Tapailemallani miehellä ei ole yhtään sarkasmin tajua, ottaa kaiken kirjaimellisesti ja suutahtaa "valehtelusta" esim. sanoin vitsillä keränneeni viime vuonna ainakin 500 litraa mustikoita yhtenä päivänä

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä? 

Onhan se hieman erikoista tuollainen liioittelusi.

Mutta kyllä mieskin vaikuttaisi hieman yksioikoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä paljon asseja inttämässä, miten eivät ymmärrä koko asiaa ja että ihan tyhmää sanoa miljoona jos tarkoittaa kymmentä. Varsin kuvaavaa.

Olisiko sinusta siis oikein jos  uusi pomosi sanoisi, että palkkasi on tuhansia euroja kuussa, mutta oikeasti tarkoittaisi satasia ja se tuhansia oli vain"vitsi"?

Minuakin alkoi ihmetyttämään, että miten joku voi kuljettaa 500 kiloa mansikoita polkupyörällä tai edes jaksaa kerätä tuon määrän.

Miten sinusta on verrattavissa tilanne, jossa joku epämuodollisesti kertoo marjankeräysreissustaan vs. pomo kertoo palkkasi? Onko oikeasti näin tyhmiä ihmisiä, jotka eivät näe eroa näiden tilanteiden ja näissä tapahtuvan viestinnän välillä, ja miksi toisessa tilanteessa täsmällisyys ei ole tärkeää, mutta toisessa on? Ai niin ja luulisi sinun ehtana assburgerina muistavan, että aloituksessa oli puhe 500 litrasta mustikoita, ei mansikoita.

Kiitos aloittajalle, valaisee todella lukea näitä kommentteja. Olen monesti ollut ihan ulalla, anteeksi kielikuva, jossain ketjussa miten ihmeessä tämäkin kommentti on edes tähän asiaan mahdollinen.

Niin käsittämättömiä vertauksia tai ajatuksenjuoksuja joillain on. Onko todella noin vaikeaa tai mahdotonta esimerkiksi erottaa epämuodollinen keskustelutyyli virallisesta tyylistä.

En voi kuin pöyristyä miten jotkut ihmiset pärjäävät työpaikallaan.

Tai okeastaan kuinka monilla täytyy olla suuria vaikeuksia.

Työpaikoista puheen ollen, siellähän nämä tosiaan ovat erityisen ratkiriemukasta seuraa (huom autistit: tarkoittaa, että eivät ole). Yksi kollegani on ihan selvästi näitä, ja tekee ihan päättömiä oletuksia välillä. Menin joskus vitsillä sanomaan, että enhän mä töistäni mitään tiedä, kun olen edennyt tehtävään reittä pitkin. Eiköhän tämä sitten levittänyt juttua sen jälkeen tosiasiana ihan pöyristyneenä, että miten voi olla näin.

Olen autisti ja minua loukkaa se että te "normaalit" ihmiset koette tarpeelliseksi haukkua meitä autisteja siksi että teillä on käsittämättömiä oletuksia autismista.

Nykypäiväähän se tosiaan on nimitellä ihmisiä autisteiksi. Ei kuitenkaan uutta että diagnooseja käytetään loukkaamisen ilosta.

Mä en ymmärrä tuon työpaikkasi henkilön käytöstä, enkä sen paremmin sinunkaan.

Minä myös kiinnitin huomiota tähän, että ketjussa todella moni suoraan ivailee autisteja tai esittää heidät ainakin negatiivisessa tai virheellisessä valossa. En ole itse autisti, mutta minua ärsyttää tällainen kyökkipsykologisointi ja tuomitseminen. Mutta tällainen tämä av on. Suuri osa ”normaaleista” ihmisistä on täällä melko yksinkertaista porukkaa.

Minusta sen sijaan on kummallista vaatia, että ihmiset eivät saisi edes anonyymisti ja yleisellä tasolla todeta, että monet autistit ovat aika raskasta seuraa, kuten tästä ketjustakin hyvin näkee. En minä sitä sille äärimmäisen raskaalle tuttavalleni ilmoita, koska ei se mitään auta, mutta netissä on täysin normaalia jakaa tällaisia.

Tämä. Tunsin jonkun aikaa pariskunnan, nainen assi ja mies normaali. En minäkään sille naiselle tietenkään suoraan sanonut, mutta silloin kun tavattiin, pelastin miehensä niin sai jutella ja rentoutua normaalissa seurassa. 

Olit kyllä naurettava roikkuja, assi-vaimon kanssa sitten kotona nareskeltiin sinulle.

Kylläpä osui nyt kohilleen 😂

Vierailija kirjoitti:

miesvihanäkyväksi kirjoitti:

Miten on mahdollista että jotku viestit tässä miesv ihaketjussa on saanu 500 tykkäystä, ja väitette ettei palstalla ole miesv ihaa?

Tässä keskustellaan siitä, miten joillakin on vaikeuksia tunnistaa tietyntyyppisiä puheita huumoriksi. Se ei riipu sukupuolesta.

Ei keskustella. Täällä hauktuaan miehiä, sama ketju naisesta olisi kuollut kohtuun ja kaavittu pois moden toimesta minuuteissa.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä ei tajua olevansa tyhmä ja luulee muitakin naurattavan idioottiset jutut

Juu on aika ironista tulla tuomituksi huumoria ymmärtämättömäksi, kun on nauramatta huonolle huumorille, koska se vaan on huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä ei tajua olevansa tyhmä ja luulee muitakin naurattavan idioottiset jutut

Juu on aika ironista tulla tuomituksi huumoria ymmärtämättömäksi, kun on nauramatta huonolle huumorille, koska se vaan on huonoa.

Jaksaa jaksaa...

Tunnen myös yhden tuollaisen henkilön. Vaikka nuo esimerkit olisikin huonoja niin se on sivuseikka. Tämä tuntemani henkilö ei myöskään ymmärrä yhtään mitään kielikuvia, vaan ottaa kaiken sanatarkkaan. Pitää kyllä miettiä pari kertaa, mitä sanoo, kun ottaa kaiken kirjaimellisesti. Olen epäillyt, että on ehkä jonkin asteinen autismin kirjon häiriö hänellä.

Mulla on kans tollanen kaveri. Jos sanon kaupassa, että onpa kivat housut, niin hän alkaa vääntää et ne on vaikka gargot, leggarit tms., ei voi yleistää housuiksi. Samoin jos sanon, että sopisikohan tää vihertävä paita mulle, niin ei, se on khaki! Ei voi sanoa vihreä. Koko ajan joutuu asettelemaan sanojaan. Nyt ei esimerkiksi ole kevät, koska lämpötila ei ole pysyvästi nollan yläpuolella. Samoin puuttuu joka ikiseen kirjoitusvirheeseen kovaan ääneen.

Kerran sanoin takaisin, kun joi mielestään pirtelöä, että se on smoothie eikä pirtelö, koska pirtelössä on jäätelöä. Hän suuttui mulle ja alkoi huutaa, että minä olen pilkun*ssija. :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans tollanen kaveri. Jos sanon kaupassa, että onpa kivat housut, niin hän alkaa vääntää et ne on vaikka gargot, leggarit tms., ei voi yleistää housuiksi. Samoin jos sanon, että sopisikohan tää vihertävä paita mulle, niin ei, se on khaki! Ei voi sanoa vihreä. Koko ajan joutuu asettelemaan sanojaan. Nyt ei esimerkiksi ole kevät, koska lämpötila ei ole pysyvästi nollan yläpuolella. Samoin puuttuu joka ikiseen kirjoitusvirheeseen kovaan ääneen.

Kerran sanoin takaisin, kun joi mielestään pirtelöä, että se on smoothie eikä pirtelö, koska pirtelössä on jäätelöä. Hän suuttui mulle ja alkoi huutaa, että minä olen pilkun*ssija. :D

Pirtelössä ei ole jäätelöä

Sekin vaikuttaa, millä äänensävyllä puhuu. Esim. jos yksi sanoo tohkeissaan "mä poimin varmaan tuhat kiloa niitä mustikoita", sen tietää helposti liioitteluksi. Mutta jos sanoo vakavalla naamalla asiallisesti " mä poimin silloin 500 litraa mustikoita siellä", niin kysyisin, ihanko totta, oletko tosissasi ja kuinka se onnistui.

Kas kummaa, tapailemani mies-hullu sai vihdoin liekkiketjun aikaiseksi! Onnea.

Vierailija kirjoitti:

Kas kummaa, tapailemani mies-hullu sai vihdoin liekkiketjun aikaiseksi! Onnea.

Mikä on mies-hullu? Hullu mies, vai miehiin hulluna oleva nainen? Vai mikä?

Miksi naisten pitää aina draamailla, liioitella, ylireagoida ja olla hysteerisiä?

Kun minä sanon, että aloittajan vitsit ei ole sarkasmia, vaan lapsellisia, ja te haukutte minua tylsäksi, niin muuttuuko tämä sanomani sarkasmiksi sillä, että sanon sanomiseni olleeni vain sarkasmia ja tuleeko minusta sitten huumorintajuinen? Voinko vain itse sanomalla päättää tämän sanomiseni siis olleen sarkasmia - vaikka se ei ole, mutta jos sanon että on, silloin se on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä? 

Itsekin sanon usein esim "huh huh olen tehnyt miljoona asiaa tänään" tai "voisin syödä kokonaisen hevosen" tms. Ihan normaalia puheen värittämistä. Normaali ihminen tajuaa kyllä että ap oli poiminut niin paljon mustikoita että se tuntui kuin olisi poiminut 500 litraa. Ja jos ei tajua niin ainahan voi kysyä "ai ihan oikeasti poimit niin paljon?" eikä jäädä inttämään.

No sanomasi ovat ihan yleisiä sanontoja, mutta ei kuulosta samalta, että keräsin 500 litraa marjoja päivässä viime vuonna tai jotain muutakaan marjaa. Harvinaisen huono vitsi. 

Voisitko nyt suksia jo mäkeen jankuttamasta.

Pitää olla varovainen mitä näille asseille sanoo, nyt ne on hakemassa suksia varastosta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä? 

Itsekin sanon usein esim "huh huh olen tehnyt miljoona asiaa tänään" tai "voisin syödä kokonaisen hevosen" tms. Ihan normaalia puheen värittämistä. Normaali ihminen tajuaa kyllä että ap oli poiminut niin paljon mustikoita että se tuntui kuin olisi poiminut 500 litraa. Ja jos ei tajua niin ainahan voi kysyä "ai ihan oikeasti poimit niin paljon?" eikä jäädä inttämään.

No sanomasi ovat ihan yleisiä sanontoja, mutta ei kuulosta samalta, että keräsin 500 litraa marjoja päivässä viime vuonna tai jotain muutakaan marjaa. Harvinaisen huono vitsi. 

Voisitko nyt suksia jo mäkeen jankuttamasta.

Pitää olla varovainen mitä näille asseille sanoo, nyt ne on hakemassa suksia varastosta...

No vähän liioittelet nyt, ei kukaan jonkun mamman kehoituksia tottele

Mun ex oli tuollainen. Haki tahallaan draamaa jatkuvalla kyseenalaistamisella. Esim. kun nautin hyvän makuista jogurttia, ja tunnelmoin, kuinka se maistuu maailman parhaalta. Jos seuraavalla kauppareissulla ostinkin jotain muuta jogurttia, niin kamala vänkääminen ja lähes kilarit siitä kuinka muka ostankin jotain muuta, kun aikaisempaa syötyä kehuin maailman parhaaksi.

Voi luoja. Ei auttanut, vaikka kuinka selitin, että siitä huolimatta en jaksa syödä aina samaa.

Onneksi on ex.

Sinuna ap lopettaisin suhteen. Hajotat itsesi. Seurustelet ilkeän ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli tuollainen. Haki tahallaan draamaa jatkuvalla kyseenalaistamisella. Esim. kun nautin hyvän makuista jogurttia, ja tunnelmoin, kuinka se maistuu maailman parhaalta. Jos seuraavalla kauppareissulla ostinkin jotain muuta jogurttia, niin kamala vänkääminen ja lähes kilarit siitä kuinka muka ostankin jotain muuta, kun aikaisempaa syötyä kehuin maailman parhaaksi.

Voi luoja. Ei auttanut, vaikka kuinka selitin, että siitä huolimatta en jaksa syödä aina samaa.

Onneksi on ex.

Sinuna ap lopettaisin suhteen. Hajotat itsesi. Seurustelet ilkeän ihmisen kanssa.

Voi ap olla myös ilkeä. Ja onkin, kun ivaa serkkuaan

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli tuollainen. Haki tahallaan draamaa jatkuvalla kyseenalaistamisella. Esim. kun nautin hyvän makuista jogurttia, ja tunnelmoin, kuinka se maistuu maailman parhaalta. Jos seuraavalla kauppareissulla ostinkin jotain muuta jogurttia, niin kamala vänkääminen ja lähes kilarit siitä kuinka muka ostankin jotain muuta, kun aikaisempaa syötyä kehuin maailman parhaaksi.

Voi luoja. Ei auttanut, vaikka kuinka selitin, että siitä huolimatta en jaksa syödä aina samaa.

Onneksi on ex.

Sinuna ap lopettaisin suhteen. Hajotat itsesi. Seurustelet ilkeän ihmisen kanssa.

Asia ei tietysti minua häiritse, mutta ihan uteliaisuudesta kysyn, mistä tulee tarve jatkuvalle ylisanojen käytölle? Miksi jokaisen hyvänmakuisen jugurtin on oltava maailman parasta? Onko niin, että kun niitä ylisanoja on alkanut käyttää, niin tavallinen kehuminen tuntuisi laimealta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli tuollainen. Haki tahallaan draamaa jatkuvalla kyseenalaistamisella. Esim. kun nautin hyvän makuista jogurttia, ja tunnelmoin, kuinka se maistuu maailman parhaalta. Jos seuraavalla kauppareissulla ostinkin jotain muuta jogurttia, niin kamala vänkääminen ja lähes kilarit siitä kuinka muka ostankin jotain muuta, kun aikaisempaa syötyä kehuin maailman parhaaksi.

Voi luoja. Ei auttanut, vaikka kuinka selitin, että siitä huolimatta en jaksa syödä aina samaa.

Onneksi on ex.

Sinuna ap lopettaisin suhteen. Hajotat itsesi. Seurustelet ilkeän ihmisen kanssa.

Asia ei tietysti minua häiritse, mutta ihan uteliaisuudesta kysyn, mistä tulee tarve jatkuvalle ylisanojen käytölle? Miksi jokaisen hyvänmakuisen jugurtin on oltava maailman parasta? Onko niin, että kun niitä ylisanoja on alkanut käyttää, niin tavallinen kehuminen tuntuisi laimealta?

Tätä minäkin ihmettelen.

Tyypillistä, että monet ovat jääneet jumiin mustikanpoimintaan

"aloittajan läppä ei ole sarkasmia". Eli takerrutaan epäolennaiseen eikä edetä itse asiaan.

Sehän oli vain eräs esimerkki miehen reagoinnista. Aloittajahan kertoi muitakin esimerkkejä ja vain mainitsi sarkasmin yhtenä asiana jota mies ei ymmärrä. Mielestäni tuttavan vessakäyntien ilmoittelun kommentointi oli sarkasmia, ainakin lähellä sitä.

Kyse ei ole, etteikö aloittaja tajuaisi mikä on sarkasmia ja mikä on muuta kielikuvia tms. Mies ei tajua näistä mitään.

Oli kyse sitten sarkasmista tai jostain muusta tyylistä, niin aloittajan pääasia oli, että mies ei ymmärrä muuta kuin asiapuhetta ja häntä tuskastuttaa miehen takertuminen epäolennaisiin asioihin.