Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ystäviä?
11.04.2022 |
Kysyn minä, jolla niitä näennäisesti on, mutta ei kuitenkaan. 😕 Kukaan mun ystävistä ei koskaan pyydä mua mihinkään, keksi tekemistä, laita juurikaan oma-aloitteisesti viestejä. Ja jos minä laitan, niin niihin vastataan joskus tai jouluna tai ei koskaan. Olen poikkeuksetta se joka ehdottaa yhteistä tekemistä ja se joko hyväksytään tai ei, mutta aina se on samanlaista säätöä aikataulujen kanssa kuitenkin. 🥴 Tuntuu että nykyään ystäviltä täytyy varata aika ja sekin on työn takana. Usein lähdenkin sitten moneen paikkaan yksin, kun tuntuu että ketään ei kiinnosta/ei löydy aikaa yhteiseen tekemiseen mun kanssa. ☹️ Koen välillä suunnatonta yksinäisyyttä vaikka ihmisiä onkin ympärillä, myös puoliso ja työkaverit. Lapsi on muuttanut jo muualle.
Kuulostaako tutulle?
N45
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme hyvää ystävää, mutta ei enää samat ystävät kuin nuorena.Kaikkiin nykyisiin ystäviini tutustuin vasta yli 40-vuotiaana. Aloittajan ikäsenä molemmat lapseni asuivat vielä kotona. Esikoinen oli just muuttamassa omilleen ja kuopus oli vielä peruskoulussa. Lasten suhteen olisi ollut ihan hyvin nk omaa aikaa, mutta vaihdoin nelikymppisenä alaa eli lähdin työn ohessa opiskelemaan. Tein tuohon aikaan paljon töitä ja olin aika paljon työmatkoilla. Tuntuu, että juuri niinä vuosina elämäntilanteet ystävien kanssa muuttuivat niin paljon, ettei ollut oikein mitään yhteistä enää. Sain olla muualla kuin kotona niin paljon, että vähäisen vapaa-aikani halusin olla vain kotona.
Nykyisiin ystäviini tutustuin netin kautta. Usein kun aikaa oli vain öisin. Pisin näistä ystävyyssuhteistani alkoi Kaksplussan keskustelupalstalta 15 vuotta sitten. Uskoisin, että tämä ystävyyssuhde tulee kestämään hautaan asti. Meitä nimittäin yhdistää sama hitaasti etenevä sairaus ja tästä syystä ymmärrämme erittäin hyvin, kun jompi kumpi joutuu kipujen ja väsymyksen vuoksi perumaan yhdessä suunnitellut ja sovitun tapaamisen. Terve ihminen aivan ymmärrettävästi ei kauaa jaksaisi kaltaistani ystävää. Tuorein ystävyyssyhteeni alkoi vasta viime syksynä. Netissä tämäkin eli Facebookissa. Olen tästä kertonut aiemmin jossain toisessa ystävyyttä koskevassa ketjussa. Tilanne oli kuitenkin niin poikkeuksellinen ja harvinainen, etten ollut voinut koskaan kuvitella sellaista edes mahdolliseksi. En saanut hänestä vain ystävää, joka on mulle jo nyt yhtä läheinen kuin oma siskoni, vaan sain hänen miehestään itselleni "pikkuveljen" ja lapsistaan "veljen lapsia". Emmekä siis oikeasti ole toisillemme mitään sukua. Kolmaskin ystävistäni löytyi Facebookista.
Näiden kahden ystäväni kanssa viestittelen monta kertaa päivässä. Aamulla ensimmäisenä toivotetaan hyvät huomenet ja illalla viimeisenä hyvät yöt. Ja pitkin päivää "jutellaan" kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kolmannen kanssa monta kertaa viikossa. Korona-aika on oikeastaan vain lähentänyt meitä, koska kuulumme kaikki riskiryhmiin ja sen vuoksi tapaamiset täytyy suunnitella huolella. Hyvä puoli asiassa on, ettei meistä kukaan ollut ennen pandemiaakaan festareilla, baareissa tms paikoissa juokseva. Ja kaikilla kolmella ystävälläni on liikkumisessa haasteita. Kevään tuloa on odotettu kuin kuuta nousevaa, kun enää ei ole liukasta eikä tarvitse koko ajan pelätä kaatuvansa.
Aikuisiällä ystävystyminen on vaikeaa, koska elämäntilanteet on niin erilaisia, toiveet ystävyyssuhteesta on erilaisia ja mahdollisuudet ylläpitää ystävyyssuhdetta ovat erilaisia. On lottovoitto löytää ihminen, joka haluaa olla ystäväsi vaatimatta sinulta kuitenkaan yhtään mitään.
Aivan ihana kirjoitus, kiitos tästä. ❤️
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan ketään suomen kieltä puhuvaa.
45 v on ikä, jolloin kavereissa osalla saattaa olla vielä päiväkoti-ikäisiä lapsia ja osalla taas aikuiset lapset. Elävät siis erilaista vaihetta elämässään. Nykyisin vanhemmat taitavat joutua osallistumaan lastensa varhaiskasvatukseen ja kouluun enemmän kuin parikymmentä vuotta sitten. Pitää seurata Wilma-viestejä jne.
Mulla on kolme hyvää ystävää, mutta ei enää samat ystävät kuin nuorena.Kaikkiin nykyisiin ystäviini tutustuin vasta yli 40-vuotiaana. Aloittajan ikäsenä molemmat lapseni asuivat vielä kotona. Esikoinen oli just muuttamassa omilleen ja kuopus oli vielä peruskoulussa. Lasten suhteen olisi ollut ihan hyvin nk omaa aikaa, mutta vaihdoin nelikymppisenä alaa eli lähdin työn ohessa opiskelemaan. Tein tuohon aikaan paljon töitä ja olin aika paljon työmatkoilla. Tuntuu, että juuri niinä vuosina elämäntilanteet ystävien kanssa muuttuivat niin paljon, ettei ollut oikein mitään yhteistä enää. Sain olla muualla kuin kotona niin paljon, että vähäisen vapaa-aikani halusin olla vain kotona.
Nykyisiin ystäviini tutustuin netin kautta. Usein kun aikaa oli vain öisin. Pisin näistä ystävyyssuhteistani alkoi Kaksplussan keskustelupalstalta 15 vuotta sitten. Uskoisin, että tämä ystävyyssuhde tulee kestämään hautaan asti. Meitä nimittäin yhdistää sama hitaasti etenevä sairaus ja tästä syystä ymmärrämme erittäin hyvin, kun jompi kumpi joutuu kipujen ja väsymyksen vuoksi perumaan yhdessä suunnitellut ja sovitun tapaamisen. Terve ihminen aivan ymmärrettävästi ei kauaa jaksaisi kaltaistani ystävää. Tuorein ystävyyssyhteeni alkoi vasta viime syksynä. Netissä tämäkin eli Facebookissa. Olen tästä kertonut aiemmin jossain toisessa ystävyyttä koskevassa ketjussa. Tilanne oli kuitenkin niin poikkeuksellinen ja harvinainen, etten ollut voinut koskaan kuvitella sellaista edes mahdolliseksi. En saanut hänestä vain ystävää, joka on mulle jo nyt yhtä läheinen kuin oma siskoni, vaan sain hänen miehestään itselleni "pikkuveljen" ja lapsistaan "veljen lapsia". Emmekä siis oikeasti ole toisillemme mitään sukua. Kolmaskin ystävistäni löytyi Facebookista.
Näiden kahden ystäväni kanssa viestittelen monta kertaa päivässä. Aamulla ensimmäisenä toivotetaan hyvät huomenet ja illalla viimeisenä hyvät yöt. Ja pitkin päivää "jutellaan" kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kolmannen kanssa monta kertaa viikossa. Korona-aika on oikeastaan vain lähentänyt meitä, koska kuulumme kaikki riskiryhmiin ja sen vuoksi tapaamiset täytyy suunnitella huolella. Hyvä puoli asiassa on, ettei meistä kukaan ollut ennen pandemiaakaan festareilla, baareissa tms paikoissa juokseva. Ja kaikilla kolmella ystävälläni on liikkumisessa haasteita. Kevään tuloa on odotettu kuin kuuta nousevaa, kun enää ei ole liukasta eikä tarvitse koko ajan pelätä kaatuvansa.
Aikuisiällä ystävystyminen on vaikeaa, koska elämäntilanteet on niin erilaisia, toiveet ystävyyssuhteesta on erilaisia ja mahdollisuudet ylläpitää ystävyyssuhdetta ovat erilaisia. On lottovoitto löytää ihminen, joka haluaa olla ystäväsi vaatimatta sinulta kuitenkaan yhtään mitään.