Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ystäviä?
11.04.2022 |
Kysyn minä, jolla niitä näennäisesti on, mutta ei kuitenkaan. 😕 Kukaan mun ystävistä ei koskaan pyydä mua mihinkään, keksi tekemistä, laita juurikaan oma-aloitteisesti viestejä. Ja jos minä laitan, niin niihin vastataan joskus tai jouluna tai ei koskaan. Olen poikkeuksetta se joka ehdottaa yhteistä tekemistä ja se joko hyväksytään tai ei, mutta aina se on samanlaista säätöä aikataulujen kanssa kuitenkin. 🥴 Tuntuu että nykyään ystäviltä täytyy varata aika ja sekin on työn takana. Usein lähdenkin sitten moneen paikkaan yksin, kun tuntuu että ketään ei kiinnosta/ei löydy aikaa yhteiseen tekemiseen mun kanssa. ☹️ Koen välillä suunnatonta yksinäisyyttä vaikka ihmisiä onkin ympärillä, myös puoliso ja työkaverit. Lapsi on muuttanut jo muualle.
Kuulostaako tutulle?
N45
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ystäviltä täytyy varata aika! En ymmärrä tuota kohtaa. Miten itse suhtautuisit, jos joku vain yhtäkkiä soittaisi, että tule tänne. Sehän olisi törkeää. Tietenkin pitää varata aika viikko pari etukäteen.
No joo, ehkä vähän ontuvasti ilmaistu. Tottakai täytyy ajasta sopia, mutta jotenkin vaan koen sen vaikeaksi sumplimiseksi kun oikein mikään päivä ei tahdo ikinä sopia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ystäviltä täytyy varata aika! En ymmärrä tuota kohtaa. Miten itse suhtautuisit, jos joku vain yhtäkkiä soittaisi, että tule tänne. Sehän olisi törkeää. Tietenkin pitää varata aika viikko pari etukäteen.
Ajan varaaminen tuntuu vähän omituiselta ystävyyssuhteiden kyseessä ollen, eikö se ole enemmän, että sovitaan yhteinen molemmille käyvä aika. Tai ainakin pitäisi olla, eikä niin, että toinen nyt armollisesti katsoo kalenteriaan, että milloin sen anelijan voisi tavata.
Tiäkkö, juuri tuolta se tuntuukin kun sitä tapaamisaikaa sopii. Että minä anelen ja toinen armollisesti katsoo kalenteriaan. Siksi tuntuukin niin vaikealta ehdottaa mitään ja usein menenkin yksin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole montaa ystävää, eikä edes kavereita. Siskoni kanssa olen lähentynyt nyt, emme edes lapsina olleet kovin läheisiä, mutta nyt uudella tapaa. Se on mukavaa. Yksi tärkeä ystävä on, mutta hän on hyvin kiireinen ja kuulen hänestä harvemmin kuin toivoisin.
No toi on hienoa että on edes se sisko olemassa! Mäkin toivoisin sellaista ja vähän kateellisena katson heitä joilla sellainen "ikuinen ystävä" on siinä rinnalla.
Ap
Kaksi oikeaa ystävää on. Pari kaveria lisäksi joita tapaan harvakseltaan. Silti kaipaisin isompaa ystäväporukkaa, yksinäisyyden tunnetta on välillä. Toisaalta olen kuitenkin aika kotona viihtyvää tyyppiä, usein väsynyt, vähän huono lähtemään mihinkään ja järjestelemään mitään joten itseään saa syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole montaa ystävää, eikä edes kavereita. Siskoni kanssa olen lähentynyt nyt, emme edes lapsina olleet kovin läheisiä, mutta nyt uudella tapaa. Se on mukavaa. Yksi tärkeä ystävä on, mutta hän on hyvin kiireinen ja kuulen hänestä harvemmin kuin toivoisin.
No toi on hienoa että on edes se sisko olemassa! Mäkin toivoisin sellaista ja vähän kateellisena katson heitä joilla sellainen "ikuinen ystävä" on siinä rinnalla.
Ap
Me asumme kyllä matkan päässä toisistamme, ettemme tapaa usein, mutta viestittelemme ja olemme kiinnostuneita nykyään samanlaisista asioita, joten se tuntuu hyvin mukavalta. Olimme varmaan 25 vuotta niin, ettemme tavanneet edes vuosittain. Olen tästä nykytilanteesta tosi iloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vähän on ystäviä/kavereita, yhteensä 3. Tapaan heitä vain harvoin, joitakin kertoja vuodessa. Nuorena kavereita oli paljon, muuttojen ja rankkojen lapsiperhevuosien aikana suhteet kuihtui. N38
Vierailija kirjoitti:
Kaksi oikeaa ystävää on. Pari kaveria lisäksi joita tapaan harvakseltaan. Silti kaipaisin isompaa ystäväporukkaa, yksinäisyyden tunnetta on välillä. Toisaalta olen kuitenkin aika kotona viihtyvää tyyppiä, usein väsynyt, vähän huono lähtemään mihinkään ja järjestelemään mitään joten itseään saa syyttää.
Nimenomaan, välillä tulee sellainen yksinäisyyden tunne ja kaipaisi sitä ystävien kanssa tekemistä ja olemista, on se niin virkistävää! Enkä minäkään mihinkään baareihin ole ketään pyytämässä, vaan lenkille, shoppailemaan, kahville, kylään tms....Kotona myös mainiosti viihdyn, mutta mukavahan se olisi ystäviäkin välillä tavata. Eikä siellä kotonakaan nyt kaikkea vapaa-aikaa ole kiva kökkiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisin kaveri korostaa, että hän on erittäin pidetty. Hänen on tarvinnut kalenteroida aikansa, että voi jakaa itseään tasapuolisesti, että en voi odottaa että usein oli kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole montaa ystävää, eikä edes kavereita. Siskoni kanssa olen lähentynyt nyt, emme edes lapsina olleet kovin läheisiä, mutta nyt uudella tapaa. Se on mukavaa. Yksi tärkeä ystävä on, mutta hän on hyvin kiireinen ja kuulen hänestä harvemmin kuin toivoisin.
No toi on hienoa että on edes se sisko olemassa! Mäkin toivoisin sellaista ja vähän kateellisena katson heitä joilla sellainen "ikuinen ystävä" on siinä rinnalla.
Ap
Me asumme kyllä matkan päässä toisistamme, ettemme tapaa usein, mutta viestittelemme ja olemme kiinnostuneita nykyään samanlaisista asioita, joten se tuntuu hyvin mukavalta. Olimme varmaan 25 vuotta niin, ettemme tavanneet edes vuosittain. Olen tästä nykytilanteesta tosi iloinen.
Uskon sen ja olen onnellinen puolestasi! Onneksi lähennyitte.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä niitä oikeastaan ole ollenkaan.. Mä aina ollu vähän sellanen että varakaveri ja joka on aina se viimeinen vaihtoehto.. Mutta näillä mennään.. Yksinäinen tietenkin olen kun ei ole sellasta edes yhtä oikeaa ystävää.. Koskee sama myös sukulaisia.. Välillä on tosi paha mieli ja sydämessä tuntuu pieni vihlaisu kun puolisolla on näitä ihmisiä joille soitellaan ja jotka soittelevat ja käyvät kylässä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole montaa ystävää, eikä edes kavereita. Siskoni kanssa olen lähentynyt nyt, emme edes lapsina olleet kovin läheisiä, mutta nyt uudella tapaa. Se on mukavaa. Yksi tärkeä ystävä on, mutta hän on hyvin kiireinen ja kuulen hänestä harvemmin kuin toivoisin.
No toi on hienoa että on edes se sisko olemassa! Mäkin toivoisin sellaista ja vähän kateellisena katson heitä joilla sellainen "ikuinen ystävä" on siinä rinnalla.
Ap
Me asumme kyllä matkan päässä toisistamme, ettemme tapaa usein, mutta viestittelemme ja olemme kiinnostuneita nykyään samanlaisista asioita, joten se tuntuu hyvin mukavalta. Olimme varmaan 25 vuotta niin, ettemme tavanneet edes vuosittain. Olen tästä nykytilanteesta tosi iloinen.
Uskon sen ja olen onnellinen puolestasi! Onneksi lähennyitte.
Ap
Kiitos <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän on ystäviä/kavereita, yhteensä 3. Tapaan heitä vain harvoin, joitakin kertoja vuodessa. Nuorena kavereita oli paljon, muuttojen ja rankkojen lapsiperhevuosien aikana suhteet kuihtui. N38
Samoin, osa ystävyyssuhteista on kuihtunut matkan varrella. Elämä tapahtui. Harmi sinänsä. Mun puolisolla on samat ystävät pysyneet lähes viisikymmentä vuotta ja uusiakin on ilmestynyt elämään. Elämä ei ole erottanut. Ehkä naisille käy useammin niin?
Ap
No ainakin koko VAUVA-PALSTALAISTEN PORUKKA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole montaa ystävää, eikä edes kavereita. Siskoni kanssa olen lähentynyt nyt, emme edes lapsina olleet kovin läheisiä, mutta nyt uudella tapaa. Se on mukavaa. Yksi tärkeä ystävä on, mutta hän on hyvin kiireinen ja kuulen hänestä harvemmin kuin toivoisin.
No toi on hienoa että on edes se sisko olemassa! Mäkin toivoisin sellaista ja vähän kateellisena katson heitä joilla sellainen "ikuinen ystävä" on siinä rinnalla.
Ap
Me asumme kyllä matkan päässä toisistamme, ettemme tapaa usein, mutta viestittelemme ja olemme kiinnostuneita nykyään samanlaisista asioita, joten se tuntuu hyvin mukavalta. Olimme varmaan 25 vuotta niin, ettemme tavanneet edes vuosittain. Olen tästä nykytilanteesta tosi iloinen.
Uskon sen ja olen onnellinen puolestasi! Onneksi lähennyitte.
Ap
Kiitos <3
❤️
Ap
Ei ystäviä, koska en niitä enää tarvitse. Pettynyt liian monta kertaa, kun olen avoin ja luottavainen ollut. Parempi vain pinnalliset suhteet.
Kuulostaa tutulta. Vaikutan näennäisen sosiaaliselta ja harrastuksen tiimoilta on tullut paljon ystäviä. Yhteinen tekeminen rajoittuu aika lailla tuohon harrastukseen. Muutamia ystäviä on sellaisia, jotka ottavat yhteyttä vain jos tarvitsevat kyytiä jonnekin tai rahaa lainaan tai jotain muuta palvelusta.
Ei mulla ole ketään, jolle jutella yksityisasioistani tilanteissa joissa tuntuu että seinät kaatuvat päälle.
Mullakin kolmisen kpl kavereita mutta aika harvoin heitä nään. Työ ja arki vie kaikki mehut joten aina ei jaksa ja muuttojen takia moni kaveri on vuosien varrella jäänyt kokonaan. Toisaalta viihdyn myös yksin ja mieheni seurassa joten tämä ei niin paljon ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ystäviltä täytyy varata aika! En ymmärrä tuota kohtaa. Miten itse suhtautuisit, jos joku vain yhtäkkiä soittaisi, että tule tänne. Sehän olisi törkeää. Tietenkin pitää varata aika viikko pari etukäteen.
Ajan varaaminen tuntuu vähän omituiselta ystävyyssuhteiden kyseessä ollen, eikö se ole enemmän, että sovitaan yhteinen molemmille käyvä aika. Tai ainakin pitäisi olla, eikä niin, että toinen nyt armollisesti katsoo kalenteriaan, että milloin sen anelijan voisi tavata.
Miten tämä armollisesti katsominen manifestoituu?
Vierailija kirjoitti:
Läheisin kaveri korostaa, että hän on erittäin pidetty. Hänen on tarvinnut kalenteroida aikansa, että voi jakaa itseään tasapuolisesti, että en voi odottaa että usein oli kanssani.
Meillä samat! Kyllä rasittaa kun ystävän pitää tuoda esille omaa sosiaalista suosiotaan ja kiireitään. Miksi?
Ajan varaaminen tuntuu vähän omituiselta ystävyyssuhteiden kyseessä ollen, eikö se ole enemmän, että sovitaan yhteinen molemmille käyvä aika. Tai ainakin pitäisi olla, eikä niin, että toinen nyt armollisesti katsoo kalenteriaan, että milloin sen anelijan voisi tavata.