Tapailemallani miehellä ei ole yhtään sarkasmin tajua, ottaa kaiken kirjaimellisesti ja suutahtaa "valehtelusta" esim. sanoin vitsillä keränneeni viime vuonna ainakin 500 litraa mustikoita yhtenä päivänä
Meni ihan vakavaksi ja alkoi inttää, miten muka sain niin paljon pyörän kyydissä kulkemaan, miksi valehtelen. Päivittelin kerran, kuinka serkkuni on idiootti kun oli lähtenyt humalassa auton rattiin. Sanoin, että serkulla ei nykyään ole aivoja enää ollenkaan. "Älä jauha pas kaa, ei kukaan voi elää ilman aivoja" Samalla serkulla on myös aina pakottava tarve kertoa milloin menee tarpeilleen. Kerran lohkaisin "No kiitos, en olis voinut elää ilman tuota tietoa" Myöhemmin alkoi vängätä siitä, miksi se tieto oli ollut minulle niin tärkeä.
Tuon tyyppiset jutut ottaa aina kuolemanvakavasti ja loukkaantuu. Olen huomannut jo, että valitsen sanani tarkkaan hänen seurassaan. Tunteeko muut tällaisia ihmisiä ja mistä voi johtua? kolmekymppinen mies.
Kommentit (624)
Jos mä sanon keränneeni vaikka miljoona roskaa viime viikonloppuna, niin ei sen oo tarkoitus olla mikään vitsi, ihan vaan ilmaista sitä, että niitä roskia oli/tuntui olevan todella suuri määrä.
Ajatteleeko joku tuota joksikin varsinaiseksi vitsailuksi?
Onko tosiaan niin, että suurin osa täällä on noin tosikkoja? Sen ei kuulu olla mikään vitsi, vaan samanlainen letkautus kun esim. "Ajaa tuhatta ja sataa", niikun joku aiemmin kirjoitti.
Täytyy ihan tosissaan olla sosiaalisesti kömpelö ihminen, jos ei tämmöisiä juttuja osaa lukea ja ymmärtää oikealla tavalla. Onko teillä kaikilla asperger? En ole koskaan kuullut että muut kuin aspergerit käyttäytyisi noin. Kerran oli opiskeluaikoina yksi asperger samassa ryhmässä, niin voi jeesus kun otti kaiken kirjaimellisesti.
Kaikki tuntevat näitä (entiseltä nimeltään) aspergereita. Joillain on myös lievemmät piirteet tuossa asiakeskeisyydessään, eli heillä on vain se rautakanki nielaistuna aika syvälle jo ihan syntymässä.
Jatkuvasti liioittelevat tai vitsailevat tai sarkastiset tyypit ovat rasittavia. Pieninä annoksina ja sopivassa paikassa kiva.
Tuttavapiirissäni on eräs keski-ikäinen perheetön insinöörimies. Hän on todella viisas niissä asioissa joita hallitsee, lähinnä siis matematiikkaan ja tietokoneisiin liittyvissä työasioissa.
On hyvä työpaikka, käy ulkomaillakin työmatkoilla.
Mutta se muu sosiaalinen älykkyyspuoli puuttuu täysin. On kyllä niissä omaan alaansa asioissa avulias ja pystyy puhumaan järkevästi. Mutta muuten todella pitkäpiimäinen jaarittelija ja huumorintaju on omaa luokkaansa.
Sellaiset asiat, jotka muita naurattavat tai huvittavat ei häntä hubita tai naurata. Mutta joku sellainen josta muut eivät löydä huumoria tai sarkasmia naurattaa häntä. Hän saattaa hekotella pitkäänkin jotain omaa juttuaan.
En voisi kuvitella hänen laskevan leikkiä, liioittelevan tai puhuvan muuta kuin täsmällistä asiaa.
Hän on varmaa näitä tosikkoja jotka täälläkin kertovat kyllä olevansa sosiaalisesti taitavia ja huumorintajuisia ihmisiä.
Mutta eivät lainkaan ymmärrä aloittelijan tapaista liiottelua ja suoranaista valehtelua.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti liioittelevat tai vitsailevat tai sarkastiset tyypit ovat rasittavia. Pieninä annoksina ja sopivassa paikassa kiva.
Kos rasitut noin paljon mainitsemistasi asioista niin saatat olla myös itse tuttavillesi rasittava tyyppi.
Mun anoppi on tällainen. Nyt oli serkun synttärijuhlat ja lapset tungeksi hiukan yli-innokkaasti ottamaan tarjottavia. Letkautin siinä vieressä seisovalle anopille, että pitää olla nopee ettei jää ilman. Synttärin oli mun kälyn eli anopin tyttären järjestämät. Anoppi alkoi ripittää mua siinä juhlaväen edessä, että luulenko minä todella, ettei hänen tyttärensä osaa arvioida tarjottavien menekkiä! Tytär on leiponut aina riittävästi tarjottavia, ja niin on nytkin. Kakkua löytyy lisää jääkaapista, lisäksi on keksejä ja lisää limpparia. Kukaan ei tule jäämään ilman!
En tienny mitä sanoa tohon. Soimasin itseäni monta tuntia, että mitä tein väärin, olinpa tyhmä kun sanoin mitään jne. Todella ahdistavaa toimintaa, josta piti vielä nostaa julkinen metakka.
Miksi sä tapailet tuommoista imbesilliä? Jos keskustelu on toistuvasti rasittavaa vänkäämistä,niin ehkä kannattaa jo hyvissä ajoin luovuttaa. Eihän teistä nyt paria tule, jos nyt jo ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tällainen. Nyt oli serkun synttärijuhlat ja lapset tungeksi hiukan yli-innokkaasti ottamaan tarjottavia. Letkautin siinä vieressä seisovalle anopille, että pitää olla nopee ettei jää ilman. Synttärin oli mun kälyn eli anopin tyttären järjestämät. Anoppi alkoi ripittää mua siinä juhlaväen edessä, että luulenko minä todella, ettei hänen tyttärensä osaa arvioida tarjottavien menekkiä! Tytär on leiponut aina riittävästi tarjottavia, ja niin on nytkin. Kakkua löytyy lisää jääkaapista, lisäksi on keksejä ja lisää limpparia. Kukaan ei tule jäämään ilman!
En tienny mitä sanoa tohon. Soimasin itseäni monta tuntia, että mitä tein väärin, olinpa tyhmä kun sanoin mitään jne. Todella ahdistavaa toimintaa, josta piti vielä nostaa julkinen metakka.
Apua,eli anoppisi ajatteli että vittuilet . Ei ymmärtänyt siis lainkaan kevyttä huumoria/huulenheittoa.
Ihmiset on kyllä niin omituisia.
Tyhmää on vitsin varjolla valehtelu ja vedättäminen. Miks pitäs energiaa tuhlata mokomaan peliin? Sarkasmi loppukoon maalimasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miten nämä, jotka hermostuvat "valehtelusta" ja eivät ymmärrä muuta kuin asiapuhetta pärjäävät lainkaan sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Työelämässä, ystävien ja kaverien kesken ja yleensä kun on ihmisiä koolla monesti juuri puhutaan aloittajan kaltaisella tyylillä.
Korjailevatko nämä tosikot sitten alvariinsa muiden puheita, huutavatko joka väliin "valehtelet" ja alkavat vänkätä, ovatko naama peruslukemilla vai nauravatko väärässä paikassa?
Myöhemmin henkilön juttuja kuuntelee ottaen huomioon tuon "hauskan ja humoristisen liioittelun" eli nakertaa lopulta henkilön omaa luotettavuutta.
Itse en pidä asioiden paisuttelemisesta tai faktojen värittelystä, koska juoruilussa toteutetaan samaa "hauskaa ja humorista liioittelua". Hyvin tyypillistä on, että ihmiset kertovat jostain henkilöstä jotain ikävää ja koko asia voi olla kertojan oma tulkinta tilanteesta. Yleensä seuraava kertoja tekee tarinasta hieman iskevämmän ja lisää pökköä pesään. Lopulta juttu palaa aloittajan korviin ihan uutena juttuna ja lopulta "yhdestä valheesta" kiertää monta versiota, jotka mielletään useiksi eri tapahtumiksi. Hyvin tyypillistä hauskanpitoa niille ihmisille, jotka ovat "alkoholinjuontisosiaalisia".
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti liioittelevat tai vitsailevat tai sarkastiset tyypit ovat rasittavia. Pieninä annoksina ja sopivassa paikassa kiva.
Puhumattakaan niistä tyypeistä, jotka yrittävät vääntää jokaisesta sanasta ja asiasta jotain härskiä rasvaista vitsiä kuvitellen olevansa suuria humoristeja. Yleensä onnistunut humoristisen heitto liittyy tilannekomikkaan eikä sitä samaa juttua jäädä turhan pitkään jauhamaan.
Voi tosin olla että ap on tässä se huumorintajuton. APn mukaan mies oli lähtenyt pohtimaan miltä se näyttäis jos joku pyöräilis 500 mustikkalitran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys asseille, jotka pitävät ap:n kommunikointitapaa sietämättömänä: Onko kenelläkään teistä lapsia? Jos lapsi sanoo olevansa supermies tai koira tai osaavansa lentää tai taikoa, suututteko myös hänelle ja syytätte valehtelusta tai liioittelusta? Kiinnostaa vaan siis että vaihteleeko tää reaktio yhtään kontekstin mukaan.
Lapset on lapsia ja aikuiset on aikuisia, erikseen on ne aikuiset jotka ovat jääneet lapsien tasolle juttujen perusteella. Jokaisen terve järkisen aikuisen pitäisi tämä ymmärtää, mielikuvitus leikit kuuluu lapsuuteen mutta ei enää aikuisuuteen
Oliko tämä esimerkkikommentti tarkoitettu sarkasmiksi vai ironiaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä paljon asseja inttämässä, miten eivät ymmärrä koko asiaa ja että ihan tyhmää sanoa miljoona jos tarkoittaa kymmentä. Varsin kuvaavaa.
Entä sitten?
Meitäkin on olemassa 🥺Saisitte olla hiljaa silloin kuin ei-kirjaimellisesta kommunikaatiosta on puhe, koska ette tajua sitä lainkaan. Teidän äimistelynne on normaalin näkökulmasta niin harhaan osuvaa ettei sitä kannattaisi tuoda julki.
Sinun ei kannattaisi sanoa noin enemmistöön kuuluvalle. Poikkeat ihan liikaa massasta, ja sitä et halua. Haluat ajatella olevasi normaali, ts. samanlainen kuin muut.
Jos joku heittelisi koko ajan sarkasmia, olisin että okei, ja lähtisin samalla linjalla mukaan.
Mutta jos toinen valehtelisi minulle koko ajan, mitä hauskaa siinä olisi? Koko suhde olisi arvailua, että millähän kertaa hän suvaitsee olla tosissaan. Tylsältä kuulostaa.
Ihme sosiaalisesti rajoittuneita vieläkin lässyttämässä kuinka ap:een "vitsit" haisee. Kuka niitä sanoi vitseiksi?? Ne ovat heittoja, niitä heitetään puheeseen mukaan vähän värittämään sitä. Normaalit ihmiset käyttävät niitä normi puheessa ja useimmat kyllä tajuavat tämän ilman selittelyjä.
Jos tuotakaan ei tajua niin ei tarvitse ihmetellä miksi jänkkääjien seurassa ei viihdy kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää oon ainakin miljoona kertaa kirjoittanut että älä aina liioittele, liioittelu ei ole sarkasmia.
Totta kai liioittelu voi olla sarkastista!
No tämä ei kyllä ollut.
600/600, sanoit sen minkä olen ollut sanomatta, vaikka on tullut näitä lukiessa mieleeni monet kerrat.
Nämä tosikot antavat yksinkertaisen kuvan itsestään.
"Se on vähän yksinkertainen tyyppi" on tuttu lause kun on tuskastuttu johonkin ihmiseen.