleensä sanotaan "vanhoja akkoja" jai kuin "esterin p:stä" ja nämäkään ei ole hauskoja.

Jos nyt suoraan sanon, niin jos näen jossain ihmisessä mädän oksan, niin yritän auttaa tuota ihmistä sahaamalla oksan pois, sanoilla.

Joskus nuo asiat ovat niin kipeitä, että vasta vuosien päästä ihminen tekee muutoksen. Lopulta olen ollut oikeassa. Mutta sillä ei ole mitään väliä, koska saan vihat niskaani.

Sattuneesta syystä ennustan tästä ketjusta av:n raskainta luettavaa.

I’ll get me coat🙄

Just tämän takia ei ole ystäviä. Ihmiset ovat hienotunteisia. Eivät kestä katsoa itseään suoraan.

Nykyään en sano kenellekkään enää mitään. En ota riskejä. Tosin ei ole enää ystäviäkn niin paljon kuin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt suoraan sanon, niin jos näen jossain ihmisessä mädän oksan, niin yritän auttaa tuota ihmistä sahaamalla oksan pois, sanoilla.

Joskus nuo asiat ovat niin kipeitä, että vasta vuosien päästä ihminen tekee muutoksen. Lopulta olen ollut oikeassa. Mutta sillä ei ole mitään väliä, koska saan vihat niskaani.

Kaikissa ihmisissä on jotain vikaa. Ongelma on, että näen nuo viat niin suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti? Aspergerien ystävyyssuhteet ovat pitkiä, lojaaleja ja anteliaita: tyypillinen asperger tekee ”omiensa” (perheensä, ystäviensä) eteen kaiken mahdollisen ja mahdottomankin jos tarpeen on. Omia ei jåtetä missään tilanteessa. ”Omilta”siedetään melkein mitä vaan ja toisen käytös tulkitaan aina positiivisen kautta.

Kunnes joku loukkaus sitten menee lopulta liian pitkälle. Silloin ne ystävyyssuhteet sitten katkeavat nopeasti ja täydellisesti ja ikuisiksi ajoiksi.

Tämä ei kyllä päde omiin sisaruksiini. Joka asiassa haistetaan loukkaus, ja ollaan tylyjä ja torjuvia. Toinen taisi hurahtaa koronan myötä lisäksi salaliittojen maailmaan.

Sanoisin, että assit on yksilöitä kuten ihmiset muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt suoraan sanon, niin jos näen jossain ihmisessä mädän oksan, niin yritän auttaa tuota ihmistä sahaamalla oksan pois, sanoilla.

Joskus nuo asiat ovat niin kipeitä, että vasta vuosien päästä ihminen tekee muutoksen. Lopulta olen ollut oikeassa. Mutta sillä ei ole mitään väliä, koska saan vihat niskaani.

Kaikissa ihmisissä on jotain vikaa. Ongelma on, että näen nuo viat niin suoraan.

Tietysti on; koko ihmisyyshän on varjojen ja vikojen kokoelma, valonhiukkasia harvoin näkyvissä. Miksi sinun ylipäätään pitäisi mainita niistä? Toivoisitko, että myös omia vikojasi lueteltaisiin sinulle? Tällainen dialogi olisi sinusta mieluisa? Minä jaksan ihmisiä tosi harvoin, ja silloinkin olisin mieluiten heidän kanssaan hiljaa. Se ei johdu siitä, että kuvittelisin olevani parempi, suorempi, tietäväisempi tms - en vain jaksa. Mitään.

Vierailija kirjoitti:

Voiko niitä yksittäisiä kielikuvia oppia, vai meneekö ne aina vaan ihan yli hilseen vaikka olisi kuullut saman fraasin tuhat kertaa?

Kyllähän yleisimmät kielikuvat ja sanonnat oppii ihan yleissivistyksenkin kautta tai jos on taipumusta lukuharrastukseen. Ylipäätänsä ihmiset varmaan lukevat vähemmän kuin ennen ja siitäkin syystä tajuavat lennokasta kielenkäyttöä heikommin. On paljon sisällöllisesti lukutaidotonta väkeä. 

No mulla ei ole diagnoosia ainakaan vielä, ja olen siis nainen. Olen kuitenkin melko varmasti autismin kirjolla.

Mulla on erittäin vähän läheisiä ystäviä, mutta he ovat pysyneet peruskouluajalta saakka. En jaksaisi ylläpitää isoa määrää ystäviä/tuttavuuksia, mutta toisaalta ne vähät ystävät joita on, ovat erittäin läheisiä. Sosiaalinen kommunikointi on mulle uuvuttavaa, myös näiden läheisten ystävien kanssa, joten en jaksa pitää yhteyttä sellaisiin ihmisiin, joille en voi kertoa kaikkea tai joiden kanssa en voi olla täysin oma itseni. Haluan olla läheinen vain sellaisten kanssa, jotka eivät millään tavalla tuomitse tai arvostele minua, ja joiden kanssa voimme sanoa rehellisesti toiselle ikävätkin asiat. On mulle vuosien aikana muodostunut näiden läheisten pysyvien ystävien lisäksi myös jotain työ/koulukavereita, mutta ne ovat tippuneet pois kun kyseinen työ tai koulu on loppunut. Osin varmaan siksi etten ole voinut olla näiden kanssa kokonaan oma itseni, ja toisaalta sellaiset ihmiset jotka haluavat olla tekemisissä usein, tippuvat pois, kun en jaksa olla tekemisissä usein. Eli ehkä mulle on jäänyt jäljelle tavallaan itseni kaltaisia ystäviä - ne kenellä on paljon kontakteja, varmaan tapaavat näitä kontakteja usein, ja vähäisemmän tapaamismäärän kontaktit tippuvat pois?

Eli siis en jaksa/halua tavata ystäviä usein. En todellakaan jaksaisi tavata jotakin ihmistä esim. joka viikko. Tapaan jonkun ystävän ehkä enimmillään kerran kuussa, mutta voi mennä puolikin vuotta ilman että tapaan ketään ystävää. Viestitellään kyllä, mutta ei sitäkään päivittäin, viikoittain kyllä. Kun sitten tapaan heitä, juttu jatkuu siitä mihin edellisellä kerralla jäi, eli harvoin tapaaminen ei ole ongelma.

Huumoria ehdottomasti on. Olen humoristinen ihminen, hiukan epäsovinnainenkin, ja sanon myös asiat todella suoraan. Tavallaan vaadin ystäviltänikin näitä ominaisuuksia. Tai en "vaadi", mutta ihmiset jotka eivät ole tällaisia, tippuvat kontakteista vähitellen pois. Haluan myös puhua ystävien kanssa syvällisistä asioista, mikään small talk -tyyppinen pinnallinen kahvittelu ei kiinnosta. En myöskään koskaan tapaa ihmisiä vain tapaamisen vuoksi, vaan aina siksi, että haluan tavata juuri kyseisen henkilön. En siis silleen "kaipaa" seuraa vaan viihdyn mainiosti itsekseni. Tykkään myös tehdä suurimman osan asioista mieluummin yksin kuin toisen kanssa, esim. jos menen ostoksille, ei tulisi mieleenkään että "kenet saisin seuraksi ostoksille", vaan haluan mennä yksin, se toinen on vaan häiriöksi. Ystäviä tapaan mieluiten jomman kumman kotona tai kävelylenkillä tms. Julkisissa paikoissa kuten kahviloissa käymistä en koe mielekkääksi sosiaalisesti.

Olipas pitkä selostus, mutta tiivistettynä mun ystävyyssuhteet ovat: ystäviä on hyvin vähän mutta nämä vähät ovat läheisiä, tapaamisia kuitenkin on harvoin, ja olen ystävyydessä suorasanainen.