Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli kaunasta omaa lastaan kohtaan
12.04.2022 |
Tyttäreni on minulle todella rakas mutta ajoittain myös todella hankala kun hän etenkin suuttuessaan sanoo kaikista satuttavimmat asiat joiden takia minulla on paha mieli pitkään. En pääse yli niistä ja ne jäävät pyörimään ajatuksiin ja voivat pahimmillaan olla taas uuden riidan aiheuttaja. Tiedän että ihminen suuttuessaan voi sanoa jotain sellaista mitä ei tarkoita... mutta en osaa siis unohtaa sitä kaikkea negatiivista mitä kuulen. Lapsellani taitaa olla ongelma tunteiden hallinnassa koska suutuspäissään sanoo mitä vain ilman suodatinta.
Olen itsekin melko tempperamenttinen mutta tietenkin aikuisena pyrin siihen että mitä sanon on asiallista eikä suoranaista haukkumista. Nyt on vain usein ollut melkoista alamäkeä tämä meidän yhteiselo kun tuntuu että lapselle jää joskus päälle tuo negatiivisuus ja sättiminen. Hän ei halua tehdä minun kanssani mitään. Ikää lapsella on melkein 10-vuotta.
Kommentit (41)
Mitä jos alkaisit kasvattamaan sitä lastasi? Olin itse samanlainen lapsena, jolla oli isoja ongelmia tunteiden hallinnan kanssa eivätkä ne yhtään vanhempana hellittäneet.
Omat vanhempani samanlailla vaan sulkivat silmänsä ongelmilta ja elämä meni omalla painollaan eteenpäin. Olisin kaivannut sellaista vanhemman väliintuloa ja apua tilanteeseen.
Ja jos vanhempana ei osaa mitään tehdö, on hyvä turvautua joko kirjallisuuteen tai kunnan tarjoamiin terveyspalveluihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos yllätät lapsesi ja alat mesoamaan takaisin kun tällainen kiukkukohtaus lapsesi ottaa valtaansa. Eli vajoaisit alas hänen tasolleen. Saattaisi olla opettavaista teille molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos alkaisit kasvattamaan sitä lastasi? Olin itse samanlainen lapsena, jolla oli isoja ongelmia tunteiden hallinnan kanssa eivätkä ne yhtään vanhempana hellittäneet.
Omat vanhempani samanlailla vaan sulkivat silmänsä ongelmilta ja elämä meni omalla painollaan eteenpäin. Olisin kaivannut sellaista vanhemman väliintuloa ja apua tilanteeseen.Ja jos vanhempana ei osaa mitään tehdö, on hyvä turvautua joko kirjallisuuteen tai kunnan tarjoamiin terveyspalveluihin
No olemme kasvattaneet mutta joskus tuntuu että mitä tiukempaa kuria lapselle pitää, sen hankalammaksi se muuttuu. Eli lapsikin kantaa kaunaa siitä mitä hänelle aiheutettiin vaikka sille oli ihan hyvä syy. Ihankuin ajattelisi että kaikki se paha mitä hän tekee on oikeutettua ja kaikki muut ovat syyllisiä. Hän on mestari syyllistämään vanhempiaan... vaikka me annamme hänelle paljon kaikkea (ruokaa, vaatteita, pelejä). Joskus vain mietin että pitääkö hän itsestäänselvyytenä kaikkea. Ap
No ei ole tunnekasvatus selvästi mennyt ihan nappiin... Peiliin katsomisen paikka. Pyytäkää ulkopuolista apua ja ohjausta kuinka toimia. Ei mitään höpönlöpö rangaistusjuttua, vaan oikeasti kuullaan ja nähdään se oma lapsi. Ja aikuisena ihan naurettavaa jäädä kantamaan kaunaa lapsen sanomisista. Lapsella on selvästi paha olla.
"Lapsellani taitaa olla ongelma tunteiden hallinnassa koska suutuspäissään sanoo mitä vain ilman suodatinta."
...
Sullako siiten EI OLISI ongelmia tunteiden hallinnassasi, jos jäät hautomaan niitä lapsen sanoja?? Keneltä lapsi oppinut tunneongelman. Lapsi tullut siinä äitiinsä.
....
"...minulla on paha mieli pitkään. En pääse yli niistä ja ne jäävät pyörimään ajatuksiin ja voivat pahimmillaan olla taas uuden riidan aiheuttaja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos alkaisit kasvattamaan sitä lastasi? Olin itse samanlainen lapsena, jolla oli isoja ongelmia tunteiden hallinnan kanssa eivätkä ne yhtään vanhempana hellittäneet.
Omat vanhempani samanlailla vaan sulkivat silmänsä ongelmilta ja elämä meni omalla painollaan eteenpäin. Olisin kaivannut sellaista vanhemman väliintuloa ja apua tilanteeseen.Ja jos vanhempana ei osaa mitään tehdö, on hyvä turvautua joko kirjallisuuteen tai kunnan tarjoamiin terveyspalveluihin
No olemme kasvattaneet mutta joskus tuntuu että mitä tiukempaa kuria lapselle pitää, sen hankalammaksi se muuttuu. Eli lapsikin kantaa kaunaa siitä mitä hänelle aiheutettiin vaikka sille oli ihan hyvä syy. Ihankuin ajattelisi että kaikki se paha mitä hän tekee on oikeutettua ja kaikki muut ovat syyllisiä. Hän on mestari syyllistämään vanhempiaan... vaikka me annamme hänelle paljon kaikkea (ruokaa, vaatteita, pelejä). Joskus vain mietin että pitääkö hän itsestäänselvyytenä kaikkea. Ap
Tunnekasvatus on eri asia kuin tapakasvatus. Monelle suomalaiselle omien tunteiden sanoittaminen ja käsittely on vaikeaa, niin sinänsä ymmärrettävää, ettei moista osaa toisellekaan opastaa. Sinullakin taitaa olla tunnetaidoissa haastetta, kun jäät tyttäresi sanoja vatvomaan.
Sua viduddaa kun kohtaat oman itsesi hänessä. Olet kaunainen ihan itsellesi. Omat geenisi, sinun kasvattama. Katsot ekaa kertaa elämässäsi oikeasti peiliin ja se viduddaa niin sadanasdi. Siitä se oman itsen työstäminen alkaa, armas räväkkä äityli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos yllätät lapsesi ja alat mesoamaan takaisin kun tällainen kiukkukohtaus lapsesi ottaa valtaansa. Eli vajoaisit alas hänen tasolleen. Saattaisi olla opettavaista teille molemmille.
Niin että näyttäisit esimerkkiä miten tunteita käsitellään säädellään? Huutamalla ja raivoamalla?Aikuisen malli?
Jos tuntuu että keinot on loppu ja tarvitsette apua tilanteeseen, hakekaa sitä.
Ei olisi paha paikka puhua solmut yhdessä asian tuntioiden kanssa. Hakeutua kaupungin tai kunnan järjestämään terapiassa. Saa työkalut asioille alan ammatti ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hä, luulin että sun tytär on jotain 16!? Mutta jäät siis tuon ikäisen lapsen sanomisesta kantamaan kaunaa. Haloo, sä olet äiti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos alkaisit kasvattamaan sitä lastasi? Olin itse samanlainen lapsena, jolla oli isoja ongelmia tunteiden hallinnan kanssa eivätkä ne yhtään vanhempana hellittäneet.
Omat vanhempani samanlailla vaan sulkivat silmänsä ongelmilta ja elämä meni omalla painollaan eteenpäin. Olisin kaivannut sellaista vanhemman väliintuloa ja apua tilanteeseen.Ja jos vanhempana ei osaa mitään tehdö, on hyvä turvautua joko kirjallisuuteen tai kunnan tarjoamiin terveyspalveluihin
No olemme kasvattaneet mutta joskus tuntuu että mitä tiukempaa kuria lapselle pitää, sen hankalammaksi se muuttuu. Eli lapsikin kantaa kaunaa siitä mitä hänelle aiheutettiin vaikka sille oli ihan hyvä syy. Ihankuin ajattelisi että kaikki se paha mitä hän tekee on oikeutettua ja kaikki muut ovat syyllisiä. Hän on mestari syyllistämään vanhempiaan... vaikka me annamme hänelle paljon kaikkea (ruokaa, vaatteita, pelejä). Joskus vain mietin että pitääkö hän itsestäänselvyytenä kaikkea. Ap
Tunnekasvatus on eri asia kuin tapakasvatus. Monelle suomalaiselle omien tunteiden sanoittaminen ja käsittely on vaikeaa, niin sinänsä ymmärrettävää, ettei moista osaa toisellekaan opastaa. Sinullakin taitaa olla tunnetaidoissa haastetta, kun jäät tyttäresi sanoja vatvomaan.
No voi olla että minullakin on... mutta ongelma on se, että tämä on päivittäistä, ei esimerkiksi viikoittaista. Joskus meidän tilanteemme on kerrassaan kestämätöntä. Sitten parhaiten palaudun asiasta vetäytymällä kun tyttö ei suostu edes läpikäymään asiaa. En halua taas uutta rajua riitaa. Ei auta vaikka yritän asiallisesti ottaa esille asian. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hä, luulin että sun tytär on jotain 16!? Mutta jäät siis tuon ikäisen lapsen sanomisesta kantamaan kaunaa. Haloo, sä olet äiti!
Pitää kai tuon ikäisellekin jo vähän alkaa opettamaan, että mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos alkaisit kasvattamaan sitä lastasi? Olin itse samanlainen lapsena, jolla oli isoja ongelmia tunteiden hallinnan kanssa eivätkä ne yhtään vanhempana hellittäneet.
Omat vanhempani samanlailla vaan sulkivat silmänsä ongelmilta ja elämä meni omalla painollaan eteenpäin. Olisin kaivannut sellaista vanhemman väliintuloa ja apua tilanteeseen.Ja jos vanhempana ei osaa mitään tehdö, on hyvä turvautua joko kirjallisuuteen tai kunnan tarjoamiin terveyspalveluihin
No olemme kasvattaneet mutta joskus tuntuu että mitä tiukempaa kuria lapselle pitää, sen hankalammaksi se muuttuu. Eli lapsikin kantaa kaunaa siitä mitä hänelle aiheutettiin vaikka sille oli ihan hyvä syy. Ihankuin ajattelisi että kaikki se paha mitä hän tekee on oikeutettua ja kaikki muut ovat syyllisiä. Hän on mestari syyllistämään vanhempiaan... vaikka me annamme hänelle paljon kaikkea (ruokaa, vaatteita, pelejä). Joskus vain mietin että pitääkö hän itsestäänselvyytenä kaikkea. Ap
Niin, siis tunnekasvatus ja sosiaalisten taitojen opetus ei ole yksioikoisesti kurin pitämistä. Se on sanoittamista ja ohjaamista, empatiaa kuitenkaan tekoja/pahoja sanoja hyväksymättä.
Ei pidä lähteä miellyttämään lasta eikä syyllistyä. Vanhempi ei ole kaveri. Sinkkonen on sanonut, että vanhemman tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Pettymyksessä lasta ei kuitenkaan saa jättää yksin vaan voi kertoa, että se on vaan tunne, joka kyllä menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö isän ottaa enemmän tonttia jos et osaa näyttää esimerkkiä?
80 v. äitini kaataa edelleen niskaani kaiken elämänsä aikana kokeneensa tai kuvitelleensa vääryydet. Olen hänen tunteittensa jätesanko.
Vastenmielistä käytöstä ja etäännyttää erittäin tehokkaasti. En kerro hänelle yhtään mitään omista asioistani.
Aikuinen ihminen vastaa itse omista tunteistaan.
Vanhemmat ovat lapselleen malli. Jos te huudatte ja haukutte, niin lapsi tekee perässä. Teidän homma on omalla esimerkillä näyttää, miten tunteita säädellään ja käsitellään. Jos ette itse osaa, miten odotatte lapsen oppivan. Se älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon -juttu ei oikeasti toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hä, luulin että sun tytär on jotain 16!? Mutta jäät siis tuon ikäisen lapsen sanomisesta kantamaan kaunaa. Haloo, sä olet äiti!
Pitää kai tuon ikäisellekin jo vähän alkaa opettamaan, että mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei.
No todellakin. Olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten. Itse kolmen lapsen äiti, 12, 10 ja 8 v. Monenlaista tunteen purkausta olen itsekin todistanut. Se kuuluu kasvamiseen.
Mutta asioista keskustellaan. Sanotaan et toi on rumasti sanottu, tuntuu pahalta ym. Pyydetään anteeksi ja unohdetaan ja jatketaan elämää.Toi kalskahtaa tosi pahasti omaan korvaan, että äiti jää kantamaan kaunaa! Ei vanhemman pidä lähteä siihen lapsen mielentilaan mukaan..
Mistähän lapsi on oppinut sanomaan noin ilkeästi?
Kasva aikuiseksi ap. Et ole 10-vuotiaan tasolla.
Samanlaisia kusipäitä molemmat. Ansaitsette toisenne.