Lue keskustelun säännöt.
En voi koskaan olla äiti koska joutuisin muuttamaan kaiken itsessäni ja elämässäni
12.04.2022 |
Elämäni suurimmat nautinnot ovat harrastukset, ystävät, puoliso, työ, luksus ja matkailu.
En voisi heittää puolison kanssa huolettomasti epäkorrekteja vitsejä ettei lapsi kuule niitä. En voisi höpsötellä miehen kanssa (esim leikkiä ruualla tai nahistella), koska pitäisi olla esimerkkinä lapselle. Meillä ei jäisi tarpeeksi kahdenkeskistä laatuaikaa josta nautimme kovasti.
En voisi katsoa lempiohjelmiani, koska ne eivät ole soveliaita lapsen silmille. En voisi lukea kirjaa kylvyssä.
En voisi nukkua pitkään, en ottaa pitkiä kuumia suihkuja, en keskittyä rauhassa meikkaamaan kuunnellen musiikkia.
En voi tehdä kavereiden kanssa extempore juttuja lyhyellä varoitusajalla, esim lähteä yön yli telttailemaan tai naapurikaupunkiin teatteriin jääden sinne yöksi. En voisi kavereiden kanssa kyläillessäni puhua asioista vapaasti jos lapsi on mukana. Meillä on usein myös kutsuja kotona.
Meillä on kotona paljon kalliita särkyviä tavaroita, teräviä kulmia ja herkkiä materiaaleja. Rakastan siistiä kotia mutta vihaan siivoamista. En sietäisi tahmaisuutta ja lattialla lojuvia leluja enkä jaksaisi kulkea perässä rätti kädessä.
Työ on intohimoni. Työtunnit ovat erittäin vaihtelevia ja työmäärät ennalta-arvaamattomia. En voisi tehdä työtäni kovin hyvin (luovan alan yrittäjä) jos en saisi vapaa-ajalla palautua kunnolla. Ilman hyviä yöunia mistään ei tule mitään. Työni on vaativaa ja antoisaa. Siihen sisältyy myös kosteita iltamia ja matkustelua.
Rakastan luksusta. Hienoja ravintoloita, teatteri-iltoja, oopperaa, koruja, designia jne. Näihin ei olisi perheellisenä samalla tavalla aikaa eikä rahaa.
Matkailemme paljon. Varsinkin nyt vähemmän matkailleena odotan sitä entistä enemmän, että pääsemme mieheni kanssa taas hämyisille jazz clubeille, torimarkkinoille ja suurille festivaaleille maailmalla.
Ikä alkaa lähestyä neljääkymppiä ja aiomme antaa lapsijunan mennä. Nytkin sauna päällä, jonka jälkeen takkaan tuli, musiikkia, juustoja, lasillinen viiniä, keskustelua ja elämästä nauttimista.
Monesti kuulee, että lapset ovat elämän suola ja lapsettoman ihmisen elämä on jollain tapaa tyhjää sekä merkityksetöntä. Ajatellaan, että lapsettomia kiinnostaa vain kapakat ja krapulassa makaaminen kuten monia heitä itseään ennen lapsia. Oltaisiin jotenkin jääty muka aikuistumatta. Esimerkiksi itselläni ei ole useinkaan tarvetta juoda yhtä-kahta lasillista enempää, koska elämäni on leppoisaa, eikä minun tarvitse ”nollata” koskaan.
Usein myös kuulee sitä, että onhan sillä lapsella myös isä. No onhan sillä, tosin se isä sattuu olemaan juuri se henkilö, jonka kanssa haluaisi nimenomaan tehdä erilaisia asioita. Kaveri ei korvaa puolisoa, eikä kaikkea tee mieli tehdä yksinkään. Isovanhemmat eivät meidän tapauksessamme ole vaihtoehto.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten noi äidit kokeekin niin tarpeelliseksi tulla näihin aloituksiin puhisemaan pyhää halveksuntaa ja muka huomaamatta sivulauseessa yrittävät nostaa omaa surkeaa elämäänsä.
Jotenkin kyllä nautin lukea näitä katkeria ulostuloja 😁
Että jos vanhemmuus tekee tuollaiseksi, niin onpa helppo sanoa ei.Lapsettomat kertovat miksi eivät halua lapsia ja äidit hyökkäävät henkilöön, syyttelevät ja vähättelevät. Surkuhupaisaa seurata vierestä.
Joa surkuhupaisuutta haluat, niin mieti nyt ihmistä joka tulee vauva-palstalle kertomaan tietävänsä millaista lapsiperhearki on. Haloo. Minä en lapsiperheellisenäkään vöitä tietäväni yhtään mitä se naapurissa on.
Joku sanoi hyvän esimerkin: jos ei omista lemmikkiä eikä aio sellaista hankkia, miksi mennä vinkumaan jonnekin lemmikkipalstalle syitä miksi ei aio niin tehdä.
Jos et aio tehdä remonttia, menetkö remppapalstoille huokailemaan miten kamalaa remontin tekeminen on, vaikka et ole remonttia tekemässä.
Tai leipomisryhmään luettelemaan, että et ole koskaan leiponut, etkä aio leipoa syystä x ,v, y, k, j, ja p.
Kyllä sen tietää silloin, mikä vastaanotto on. Kaikki tietää nämä Minä En Ainakaan VOISI... -tyypit. Sitä saa mitä tilaa.
Minä tunnen itseni ja omat perusteluni lapsettomuusvalinnalle, eiköhän muutkin, kuten aloittaja. Omien syiden kertominen ei tarkoita sitä, että väittäisi tietävänsä mitä perhe-elämä todellisuudessa olisi. Mutta heikkohermoiset henkilöt tulevat väen vängällä ottamaan itseensä, kuten sinä.
Jos joku ei halua kissoja siksi koska kaikki kissat muka raapii ja sähisee, niin minä en kissanomistajana koe tarpeelliseksi mennä oikomaan kissattomuuden valinneen henkilön käsityksiä. Minä nautin kissaelämästä täysin enkä provosoidu siitä jos jollain on kissoista vääristynyt mielikuva.
Mikä on sinun syysi tulla oikomaan lapsettomien käsitystä perhe-elämästä? Eikö ego kestä jos jollain on väärä käsitys sinun valinnoistasi?
Kyse ei ole egosta, vaan ihan normaalista toiminnasta. Uskon, että valtaosa pyrkii oikomaan typeriä yleistyksiä. Harva varmaan kuuntelee pokkana, jos sovinisti pitää luentoa siitä, millaisia naiset ovat ja elämä naisten kanssa on. Tai rasisti kertoo miten māmūt käyttäytyvät. En minä sinua syyllistäisi ollenkaan, jos korjasit minut ennakkoasenteitani, hyvähän se vain olisi. Sillä tavalla asioista opitaan.
Jos aloitus on sinusta seksismiin ja rasismiin verrattavaa, olet sitten kyllä todella pahoittanut siitä mielesi. Tämä ei ole normaalia.
Älä viitsi.. Kyse oli puhtaasti YLEISTYKSISTÄ ja niihin vastaamisesta. Tietenkään en rinnasta millään tavalla lapsettomuutta rasismiin. Tiedät sen itsekin. Eikö todellakaan enää argumentit riitä?
Vastaa esitettyihin kysymyksiin asiallisesti äläkä eskaloi keskustelua sivuraiteille.
Mitä ihmettä? Mikä kysymys jäi vastaamatta? Kyllä tässä joku ihan muu yrittää viedä keskustelua sivuraiteille...
Niin, sinulle normaalia on todistella valintojasi vaikkei niitä kukaan kysellyt. Sinä koet tarvetta oikoa ihmisiä internetissä (onnea valitsemallasi tiellä) koska joku on väärässä! Jos se on sinulle normaalia toimintaa niin emme tule löytämään yhteisymmärrystä.
Minä olen onnellinen kissanomistaja enkä välitä jos joku ei halua ottaa kissaa. Sinä kierrät mesoamassa kissoista ettei vaan kukaan luulisi, että sinä pidät raapivaa ja sähisevää lemmikkiä. Sinä, maailman oikeustaistelija ja napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus. Lapsettomuus on nykyään niin valtavirtaa, että tuntuu hassulta tämmöinen perustelun tarve.
Vain yksi viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja heistäkin iso osa vasten tahtoaan.
ohis
Syntyvyys on silti Suomessa romahtanut.
Miksei syntyvyys saa buumin jälkeen "romahtaa" takaisin kestävälle tasolle? Kaikille ei riitä töitä ja luonnonvaroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus. Lapsettomuus on nykyään niin valtavirtaa, että tuntuu hassulta tämmöinen perustelun tarve.
Vain yksi viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja heistäkin iso osa vasten tahtoaan.
ohis
Syntyvyys on silti Suomessa romahtanut.
Miksei syntyvyys saa buumin jälkeen "romahtaa" takaisin kestävälle tasolle? Kaikille ei riitä töitä ja luonnonvaroja.
Kukaan ei ole sanonut, ettei syntyvyys "saisi" romahtaa. Nopea google-haku auttaa sinua, jos tilastotieto aiheesta kiinnostaa. Lähinnä tässä ketjussa asia mainittiin sen takia, ettei lapsettomuudessa ole nyky-Suomessa tai muuallakaan Euroopassa mitään ihmeellistä, vaan se on hyvin tavallinen valinta, jota ei sen ihmeemmin tarvitse perustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus. Lapsettomuus on nykyään niin valtavirtaa, että tuntuu hassulta tämmöinen perustelun tarve.
Vain yksi viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja heistäkin iso osa vasten tahtoaan.
ohis
Syntyvyys on silti Suomessa romahtanut.
Miksei syntyvyys saa buumin jälkeen "romahtaa" takaisin kestävälle tasolle? Kaikille ei riitä töitä ja luonnonvaroja.
Kukaan ei ole sanonut, ettei syntyvyys "saisi" romahtaa. Nopea google-haku auttaa sinua, jos tilastotieto aiheesta kiinnostaa. Lähinnä tässä ketjussa asia mainittiin sen takia, ettei lapsettomuudessa ole nyky-Suomessa tai muuallakaan Euroopassa mitään ihmeellistä, vaan se on hyvin tavallinen valinta, jota ei sen ihmeemmin tarvitse perustella.
Tilastotieto auttaa sinua ymmärtämään, miksei lapsettomuus edes Euroopassa ole "hyvin tavallinen valinta".
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus. Lapsettomuus on nykyään niin valtavirtaa, että tuntuu hassulta tämmöinen perustelun tarve.
Vain yksi viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja heistäkin iso osa vasten tahtoaan.
ohis
Syntyvyys on silti Suomessa romahtanut.
Miksei syntyvyys saa buumin jälkeen "romahtaa" takaisin kestävälle tasolle? Kaikille ei riitä töitä ja luonnonvaroja.
Kukaan ei ole sanonut, ettei syntyvyys "saisi" romahtaa. Nopea google-haku auttaa sinua, jos tilastotieto aiheesta kiinnostaa. Lähinnä tässä ketjussa asia mainittiin sen takia, ettei lapsettomuudessa ole nyky-Suomessa tai muuallakaan Euroopassa mitään ihmeellistä, vaan se on hyvin tavallinen valinta, jota ei sen ihmeemmin tarvitse perustella.
Tilastotieto auttaa sinua ymmärtämään, miksei lapsettomuus edes Euroopassa ole "hyvin tavallinen valinta".
-ohis
Kuka mitäkin tilastoa lukee ja tulkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten yleensä (tai ainakin tällä palstalla :D) ajatellaan, että ihmiset jotka eivät ole hankkineet lapsia, olisivat jotenkin lapsellisia, itsekkäitä ja henkisesti epäkypsiä?
Miksi ihmisen henkinen kehitys pysähtyisi, jos ei hanki lapsia? Minkä takia vain lapsen hankkineet kypsyisivät henkisesti? Minusta aivan hassu kuvitelma. Jos ei ihmisellä ole lasta/lapsia kasvatettavana, niin eikö hänelle silloin nimenomaan ole paljon aikaa ajatella ja pohdiskella, kokea asioita?
Ehkä täällä ihmetellään sitä, että miten lapseton voi tietää lapsiperhearjen. Aika monesti kun entunnista lapsettomien kuvailua arjestani. Itse muistan kyllä oikein hyvin sinkkuajan, ajan kun olimme mieheni kanssa lapsettomia - olen kokenut sen kaiken.
Olet kokenut sinkkuajan ja ajan kun olitte miehesi kanssa lapsettomia.
Sen sijaan ET ole kokenut lapsetonta parisuhdetta tai sinkkuaikaa kypsemmällä iällä, etkä siten voi tietää niiden monimuotoisuudesta tai rikkaudesta yhtään mitään.
Kommenttisi että ”muistat sinkkuajan” kuvaa hyvin tuota kehittymätöntä ajattelutapaasi, jossa kuvittelet, että se keskenkasvuisten parisuhde, jossa olet alkanut tehdä lapsia, ei ilman lapsia olisi koko ajan matkan varrella syventynyt ja muuttanut muotoaan.
Kuten muutamat muutkin täällä ovat havainnoineet, moni perheellinen ei pysty ymmärtämään lapsettoman lähes rajattomia mahdollisuuksia itsensä ja parisuhteensa kehittämiseen.Minä tein lapseni 42 -vuotiaana, mies on pari vuotta vanhempi. Tuli keski-ikäisen kypsää parisuhdetta vietettyä ihan reilusti. Suoraan sanottuna se maho runkkaaminen jonkun taidegallerioiden avajaisissa ja perjantai-illan kynttiläillallisilla on aika tympäisevää pidemmän päälle. Lapsi tuo iloa ja energiaa elämään ihan toisella tavalla ja niitä ulottuvuuksia kehittää itseään.
Oi oi, päivän Katkerin!!
No kyllähän se itseänikin vtuttaisi, jos 42 vuotta kesti sitä hyvää elämää. Tietää mitä menetti.
Jossain vanhana yksinjäämisen pelossa tarvinnut se lapsi vääntää, ja nyt enää jännätään, kuinka nuorena lapsi saa haudata äipän.
Katkera? Onko sulle noin yleensä vaikeaa tulkita nyansseja? Itse asiassa oma havaintoni vauvavuonna oli, että hitto kun ei tätäkään aikaisemmin tullut tehtyä, niin mukavaa se oli vauvan kanssa puuhailla ja viettää pientä elämää. Nyt lapsi on jo isompi ja tuottaa joka päivä iloa ja ylpeyttä. En ole lasta tehnyt yksinjäämisen pelon vuoksi vaan sen vuoksi, että koen, että minulla on paljon annettavaa hänelle. Paljon opetettavaa, näytettävää maailmasta. En minä enää itse niin kaipaa kokemuksia ja jännityksiä, hauskempaa on antaa niitä toiselle. Jos ei 40+ ole osaansa maailmasta jo ottanut matkailuina, kokemuksia, taide-elämyksinä tai vaikkapa harrastuksina, niin hukkaan on laittanut elämäsä.
Jos kokee, ettei elämä ts. esim. vapaa-ajan menot, nukkumisen määrä ja laatu tai rakasteluiden tyyli ja säännöllisyys muutu yhtään lasten myötä, niin ei tosiaan varmaan menetä mitään, vaikka ne lapset hankkisikin! 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
No mulla on useitakin kavereita, jotka ovat esim. tehneet pitkiä roadtrippejä autolla sekä Suomessa että ulkomailla lasten kanssa. Siis viikkojen tai useamman kuukaudenkin mittaisia reissuja. On perheitä, jotka viettää aikaa purjehtien ja vaikka mitä, ja kun on itsekin elänyt lapsuutensa jollain tapaa vähän boheemeissa ympyröissä, niin tällaiset avautumiset tuntuvat vähän hassuilta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en osta tuota, että elämän pitää sitten olla tietynlaista kun ne lapset on. Tietysti asiat myös muuttuvat ja lapsia pitää huomioida eri tavalla, mutta en näe, että oma elämä loppuu lapsiin. Paljon on toki myös lapsen temperamentista ja piirteistä kiinni, esim. minä ja sisarukseni emme ole koskaan heränneet kuudelta, vaan nukuttiin aina aika myöhään ja kesällä saatiin myös valvoa melko pitkään.
Me ollaan nelikymppinen pari jolla on aikuinen lapsi, ja heinosti onnistuu nuo mainitsemasi asiat, PLUS että meillä on lapsi. Eli itselleni molempi parempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
No mulla on useitakin kavereita, jotka ovat esim. tehneet pitkiä roadtrippejä autolla sekä Suomessa että ulkomailla lasten kanssa. Siis viikkojen tai useamman kuukaudenkin mittaisia reissuja. On perheitä, jotka viettää aikaa purjehtien ja vaikka mitä, ja kun on itsekin elänyt lapsuutensa jollain tapaa vähän boheemeissa ympyröissä, niin tällaiset avautumiset tuntuvat vähän hassuilta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en osta tuota, että elämän pitää sitten olla tietynlaista kun ne lapset on. Tietysti asiat myös muuttuvat ja lapsia pitää huomioida eri tavalla, mutta en näe, että oma elämä loppuu lapsiin. Paljon on toki myös lapsen temperamentista ja piirteistä kiinni, esim. minä ja sisarukseni emme ole koskaan heränneet kuudelta, vaan nukuttiin aina aika myöhään ja kesällä saatiin myös valvoa melko pitkään.
Ja minä taas herään kuudelta ja menen nukkumaan kymmeneltä vaikka ei edes ole lapsia. Ihan usein lomallakin näin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sortuu taas veloille tuttuun ajatusmaailmaan, että lapset ovat ikuisesti pieniä. Hän varmaan itsekin pyörii oman äitinsä kintereillä edelleen 24/7.
Olen 46v ja lapseni on tämän kevään ylioppilas. Nyt saan taas tehdä kaikkia ap:n mainitsemia asioita ja onhan se ihanaa. Mutta enpä tiedä, jos olisin tehnyt tätä koko senkin ajan, mitä ”käytin” lapsen kasvatukseen... Olen erittäin onnellinen ja tunnen olevani etuoikeutettu, että sain nähdä koko kaaren ihmisen kasvamisessa vauvasta aikuiseksi ja olla siinä täysillä mukana. Eihän se aina niin lystiä ja helppoa ole, mutta pitääkö elämän sitä aina ollakaan. Olen pitkäikäisestä suvusta ja hyvässä lykyssä ehdin tässä vielä yli 40 vuotta tehdä mitä huvittaa. Joten eiköhän se riitä.
Jätitkö 8-vuotiaan yksin viikoiksi kotiin kun lähdit ulkomaille vai oliko hän koulusta pois? Tuliko 12-vuotias mukaanne klubikeikoille? Oliko 9-vuotiaalla itsellään täysi vastuu koulunkäynnistään, kun te olitte miehenne kanssa töissä yöhön asti ja halusitte nukkua aamulla? Vihdyttikö 5-vuotias itseään tuntikausia kun te lähditte teatteriin? Joutuiko 13-vuotias töihin että vanhemmilla jää rahaa fine diningiin ja arvokoruihin? Laitoitko 2-15-vuotiaalle kuulokkeet päähän että voitte puhua miehenne kanssa vapaasti? Jätittekö 16-vuotiaan hotelliin, kun lähditte lomamatkalla miehenne kanssa viinitiloille? Viettikö 6-vuotias yönsä kellarissa, kun te katsoitte k-18 elokuvaa ja harrastitte äänekästä seksiä? Pyöräilikö 10-vuotias kesät talvet harrastuksiinsa ilman valvontaa? Kävittekö vanhempainilloissa, tarkistitteko läksyjä, autoitteko lukemaan kokeisiin?
No juurihan viestissäni kerroin, että en tehnyt, mutta nyt taas saan tehdä. Saat kuulostamaan arvokorut, viinitilat ja K18-leffat mielettömän upeilta elämyksiltä. Mutta eihän ne nyt oikeasti sitä ole, jos samoja juttuja puuhaa vuosikymmenestä toiseen. Ja toisaalta, usein lapsettomankin elämä on sitä samaa töihin-salille-kotiin-nukkumaan.
Musta kanssa tuon kommentin ja ap:n aloituksen kuvaama elämä kuulostaa tyhjältä, vaikkei mulla lapsia olekaan enkä tiedä haluanko niitä. En osaisi kuvitella elämää, jossa jotkut teatteriesitykset, arvokorut ja design-tuotteet olisi se mitä elämältä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
No mulla on useitakin kavereita, jotka ovat esim. tehneet pitkiä roadtrippejä autolla sekä Suomessa että ulkomailla lasten kanssa. Siis viikkojen tai useamman kuukaudenkin mittaisia reissuja. On perheitä, jotka viettää aikaa purjehtien ja vaikka mitä, ja kun on itsekin elänyt lapsuutensa jollain tapaa vähän boheemeissa ympyröissä, niin tällaiset avautumiset tuntuvat vähän hassuilta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en osta tuota, että elämän pitää sitten olla tietynlaista kun ne lapset on. Tietysti asiat myös muuttuvat ja lapsia pitää huomioida eri tavalla, mutta en näe, että oma elämä loppuu lapsiin. Paljon on toki myös lapsen temperamentista ja piirteistä kiinni, esim. minä ja sisarukseni emme ole koskaan heränneet kuudelta, vaan nukuttiin aina aika myöhään ja kesällä saatiin myös valvoa melko pitkään.
Me ollaan nyt suunnittelemassa vuoden kestävää maailmanympärimatkaa lasten (10v. 9v. ja 5v.) kanssa. Lapset tulevat käymään kansainvälistä online-koulua tuona aikana. Kahden isomman kanssa ollaan tehty myös yli kuukauden roadtrippi Jenkeissä.
”Ikä alkaa lähestyä neljääkymppiä ja aiomme antaa lapsijunan mennä. Nytkin sauna päällä, jonka jälkeen takkaan tuli, musiikkia, juustoja, lasillinen viiniä, keskustelua ja elämästä nauttimista.”
Anna junan vaan mennä!❤️Tuskin itsekään tekisin esikoista nelikymppisenä. Itsehän sain esikoisen alle 20v ja ”kasvettiin” yhdessä aikuisiksi. Nyt kun olisi vihdoin ollut aikaa tehdä mitä haluaa, päätin tehdä vielä yhden!😄
Tuskin olisin tehnyt ellen olisi huomannut, miten lyhyt on se aika, kun lapsi estää tekemästä mainitsemiasi asioita.
Kun kuopus on ulos pesästä, työuraa jäljellä vielä yli 20 vuotta… puhumattakaan elämästä🙄🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä Saksassa, Britanniassa että Suomessa lapsettomaksi jää vain noin viidesosa naisista:
https://www.destatis.de/EN/Press/2019/12/PE19_475_122.html
https://www.dailymail.co.uk/news/article-2075038/The-childless-generati…
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/11/50a1ff32-perhebarometri-201…
Mielenkiintoista tämäkin (vähän ohi aiheen) että Suomella on historiaa olla viiden eniten sikiävän Euroopan maan joukossa: https://www.researchgate.net/figure/European-countries-with-the-highest…
Aina kysytään itseltä: Haluanko minä lapsia?
Ei mietitä lapsen näkökulmaa: Haluaako hän syntyä?
Kyse on kuitenkin siitä toisesta ihmisestä, ei itsestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
No mulla on useitakin kavereita, jotka ovat esim. tehneet pitkiä roadtrippejä autolla sekä Suomessa että ulkomailla lasten kanssa. Siis viikkojen tai useamman kuukaudenkin mittaisia reissuja. On perheitä, jotka viettää aikaa purjehtien ja vaikka mitä, ja kun on itsekin elänyt lapsuutensa jollain tapaa vähän boheemeissa ympyröissä, niin tällaiset avautumiset tuntuvat vähän hassuilta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en osta tuota, että elämän pitää sitten olla tietynlaista kun ne lapset on. Tietysti asiat myös muuttuvat ja lapsia pitää huomioida eri tavalla, mutta en näe, että oma elämä loppuu lapsiin. Paljon on toki myös lapsen temperamentista ja piirteistä kiinni, esim. minä ja sisarukseni emme ole koskaan heränneet kuudelta, vaan nukuttiin aina aika myöhään ja kesällä saatiin myös valvoa melko pitkään.
Me ollaan nyt suunnittelemassa vuoden kestävää maailmanympärimatkaa lasten (10v. 9v. ja 5v.) kanssa. Lapset tulevat käymään kansainvälistä online-koulua tuona aikana. Kahden isomman kanssa ollaan tehty myös yli kuukauden roadtrippi Jenkeissä.
Miten sellainen onnistuu saastuttamatta? Itseäkin ehkä kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus. Lapsettomuus on nykyään niin valtavirtaa, että tuntuu hassulta tämmöinen perustelun tarve.
Eiköhä ap tossa myy alotuksellaan enempi itselleen argumentteja lapsettomuuden puolesta. On luonnollista epäröidä velana, kun biologinen kello tikittää. Harkitse silti loppuun asti, onko tuo elämäntapasi varmasti tyydyttävä vielä 10v päästäkin.
Vierailija kirjoitti:
”Ikä alkaa lähestyä neljääkymppiä ja aiomme antaa lapsijunan mennä. Nytkin sauna päällä, jonka jälkeen takkaan tuli, musiikkia, juustoja, lasillinen viiniä, keskustelua ja elämästä nauttimista.”
Anna junan vaan mennä!❤️Tuskin itsekään tekisin esikoista nelikymppisenä. Itsehän sain esikoisen alle 20v ja ”kasvettiin” yhdessä aikuisiksi. Nyt kun olisi vihdoin ollut aikaa tehdä mitä haluaa, päätin tehdä vielä yhden!😄
Tuskin olisin tehnyt ellen olisi huomannut, miten lyhyt on se aika, kun lapsi estää tekemästä mainitsemiasi asioita.
Kun kuopus on ulos pesästä, työuraa jäljellä vielä yli 20 vuotta… puhumattakaan elämästä🙄🙈
Olet varmaankin jo isoemä. Lapsesi alkaa olla samassa iässä kuin itse olit hänet porsiessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä sitten ap? Saat sä ihan vapaasti olla lapseton.
Toki. Halusin avata yhden velan ajatuksia asiasta. Olen lukenut paljon ihmettelyä ja päivittelyä mm. täällä, jos tästä vaikka hieman uutta näkökulmaa? Ap
No eipä oikeastaan. Taas kerran yksi vela joka muka kuvittelee, että ei voi tehdä mitään jos on lapsi. Luin tuota sun listaa vain alun ja sitten kyllästyin kun aikalailla kaikki oli sellaisia joita teen tai voisin halutessani tehdä, vaikka minulla on lapsia.
Ammetta ei valitettavasti ole, joten se rajoittaa, eikä ole tapana miehen kanssa leikkiä ruualla, mutta lapset kyllä sitä silti tekee. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään olla katsomatta jotain omaa telkkariohjelmaani lasten takia, ei ne lapset väkisin siinä niitä tuijota, tekevät omia juttujaan. Tyttären kanssa katsotaan yhdessä joitain sarjoja, ja vaikka hän asuu ulkomailla olemme katsoneet toisistamme tietämättä samoja. Myöskin mun äiti katsoo joitain samoja sarjoja. Luemme myös samoja kirjoja aika paljon.
Ap:n listasta ehkä juuri kykenemättömyys katsoa mieleisiä elokuvia oli kaikkein koomisin. Omassa lapsuudenperheessäni katsottiin paljon elokuvia ja vanhemmat tykkäsivät taideleffoista, myös lapsille täysin sopimattomista - mutta kappas, meitä lapsia ei yleensä kiinnostaneet alkuunkaan elokuvat, jotka olivat niin selkeästi aikuisemmalle yleisölle suunnattuja ja usein aika vaikeaselkoisia.
Katsottiin paljon elokuvia myös yhdessä perheen kanssa, varsinkin esiteini- ja teini-iässä. Myönnän kyllä, että meidän perheessä ikärajoja laiminlyötiin usein ja joskus vähän liikaakin, näin jälkikäteen ajatellen. Mutta kyllä vanhempani saivat nauttia ihan täysin rinnoin erilaisista kulttuurin muodoista, vaikkeivat joka viikko käyneetkään konserteissa tai teatterissa. Tietysti jos olisi joku superpieni asunto, niin voisi olla hankalaa katsoa lapsille sopimattomia sarjoja tai elokuvia, mutta jossain perusomakotitalossa tai isommassa kerrostalokämpässä ei luulisi olevan mikään ongelma. Varmasti on paljon hyviä syitä olla hankkimatta lapsia, mutta kyllä osa noista ap:n listauksista tuntui lähinnä vähän keksimällä keksityiltä ja huvittavilta näin lapsettomankin korviin.
Suomessa ei silti ikinä ole ollut näin paljon ihmisiä. Tuplasti enemmän kuin viimeksi sotien aikaan.