Tapailemallani miehellä ei ole yhtään sarkasmin tajua, ottaa kaiken kirjaimellisesti ja suutahtaa "valehtelusta" esim. sanoin vitsillä keränneeni viime vuonna ainakin 500 litraa mustikoita yhtenä päivänä
Meni ihan vakavaksi ja alkoi inttää, miten muka sain niin paljon pyörän kyydissä kulkemaan, miksi valehtelen. Päivittelin kerran, kuinka serkkuni on idiootti kun oli lähtenyt humalassa auton rattiin. Sanoin, että serkulla ei nykyään ole aivoja enää ollenkaan. "Älä jauha pas kaa, ei kukaan voi elää ilman aivoja" Samalla serkulla on myös aina pakottava tarve kertoa milloin menee tarpeilleen. Kerran lohkaisin "No kiitos, en olis voinut elää ilman tuota tietoa" Myöhemmin alkoi vängätä siitä, miksi se tieto oli ollut minulle niin tärkeä.
Tuon tyyppiset jutut ottaa aina kuolemanvakavasti ja loukkaantuu. Olen huomannut jo, että valitsen sanani tarkkaan hänen seurassaan. Tunteeko muut tällaisia ihmisiä ja mistä voi johtua? kolmekymppinen mies.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
miesvihanäkyväksi kirjoitti:
Miten on mahdollista että jotku viestit tässä miesv ihaketjussa on saanu 500 tykkäystä, ja väitette ettei palstalla ole miesv ihaa?
Tässä keskustellaan siitä, miten joillakin on vaikeuksia tunnistaa tietyntyyppisiä puheita huumoriksi. Se ei riipu sukupuolesta.
Eikä keskustella. Vaan siitä, miten jotkut luulevat halpaa ja vähä-älyistä kielellistä pelehtimistä jonkin sortin sarkasmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka kategorisesti rajaa sarkasmin "hyvän huumorin" ulkopuolelle, tuo mieleen 15-vuotiaan hevariteinin, jolle musiikki ilman murisevia särökitaroita ei voi olla hyvää musiikkia.
Ei olla vielä kuultu ap:n sarkasmista esimerkkiä. Vaikea rajata hyvän huumorin ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä paljon asseja inttämässä, miten eivät ymmärrä koko asiaa ja että ihan tyhmää sanoa miljoona jos tarkoittaa kymmentä. Varsin kuvaavaa.
Olisiko sinusta siis oikein jos uusi pomosi sanoisi, että palkkasi on tuhansia euroja kuussa, mutta oikeasti tarkoittaisi satasia ja se tuhansia oli vain"vitsi"?
Minuakin alkoi ihmetyttämään, että miten joku voi kuljettaa 500 kiloa mansikoita polkupyörällä tai edes jaksaa kerätä tuon määrän.
Miten sinusta on verrattavissa tilanne, jossa joku epämuodollisesti kertoo marjankeräysreissustaan vs. pomo kertoo palkkasi? Onko oikeasti näin tyhmiä ihmisiä, jotka eivät näe eroa näiden tilanteiden ja näissä tapahtuvan viestinnän välillä, ja miksi toisessa tilanteessa täsmällisyys ei ole tärkeää, mutta toisessa on? Ai niin ja luulisi sinun ehtana assburgerina muistavan, että aloituksessa oli puhe 500 litrasta mustikoita, ei mansikoita.
Kiitos aloittajalle, valaisee todella lukea näitä kommentteja. Olen monesti ollut ihan ulalla, anteeksi kielikuva, jossain ketjussa miten ihmeessä tämäkin kommentti on edes tähän asiaan mahdollinen.
Niin käsittämättömiä vertauksia tai ajatuksenjuoksuja joillain on. Onko todella noin vaikeaa tai mahdotonta esimerkiksi erottaa epämuodollinen keskustelutyyli virallisesta tyylistä.
En voi kuin pöyristyä miten jotkut ihmiset pärjäävät työpaikallaan.
Tai okeastaan kuinka monilla täytyy olla suuria vaikeuksia.Työpaikoista puheen ollen, siellähän nämä tosiaan ovat erityisen ratkiriemukasta seuraa (huom autistit: tarkoittaa, että eivät ole). Yksi kollegani on ihan selvästi näitä, ja tekee ihan päättömiä oletuksia välillä. Menin joskus vitsillä sanomaan, että enhän mä töistäni mitään tiedä, kun olen edennyt tehtävään reittä pitkin. Eiköhän tämä sitten levittänyt juttua sen jälkeen tosiasiana ihan pöyristyneenä, että miten voi olla näin.
Olen autisti ja minua loukkaa se että te "normaalit" ihmiset koette tarpeelliseksi haukkua meitä autisteja siksi että teillä on käsittämättömiä oletuksia autismista.
Nykypäiväähän se tosiaan on nimitellä ihmisiä autisteiksi. Ei kuitenkaan uutta että diagnooseja käytetään loukkaamisen ilosta.
Mä en ymmärrä tuon työpaikkasi henkilön käytöstä, enkä sen paremmin sinunkaan.
Minä myös kiinnitin huomiota tähän, että ketjussa todella moni suoraan ivailee autisteja tai esittää heidät ainakin negatiivisessa tai virheellisessä valossa. En ole itse autisti, mutta minua ärsyttää tällainen kyökkipsykologisointi ja tuomitseminen. Mutta tällainen tämä av on. Suuri osa ”normaaleista” ihmisistä on täällä melko yksinkertaista porukkaa.
Minusta sen sijaan on kummallista vaatia, että ihmiset eivät saisi edes anonyymisti ja yleisellä tasolla todeta, että monet autistit ovat aika raskasta seuraa, kuten tästä ketjustakin hyvin näkee. En minä sitä sille äärimmäisen raskaalle tuttavalleni ilmoita, koska ei se mitään auta, mutta netissä on täysin normaalia jakaa tällaisia.
Tämä. Tunsin jonkun aikaa pariskunnan, nainen assi ja mies normaali. En minäkään sille naiselle tietenkään suoraan sanonut, mutta silloin kun tavattiin, pelastin miehensä niin sai jutella ja rentoutua normaalissa seurassa.
Olit kyllä naurettava roikkuja, assi-vaimon kanssa sitten kotona nareskeltiin sinulle.
Aloitus oli hyvä ja ymmärrän apn tuskan. Mutta suuremman tuskan sain lukiessani kommentit! En kestä kuinka paljon jankkaavia tosikkoja ilmestyi heti paikalle. Sain ainakin kymmenen uutta otsaryppyä.
Itsestään selviä "läppiä" jotka jokainen kyllä tajuaa sellaisiksi. Kyllähän aikuisen päässä nyt oikeasti on jotain vikaa jos oikeasti pitää edes mahdollisena että joku olisi kerännyt 500L mustikoita tuosta noin vaan ja vielä ihmettelee sitä. Yllättävää myöskin miten paljon autisteja tässäkin ketjussa vinkumassa kuinka ei saa "valehdella"
Oulun seudulla olis sanottu ettei se vielä mittään, mutta kun...........
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miesvihanäkyväksi kirjoitti:
Miten on mahdollista että jotku viestit tässä miesv ihaketjussa on saanu 500 tykkäystä, ja väitette ettei palstalla ole miesv ihaa?
Tässä keskustellaan siitä, miten joillakin on vaikeuksia tunnistaa tietyntyyppisiä puheita huumoriksi. Se ei riipu sukupuolesta.
Eikä keskustella. Vaan siitä, miten jotkut luulevat halpaa ja vähä-älyistä kielellistä pelehtimistä jonkin sortin sarkasmiksi.
"Kielellistä pelehtimistä". XD En tiennyt, että tässä oli puhe cunnilinguksestakin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli hyvä ja ymmärrän apn tuskan. Mutta suuremman tuskan sain lukiessani kommentit! En kestä kuinka paljon jankkaavia tosikkoja ilmestyi heti paikalle. Sain ainakin kymmenen uutta otsaryppyä.
Tosikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miesvihanäkyväksi kirjoitti:
Miten on mahdollista että jotku viestit tässä miesv ihaketjussa on saanu 500 tykkäystä, ja väitette ettei palstalla ole miesv ihaa?
Tässä keskustellaan siitä, miten joillakin on vaikeuksia tunnistaa tietyntyyppisiä puheita huumoriksi. Se ei riipu sukupuolesta.
Eikä keskustella. Vaan siitä, miten jotkut luulevat halpaa ja vähä-älyistä kielellistä pelehtimistä jonkin sortin sarkasmiksi.
"Kielellistä pelehtimistä". XD En tiennyt, että tässä oli puhe cunnilinguksestakin.
Cunnilingus voi olla aina kielellistä pelehtimistä, mutta kaikki kielellinen pelehtiminen ei ole cunnilingusta. Jos tarkkoja ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsestään selviä "läppiä" jotka jokainen kyllä tajuaa sellaisiksi. Kyllähän aikuisen päässä nyt oikeasti on jotain vikaa jos oikeasti pitää edes mahdollisena että joku olisi kerännyt 500L mustikoita tuosta noin vaan ja vielä ihmettelee sitä. Yllättävää myöskin miten paljon autisteja tässäkin ketjussa vinkumassa kuinka ei saa "valehdella"
Itsestään selviä haukotuttavan kuluneita läpändeeruksia eli lohkaisuja eli läppiä. Ahhahhah kun naurattaa, kylläpä on makoisan hyvää tuo ap:n sarkasmi.
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin sarkasmi ja huumori ok mutta en ymmärrä sellaista, että koko ajan pitää puhua mitä sattuu, sitten ei oikeasti tiedä mikä on totta ja mikä vitsiä.
Yleensä suhteiden alkuvaiheissa kannattaa myös tunnustella sitä toisen huumorintajua varovasti ja pitkään, se voi olla hyvinkin erilaista kuin itsellä.
Päinvastoin, kun ap. juttelee alusta alkaen treffeillä juuri sellaisena kuin on, hän pystyy tekemään saman tien huomion, ettei toinen ole samalla aaltopituudella.
Tietysti jos huumorintajulla saati yhteisellä sellaisella ei ole niin väliä, voi ottaa aikalisän ja tunnustella varovammin, missä kummankin rajat menevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin sarkasmi ja huumori ok mutta en ymmärrä sellaista, että koko ajan pitää puhua mitä sattuu, sitten ei oikeasti tiedä mikä on totta ja mikä vitsiä.
Yleensä suhteiden alkuvaiheissa kannattaa myös tunnustella sitä toisen huumorintajua varovasti ja pitkään, se voi olla hyvinkin erilaista kuin itsellä.
Päinvastoin, kun ap. juttelee alusta alkaen treffeillä juuri sellaisena kuin on, hän pystyy tekemään saman tien huomion, ettei toinen ole samalla aaltopituudella.
Tietysti jos huumorintajulla saati yhteisellä sellaisella ei ole niin väliä, voi ottaa aikalisän ja tunnustella varovammin, missä kummankin rajat menevät.
Huh, ap:n aaltopituudelle tuskin moni haluaisi laskeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin sarkasmi ja huumori ok mutta en ymmärrä sellaista, että koko ajan pitää puhua mitä sattuu, sitten ei oikeasti tiedä mikä on totta ja mikä vitsiä.
Yleensä suhteiden alkuvaiheissa kannattaa myös tunnustella sitä toisen huumorintajua varovasti ja pitkään, se voi olla hyvinkin erilaista kuin itsellä.
Päinvastoin, kun ap. juttelee alusta alkaen treffeillä juuri sellaisena kuin on, hän pystyy tekemään saman tien huomion, ettei toinen ole samalla aaltopituudella.
Tietysti jos huumorintajulla saati yhteisellä sellaisella ei ole niin väliä, voi ottaa aikalisän ja tunnustella varovammin, missä kummankin rajat menevät.
Huh, ap:n aaltopituudelle tuskin moni haluaisi laskeutua.
Höpön pöpö. Sitäpaitsi eikö ole hyvä, että sen huomaa heti, jos haittaa?
Ajattelitteko vielä montakin sataa kertaa kirjoittaa tänne samat asiat uudelleen ja uudelleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin sarkasmi ja huumori ok mutta en ymmärrä sellaista, että koko ajan pitää puhua mitä sattuu, sitten ei oikeasti tiedä mikä on totta ja mikä vitsiä.
Yleensä suhteiden alkuvaiheissa kannattaa myös tunnustella sitä toisen huumorintajua varovasti ja pitkään, se voi olla hyvinkin erilaista kuin itsellä.
Päinvastoin, kun ap. juttelee alusta alkaen treffeillä juuri sellaisena kuin on, hän pystyy tekemään saman tien huomion, ettei toinen ole samalla aaltopituudella.
Tietysti jos huumorintajulla saati yhteisellä sellaisella ei ole niin väliä, voi ottaa aikalisän ja tunnustella varovammin, missä kummankin rajat menevät.
Huh, ap:n aaltopituudelle tuskin moni haluaisi laskeutua.
Höpön pöpö. Sitäpaitsi eikö ole hyvä, että sen huomaa heti, jos haittaa?
Ap voisi myös kehittää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitteko vielä montakin sataa kertaa kirjoittaa tänne samat asiat uudelleen ja uudelleen?
Ainakin 500
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitteko vielä montakin sataa kertaa kirjoittaa tänne samat asiat uudelleen ja uudelleen?
Onkohan laari jo tyhjä mustikkalitroista vai vieläkö jatketaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä?
Koska se on hauskaa? Kyllä mä ainakin innostuisin.
M46
No ei ole, ihan typeriä tuollaiset vitsit ja läpät.
Todellakin on typeriä, weetee juttuja. M40v
Liioittelua väittää että B huutaa. Rauhoitu.