Lue keskustelun säännöt.
Tapailemallani miehellä ei ole yhtään sarkasmin tajua, ottaa kaiken kirjaimellisesti ja suutahtaa "valehtelusta" esim. sanoin vitsillä keränneeni viime vuonna ainakin 500 litraa mustikoita yhtenä päivänä
11.04.2022 |
Meni ihan vakavaksi ja alkoi inttää, miten muka sain niin paljon pyörän kyydissä kulkemaan, miksi valehtelen. Päivittelin kerran, kuinka serkkuni on idiootti kun oli lähtenyt humalassa auton rattiin. Sanoin, että serkulla ei nykyään ole aivoja enää ollenkaan. "Älä jauha pas kaa, ei kukaan voi elää ilman aivoja" Samalla serkulla on myös aina pakottava tarve kertoa milloin menee tarpeilleen. Kerran lohkaisin "No kiitos, en olis voinut elää ilman tuota tietoa" Myöhemmin alkoi vängätä siitä, miksi se tieto oli ollut minulle niin tärkeä.
Tuon tyyppiset jutut ottaa aina kuolemanvakavasti ja loukkaantuu. Olen huomannut jo, että valitsen sanani tarkkaan hänen seurassaan. Tunteeko muut tällaisia ihmisiä ja mistä voi johtua? kolmekymppinen mies.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lingvisti kirjoitti:
Joku autisti tai aspergeri tms oire. Minullakin on sekä suvussa että työyhteisössä todella älykkäitäkin tyyppejä mutta jotka eivät ymmärrä minkäänlaisia heittoja tai kevyttä keskustelua. Kaikki otetaan kirjaimellisesti. Hivenen raskasta mutta menee se kun ymmärtää. Itse olen tällainen kielellä leikittelijä, sarkastinen, monivivahteinen ja nautin jos toinen on samalla aaltopituudella. Näiden "asiatyyppien" kanssa joutuu vaan sanansa asettelemaan kuin uutistenlukija.
Tapailin myös nuorempana yhtä tosikkomiestä. Kun esimerkiksi juttelimme autossa matkalla jonhekin ja sanoin jotain yleisellä tasolla liikkuvaa asiaa ihan vaan juttelumielessä niin hän alkoi miltei aina korjailla puhettani ja pitää esitelmää. Esimerkiksi kun sanoin, että ai tuolla on se paikka xxxx. Eikö siellä ollutkin joskus xxxx.
Hän oikein huokasi ja sanoi valittavalla äänellä kuin olisin tehnyt kardinaalimunauksen: no eeeei. Kun se oli pla plaa plaa plaa.
Kun sanoin, etten nyt niin tarkkaan asiaa ajatellut kunhan jutustelin hän vielä joskus jatko marinaansa.
Hänellä siis oli ihan oma äänensävy kun hän "tuskastui" minun suurpiirteiseen puhetapaani.
Ilmeisesti hän ajatreli jos ihminen avaa suunsa niin sen kaiken pitää olla koko ajan faktaa ja totta. DDDD
Muuten pitää olla suu kiinni.
Leikilaskua hän ei oikein ymmärtänyt mitenkään. Kun puhuin jotain aloittajan tyyliin niin hän katsoi mutta ei sanonut mitään tai sitten tuhahti jotain.
Hän oli nuorehko mies. Mutta jutteli kyllä, mutta vähän juuri kuin uutistenlukijan tapaan.
Harmitti kun hänellä oli laaja tietämys ja välillä kyllä juttelimmekin ihan asioista tietenkin.
Mutta jotenkin kuitenkin tajusin, että jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa jokin puoli jäisi elämästäni silloin pois. Sekin, leikkisä, niitä näitä jutteleva sekä sarkastinen puoli on kuitenkin minulle niin tärkeä, etten halunnut siitä luopua.No eeei… huoh taas! Miksi niputat sarkasmin leikkisyyteen ja niitä näitä jutteluun? Eivät liity mitenkään toisiinsa. Ei ihme että seurustelukumppanisi tuskastui sinuun.
Ei niputtanut, se oli vain sinun virheellinen johtopäätöksesi.
Niputit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lingvisti kirjoitti:
Joku autisti tai aspergeri tms oire. Minullakin on sekä suvussa että työyhteisössä todella älykkäitäkin tyyppejä mutta jotka eivät ymmärrä minkäänlaisia heittoja tai kevyttä keskustelua. Kaikki otetaan kirjaimellisesti. Hivenen raskasta mutta menee se kun ymmärtää. Itse olen tällainen kielellä leikittelijä, sarkastinen, monivivahteinen ja nautin jos toinen on samalla aaltopituudella. Näiden "asiatyyppien" kanssa joutuu vaan sanansa asettelemaan kuin uutistenlukija.
Tapailin myös nuorempana yhtä tosikkomiestä. Kun esimerkiksi juttelimme autossa matkalla jonhekin ja sanoin jotain yleisellä tasolla liikkuvaa asiaa ihan vaan juttelumielessä niin hän alkoi miltei aina korjailla puhettani ja pitää esitelmää. Esimerkiksi kun sanoin, että ai tuolla on se paikka xxxx. Eikö siellä ollutkin joskus xxxx.
Hän oikein huokasi ja sanoi valittavalla äänellä kuin olisin tehnyt kardinaalimunauksen: no eeeei. Kun se oli pla plaa plaa plaa.
Kun sanoin, etten nyt niin tarkkaan asiaa ajatellut kunhan jutustelin hän vielä joskus jatko marinaansa.
Hänellä siis oli ihan oma äänensävy kun hän "tuskastui" minun suurpiirteiseen puhetapaani.
Ilmeisesti hän ajatreli jos ihminen avaa suunsa niin sen kaiken pitää olla koko ajan faktaa ja totta. DDDD
Muuten pitää olla suu kiinni.
Leikilaskua hän ei oikein ymmärtänyt mitenkään. Kun puhuin jotain aloittajan tyyliin niin hän katsoi mutta ei sanonut mitään tai sitten tuhahti jotain.
Hän oli nuorehko mies. Mutta jutteli kyllä, mutta vähän juuri kuin uutistenlukijan tapaan.
Harmitti kun hänellä oli laaja tietämys ja välillä kyllä juttelimmekin ihan asioista tietenkin.
Mutta jotenkin kuitenkin tajusin, että jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa jokin puoli jäisi elämästäni silloin pois. Sekin, leikkisä, niitä näitä jutteleva sekä sarkastinen puoli on kuitenkin minulle niin tärkeä, etten halunnut siitä luopua.No eeei… huoh taas! Miksi niputat sarkasmin leikkisyyteen ja niitä näitä jutteluun? Eivät liity mitenkään toisiinsa. Ei ihme että seurustelukumppanisi tuskastui sinuun.
Ei niputtanut, se oli vain sinun virheellinen johtopäätöksesi.
Niputit
En ole edes sama ihminen, mutta jankuta toki vähän lisää, sitten et ainakaan vaikuta yhtään autistilta.
Vierailija kirjoitti:
En voisi ikinä olla miehen kanssa, joka ottaisi nuo asiat tosissaan.
Itsehän olen niin sarkastinen, että joudun välillä hillitsemään itseäni, koska vieraammat ihmiset eivät enää tiedä olenko tosissani vai en. Onneksi mieheni on samanlainen ja olemme onnistuneet siirtämään huumorimme lapsiimmekin.
Surullista, että lapsenne ovat kyynisiä ja hivenen ilkeitä = sarkastisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lingvisti kirjoitti:
Joku autisti tai aspergeri tms oire. Minullakin on sekä suvussa että työyhteisössä todella älykkäitäkin tyyppejä mutta jotka eivät ymmärrä minkäänlaisia heittoja tai kevyttä keskustelua. Kaikki otetaan kirjaimellisesti. Hivenen raskasta mutta menee se kun ymmärtää. Itse olen tällainen kielellä leikittelijä, sarkastinen, monivivahteinen ja nautin jos toinen on samalla aaltopituudella. Näiden "asiatyyppien" kanssa joutuu vaan sanansa asettelemaan kuin uutistenlukija.
Tapailin myös nuorempana yhtä tosikkomiestä. Kun esimerkiksi juttelimme autossa matkalla jonhekin ja sanoin jotain yleisellä tasolla liikkuvaa asiaa ihan vaan juttelumielessä niin hän alkoi miltei aina korjailla puhettani ja pitää esitelmää. Esimerkiksi kun sanoin, että ai tuolla on se paikka xxxx. Eikö siellä ollutkin joskus xxxx.
Hän oikein huokasi ja sanoi valittavalla äänellä kuin olisin tehnyt kardinaalimunauksen: no eeeei. Kun se oli pla plaa plaa plaa.
Kun sanoin, etten nyt niin tarkkaan asiaa ajatellut kunhan jutustelin hän vielä joskus jatko marinaansa.
Hänellä siis oli ihan oma äänensävy kun hän "tuskastui" minun suurpiirteiseen puhetapaani.
Ilmeisesti hän ajatreli jos ihminen avaa suunsa niin sen kaiken pitää olla koko ajan faktaa ja totta. DDDD
Muuten pitää olla suu kiinni.
Leikilaskua hän ei oikein ymmärtänyt mitenkään. Kun puhuin jotain aloittajan tyyliin niin hän katsoi mutta ei sanonut mitään tai sitten tuhahti jotain.
Hän oli nuorehko mies. Mutta jutteli kyllä, mutta vähän juuri kuin uutistenlukijan tapaan.
Harmitti kun hänellä oli laaja tietämys ja välillä kyllä juttelimmekin ihan asioista tietenkin.
Mutta jotenkin kuitenkin tajusin, että jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa jokin puoli jäisi elämästäni silloin pois. Sekin, leikkisä, niitä näitä jutteleva sekä sarkastinen puoli on kuitenkin minulle niin tärkeä, etten halunnut siitä luopua.No eeei… huoh taas! Miksi niputat sarkasmin leikkisyyteen ja niitä näitä jutteluun? Eivät liity mitenkään toisiinsa. Ei ihme että seurustelukumppanisi tuskastui sinuun.
Huoh itsellesi. Kerroin eri tilanteista tämän miehen kanssa. Niitä näitä juttelu automatkalla oli vain yksi esimerkki mistä aloitin.
Kerroin jatkossa, että lasken myös leikkiä, tykkään sarkasmista ja puhun toisinaan myös aloittaja tyylillä. Ja, että puhuimme kyllä myös ihan asioistakin.
En siis ole niin yksipuolinen ihminen, että puhun pelkästään niitä näitä.
Tyypillinen esimerkki kaltaisistasi ihmistä on, että (toistuvasti) ilmeisesti takerruit vain yhteen kertomaani asiaan. Ja et pysty etenemään sitten muihin kun jäät jumiin siihen ensimmäiseen. Tuijotat vain sitä mikä ensiksi kiinnittää huomion ja alkaa ärsyttää.
Myös usein se johon takerrut on vain osa kokonaisuutta josta puhutaan.
Kuten teki aloittajankin mies. Takertui serkun aivoihin. Esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lingvisti kirjoitti:
Joku autisti tai aspergeri tms oire. Minullakin on sekä suvussa että työyhteisössä todella älykkäitäkin tyyppejä mutta jotka eivät ymmärrä minkäänlaisia heittoja tai kevyttä keskustelua. Kaikki otetaan kirjaimellisesti. Hivenen raskasta mutta menee se kun ymmärtää. Itse olen tällainen kielellä leikittelijä, sarkastinen, monivivahteinen ja nautin jos toinen on samalla aaltopituudella. Näiden "asiatyyppien" kanssa joutuu vaan sanansa asettelemaan kuin uutistenlukija.
Tapailin myös nuorempana yhtä tosikkomiestä. Kun esimerkiksi juttelimme autossa matkalla jonhekin ja sanoin jotain yleisellä tasolla liikkuvaa asiaa ihan vaan juttelumielessä niin hän alkoi miltei aina korjailla puhettani ja pitää esitelmää. Esimerkiksi kun sanoin, että ai tuolla on se paikka xxxx. Eikö siellä ollutkin joskus xxxx.
Hän oikein huokasi ja sanoi valittavalla äänellä kuin olisin tehnyt kardinaalimunauksen: no eeeei. Kun se oli pla plaa plaa plaa.
Kun sanoin, etten nyt niin tarkkaan asiaa ajatellut kunhan jutustelin hän vielä joskus jatko marinaansa.
Hänellä siis oli ihan oma äänensävy kun hän "tuskastui" minun suurpiirteiseen puhetapaani.
Ilmeisesti hän ajatreli jos ihminen avaa suunsa niin sen kaiken pitää olla koko ajan faktaa ja totta. DDDD
Muuten pitää olla suu kiinni.
Leikilaskua hän ei oikein ymmärtänyt mitenkään. Kun puhuin jotain aloittajan tyyliin niin hän katsoi mutta ei sanonut mitään tai sitten tuhahti jotain.
Hän oli nuorehko mies. Mutta jutteli kyllä, mutta vähän juuri kuin uutistenlukijan tapaan.
Harmitti kun hänellä oli laaja tietämys ja välillä kyllä juttelimmekin ihan asioista tietenkin.
Mutta jotenkin kuitenkin tajusin, että jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa jokin puoli jäisi elämästäni silloin pois. Sekin, leikkisä, niitä näitä jutteleva sekä sarkastinen puoli on kuitenkin minulle niin tärkeä, etten halunnut siitä luopua.No eeei… huoh taas! Miksi niputat sarkasmin leikkisyyteen ja niitä näitä jutteluun? Eivät liity mitenkään toisiinsa. Ei ihme että seurustelukumppanisi tuskastui sinuun.
Huoh itsellesi. Kerroin eri tilanteista tämän miehen kanssa. Niitä näitä juttelu automatkalla oli vain yksi esimerkki mistä aloitin.
Kerroin jatkossa, että lasken myös leikkiä, tykkään sarkasmista ja puhun toisinaan myös aloittaja tyylillä. Ja, että puhuimme kyllä myös ihan asioistakin.
En siis ole niin yksipuolinen ihminen, että puhun pelkästään niitä näitä.
Tyypillinen esimerkki kaltaisistasi ihmistä on, että (toistuvasti) ilmeisesti takerruit vain yhteen kertomaani asiaan. Ja et pysty etenemään sitten muihin kun jäät jumiin siihen ensimmäiseen. Tuijotat vain sitä mikä ensiksi kiinnittää huomion ja alkaa ärsyttää.
Myös usein se johon takerrut on vain osa kokonaisuutta josta puhutaan.Kuten teki aloittajankin mies. Takertui serkun aivoihin. Esimerkiksi.
Ehkä se on salaa huvittavaa, kun laiskanpulskea pelleilijä-sarkasti ärsyyntyy siitä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten hirveän raskaita aloittajan kaltaiset ihmiset, joiden puhetta kuunnellessa täytyy olla hiukan varuillaan, kun ei aina tiedä, mikä on niin kutsuttua vitsiä ja mikä ei. Ihan asiallisenkin puheenaiheen ollessa kyseessä. Ja kun nämä "läpät" ovat yleensä hauskoja vain kertojansa mielestä.
Normaali ihminen ymmärtää kyllä milloin joku vitsailee ja milloin ei. Jos sinulla on vaikeuksia lukea toisten käyttäytymistä niin onhan se varmasti raskasta.
Jotkut on vaan niin huonoja kertomaan vitsejä tai muuten vaan ovat niin epähauskoja, ettei todellakaan tiedä milloin vitsaillaan. Tai sitten tietää, mutta ne jutut on niin tyhmiä, ettei halua lähteä siihen mukaan.
Tästä juuri huomaa, miten vaikea assin on ymmärtää, mitä huumori ylipäätään on. Lähes koskaan se ei ole "vitsien kertomista" siinä mielessä, että se olisi joku erillinen tarina, jolla on alku ja loppu. Se on erottamaton osa muuta kommunikaatiota, eikä sen ole aina edes tarkoitus konkreettisesti naurattaa. Tämä tosiasia menee selvästi yli hilseen todella monelta tässä ketjussa.
Ap:n tyylinen liioitteleva puhetyyli ei ole huumoria. Hyvä kommunikaatio on yhtä aikaa asettumista toisen asemaan ja samalla myös itseään haastavaa ja toteuttavaa ilmaisua. Huumori samoin vaatii älyä.
Olen samaa mieltä. Vaatii älyä tajuta se mitä aloittaja kertoo.
Minä ymmärrän häntä aivan hyvin. Ja moni muu. Mies on todella puuduttava jankkaaja ja tosikko.
Ihmettelen sitä miten moni muu ei tajua yhtään.
Tuota 500 litraakin on päivitelty ja laskettu ihan tosissaan eestaas kymmeniä kertoja täällä.
Ai kymmeniä vai. Älä valehtele. Etkö osaa laskea. Se 23 kertaa. (Hatusta vedetty luku, tosikot älkää vaivautuko).Siis ap:n tarinan ymmärtäminen ”vaatii älyä”? Mikä kohta siinä on mielestäsi erityistä ajatustyötä vaativaa tai intellektuellia?
APN tarina on omituinen ja vaatii ilmeisesti riittävää typeryyttä että ymmärtää APN motiivit ja höpöttää typeryyksiä.
Ehkä sinun typeryytesi menee yli riittävästä typeryydestä. Jospa olet umpityperä.
Täytyypä alentua vastaamaan idioodille. Itse olen sosiaalisesti erittäin taitava. Pystyn sopeuttamaan puheeni kulloisenkin kuulijan tasolle ilman ongelmia. Minun ei tarvitse taivastella toisten ihmisten huumorintajua- tai tajuttomuutta tai heidän autistisia piirteitään. Ihmiset viihtyvät seurassani ja löydän Seuraa missä tahansa. Suurin osa ihmisistä on toki enemmän tai vähemmän typeriä.
No jos näin on, niin miksi sitten kirjoitit lainaamani kommentin? Olettaen, että se olit sinä. Jos et ollut niin silloin määritelmä umpityperä ei koskenut sinua.
Olen eri, mutta ap:hän puhuu selvästi typeriä, kyllä sen voi todeta.
No jos näin on, niin itsestäsi kertomasi asiat eivät silloin pidä paikkaansa.
Voit itse niin luulla, mutta muut ihmiset voivat olla eri mieltä.Olen ERI, en ole kertonut asioita itsestäni.
Lainasin ja luulin häneksi, joka "alentui vastaamaan idioodille" ja kertoi omista ominaisuuksistaan.
Jos et ole hän niin ok. Ei sitten koske sinua.
Mun mielestä täällä on nyt aika paljon juuri tuon ap:n kuvaaman miehen kaltaisia tosikkoja, kun takertuvat niin hysteerisesti tuohon ap:n käyttämään "sarkasmi" -sanaan. Sarkasmi on vain yksi ilmaisutyyli, jota nämä ihmiset ei osaa erottaa ihmisten puheesta. Ap selvästikin tarkoitti, että mies ei ymmärrä mitään kielikuvia, ei mitään puheen tehokeinoja, ei huumorilla heitettyä liioittelua jne.
Nuo ap:n kertomat esimerkit ei edustaneet sarkasmia, vaan näitä muita huumoriksi tarkoitettuja sanomisia. Mutta tosikot ei siis kyllä ymmärrä sarkasmiakaan. Heille pitää kaikki asiat annostella vain selkeällä asiatyylillä.
Jankutatte ja intätte sivukaupalla nyt vain tuosta sarkasmi -sanasta, jota ap käytti ehkä ajattelematta sen kummemmin, että nuo esimerkit ei olleet sarkasmia. Kiinnittäisitte ennemminkin huomiota itse asiaan eli siihen, että mies on huumorintajuton, tosikko, asiat kirjaimellisesti käsittävä ja sanoihin takertuva jankuttaja.
Tämmöisen ihmisen kanssa on suorastaan saa-ta-nal-lis-ta elää. Kokemusta kymmenen vuoden ajalta. Oli ihanaa päästä pakenemaan töihin sentään kahdeksaksi tunniksi päivässä puhumaan normaalien ihmisten kanssa ilman, että joka sanaa piti punnita etukäteen. Omien sanomisieni jatkuva ruotiminen, selvitteleminen ja selitteleminen oli uuvuttavaa, tuskallista, iän ikuista.
En tiedä oliko miehellä joku oireyhtymä. Jos oli, niin olkoon, minusta hän oli lopulta pelkästään raivostuttava tapaus. Tuommoisen ihmisen kanssa eläessään saa vain itsensä rikki, menettää oman minuutensa, kun ei saa ilmaista itseään vapaasti.
Sano näkemiin sille miehelle, ap. Tosin hän voi takertua siihen ja sanoa, että siis näkemiin, ei hyvästi? Joten haluat siis nähdä häntä vielä, miksi ja milloin? Sinähän sanoit, että näkemiin, se tarkoittaa, että nähdään toisiamme, eli ei erota jne jne jne.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä täällä on nyt aika paljon juuri tuon ap:n kuvaaman miehen kaltaisia tosikkoja, kun takertuvat niin hysteerisesti tuohon ap:n käyttämään "sarkasmi" -sanaan. Sarkasmi on vain yksi ilmaisutyyli, jota nämä ihmiset ei osaa erottaa ihmisten puheesta. Ap selvästikin tarkoitti, että mies ei ymmärrä mitään kielikuvia, ei mitään puheen tehokeinoja, ei huumorilla heitettyä liioittelua jne.
Nuo ap:n kertomat esimerkit ei edustaneet sarkasmia, vaan näitä muita huumoriksi tarkoitettuja sanomisia. Mutta tosikot ei siis kyllä ymmärrä sarkasmiakaan. Heille pitää kaikki asiat annostella vain selkeällä asiatyylillä.
Jankutatte ja intätte sivukaupalla nyt vain tuosta sarkasmi -sanasta, jota ap käytti ehkä ajattelematta sen kummemmin, että nuo esimerkit ei olleet sarkasmia. Kiinnittäisitte ennemminkin huomiota itse asiaan eli siihen, että mies on huumorintajuton, tosikko, asiat kirjaimellisesti käsittävä ja sanoihin takertuva jankuttaja.
Tämmöisen ihmisen kanssa on suorastaan saa-ta-nal-lis-ta elää. Kokemusta kymmenen vuoden ajalta. Oli ihanaa päästä pakenemaan töihin sentään kahdeksaksi tunniksi päivässä puhumaan normaalien ihmisten kanssa ilman, että joka sanaa piti punnita etukäteen. Omien sanomisieni jatkuva ruotiminen, selvitteleminen ja selitteleminen oli uuvuttavaa, tuskallista, iän ikuista.
En tiedä oliko miehellä joku oireyhtymä. Jos oli, niin olkoon, minusta hän oli lopulta pelkästään raivostuttava tapaus. Tuommoisen ihmisen kanssa eläessään saa vain itsensä rikki, menettää oman minuutensa, kun ei saa ilmaista itseään vapaasti.
Sano näkemiin sille miehelle, ap. Tosin hän voi takertua siihen ja sanoa, että siis näkemiin, ei hyvästi? Joten haluat siis nähdä häntä vielä, miksi ja milloin? Sinähän sanoit, että näkemiin, se tarkoittaa, että nähdään toisiamme, eli ei erota jne jne jne.......
Ap:n kaltaisilla on juuri tuo kuvaamasi ongelma: ajattelemattomuus heitoissaan. Suomeksi tyhmä ja laiska puhe.
Tämän ketjun myötä ymmärrän, miksi suomalaiset tuntuvat niin vakavilta, kaavamaisilta ja raskailta ihmisiltä. Muualla heitetään läppää, liioitellaan, kärjistetään ja paukautetaan juttuja sen enempää miettimättä, mutta täällä ihmiset menevät sekaisin kun joku ilmoittaa keränneensä 500 litraa mustikoita. Suomalaiset ovat raskasmielisiä vakavikkoja, todellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun myötä ymmärrän, miksi suomalaiset tuntuvat niin vakavilta, kaavamaisilta ja raskailta ihmisiltä. Muualla heitetään läppää, liioitellaan, kärjistetään ja paukautetaan juttuja sen enempää miettimättä, mutta täällä ihmiset menevät sekaisin kun joku ilmoittaa keränneensä 500 litraa mustikoita. Suomalaiset ovat raskasmielisiä vakavikkoja, todellakin.
Siinäpä hieno, globaalin mittakaavan liioittelu. Jäi ap:kin kakkoseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä täällä on nyt aika paljon juuri tuon ap:n kuvaaman miehen kaltaisia tosikkoja, kun takertuvat niin hysteerisesti tuohon ap:n käyttämään "sarkasmi" -sanaan. Sarkasmi on vain yksi ilmaisutyyli, jota nämä ihmiset ei osaa erottaa ihmisten puheesta. Ap selvästikin tarkoitti, että mies ei ymmärrä mitään kielikuvia, ei mitään puheen tehokeinoja, ei huumorilla heitettyä liioittelua jne.
Nuo ap:n kertomat esimerkit ei edustaneet sarkasmia, vaan näitä muita huumoriksi tarkoitettuja sanomisia. Mutta tosikot ei siis kyllä ymmärrä sarkasmiakaan. Heille pitää kaikki asiat annostella vain selkeällä asiatyylillä.
Jankutatte ja intätte sivukaupalla nyt vain tuosta sarkasmi -sanasta, jota ap käytti ehkä ajattelematta sen kummemmin, että nuo esimerkit ei olleet sarkasmia. Kiinnittäisitte ennemminkin huomiota itse asiaan eli siihen, että mies on huumorintajuton, tosikko, asiat kirjaimellisesti käsittävä ja sanoihin takertuva jankuttaja.
Tämmöisen ihmisen kanssa on suorastaan saa-ta-nal-lis-ta elää. Kokemusta kymmenen vuoden ajalta. Oli ihanaa päästä pakenemaan töihin sentään kahdeksaksi tunniksi päivässä puhumaan normaalien ihmisten kanssa ilman, että joka sanaa piti punnita etukäteen. Omien sanomisieni jatkuva ruotiminen, selvitteleminen ja selitteleminen oli uuvuttavaa, tuskallista, iän ikuista.
En tiedä oliko miehellä joku oireyhtymä. Jos oli, niin olkoon, minusta hän oli lopulta pelkästään raivostuttava tapaus. Tuommoisen ihmisen kanssa eläessään saa vain itsensä rikki, menettää oman minuutensa, kun ei saa ilmaista itseään vapaasti.
Sano näkemiin sille miehelle, ap. Tosin hän voi takertua siihen ja sanoa, että siis näkemiin, ei hyvästi? Joten haluat siis nähdä häntä vielä, miksi ja milloin? Sinähän sanoit, että näkemiin, se tarkoittaa, että nähdään toisiamme, eli ei erota jne jne jne.......
Meillä on työpaikka täynnä noita takertujia. Onneksi kotona on monipuolisesti kieltä ymmärtävä puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida osalla olla kaikki muumit laaksossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun myötä ymmärrän, miksi suomalaiset tuntuvat niin vakavilta, kaavamaisilta ja raskailta ihmisiltä. Muualla heitetään läppää, liioitellaan, kärjistetään ja paukautetaan juttuja sen enempää miettimättä, mutta täällä ihmiset menevät sekaisin kun joku ilmoittaa keränneensä 500 litraa mustikoita. Suomalaiset ovat raskasmielisiä vakavikkoja, todellakin.
Siinäpä hieno, globaalin mittakaavan liioittelu. Jäi ap:kin kakkoseksi.
Useissa haastattelututkimuksissa ulkomailla asuvat kuvailevat suomalaisia "rehellisiksi". Täällä ollaan polleita kuvailusta, koska ei ymmärretä että monet muualla asuvat ovat huomanneet, että vain totinen ja vakava puhe on ainoa jota suomalaiset kestävät. Rehellisyys = vakavamielinen, totinen insinööripuhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi ikinä olla miehen kanssa, joka ottaisi nuo asiat tosissaan.
Itsehän olen niin sarkastinen, että joudun välillä hillitsemään itseäni, koska vieraammat ihmiset eivät enää tiedä olenko tosissani vai en. Onneksi mieheni on samanlainen ja olemme onnistuneet siirtämään huumorimme lapsiimmekin.
Surullista, että lapsenne ovat kyynisiä ja hivenen ilkeitä = sarkastisia.
Sarkasmi on älykkäitten ihmisten taitavaa huumoria. Eihän sitä kaikki tajua, eikä itse asiassa se ole kaikille tarkoitettukaan menevän perille.
Minulla oli aikanaan opettaja, jolla oli tämä taito hallussa. Sellaista kuivaa, toteavaa huumoria, jossa saattoi joskus olla mukana pilke silmäkulmassa, joskus taas ei. Mutta hänellä oli kyky erottaa asioista se todellinen sisin ja tuoda se esille juuri oikeilla sanoilla, lyhyesti ja ns. ytimekkäästi. Samalla siihen usein liittyi tietty ikään kuin poissaoleva ilme. Koskaan siihen ei liittynyt ivaa eikä ilkeyttä, vaikka ilmeisen kyynikko olikin. Jotenkin ihana opettaja, vaikka joittenkin mielestä hän oli mitäänsanomaton, väritön ja huomaamaton tyyppi.
Eli tässä mielessä voisi tosiaan sanoa, että vastuu on kuulijalla. Jos et ymmärrä, et sitten ymmärrä, ja jäät asian ulkopuolelle ja paljosta paitsi. Omasta mielestäsi et tietenkään menetä mitään, ja hyvähän se sulle on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun myötä ymmärrän, miksi suomalaiset tuntuvat niin vakavilta, kaavamaisilta ja raskailta ihmisiltä. Muualla heitetään läppää, liioitellaan, kärjistetään ja paukautetaan juttuja sen enempää miettimättä, mutta täällä ihmiset menevät sekaisin kun joku ilmoittaa keränneensä 500 litraa mustikoita. Suomalaiset ovat raskasmielisiä vakavikkoja, todellakin.
Siinäpä hieno, globaalin mittakaavan liioittelu. Jäi ap:kin kakkoseksi.
Useissa haastattelututkimuksissa ulkomailla asuvat kuvailevat suomalaisia "rehellisiksi". Täällä ollaan polleita kuvailusta, koska ei ymmärretä että monet muualla asuvat ovat huomanneet, että vain totinen ja vakava puhe on ainoa jota suomalaiset kestävät. Rehellisyys = vakavamielinen, totinen insinööripuhe.
Jaa, minulle taas rehellisyys on iloinen ja ylpeyttä aiheuttava asia. Hyvä mieli tulee rehellisyydestä. Harmi että koet sen negatiivisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi ikinä olla miehen kanssa, joka ottaisi nuo asiat tosissaan.
Itsehän olen niin sarkastinen, että joudun välillä hillitsemään itseäni, koska vieraammat ihmiset eivät enää tiedä olenko tosissani vai en. Onneksi mieheni on samanlainen ja olemme onnistuneet siirtämään huumorimme lapsiimmekin.
Surullista, että lapsenne ovat kyynisiä ja hivenen ilkeitä = sarkastisia.
Sarkasmi on älykkäitten ihmisten taitavaa huumoria. Eihän sitä kaikki tajua, eikä itse asiassa se ole kaikille tarkoitettukaan menevän perille.
Minulla oli aikanaan opettaja, jolla oli tämä taito hallussa. Sellaista kuivaa, toteavaa huumoria, jossa saattoi joskus olla mukana pilke silmäkulmassa, joskus taas ei. Mutta hänellä oli kyky erottaa asioista se todellinen sisin ja tuoda se esille juuri oikeilla sanoilla, lyhyesti ja ns. ytimekkäästi. Samalla siihen usein liittyi tietty ikään kuin poissaoleva ilme. Koskaan siihen ei liittynyt ivaa eikä ilkeyttä, vaikka ilmeisen kyynikko olikin. Jotenkin ihana opettaja, vaikka joittenkin mielestä hän oli mitäänsanomaton, väritön ja huomaamaton tyyppi.
Eli tässä mielessä voisi tosiaan sanoa, että vastuu on kuulijalla. Jos et ymmärrä, et sitten ymmärrä, ja jäät asian ulkopuolelle ja paljosta paitsi. Omasta mielestäsi et tietenkään menetä mitään, ja hyvähän se sulle on.
Silloin hän ei ollut sarkastinen. Itsehän siis olen, enkä sitä kenellekään soisi. On se aika rankkaa ja yksinäistä puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun myötä ymmärrän, miksi suomalaiset tuntuvat niin vakavilta, kaavamaisilta ja raskailta ihmisiltä. Muualla heitetään läppää, liioitellaan, kärjistetään ja paukautetaan juttuja sen enempää miettimättä, mutta täällä ihmiset menevät sekaisin kun joku ilmoittaa keränneensä 500 litraa mustikoita. Suomalaiset ovat raskasmielisiä vakavikkoja, todellakin.
Minäkin ihmettelen miten jumankekkaa jaksetaan sivukaupalla päivitellä ja vertailla, ilmeisesti tosissaan, onko mahdollista ja kyllä on mahdollista ja mahdollista on kerätä ja sekin keräsi xx ja xxx ja jopa xxxx litraa mustikoita tai puolukoita.
Tämän ketjun perusteella, kiitos siitä, alan vähitellen ymmärtää, että minä en välttämättä olekaan se outo ja erilainen ihminen.
Kun en välillä millään ymmärrä tätä suomalaista mentaliteettia ja tulen ymmärretyksi väärin. Olen siis puhelias, tehostan puhettani käsin, innostun herkästi ja puhun mielelläni kielikuvilla, jopa tyyliin aloittaja.
Että vika ei aina olekaan välttämättä minussa vaan kuulijoissa.
No, miltei ihmisikä siihen tajuamiseen menikin. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. D
Kieleen liittyy runsaasti piirteitä, joita ei voi tulkita kirjaimellisesti. Metaforat, sananlaskut, hyperbolat, idiomit, vertauskuvat, ironia jne. Näitä käytetään myös ilman huumorin elementtejä osana normaalia, elävää kieltä. Harmillista toki, jos itse viljelee puheessaan näitä tyylikeinoja, ja toinen ei niitä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Kieleen liittyy runsaasti piirteitä, joita ei voi tulkita kirjaimellisesti. Metaforat, sananlaskut, hyperbolat, idiomit, vertauskuvat, ironia jne. Näitä käytetään myös ilman huumorin elementtejä osana normaalia, elävää kieltä. Harmillista toki, jos itse viljelee puheessaan näitä tyylikeinoja, ja toinen ei niitä ymmärrä.
On myös harmillista, jos viljelee liikaa tyylikeinoa, jota ei osaa tai tyylikeinoa, joka on epä-älyllistä tai epäaudiovisuaalista, tai viljelee itselleen maneetiksi juurtunutta tehokeinoa ihmisille, joiden tietää vieroksuvan sellaista puhetapaa.
Olen ERI, en ole kertonut asioita itsestäni.