Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eläminen ja asuminen puolison omistamassa kodissa
11.04.2022 |
Menimme hiljattain naimisiin ja muutin puolisoni omistamaan huoneistoon. Asuin aiemmin vuokralla. Miehelläni on isohko asunto eikä mulla ole varaa ostaa siitä itselleni puolikasta tms. Nyt olenkin miettinyt, miten tästä eteenpäin. Mieheni ei halua muuttaa asunnostaan eikä mulla olisi varaakaan niihin kriteereihin, mitä hän kodilta edellyttää. Hänellä yksi lapsi, mulla ei lapsia, joten ymmärrän että koti menee perintönä hänen lapselleen. Nyt kuitenkin alkanut vaivata ulkopuolinen olo täällä huoneistossa, jotenkin se tunne että tää olis mun kohti puuttuu. Meille tuli jo erimielisyyttään siitä, kun ehdotin tähän kotiin pientä remontti-ideaa, mistä hän ei pitänyt. Hän sanoi että hän omistaa tän paikan - mikä tietty on totta. Miten te muut, jotka asutte puolison omistamassa kodissa, olette viihtyneet ja saaneet kodin tuntumaan myös teidän kodilta?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostettiin uusia molemmille mieluisia huonekaluja ja osa oli kummankin vanhoja.
Ihan tunsin asunnon kodiksi sitten.
Jos oot ap, niin miksi sitten sanot aloituksessi, ettet tunne aviomiehesi kotia kodiksesi, vaan olo siellä tuntuu vieraalta?
Jos sulla on siellä kerran sun omia huonekaluja, ja vielä lisäksi yhdessä ostettuja huonekaluja?
Siis huomaatko ap itse, miten falskia ja epämääräisiä sun puheesi ovat?
Jotenkin tuntuu, että sulla on jokin vakava ongelma pääkopassa, siis todellinen ongelma.
Jatkuva valheiden ja keksittyjen juttujen kirjoittaminen tänne, se on sinun suurin ongelmasi!
No kyseessä on kyllä eri henkilö kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriittisimmät tavarat on kassissa ja laatikoissa pakattuna, jos lähtö tulee.
Varakämppä on järjestettynä, joten voin liikahtaa tarvittaessa muutamassa tunnissa.
Se luo turvallisuuden tunteen, jonka avulla voi sitten asettua 'kodiksi'.Mä ottaisin kyllä ihan kaikki omat tavarat ja lähtisin, mutta vaikuttaa kyllä todella loistavalta ja turvalliselta suhteelta jos se pitää varautua tekemään tunneissa.
Lainaamasi teksti kuulostaa alkkiksen puolisolta. Silloin on pakko varautua kaikkeen.
Jos käyt nyt töissä ja saat palkkaa, hommaa itsellesi sijoitusasunto, jota makselet yksin. Vaikka pieni yksiö alkuun, vuokralainen maksaa lyhennykset ja korot, maksat itse yhtiövastikkeen tai et sitäkään.
Mulla oli sama tilanne kuin aloittajalla kun menin naimisiin v. 1984. Mies muistutti, että talo on hänen kun ehdotin jotain remppaa tai muutoksia. En toki heti muutettuani mitään ehdotellut mutta kun aikaa ja vuosia kului, tuntui että voisi jotain tehdä. Eli ei ne miehen ajatukset heti liiton alussa ilmi tulleet. Ja mulla on koko ajan ollut enemmän liksaakin, olisin voinut maksaakin muutokset. No erohan siitä sit aikanaan tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko avioehto?
Mitä avioehto tähän kuuluu?
Sitä vaan, että ironisesti eron tullessa ap:lle kuuluu puolet asunnosta, jota mies hallitsee avioliiton aikana.
No ei se nyt sentäs noin yksinkertaista ole.
Silloinhan kuka tahansa vois mennä naimisiin ja erota vain siksi, että saa miehen omaisuudesta puolet.
Kyllä siihen ositukseen avioierossa vaikuttaa monet asiat, ei se niin ole, että toinen puoliso noin vaan vetasee toiselta puoleta omaisuudesta.
Ei kaikille koti ole oman egon jatke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriittisimmät tavarat on kassissa ja laatikoissa pakattuna, jos lähtö tulee.
Varakämppä on järjestettynä, joten voin liikahtaa tarvittaessa muutamassa tunnissa.
Se luo turvallisuuden tunteen, jonka avulla voi sitten asettua 'kodiksi'.Mä ottaisin kyllä ihan kaikki omat tavarat ja lähtisin, mutta vaikuttaa kyllä todella loistavalta ja turvalliselta suhteelta jos se pitää varautua tekemään tunneissa.
Lainaamasi teksti kuulostaa alkkiksen puolisolta. Silloin on pakko varautua kaikkeen.
Harvinaista se on että alkkiksen luotakaan joutuisi lähtemään tunneissa. Taitaa kyse olla jostain muusta, vaikka alkoholi sen lisäksi kuuluisi asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko avioehto?
Mitä avioehto tähän kuuluu?
Sitä vaan, että ironisesti eron tullessa ap:lle kuuluu puolet asunnosta, jota mies hallitsee avioliiton aikana.
No ei se nyt sentäs noin yksinkertaista ole.
Silloinhan kuka tahansa vois mennä naimisiin ja erota vain siksi, että saa miehen omaisuudesta puolet.
Kyllä siihen ositukseen avioierossa vaikuttaa monet asiat, ei se niin ole, että toinen puoliso noin vaan vetasee toiselta puoleta omaisuudesta.
Meinaatko ettei noin koko ajan tapahdu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko avioehto?
Mitä avioehto tähän kuuluu?
Sitä vaan, että ironisesti eron tullessa ap:lle kuuluu puolet asunnosta, jota mies hallitsee avioliiton aikana.
No ei se nyt sentäs noin yksinkertaista ole.
Silloinhan kuka tahansa vois mennä naimisiin ja erota vain siksi, että saa miehen omaisuudesta puolet.
Kyllä siihen ositukseen avioierossa vaikuttaa monet asiat, ei se niin ole, että toinen puoliso noin vaan vetasee toiselta puoleta omaisuudesta.
No mä sain miehen talosta puolet kun erottiin.
t. 24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriittisimmät tavarat on kassissa ja laatikoissa pakattuna, jos lähtö tulee.
Varakämppä on järjestettynä, joten voin liikahtaa tarvittaessa muutamassa tunnissa.
Se luo turvallisuuden tunteen, jonka avulla voi sitten asettua 'kodiksi'.Mä ottaisin kyllä ihan kaikki omat tavarat ja lähtisin, mutta vaikuttaa kyllä todella loistavalta ja turvalliselta suhteelta jos se pitää varautua tekemään tunneissa.
Lainaamasi teksti kuulostaa alkkiksen puolisolta. Silloin on pakko varautua kaikkeen.
Harvinaista se on että alkkiksen luotakaan joutuisi lähtemään tunneissa. Taitaa kyse olla jostain muusta, vaikka alkoholi sen lisäksi kuuluisi asiaan.
Kyse on siitä, etten suostu henkiseen väkivaltaan, alistamiseen ja taloudellisen vallan käyttöön. Jos puoliso puolella sanalla vihjailee tai kiristää asumisella, lähden heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriittisimmät tavarat on kassissa ja laatikoissa pakattuna, jos lähtö tulee.
Varakämppä on järjestettynä, joten voin liikahtaa tarvittaessa muutamassa tunnissa.
Se luo turvallisuuden tunteen, jonka avulla voi sitten asettua 'kodiksi'.Mä ottaisin kyllä ihan kaikki omat tavarat ja lähtisin, mutta vaikuttaa kyllä todella loistavalta ja turvalliselta suhteelta jos se pitää varautua tekemään tunneissa.
Lainaamasi teksti kuulostaa alkkiksen puolisolta. Silloin on pakko varautua kaikkeen.
Harvinaista se on että alkkiksen luotakaan joutuisi lähtemään tunneissa. Taitaa kyse olla jostain muusta, vaikka alkoholi sen lisäksi kuuluisi asiaan.
Kyse on siitä, etten suostu henkiseen väkivaltaan, alistamiseen ja taloudellisen vallan käyttöön. Jos puoliso puolella sanalla vihjailee tai kiristää asumisella, lähden heti.
Miksi ylipäätään muuttaa yhteen kumppanin kanssa jos on epäilys että tämä käyttää väkivaltaa joko henkistä tai fyysistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriittisimmät tavarat on kassissa ja laatikoissa pakattuna, jos lähtö tulee.
Varakämppä on järjestettynä, joten voin liikahtaa tarvittaessa muutamassa tunnissa.
Se luo turvallisuuden tunteen, jonka avulla voi sitten asettua 'kodiksi'.Mä ottaisin kyllä ihan kaikki omat tavarat ja lähtisin, mutta vaikuttaa kyllä todella loistavalta ja turvalliselta suhteelta jos se pitää varautua tekemään tunneissa.
Lainaamasi teksti kuulostaa alkkiksen puolisolta. Silloin on pakko varautua kaikkeen.
Harvinaista se on että alkkiksen luotakaan joutuisi lähtemään tunneissa. Taitaa kyse olla jostain muusta, vaikka alkoholi sen lisäksi kuuluisi asiaan.
Kyse on siitä, etten suostu henkiseen väkivaltaan, alistamiseen ja taloudellisen vallan käyttöön. Jos puoliso puolella sanalla vihjailee tai kiristää asumisella, lähden heti.
Kuulostaa kyllä kamalalta, että yhtäkkiä pitää olla noin lähtövalmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ap vielä, kiitos kommenteista. Toin mukanani omasta vaatimattomasta vuokra yksiöstäni tänne ihan vain muutaman huonekalun, loput möin pois, sillä mieheni asunnossa paljon design-huonekaluja eivätkä mun vaatimattomat Ikea-ostokset oikein sopineet niihin. Toki vietin aikaa täällä ennen naimisiin menoakin jo paljon, mutta vasta nyt oman asuntoni luovuttamisen jälkeen tämä kaikki konkretisoitui jotenkin mulle. Ei me olla mitenkään riidelty asuntoasioissa, mutta vaistoan ilman riitaakin hänen asenteensa, se jotenkin hämmentää. Meillä on avioehto, joten eron tullessa kerään kassini ja lähden.
En mä ainakaan pystynyt sopeutumaan. Lopulta tehtiin niin, että mies möi talonsa ja ostettiin yhteinen mun budjettiin mahtuva koti. Mies ja jotkut muutkin on ihmetelleet, miten mä laitan tätä kotia enemmän kuin entistä eli sisustan, siivoan jne. Jopa kokkaan täällä enemmän. Mutta oma on vaan oma ja tuo kodin tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan pystynyt sopeutumaan. Lopulta tehtiin niin, että mies möi talonsa ja ostettiin yhteinen mun budjettiin mahtuva koti. Mies ja jotkut muutkin on ihmetelleet, miten mä laitan tätä kotia enemmän kuin entistä eli sisustan, siivoan jne. Jopa kokkaan täällä enemmän. Mutta oma on vaan oma ja tuo kodin tunteen.
Onko miehellä myös kodin tunnetta uudessa asunnossa vai haikaileeko vanhan asunnon perään.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap vielä, kiitos kommenteista. Toin mukanani omasta vaatimattomasta vuokra yksiöstäni tänne ihan vain muutaman huonekalun, loput möin pois, sillä mieheni asunnossa paljon design-huonekaluja eivätkä mun vaatimattomat Ikea-ostokset oikein sopineet niihin. Toki vietin aikaa täällä ennen naimisiin menoakin jo paljon, mutta vasta nyt oman asuntoni luovuttamisen jälkeen tämä kaikki konkretisoitui jotenkin mulle. Ei me olla mitenkään riidelty asuntoasioissa, mutta vaistoan ilman riitaakin hänen asenteensa, se jotenkin hämmentää. Meillä on avioehto, joten eron tullessa kerään kassini ja lähden.
Teidän pitää keskustella noista sun havainnoista. Sulla ei oo hyvä olla jos koti ei tunnu kodilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko avioehto?
Mitä avioehto tähän kuuluu?
Sitä vaan, että ironisesti eron tullessa ap:lle kuuluu puolet asunnosta, jota mies hallitsee avioliiton aikana.
Ei välttämättä kuulu, jos mies on ostanut ja maksanut asunnon ennen avioliittoa.
Se ei vaikuta asiaan milloin on ostanut ja kenen rahoilla. Ilman avioehtoa omaisuus tasataan.
Tämä on nyt meidän kotimme, ei puolison omistama asunto. Siis tottakai tämä on edelleen hänen omistamansa, mutta olemme menneet avoliittoon sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde ja ainakin toistaiseksi tämä on yhteinen kotimme. Mitään merkittävää remonttia emme toistaiseksi ole tehneet, mutta hankkineet ja rakentaneet jotain pientä, ja ihan samalla tavalla niistä on päätetty kuin jos omistaisimme tämän yhdessä eli tehdään/hankitaan asioita, jotka miellyttävät kumpaakin. Jos minä olen halunnut jotain (kasvihuone, ulkoterassi saunan eteen) mutta puoliso ei itse olisi sitä pitänyt tarpeellisena, minä olen maksanut. Olen hyvin tietoinen, että jos tulee ero, en saa sitä terassia mukaani ja kasvihuonekin tulisi kalliiksi siirtää, mutta kuten sanottu, tämä on minullekin koti.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap vielä, kiitos kommenteista. Toin mukanani omasta vaatimattomasta vuokra yksiöstäni tänne ihan vain muutaman huonekalun, loput möin pois, sillä mieheni asunnossa paljon design-huonekaluja eivätkä mun vaatimattomat Ikea-ostokset oikein sopineet niihin. Toki vietin aikaa täällä ennen naimisiin menoakin jo paljon, mutta vasta nyt oman asuntoni luovuttamisen jälkeen tämä kaikki konkretisoitui jotenkin mulle. Ei me olla mitenkään riidelty asuntoasioissa, mutta vaistoan ilman riitaakin hänen asenteensa, se jotenkin hämmentää. Meillä on avioehto, joten eron tullessa kerään kassini ja lähden.
Et tule koskaan tuntemaan tätä asuntoa kodiksesi, ehkä sinulle asunto mutta ei koti. Lisäksi jos miehen lapsi asuu teillä niin tämä lapsi on olemassa olollaan henkinen kiila teidän välillä. Minusta teidän lähtötilanne on liian erilainen, jotta yhtälö onnistuisi. Itse jättäisin sormukset pöydälle, keräisin kassini ja lähtisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan pystynyt sopeutumaan. Lopulta tehtiin niin, että mies möi talonsa ja ostettiin yhteinen mun budjettiin mahtuva koti. Mies ja jotkut muutkin on ihmetelleet, miten mä laitan tätä kotia enemmän kuin entistä eli sisustan, siivoan jne. Jopa kokkaan täällä enemmän. Mutta oma on vaan oma ja tuo kodin tunteen.
Onko miehellä myös kodin tunnetta uudessa asunnossa vai haikaileeko vanhan asunnon perään.
Jonkin verran haikailee, mutta on toisaalta nyt kokonaisuutena tyytyväisempi yhteiselämäämme ja parisuhteesermme. On myös puhuttu siitä, että ostaisi mökin, mutta empii sitä, kun oon sanonut, etten tulisi sitä kakkoskotina pitämään.
Alue: Aihe vapaa
Nyt on ongelma miehessä. Hän ei koe, ette me olemme me.