Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli kaunasta omaa lastaan kohtaan
12.04.2022 |
Tyttäreni on minulle todella rakas mutta ajoittain myös todella hankala kun hän etenkin suuttuessaan sanoo kaikista satuttavimmat asiat joiden takia minulla on paha mieli pitkään. En pääse yli niistä ja ne jäävät pyörimään ajatuksiin ja voivat pahimmillaan olla taas uuden riidan aiheuttaja. Tiedän että ihminen suuttuessaan voi sanoa jotain sellaista mitä ei tarkoita... mutta en osaa siis unohtaa sitä kaikkea negatiivista mitä kuulen. Lapsellani taitaa olla ongelma tunteiden hallinnassa koska suutuspäissään sanoo mitä vain ilman suodatinta.
Olen itsekin melko tempperamenttinen mutta tietenkin aikuisena pyrin siihen että mitä sanon on asiallista eikä suoranaista haukkumista. Nyt on vain usein ollut melkoista alamäkeä tämä meidän yhteiselo kun tuntuu että lapselle jää joskus päälle tuo negatiivisuus ja sättiminen. Hän ei halua tehdä minun kanssani mitään. Ikää lapsella on melkein 10-vuotta.
Kommentit (41)
Sun pitää ap olla aikuinen. Mulla on teini ja kyllä hän välillä sanoo pahasti. Se vaan kuuluu ikään. Ei lapsen sanomisista voi mieltään pahoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi ap. Et ole 10-vuotiaan tasolla.
On se.
Pitäisikö ap:n mennä terapiaan, siis ihan itse. Käsittelemään niitä asioita, joita hänelle ei saa sanoa ettei äidille tule paha mieli.
Ruoka ja vaatteet ovat lapsen perushuoltoa, lapsen ei tarvitse olla kiitollinen siitä että vanhemmat huolehtivat hänestä. Se on itsestäänselvyys normaalissa perheessä.
Kauna omaa lastaan kohtaan ei ole tervettä.
Antakaa ruoan (jos ylensyö), vaatteiden ja pelien sijasta aikaa ja rakkautta. Opetelkaa tunnetaitoja yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hä, luulin että sun tytär on jotain 16!? Mutta jäät siis tuon ikäisen lapsen sanomisesta kantamaan kaunaa. Haloo, sä olet äiti!
Pitää kai tuon ikäisellekin jo vähän alkaa opettamaan, että mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei.
No todellakin. Olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten. Itse kolmen lapsen äiti, 12, 10 ja 8 v. Monenlaista tunteen purkausta olen itsekin todistanut. Se kuuluu kasvamiseen.
Mutta asioista keskustellaan. Sanotaan et toi on rumasti sanottu, tuntuu pahalta ym. Pyydetään anteeksi ja unohdetaan ja jatketaan elämää.Toi kalskahtaa tosi pahasti omaan korvaan, että äiti jää kantamaan kaunaa! Ei vanhemman pidä lähteä siihen lapsen mielentilaan mukaan..
Niin mekin teemme mutta miksi se ei tunnu minusta miltään? Jotenkin tuo anteeksipyytäminenkin tuntuu pieneltä asialta esim lyöntien, raapimisen, huutamisen, kirkumisen ja rumien sanojen jälkeen. Ja kyllä, tällaista on tapahtunut useasti tämän vuoden aikana. Olen sitten ajatellut että lapsellamme on todella paha olla. Hän ei suostu ottamaan edes apua vastaan. Minulla on ollut mielessä se että olen todellakin epäonnistunut kasvattaja ja äiti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, en tiedä auttaako, mutta ei 10-vuotias tai nuorempi oikeasti ymmärrä että loukkaa pahasti. Sen varmasti ymmärtää että tekee väärin mutta ei niin "syvällisesti". Itse ajattelisin että jos lapsi lyö tai raapii niin aikuinen väistää. Leikki-ikäisen joutuu joskus rauhoittamaan sylissä mutta pienet kädet ja jalat saa aikuinen pideltyä suht hyvin paikoillaan. Tuntuu siltä että olette joutuneet pahan olon "kierteeseen". Voisitko yrittää mielessäsi putsata pöydän ja alkaa tehdä mukavia juttuja lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hä, luulin että sun tytär on jotain 16!? Mutta jäät siis tuon ikäisen lapsen sanomisesta kantamaan kaunaa. Haloo, sä olet äiti!
Pitää kai tuon ikäisellekin jo vähän alkaa opettamaan, että mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei.
No todellakin. Olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten. Itse kolmen lapsen äiti, 12, 10 ja 8 v. Monenlaista tunteen purkausta olen itsekin todistanut. Se kuuluu kasvamiseen.
Mutta asioista keskustellaan. Sanotaan et toi on rumasti sanottu, tuntuu pahalta ym. Pyydetään anteeksi ja unohdetaan ja jatketaan elämää.Toi kalskahtaa tosi pahasti omaan korvaan, että äiti jää kantamaan kaunaa! Ei vanhemman pidä lähteä siihen lapsen mielentilaan mukaan..
Niin mekin teemme mutta miksi se ei tunnu minusta miltään? Jotenkin tuo anteeksipyytäminenkin tuntuu pieneltä asialta esim lyöntien, raapimisen, huutamisen, kirkumisen ja rumien sanojen jälkeen. Ja kyllä, tällaista on tapahtunut useasti tämän vuoden aikana. Olen sitten ajatellut että lapsellamme on todella paha olla. Hän ei suostu ottamaan edes apua vastaan. Minulla on ollut mielessä se että olen todellakin epäonnistunut kasvattaja ja äiti. Ap
Kuulostaa siltä että olet jotenkin lannistunut täysin. Et voi antaa lapsesi raapia ja lyödä itseäsi.
Liiku lapsesi kanssa luonnossa, hanki joku yhteinen harrastus ym., hae hyviä yhteisiä hetkiä. Palkinnoksi hyvästä käytöksestä esim peliaikaa. Älä anna pelien ja herkkujen olla automaatio.
Ja hae ulkopuolista apua, oikeasti tuo tilanne Kuulostaa siltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapsellani taitaa olla ongelma tunteiden hallinnassa koska suutuspäissään sanoo mitä vain ilman suodatinta."
...
Sullako siiten EI OLISI ongelmia tunteiden hallinnassasi, jos jäät hautomaan niitä lapsen sanoja?? Keneltä lapsi oppinut tunneongelman. Lapsi tullut siinä äitiinsä.
....
"...minulla on paha mieli pitkään. En pääse yli niistä ja ne jäävät pyörimään ajatuksiin ja voivat pahimmillaan olla taas uuden riidan aiheuttaja."
Tämä.
"Kuinka näet rikan, joka on veljesi (lapsesi) silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?"
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ap olla aikuinen. Mulla on teini ja kyllä hän välillä sanoo pahasti. Se vaan kuuluu ikään. Ei lapsen sanomisista voi mieltään pahoittaa.
No, mielestäni voi. Kyllä tuon ikäisellä pitää olla jo jonkinlainen vastuu sanomisistaan ja jos tahallaan v*ttuilee ja pahoittaa toisten mieltä, niin kannattaa olla valmis myös ottamaan vastaan. En minä ainakaan kuuntelisi veetuilua toimettomana vaan kehottaisin lopettamaan tuollaisen ja jos ei lopu, niin antaisin samalla mitalla takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Tarkoitan siis oikeaa teiniä, en välttämättä 10-vuotiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hä, luulin että sun tytär on jotain 16!? Mutta jäät siis tuon ikäisen lapsen sanomisesta kantamaan kaunaa. Haloo, sä olet äiti!
Pitää kai tuon ikäisellekin jo vähän alkaa opettamaan, että mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei.
No todellakin. Olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten. Itse kolmen lapsen äiti, 12, 10 ja 8 v. Monenlaista tunteen purkausta olen itsekin todistanut. Se kuuluu kasvamiseen.
Mutta asioista keskustellaan. Sanotaan et toi on rumasti sanottu, tuntuu pahalta ym. Pyydetään anteeksi ja unohdetaan ja jatketaan elämää.Toi kalskahtaa tosi pahasti omaan korvaan, että äiti jää kantamaan kaunaa! Ei vanhemman pidä lähteä siihen lapsen mielentilaan mukaan..
Niin mekin teemme mutta miksi se ei tunnu minusta miltään? Jotenkin tuo anteeksipyytäminenkin tuntuu pieneltä asialta esim lyöntien, raapimisen, huutamisen, kirkumisen ja rumien sanojen jälkeen. Ja kyllä, tällaista on tapahtunut useasti tämän vuoden aikana. Olen sitten ajatellut että lapsellamme on todella paha olla. Hän ei suostu ottamaan edes apua vastaan. Minulla on ollut mielessä se että olen todellakin epäonnistunut kasvattaja ja äiti. Ap
Ei toi ihan tavalliselta kuulosta. Mun lapset ovat jo isompia, ei he sentään ole raapineet ja lyöneet kuin ihan pieninä. Muu kuulostaa perussetiltä, josta on onneksi jo opeteltu pois.
Suosittelisin kyllä hakemaan ulkopuolista apua. Jos et pärjää 10v kanssa, mitä murrosikä tulee olemaan? Älä lue tätä niin, että syyttäisin sun epäonnistuneen äitinä. En tarkoita niin. Tarkoita yksinkertaisesti sitä, että toiset lapset ovat vaikeampia kuin toiset eikä silloin ole mikään häpeä hakea ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos alkaisit kasvattamaan sitä lastasi? Olin itse samanlainen lapsena, jolla oli isoja ongelmia tunteiden hallinnan kanssa eivätkä ne yhtään vanhempana hellittäneet.
Omat vanhempani samanlailla vaan sulkivat silmänsä ongelmilta ja elämä meni omalla painollaan eteenpäin. Olisin kaivannut sellaista vanhemman väliintuloa ja apua tilanteeseen.Ja jos vanhempana ei osaa mitään tehdö, on hyvä turvautua joko kirjallisuuteen tai kunnan tarjoamiin terveyspalveluihin
No olemme kasvattaneet mutta joskus tuntuu että mitä tiukempaa kuria lapselle pitää, sen hankalammaksi se muuttuu. Eli lapsikin kantaa kaunaa siitä mitä hänelle aiheutettiin vaikka sille oli ihan hyvä syy. Ihankuin ajattelisi että kaikki se paha mitä hän tekee on oikeutettua ja kaikki muut ovat syyllisiä. Hän on mestari syyllistämään vanhempiaan... vaikka me annamme hänelle paljon kaikkea (ruokaa, vaatteita, pelejä). Joskus vain mietin että pitääkö hän itsestäänselvyytenä kaikkea. Ap
Tunnekasvatus on eri asia kuin tapakasvatus. Monelle suomalaiselle omien tunteiden sanoittaminen ja käsittely on vaikeaa, niin sinänsä ymmärrettävää, ettei moista osaa toisellekaan opastaa. Sinullakin taitaa olla tunnetaidoissa haastetta, kun jäät tyttäresi sanoja vatvomaan.
No voi olla että minullakin on... mutta ongelma on se, että tämä on päivittäistä, ei esimerkiksi viikoittaista. Joskus meidän tilanteemme on kerrassaan kestämätöntä. Sitten parhaiten palaudun asiasta vetäytymällä kun tyttö ei suostu edes läpikäymään asiaa. En halua taas uutta rajua riitaa. Ei auta vaikka yritän asiallisesti ottaa esille asian. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Ap
Öö, miksi yrität kommunikoida lapsen kanssa kuin olisitte samalla viivalla? Pakotat lapsen johonkin pikkuaikuisen rooliin omalla lapsellisella tunteiden märehtimiselläsi, vaikka lapsi olisi nyt selvästi se joka tarvitsee apua tunteiden käsittelyssä. Lapsesi ei ole tästä tilanteesta vastuussa vaan sinä
Vierailija kirjoitti:
Hä, luulin että sun tytär on jotain 16!? Mutta jäät siis tuon ikäisen lapsen sanomisesta kantamaan kaunaa. Haloo, sä olet äiti!
Samat sanat...🙈😂
T. Kahden teini-ikäisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet äitisi jatke. Harrastatko äitisi kanssa kaikkee. Työnnätkö ne vanhuksiesi riesaksi. Oletko vastuuton ihmissuhteissasi?
Veikkaamme että tyttäresi on aika paljon vanhempi
Vierailija kirjoitti:
No ei ole tunnekasvatus selvästi mennyt ihan nappiin... Peiliin katsomisen paikka. Pyytäkää ulkopuolista apua ja ohjausta kuinka toimia. Ei mitään höpönlöpö rangaistusjuttua, vaan oikeasti kuullaan ja nähdään se oma lapsi. Ja aikuisena ihan naurettavaa jäädä kantamaan kaunaa lapsen sanomisista. Lapsella on selvästi paha olla.
Ei välttämättä vika ole kasvatuksessa. Itse olin todella pirullinen, ilkeä, paha suustani kun suutuin lapsena ja nuorena. Minulla on temperamentti, että suutun helposti ja lepyn helposti. Ja vasta iän myötä tunteiden hallinta on helpottunut, vieläkin saattaa lipsahtaa miehelle kun suutun. Omat vanhempani olivat rauhallisia, älykkäitä, sivistyneitä. Tiedän kyllä sukulaisen, johon olen tullut. Mutta eivät vanhempani olisi voineet tehdä mitään paremmin tämän asian suhteen.
Olin itse lapsena vähän samanlainen ja välini äitiini olivat vaikeat mutta nyt keski-ikäisenä välini äitiini on todella hyvät ja soitellaan päivittäin.
Olin kyllä hämmästynyt ensin, kun Ap kirjoittikin 10-vuotiaasta, kuvittelin, että kyse oli äidin ja aikuisen lapsen väleistä.
Ap, et voi kantaa kaunaa lapselle, sinä olet aikuinen, jonka kuuluu ottaa vastuu, myös lapsen käytöksestä. Ja ennen kaikkea omastasi.
Jos tilanne tosiaan on noin huonoksi mennyt, että lapsi käyttää fyysistä väkivaltaa ja sinä kannat kaunaa ja syyttelet lasta, on aika pikimmiten hankkiutua koulukuraattorin, terveydenhoitajan, perheneuvolan, kunnan mielenterveystoimiston, työterveyspsykologin, ja kaikkien mahdollisten tahojen puheille, josta vain saisitte apua tilanteeseenne. Teille molemmille ja vielä muillekin perheen jäsenille, jos heitä on.
Mahdolliset tutkimukset esim autismin kirjon diagnosoimiseksi, jos kyse on tästä, lähtevät liikkeelle vaikkapa koululääkärin lähetteellä. Tai työterveydestä, jos autismin kirjolla onkin vanhempi.
Se mitä nyt teet Ap, on todella vahingollista lastasi kohtaan.
Kaadat omat tunteesi lapsen kannettavaksi, syyllistät, syytät lasta ja kannat kaunaa.
Ei ihme, että lapsi oireilee, sälytät ihan liian raskasta taakkaa lapselle.
Ketjussa joku kirjoitti äidistään, joka vielä 80-vuotiaana kaataa omat tunteensa tyttärensä niskaan.
Niin minunkin vanheneva äitini tekee ja on aina tehnyt. Sehän on niin kätevää, kun ei itse tarvitse olla vastuussa mistään ikävästä.
Ja jos lapsi protestoi, vastustaa, oireilee, niin sitten kannetaan kaunaa ja huokaillaan kiittämättömästä lapsesta, joka on ihan ruokittu ja kaikkea, miten tuo lapsi kehtaakin.
Lapsella tietenkään mitään tunteita tai tarpeita ei voi olla. Ruokaa on ja katto pään päällä, eihän sitä muuta tarvitse. Tämä oli suora lainaus lapsuudestani.
Olen aikuisena vetänyt tiukat rajat äidilleni, olemme erittäin vähän tekemisissä ja silti aina saan niskaani kaikki äidin murheet, vaivat, tunteet, tarpeet. Ihan kaikkiin näihin en tietenkään pysty vastaamaan ja hups taaskin olen kiittämätön ja äitini kantaa kaunaa, kertoo tämän ihan suoraan.
Joku tutkija/psykologi voi toki syyttää minua historiattomuudesta, kun en ymmärrä, että tuo tapa kasvattaa lapset oli maan tapa ja sellaista se silloin oli. No olkoon, niin mutta jälki oli aika surkeaa.
Nyt ajat ovat toiset, kiintymyssuhteet, vuorovaikutus, vanhempien vastuu ja lapsen oikeus olla lapsi ja saada tarvitsemansa tuki, ohjaus, rajat ja ennen kaikkea rakkaus eivät ole mitään rakettitiedettä, haihattelua, tai herrojen höpinöitä, jälleen lainaukset suoraan omasta lapsuudestani, vaan normaaleiksi katsottuja asioita.
Ja ne puuttuvat nyt Ap sinun omalta lapseltasi.
Toivottavasti lapsellasi ei ole mielenterveysongelmia, koska on niin paha mieli, että jatkuvasti kiukuttelee. Kenelle kiukuttelisi kuin äidille. Ymmärrän, että on raskasta ja olet varmaan myös huolestunut. Tärkeää olisi päästä keskustelemaan vaikka perheneuvolaan (en tiedä onko enää sellaisia) ennenkuin ongelmat vaan kasvaa. Taitaa vain olla nykyisin pitkät jonot näihin palveluihin, koska nykyisin lasten ja nuorten mielenterveysongelmat on vain lisääntyneet.
Alue: Aihe vapaa
"ruokaa, vaatteita ja pelejä" - miksi? Jos lapsi käyttäytyy kuin apina, ei sille mitään pelejä ainakaan anneta. Topakka kuri käytttöön. Yhtään ette hyväksy rumasti sanomista. - Olettteko sanoneet sille, että "noin kun sanot, mitään et saa". Oletteko sanoneet, että jos tuo jatkuu, kasvatuskoti on seuraava?