Lue keskustelun säännöt.
En voi koskaan olla äiti koska joutuisin muuttamaan kaiken itsessäni ja elämässäni
12.04.2022 |
Elämäni suurimmat nautinnot ovat harrastukset, ystävät, puoliso, työ, luksus ja matkailu.
En voisi heittää puolison kanssa huolettomasti epäkorrekteja vitsejä ettei lapsi kuule niitä. En voisi höpsötellä miehen kanssa (esim leikkiä ruualla tai nahistella), koska pitäisi olla esimerkkinä lapselle. Meillä ei jäisi tarpeeksi kahdenkeskistä laatuaikaa josta nautimme kovasti.
En voisi katsoa lempiohjelmiani, koska ne eivät ole soveliaita lapsen silmille. En voisi lukea kirjaa kylvyssä.
En voisi nukkua pitkään, en ottaa pitkiä kuumia suihkuja, en keskittyä rauhassa meikkaamaan kuunnellen musiikkia.
En voi tehdä kavereiden kanssa extempore juttuja lyhyellä varoitusajalla, esim lähteä yön yli telttailemaan tai naapurikaupunkiin teatteriin jääden sinne yöksi. En voisi kavereiden kanssa kyläillessäni puhua asioista vapaasti jos lapsi on mukana. Meillä on usein myös kutsuja kotona.
Meillä on kotona paljon kalliita särkyviä tavaroita, teräviä kulmia ja herkkiä materiaaleja. Rakastan siistiä kotia mutta vihaan siivoamista. En sietäisi tahmaisuutta ja lattialla lojuvia leluja enkä jaksaisi kulkea perässä rätti kädessä.
Työ on intohimoni. Työtunnit ovat erittäin vaihtelevia ja työmäärät ennalta-arvaamattomia. En voisi tehdä työtäni kovin hyvin (luovan alan yrittäjä) jos en saisi vapaa-ajalla palautua kunnolla. Ilman hyviä yöunia mistään ei tule mitään. Työni on vaativaa ja antoisaa. Siihen sisältyy myös kosteita iltamia ja matkustelua.
Rakastan luksusta. Hienoja ravintoloita, teatteri-iltoja, oopperaa, koruja, designia jne. Näihin ei olisi perheellisenä samalla tavalla aikaa eikä rahaa.
Matkailemme paljon. Varsinkin nyt vähemmän matkailleena odotan sitä entistä enemmän, että pääsemme mieheni kanssa taas hämyisille jazz clubeille, torimarkkinoille ja suurille festivaaleille maailmalla.
Ikä alkaa lähestyä neljääkymppiä ja aiomme antaa lapsijunan mennä. Nytkin sauna päällä, jonka jälkeen takkaan tuli, musiikkia, juustoja, lasillinen viiniä, keskustelua ja elämästä nauttimista.
Monesti kuulee, että lapset ovat elämän suola ja lapsettoman ihmisen elämä on jollain tapaa tyhjää sekä merkityksetöntä. Ajatellaan, että lapsettomia kiinnostaa vain kapakat ja krapulassa makaaminen kuten monia heitä itseään ennen lapsia. Oltaisiin jotenkin jääty muka aikuistumatta. Esimerkiksi itselläni ei ole useinkaan tarvetta juoda yhtä-kahta lasillista enempää, koska elämäni on leppoisaa, eikä minun tarvitse ”nollata” koskaan.
Usein myös kuulee sitä, että onhan sillä lapsella myös isä. No onhan sillä, tosin se isä sattuu olemaan juuri se henkilö, jonka kanssa haluaisi nimenomaan tehdä erilaisia asioita. Kaveri ei korvaa puolisoa, eikä kaikkea tee mieli tehdä yksinkään. Isovanhemmat eivät meidän tapauksessamme ole vaihtoehto.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
No mulla on useitakin kavereita, jotka ovat esim. tehneet pitkiä roadtrippejä autolla sekä Suomessa että ulkomailla lasten kanssa. Siis viikkojen tai useamman kuukaudenkin mittaisia reissuja. On perheitä, jotka viettää aikaa purjehtien ja vaikka mitä, ja kun on itsekin elänyt lapsuutensa jollain tapaa vähän boheemeissa ympyröissä, niin tällaiset avautumiset tuntuvat vähän hassuilta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en osta tuota, että elämän pitää sitten olla tietynlaista kun ne lapset on. Tietysti asiat myös muuttuvat ja lapsia pitää huomioida eri tavalla, mutta en näe, että oma elämä loppuu lapsiin. Paljon on toki myös lapsen temperamentista ja piirteistä kiinni, esim. minä ja sisarukseni emme ole koskaan heränneet kuudelta, vaan nukuttiin aina aika myöhään ja kesällä saatiin myös valvoa melko pitkään.
Me ollaan nyt suunnittelemassa vuoden kestävää maailmanympärimatkaa lasten (10v. 9v. ja 5v.) kanssa. Lapset tulevat käymään kansainvälistä online-koulua tuona aikana. Kahden isomman kanssa ollaan tehty myös yli kuukauden roadtrippi Jenkeissä.
Ja tässä on perhe, joka on käynyt 197:ssa maassa kolmen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä sitten ap? Saat sä ihan vapaasti olla lapseton.
Toki. Halusin avata yhden velan ajatuksia asiasta. Olen lukenut paljon ihmettelyä ja päivittelyä mm. täällä, jos tästä vaikka hieman uutta näkökulmaa? Ap
No eipä oikeastaan. Taas kerran yksi vela joka muka kuvittelee, että ei voi tehdä mitään jos on lapsi. Luin tuota sun listaa vain alun ja sitten kyllästyin kun aikalailla kaikki oli sellaisia joita teen tai voisin halutessani tehdä, vaikka minulla on lapsia.
Ammetta ei valitettavasti ole, joten se rajoittaa, eikä ole tapana miehen kanssa leikkiä ruualla, mutta lapset kyllä sitä silti tekee. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään olla katsomatta jotain omaa telkkariohjelmaani lasten takia, ei ne lapset väkisin siinä niitä tuijota, tekevät omia juttujaan. Tyttären kanssa katsotaan yhdessä joitain sarjoja, ja vaikka hän asuu ulkomailla olemme katsoneet toisistamme tietämättä samoja. Myöskin mun äiti katsoo joitain samoja sarjoja. Luemme myös samoja kirjoja aika paljon.
Ap:n listasta ehkä juuri kykenemättömyys katsoa mieleisiä elokuvia oli kaikkein koomisin. Omassa lapsuudenperheessäni katsottiin paljon elokuvia ja vanhemmat tykkäsivät taideleffoista, myös lapsille täysin sopimattomista - mutta kappas, meitä lapsia ei yleensä kiinnostaneet alkuunkaan elokuvat, jotka olivat niin selkeästi aikuisemmalle yleisölle suunnattuja ja usein aika vaikeaselkoisia.
Katsottiin paljon elokuvia myös yhdessä perheen kanssa, varsinkin esiteini- ja teini-iässä. Myönnän kyllä, että meidän perheessä ikärajoja laiminlyötiin usein ja joskus vähän liikaakin, näin jälkikäteen ajatellen. Mutta kyllä vanhempani saivat nauttia ihan täysin rinnoin erilaisista kulttuurin muodoista, vaikkeivat joka viikko käyneetkään konserteissa tai teatterissa. Tietysti jos olisi joku superpieni asunto, niin voisi olla hankalaa katsoa lapsille sopimattomia sarjoja tai elokuvia, mutta jossain perusomakotitalossa tai isommassa kerrostalokämpässä ei luulisi olevan mikään ongelma. Varmasti on paljon hyviä syitä olla hankkimatta lapsia, mutta kyllä osa noista ap:n listauksista tuntui lähinnä vähän keksimällä keksityiltä ja huvittavilta näin lapsettomankin korviin.
Niin, ennemmin se lasten hankkiminen lapsia häiritsee kuin sikiäjää itseään. Jos aikuinen ei saa omaa rauhaa katsoa elokuvia niin lapsi ei saa omaa rauhaa olla kuuntelematta vanhempien pornoulinaa eikä teini saa omaa parittelurauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
No mulla on useitakin kavereita, jotka ovat esim. tehneet pitkiä roadtrippejä autolla sekä Suomessa että ulkomailla lasten kanssa. Siis viikkojen tai useamman kuukaudenkin mittaisia reissuja. On perheitä, jotka viettää aikaa purjehtien ja vaikka mitä, ja kun on itsekin elänyt lapsuutensa jollain tapaa vähän boheemeissa ympyröissä, niin tällaiset avautumiset tuntuvat vähän hassuilta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en osta tuota, että elämän pitää sitten olla tietynlaista kun ne lapset on. Tietysti asiat myös muuttuvat ja lapsia pitää huomioida eri tavalla, mutta en näe, että oma elämä loppuu lapsiin. Paljon on toki myös lapsen temperamentista ja piirteistä kiinni, esim. minä ja sisarukseni emme ole koskaan heränneet kuudelta, vaan nukuttiin aina aika myöhään ja kesällä saatiin myös valvoa melko pitkään.
Me ollaan nyt suunnittelemassa vuoden kestävää maailmanympärimatkaa lasten (10v. 9v. ja 5v.) kanssa. Lapset tulevat käymään kansainvälistä online-koulua tuona aikana. Kahden isomman kanssa ollaan tehty myös yli kuukauden roadtrippi Jenkeissä.
Ja tässä on perhe, joka on käynyt 197:ssa maassa kolmen lapsen kanssa.
Ei tarvitse laittaa esimerkkiä, koska eiköhän valtaosa lapsiperheistä ole käynyt 197:ssä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
No mulla on useitakin kavereita, jotka ovat esim. tehneet pitkiä roadtrippejä autolla sekä Suomessa että ulkomailla lasten kanssa. Siis viikkojen tai useamman kuukaudenkin mittaisia reissuja. On perheitä, jotka viettää aikaa purjehtien ja vaikka mitä, ja kun on itsekin elänyt lapsuutensa jollain tapaa vähän boheemeissa ympyröissä, niin tällaiset avautumiset tuntuvat vähän hassuilta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en osta tuota, että elämän pitää sitten olla tietynlaista kun ne lapset on. Tietysti asiat myös muuttuvat ja lapsia pitää huomioida eri tavalla, mutta en näe, että oma elämä loppuu lapsiin. Paljon on toki myös lapsen temperamentista ja piirteistä kiinni, esim. minä ja sisarukseni emme ole koskaan heränneet kuudelta, vaan nukuttiin aina aika myöhään ja kesällä saatiin myös valvoa melko pitkään.
Me ollaan nyt suunnittelemassa vuoden kestävää maailmanympärimatkaa lasten (10v. 9v. ja 5v.) kanssa. Lapset tulevat käymään kansainvälistä online-koulua tuona aikana. Kahden isomman kanssa ollaan tehty myös yli kuukauden roadtrippi Jenkeissä.
Ja tässä on perhe, joka on käynyt 197:ssa maassa kolmen lapsen kanssa.
Ei tarvitse laittaa esimerkkiä, koska eiköhän valtaosa lapsiperheistä ole käynyt 197:ssä maassa.
No pointti lähinnä siinä, että suurin osa asioista on kyllä täysin mahdollista lastenkin kanssa, jos niin vain haluaa. Toki jos se matkailu ja koko muu elämä pyörii jossain bilettämisessä kaatokännissä niin silloin toki kannattaa jättää ne lapset hankkimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
No mulla on useitakin kavereita, jotka ovat esim. tehneet pitkiä roadtrippejä autolla sekä Suomessa että ulkomailla lasten kanssa. Siis viikkojen tai useamman kuukaudenkin mittaisia reissuja. On perheitä, jotka viettää aikaa purjehtien ja vaikka mitä, ja kun on itsekin elänyt lapsuutensa jollain tapaa vähän boheemeissa ympyröissä, niin tällaiset avautumiset tuntuvat vähän hassuilta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en osta tuota, että elämän pitää sitten olla tietynlaista kun ne lapset on. Tietysti asiat myös muuttuvat ja lapsia pitää huomioida eri tavalla, mutta en näe, että oma elämä loppuu lapsiin. Paljon on toki myös lapsen temperamentista ja piirteistä kiinni, esim. minä ja sisarukseni emme ole koskaan heränneet kuudelta, vaan nukuttiin aina aika myöhään ja kesällä saatiin myös valvoa melko pitkään.
Me ollaan nyt suunnittelemassa vuoden kestävää maailmanympärimatkaa lasten (10v. 9v. ja 5v.) kanssa. Lapset tulevat käymään kansainvälistä online-koulua tuona aikana. Kahden isomman kanssa ollaan tehty myös yli kuukauden roadtrippi Jenkeissä.
Ja tässä on perhe, joka on käynyt 197:ssa maassa kolmen lapsen kanssa.
Ei tarvitse laittaa esimerkkiä, koska eiköhän valtaosa lapsiperheistä ole käynyt 197:ssä maassa.
No pointti lähinnä siinä, että suurin osa asioista on kyllä täysin mahdollista lastenkin kanssa, jos niin vain haluaa. Toki jos se matkailu ja koko muu elämä pyörii jossain bilettämisessä kaatokännissä niin silloin toki kannattaa jättää ne lapset hankkimatta.
Tai jos hankkisi ne liikakansoituksen keskelle selvittelemään ilmastokriisiä työttömänä. Mitään takeita kun ei ole että lapsen voisi lähettää toiselle planeetalle, että kyllä se ihan tälle samaiselle jää kärsimään. Ja vaikka voisikin, joutuisi kokemaan kärsimystä ja kuoleman sielläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä Saksassa, Britanniassa että Suomessa lapsettomaksi jää vain noin viidesosa naisista:
https://www.destatis.de/EN/Press/2019/12/PE19_475_122.html
https://www.dailymail.co.uk/news/article-2075038/The-childless-generati…
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/11/50a1ff32-perhebarometri-201…
Mielenkiintoista tämäkin (vähän ohi aiheen) että Suomella on historiaa olla viiden eniten sikiävän Euroopan maan joukossa: https://www.researchgate.net/figure/European-countries-with-the-highest…
Viidesosa on paljon, ei ole siis mitenkään harvinaista. Ehkäisyvälineiden yleistyminen antoi naisille vapauden valita lisääntyäkö vai ei ja sen myötä syntyvyys on selvästi laskenut.
No onhan se poikkeuksellista, jos lapsia haluavat lapsettomat mukaan lukien määrä on vain yksi viidesosa kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
No mulla on useitakin kavereita, jotka ovat esim. tehneet pitkiä roadtrippejä autolla sekä Suomessa että ulkomailla lasten kanssa. Siis viikkojen tai useamman kuukaudenkin mittaisia reissuja. On perheitä, jotka viettää aikaa purjehtien ja vaikka mitä, ja kun on itsekin elänyt lapsuutensa jollain tapaa vähän boheemeissa ympyröissä, niin tällaiset avautumiset tuntuvat vähän hassuilta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en osta tuota, että elämän pitää sitten olla tietynlaista kun ne lapset on. Tietysti asiat myös muuttuvat ja lapsia pitää huomioida eri tavalla, mutta en näe, että oma elämä loppuu lapsiin. Paljon on toki myös lapsen temperamentista ja piirteistä kiinni, esim. minä ja sisarukseni emme ole koskaan heränneet kuudelta, vaan nukuttiin aina aika myöhään ja kesällä saatiin myös valvoa melko pitkään.
Me ollaan nyt suunnittelemassa vuoden kestävää maailmanympärimatkaa lasten (10v. 9v. ja 5v.) kanssa. Lapset tulevat käymään kansainvälistä online-koulua tuona aikana. Kahden isomman kanssa ollaan tehty myös yli kuukauden roadtrippi Jenkeissä.
Ja tässä on perhe, joka on käynyt 197:ssa maassa kolmen lapsen kanssa.
Hiilijalanjälki aivan järkyttävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus. Lapsettomuus on nykyään niin valtavirtaa, että tuntuu hassulta tämmöinen perustelun tarve.
Vain yksi viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja heistäkin iso osa vasten tahtoaan.
ohis
Syntyvyys on silti Suomessa romahtanut.
Miksei syntyvyys saa buumin jälkeen "romahtaa" takaisin kestävälle tasolle? Kaikille ei riitä töitä ja luonnonvaroja.
Kukaan ei ole sanonut, ettei syntyvyys "saisi" romahtaa. Nopea google-haku auttaa sinua, jos tilastotieto aiheesta kiinnostaa. Lähinnä tässä ketjussa asia mainittiin sen takia, ettei lapsettomuudessa ole nyky-Suomessa tai muuallakaan Euroopassa mitään ihmeellistä, vaan se on hyvin tavallinen valinta, jota ei sen ihmeemmin tarvitse perustella.
Alhainen syntyvyys ja lapsettomuus on todellinen ajankuva ja kertoo vain siitä miten emme täällä Euroopassa ja yleensä länsimaissa enää usko omaan kulttuuriimme. Teemme hidasta mutta päättäväistä kulttuurista itsemurhaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä juttu. Vähän kyllä tulee mieleen, että mikä tarve sulla oikein oli kirjoittaa tuollainen avautuminen tänne. Ihan kuin perustelisit ennen kaikkea itsellesi sitä, miksi et halua lapsia. Eli oletko kuitenkin loppupeleissä epävarma siitä, onko ratkaisusi oikea?
Esim. mä en halua käärmettä lemmikiksi, mutta en silti näe mitään syytä kirjoittaa käärmepalstalle pitkiä perusteluja sille, miksen halua hankkia käärmettä.
En näe tuollaisessa avautumisessa mitään ihmeellistä. Itsekin valitan vastaavien asioiden puuttumisesta harva se päivä ollessani pienten lasten isä. Kahdesta pahasta, eli aivan järkyttävän hirveästä pikkulapsiajasta tai sieluttoman ontosta vanhuudesta valitsin mieluummin järkyttävän hirveän pikkulapsiajan. T. Isä 43
Oletko siis sitä mieltä, että jos ei ole omia lapsia, vanhuus on sieluttoman ontto? Vai luinko vain väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa ihan siltä, että perustelet itsellesi tai toistat miehesti näkökulmia ja pidät niitä ominasi. On totta, että lasten kanssa, varsinkaan pienten kanssa ei kaikki onnistu, mutta ei noilla asioilla ole mitään tekemistä minuuden muuttamisen kanssa. Tai on, jos koko oma olemassaolo rakentuu ulkoisten asioiden varaan. Itse näen asian niin, että myös perheenä voi matkustaa, harrastaa ja on olemassa lapsenvahteja, jolloin vanhemmat pääsee teatteriin yms. Lapset ovat pieniä ihan vain hetken ja heidän kanssaan saa kuitenkin viettää loppuelämän ja saa kokemuksia, joita ei voi muuten kuin vanhempana saada. En jättäisi niitä mistään hinnasta väliin, vain siksi, että hetken joutuu laittamaan oman osittain jäähylle.
Elämä on useimmilla pitkä. Jos lapset tekee kolmekymppisenä niin 50-80v on sitten hyvin aikaa siihen luksusteluun ja kirjojen lukemiseen ihan kyllästymiseen asti, mutta sitä tyhjiötä, yksinäisyyttä ja perheettömyyttä ei voi myöhemmin enää paikkailla, kun mies lähti perustamaan perhettä nuoremman kanssa.
Moi kyynikko. Et vaikuta kovin onnelliselta ihmiseltä. Onko kaikki ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus. Lapsettomuus on nykyään niin valtavirtaa, että tuntuu hassulta tämmöinen perustelun tarve.
Vain yksi viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja heistäkin iso osa vasten tahtoaan.
ohis
Syntyvyys on silti Suomessa romahtanut.
Miksei syntyvyys saa buumin jälkeen "romahtaa" takaisin kestävälle tasolle? Kaikille ei riitä töitä ja luonnonvaroja.
Kukaan ei ole sanonut, ettei syntyvyys "saisi" romahtaa. Nopea google-haku auttaa sinua, jos tilastotieto aiheesta kiinnostaa. Lähinnä tässä ketjussa asia mainittiin sen takia, ettei lapsettomuudessa ole nyky-Suomessa tai muuallakaan Euroopassa mitään ihmeellistä, vaan se on hyvin tavallinen valinta, jota ei sen ihmeemmin tarvitse perustella.
Alhainen syntyvyys ja lapsettomuus on todellinen ajankuva ja kertoo vain siitä miten emme täällä Euroopassa ja yleensä länsimaissa enää usko omaan kulttuuriimme. Teemme hidasta mutta päättäväistä kulttuurista itsemurhaa
Kulttuuri on heikoilla silloin, kun pitää monistaa itseään eli lisääntyä, jotta joku hyväksyy heikot ajatuksesi. Vahva kulttuuri pakottaa muiden lisääntyneet hyväksymään ajatuksesi. Vielä vahvempi kulttuuri vain on niin hyvä, että se saa kannatusta, vaikka ei lisäänny eikä pakota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus. Lapsettomuus on nykyään niin valtavirtaa, että tuntuu hassulta tämmöinen perustelun tarve.
Vain yksi viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja heistäkin iso osa vasten tahtoaan.
ohis
Syntyvyys on silti Suomessa romahtanut.
Miksei syntyvyys saa buumin jälkeen "romahtaa" takaisin kestävälle tasolle? Kaikille ei riitä töitä ja luonnonvaroja.
Kukaan ei ole sanonut, ettei syntyvyys "saisi" romahtaa. Nopea google-haku auttaa sinua, jos tilastotieto aiheesta kiinnostaa. Lähinnä tässä ketjussa asia mainittiin sen takia, ettei lapsettomuudessa ole nyky-Suomessa tai muuallakaan Euroopassa mitään ihmeellistä, vaan se on hyvin tavallinen valinta, jota ei sen ihmeemmin tarvitse perustella.
Alhainen syntyvyys ja lapsettomuus on todellinen ajankuva ja kertoo vain siitä miten emme täällä Euroopassa ja yleensä länsimaissa enää usko omaan kulttuuriimme. Teemme hidasta mutta päättäväistä kulttuurista itsemurhaa
Kulttuuri on heikoilla silloin, kun pitää monistaa itseään eli lisääntyä, jotta joku hyväksyy heikot ajatuksesi. Vahva kulttuuri pakottaa muiden lisääntyneet hyväksymään ajatuksesi. Vielä vahvempi kulttuuri vain on niin hyvä, että se saa kannatusta, vaikka ei lisäänny eikä pakota.
Kulttuuri joka ei lisäänny hmm... mieti nyt vähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei kannata tuolla asenteella lapsia hankkia. Jatka hyvillä mielin omaa elämääsi. Olen nähnyt niin paljon tapauksia, joissa olisi ollut parempi jättää hankkimatta. Näissä yhteiskunta joutuu ottamaan lapsista niin suurta vastuuta että ei ole kohtuullista. Enkä puhu vain päihdeongelmaisista tai muuten onnettomista.
Ap:n lista pienuudestaan kertoo paljon kirjoittajastaan. Kirjoja ja leffia menee paljon jokaisessa perheessä, niissäkin, joissa on lapsia. Meillä pyörii myöhään illalla rajummat filmit tarvittaessa, sen viinilasin voi äiti-ihminenkin ottaa silloin tällöin. Ihmettelen apn ja monen vela kuvitelmaa tässäkin ketjussa siitä miten ihan tavis asiat estyvät. Miksi ne estyisivät? Kyllä harrastamaan pääsee vanhemmatkin ja matkustelemaan. Eihän se kysy kuin rahaa. Ilmeisesti ketjun velat ovat suht pee aa kun yksi pampers -paketti vie mennessään koko kesäloman mahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
”Ikä alkaa lähestyä neljääkymppiä ja aiomme antaa lapsijunan mennä. Nytkin sauna päällä, jonka jälkeen takkaan tuli, musiikkia, juustoja, lasillinen viiniä, keskustelua ja elämästä nauttimista.”
Anna junan vaan mennä!❤️Tuskin itsekään tekisin esikoista nelikymppisenä. Itsehän sain esikoisen alle 20v ja ”kasvettiin” yhdessä aikuisiksi. Nyt kun olisi vihdoin ollut aikaa tehdä mitä haluaa, päätin tehdä vielä yhden!😄
Tuskin olisin tehnyt ellen olisi huomannut, miten lyhyt on se aika, kun lapsi estää tekemästä mainitsemiasi asioita.
Kun kuopus on ulos pesästä, työuraa jäljellä vielä yli 20 vuotta… puhumattakaan elämästä🙄🙈
"Tuskin olisin tehnyt ellen olisi huomannut, miten lyhyt on se aika, kun lapsi estää tekemästä mainitsemiasi asioita."
Just tämä! Vasta kun lapset olivat olemassa ja kasvoivat isommiksi sitä tajusi, miten lyhyt aika se yhteinen aika on, kun lapset ovat jatkuvasti läsnä. Siksi meille tuli iltatähti. Lapset kasvavat koko ajan.
Veloilta tuntuu usein unohtuvan, että ei lapsiin synny pelkkää hoiva- ja kasvatussuhdetta. Sitähän se aluksi on. Mutta lapset ovat mielenkiintoista, hauskaa seuraa, joiden kanssa voi keskustella, hassutella, oppia uutta jne. Ja se itsenäistyminen tapahtuu nopeasti. Lapsen ja vanhemman välinen suhde muuttuu jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Juu ei kannata tuolla asenteella lapsia hankkia. Jatka hyvillä mielin omaa elämääsi. Olen nähnyt niin paljon tapauksia, joissa olisi ollut parempi jättää hankkimatta. Näissä yhteiskunta joutuu ottamaan lapsista niin suurta vastuuta että ei ole kohtuullista. Enkä puhu vain päihdeongelmaisista tai muuten onnettomista.
Tämä. Ei pelkästään päihdeongelmaiset, vaan kaikki jotka pakottavat lapsen syntymään.
Syntymä on kuolemantuomio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ikä alkaa lähestyä neljääkymppiä ja aiomme antaa lapsijunan mennä. Nytkin sauna päällä, jonka jälkeen takkaan tuli, musiikkia, juustoja, lasillinen viiniä, keskustelua ja elämästä nauttimista.”
Anna junan vaan mennä!❤️Tuskin itsekään tekisin esikoista nelikymppisenä. Itsehän sain esikoisen alle 20v ja ”kasvettiin” yhdessä aikuisiksi. Nyt kun olisi vihdoin ollut aikaa tehdä mitä haluaa, päätin tehdä vielä yhden!😄
Tuskin olisin tehnyt ellen olisi huomannut, miten lyhyt on se aika, kun lapsi estää tekemästä mainitsemiasi asioita.
Kun kuopus on ulos pesästä, työuraa jäljellä vielä yli 20 vuotta… puhumattakaan elämästä🙄🙈"Tuskin olisin tehnyt ellen olisi huomannut, miten lyhyt on se aika, kun lapsi estää tekemästä mainitsemiasi asioita."
Just tämä! Vasta kun lapset olivat olemassa ja kasvoivat isommiksi sitä tajusi, miten lyhyt aika se yhteinen aika on, kun lapset ovat jatkuvasti läsnä. Siksi meille tuli iltatähti. Lapset kasvavat koko ajan.
Veloilta tuntuu usein unohtuvan, että ei lapsiin synny pelkkää hoiva- ja kasvatussuhdetta. Sitähän se aluksi on. Mutta lapset ovat mielenkiintoista, hauskaa seuraa, joiden kanssa voi keskustella, hassutella, oppia uutta jne. Ja se itsenäistyminen tapahtuu nopeasti. Lapsen ja vanhemman välinen suhde muuttuu jatkuvasti.
Huomasin kaiken tuon jo lapsena. Vanhempani ehkä huomasivat mutta eivät ainakaan halunneet huomata ja vastustivat itsenäistymistä kaikin tavoin. Ilmeisesti ei ollut varaa hankkia iltatähteä kotileikin pitkittämiseksi vaan oli pakko yrittää pitää jo olemassa olevat ihmiset väkisin lapsina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
No mulla on useitakin kavereita, jotka ovat esim. tehneet pitkiä roadtrippejä autolla sekä Suomessa että ulkomailla lasten kanssa. Siis viikkojen tai useamman kuukaudenkin mittaisia reissuja. On perheitä, jotka viettää aikaa purjehtien ja vaikka mitä, ja kun on itsekin elänyt lapsuutensa jollain tapaa vähän boheemeissa ympyröissä, niin tällaiset avautumiset tuntuvat vähän hassuilta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en osta tuota, että elämän pitää sitten olla tietynlaista kun ne lapset on. Tietysti asiat myös muuttuvat ja lapsia pitää huomioida eri tavalla, mutta en näe, että oma elämä loppuu lapsiin. Paljon on toki myös lapsen temperamentista ja piirteistä kiinni, esim. minä ja sisarukseni emme ole koskaan heränneet kuudelta, vaan nukuttiin aina aika myöhään ja kesällä saatiin myös valvoa melko pitkään.
Me ollaan nyt suunnittelemassa vuoden kestävää maailmanympärimatkaa lasten (10v. 9v. ja 5v.) kanssa. Lapset tulevat käymään kansainvälistä online-koulua tuona aikana. Kahden isomman kanssa ollaan tehty myös yli kuukauden roadtrippi Jenkeissä.
Ja tässä on perhe, joka on käynyt 197:ssa maassa kolmen lapsen kanssa.
1) järkyttävää saastuttamista, kun ilman mitään matkijakin jo YHDEN lapsen hankkiminen aiheuttaa 58 tonnin vuosittaisen hiilijalanjäljen, joka vastaa 58 lentoa Atlantin yli.
2) en keksi juuri pahempaa painajaista kuin matkustaa lasten kanssa. Samaa lapsiperhepaskaa, mutta kohde vaihtuu 🤮
Viidesosa on paljon, ei ole siis mitenkään harvinaista. Ehkäisyvälineiden yleistyminen antoi naisille vapauden valita lisääntyäkö vai ei ja sen myötä syntyvyys on selvästi laskenut.