Se viinanpeikko, se asuu meillä vaikka mies olis juomattakin!

Kamala juttu mutta hienosti kirjoitettu. En osaa auttaa, tsemppiä.

Kaikki sympatiat sinulle, tiedän mistä puhut. "Jätä se" ei ole ratkaisu. Itse rakastan miestäni aivan valtavasti, mutta vihaan hänen juomistaan. Haluan uskoa että tästäkin vielä selvitään.

Niin. Alkoholismia voi verrata pakkoajatuksiin mutta siihen tulee lisänä fyysiset oireet jos sitä viinaa ei saa. Vakava sairaus se on josta harva ilman hoitoa eroon pääsee. 2 läheistäni kuollut jo tautiin. Jos miehesi ei ole halukas hoitoon lähtemään harkitsisin eroa. Niin läheltä nähnyt kuinka sairastuttaa myös ne ihmiset ympäriltä.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 11:32"]Kaikki sympatiat sinulle, tiedän mistä puhut. "Jätä se" ei ole ratkaisu. Itse rakastan miestäni aivan valtavasti, mutta vihaan hänen juomistaan. Haluan uskoa että tästäkin vielä selvitään.
[/quote]

Älä halua. Itsekin halusin niin kauan kunnes mies joi talon alta ja 11kk lapsien kanssa hätämajoituksessa, 100 000 ulosottovelkoja maksellessa voin sanoa että jos miestä vie viina, niin antaa viedä.

Surullista. Tuollaista se on alkoholistin kanssa. Hänellä on aina syy juoda. Sinä et voi häntä muuttaa, jos hän itse ei muutosta halua elämäänsä. Kannattaa miettiä, miten kauan ja miten pitkälle on valmis tuota kattelemaan. Jos hän ei halua parantua, asiat menevät yleensä vain alamäkeä huonompaan suuntaan.

Hae vertaistukea itsellesi. Halia ja voimia ja jaksamista!

off topic - sinä olet todellinen kirjallinen lahjakkuus!

Tee ehdottomasti tämä: mene Al-Anon toimintaan mukaan, saat sieltä vertaistukea, jota et samanlaista saa mistään etkä keltään. Al-Anon on AA-kerhon omaisten ryhmä.

P.S. Olen samaa mieltä kuin moni muukin: olet kirjallinen lahjakkuus!

Ikinä ei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä: että mies sanoisi että nyt mä haluan juoda ja vain juoda ja aion olla täydessä juubassa nämä vapaapäivät sillä tavalla että nippanappa saan himmattua töihin lähdön kuntoon. Eiei tietenkään niin voi sanoa! 

Vaan aina on se vain tämä kerta, aina se on vaan nyt kun on ollut niin rankkaa töissä, aina on juuri nyt sitten ihan pakko mennä jonnekin kattomaan kuinka joku kaveri (??) on ostanut ruohonleikkurin/pyssyn/mökijän you name it= mennään juomaan.

Aina, aina sitä vähätellään. En ole ottanut niin paljoa, älä nyt mäkätä yhestä kaljasta, meneehän se mun painoisella pelkkänä janojuomana. No mikset sitten juo vettä janoos saatana.

Tippuisin varmaan hämmästyksestä tuolista jos mies sanois joku kerta suoraan  että nyt on semmoinen viinanhimo että tulen sitä himoa nyt tappamaan seuraavat 3 päivää. Silloin voisin minäkin vastata suoraan että en sitä halua enkä kestä kattoa sun haahuilua. 

Nyt joutuu riitelemään asian vierestä ikäänkuin: Että mennäänkö sinne anopin luo vai ei. Että onko se nyt niin tärkeää. Ja sitten joudutaan riitelemään jostain ihan muusta asiasta kuin siitä että mies juo kaiken vapaa-aikansa. Saatanan saatana. Taitavasti se kyllä tekee kaikkensa ettei itse juomisesta puhuttaisi oikeestaan ollenkaa-, on vaan rankkaa töissä , väsymystä, oli kylmä kesä, kaverille tulossa ero kun muijansa pettää jne jne. 

Olen niin kauhea, että olen sanonut miehelleni: "Jätän sinut, jos alat kittamaan kaljaa enemmänkin." Mieheni ei tätä ymmärrä, sillä hän ei ole joutunut katsomaan/kärsimään lähimmäisen itsekeskeisestä elämisen tyylistä. Olen sanonut, että juokoon vaikka joka päivä. Selvänä kuitenkin pitää olla ja autolla ajon rajaa ei ylitä (eli maks. 1). Sopimuksesta voin olla jopa kuski ja ryyppypäiviä ei montaa vuodessa. Eipä tuo ota illassa kuin maksimissaan neljä (illat todellakin iltoja) ja ajaa työkseen niin on kyllä selvinpäin aina menossa rattiin. Kunnon kännit ottaa ehkä kaksi kertaa vuodessa.

Isäni on alkoholisti. Olen koko pienen ikäni katsonut ja kuunnellut juopottelua ja lupauksien rikkomista, valehtelua, sekoamista, raahannut sairaalaan maksatulehduksen/haimatulehduksen/päävamman takia. Bonarina on tullut vielä nähtyä pahoinpitelyjä, isän makaamista sohvalla, lattialla, milloin missäkin pää/käsi/jalka auki, verta valuen. Krapulapäivät olivat yhtä helvettiä lapsena ja nuorena aikuisena. Kilahteluita tuli milloin mistäkin ja ihme raivokohtauksia.

Nykyään ihmettelee kun ei lapset oikein pidä yhteyttä ja hermostuvat aina kun kotona käyvät. Kavereita alkanut taas kaikota ympäriltä ja kylillä liikkuu mitä ihmeellisimpiä juoruja - ihan itse aloittamina. En käy kotona kuin pakolliset, muuten pyrin olemaan erossa. Puhelut katkeavat heti kun tuntuu olevan huomalassa, viesteihin en edes vastaa.

Anna sille pillua ja rakasta sitä edes joskus, niin ehkä se elämä voisi hymyillä sille ilman viinaakin.

Al-Anoon mars! Kun menet sinne, kuulet täsmälleen samoja tarinoita, kymmeniä, satoja, tuhansia. Saat arvokasta tietoa, arvokkaita vinkkejä, saat perspektiiviä, kuulet, miten muut ovat rakentaneet elämänsä uudestaan (ilman juovaa puolisoa), saat tukea, saat ystäviä, uskoa tulevaisuuteen ja voimaa kestää tai voimaa lähteä.

Tsemppiä vaan ap. Olin samankaltaisessa tilanteessa, kaikki arvokkaammat kokemukset, juhlat, arkiviikonloput ynnä muut piti huuhdella alas alkoholilla. Aina löytyi joku syy juoda, jos ei muuta niin pisti saunan lämpiämään, että voi juoda saunakaljaa. Minulle välillä vittuuntuneena tiuski, että on niin paskaa kotona, että pakkohan sitä on ryypätä, ei kestä selvinpäin.

Arvaapa mitä. Minä sain tarpeekseni. Otin eron ja mies asuu nykyään jossain pikkuyksiössä ja oho - ei olekaan elämä nytkään niin ihanaa, että sitä kestäisi ilman viinaa. Olen NIIN onnellinen, ettei tehty lapsia yhdessä. 

Ilmoitettu asiattomaksi.
T:Varamode

Lasteni isä on alkoholisti. Mun oli pakko irrottautua tästä ihmisestä koska ei ollut enää mitään, mikä olisi pitänyt mua "paskassa" elämässä. En enää jaksanut sietää joka päiväistä kaljottelua, sumeita silmiä, idioottimaista käytöstä. Seksiä ei ollut, ei hellyyttä, rakkautta ja intohimoa. Pelkästään hänen läsnäolonsa sai mut katkeroitumaan ja tuntemaan inhoa häntä kohtaa. Kaikki ne petetyt lupaukset yhdessäolosta ja paremmasta huomisesta vitutti. 

Oman mielenterveyteni takia erottiin. Halusin kunnon parisuhteen, seksiä, intohimoa ja rakkautta. Normaalia elämää ilman alkoholia. Miksi ihmiset tuhlaa elämänsä alkoholistin hyysäämiseen, se ei tule ikinä muuttumaan ja kun aikaa menee eteenpäin, niin alkaa vaan pahenemaan ja tulee muita riippuvuuksia (uhkapelit yms). Nyt elän hyvässä ja normaalissa parisuhteessa. Tuntuu uskomattomalta että kumppanini oikeasti haluaa viettää mun kanssa arkea ja viikonloppuja... ja vielä selvinpäin!!! Katsomme tv:tä, nauramme ja rakastamme, seksi on mahtavaa...alkoholistin kanssa ei tätä pääse kokemaan. Tämä normaali elämä ilman hyssyttelyä ja häpeää on aivan parasta. Totuttelua vaatii edelleen osaltani koska  alkoholi vei vuosia paikkani kaikesta ja nyt kun olenkin jollekkin ykkönen niin apua, outoa :D 

Sama täällä mutta kun olen jo 53v niin ei kehtaa mistään uudesta alusta enää haaveilla. Korkeintaan yksinään.

Sä annat ap lapsillesi huonoimman mahdollisen lapsuuden jatkamalla tuota juopon hyysäämistä. Se ei lopeta niin kauan kun sä teet sille mahdolliseksi jatkaa. Lapset oppii saman mallin, jäkäjäkäjäkäjäkä, mutta mitään ei tapahdu, iskä lotraa ja äiti jäkättää. Tunnelma on paska koko ajan, kaikki huonolla tuulella tai surullisia, lapset oppii elämään varovasti veitsen terällä, ettei suututtaisi isää tai tekisi äitiä surullisemmaksi. 

Jos kyseessä olisikin vain oma elämäsi, niin ihan vapaasti saisit sen pilata juopon kanssa, mutta silloin kun sä päätit synnyttää lapsen, sun elämä ei ole enää sun. Sulla on vastuu ja velvollisuus pitää huolta, että lapsilla on hyvä olla. Nyt niillä ei ole. Ne sairastuu. Sä voit väittää hamaan tappiin asti, ettei lapset kärsi juomisesta, tai ettei ne edes huomaa sitä, mutta valehtelet. Itsellesi ja muille. Sä olet vastuussa, koska lasten isä on alkoholiriippuvainen, eikä siinä tilassa pysty olemaan vastuussa. Sä olet aikuinen ja selvä, sun pitää tehdä sille asialle jotain. 

Ei tarvitse tulla selittämään että "ei se ole niin helppoa, ja miten sitä tullaan toimeen ja lapset joutuu vaihtaa koulua ja kotia", sen mä tiedän. Kaikki tietää. Mutta onko se parempi, että ne, ja sinä itse myös kannatte sitä juopon ristiä koko loppuelämänne, kunnes vihaatte kaikki toisianne? Haluatko että sun lapset on niin kuin minä ja mun sisko, ei missään tekemisissä kummankaan vanhemman kanssa enää. Faija pilasi meiltä lapsuuden juomalla, ja mutsi sillä, ettei vienyt meitä pois sen juopon vaikutuspiiristä. Oli vissiin se omakotitalo sun muut kulissit tärkeämpiä kuin omat lapset. Sitä samaa on sullakin edessä jos et nyt herää.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 11:26"]

Meidän perhe-elämässä asuu kolmas osapuoli, jonka ehdoilla mennään ja joka määrää meidän elämästä. Se on viina. Se asuu meillä joka päivä ja koko ajan. Alkuviikosta, kun on töitä ja menoja se vetäytyy jonnekin vähän piilompaan. Puolivälistä viikkoa, jo keskiviikkona peikko alkaa tulla esille. Kiertoilmauksissa, "vitsin varjolla" heitetyissä jutuissa (mitäs sitä viikonlopiksi ostais, johan se on pikkulauantai heh heh).

Mitenkähän paljon päivän energiasta sillä menee siihen että se laskee ja pohtii että paljonko nyt on viinaa/kaljaa kellarissa ja koskahan sitä pitäisi lähteä hankkimaan lisää ja millä hinnalla ja mistä? Sitä asiaa nimittäin tosiaan mietitiään. Jos jostain puoliksi tuntemattomasta tuttavasta samalta ilmansuunnalta edes kuullaan, että se lähtee saksaan autollaan tai tallinnaan/riigaan tms. niin johan aletaan porukalla masinoimaan jotain tukkuostosta. 

Kun voisi senkin ajan käyttää vaikka siihen, että tututuisi lapseensa, pieneen poikaan, mutta siinähän se menee mukana. Alkoholistilla ei muuten ikinä ole todellisisia, syviä ihmissuhteita. 

Me muut ihmiset vaan seilaamme siinä hänen ja hänen juomisensa sivussa. Juominen menee kaiken ohi.

Mitään lomilla tai viikonloppuina suunniteltuja menoja tai tapaamisia ei voi sopia kunnolla, koska ikinä ei tiedetä että missä kunnossa mies on. Joko se on ihan kaputt ja makaa ku ruonan raato sohvalla. Tai sitten on hyväss nosteess eikä halua keskeyttää hyvän kännin rakentamista millään automatkalla (minä kuskina aina) taikka jossain juhlissa/tapaamisessa käkkimällä. "mene sä vaan, ei niitä haittaa vaikka mä en tulekaan,ei mua siellä tarvita. " Ja sitten se klassinen juopon virsi; "no ei kait se nyt tämän kerran voi niin paljon haitata, kait sitä voi kerran viikonlopun olla kotonakin, ei kait sitä joka kerta tarvi lähteä kun ne kutsuu.." Niinpa. Fakta on ,että joka viikonloppu mies on kännissä enkä muista milloin oltaisiin oltu terveinä ja reippaina koko perhe missään minään lomapäivänä tai viikonloppuna.

Syitä riittää milloin joutuu ottamaan. Ne on niin naurettavia ettei viitsisi edes kirjoittaa tähän. Kyllä yksi kerta oli se, kun meillä ei oltu imuroitu. En edes ymmärrä miten se sen saattoi huomata, mutta kyllä siitä semmoinen reaktio tuli, että piti mennä verstaalle ja kännin puolellahan sieltä sitten sisälle kömmittiin.

Näitähän esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Kaikki toistaa samaa kaavaa, kaikki on sitä yhtä samaa. Ja kaiken fokus on joka tapauksessa se juominen. Kaikki muu on vain sivutuotetta. Olisko sitten niin, että meillä ei riideltäis ollenkaan, siis yh-tään, jos en reagoisi mitenkään sen juomiseen? Eli en sanoisi juuta enkä jaata, en ottaisi kantaa, en kyselisi mitään , niin silloinko riidat loppuisi. Näin uskoo mies. En vaan jaksa uskoa enkä jaksa enää muutenkaan. Se mies,jonka kanssa alunperin menin yhteen on kadonnut jonnekin eikä ole enää tavattavissa. 

[/quote]

Surullista.

Kuningas viina on mahtava vastustaja. Vaikka kaikki tietävät sen petollisuudesta, niin silti se saa ihmiset   ja niistä juuri ne ihanimmat pauloihinsa.

Toivoisin, että saat vielä pelastettua miehesi. (kai sentään olet joskus rakastanut häntä).

Ota alkoholin käytö puheeksi, ihan aikuisten tavalla. Kerro, että olet huolissasi tilanteesta, ja että missään tapauksessa tilanne ei voi jatkua kuten nyt. Äläkä sitten provosoidu, kun mies yrittää kääntää keskustelua muihinkin asioihin, ja ärsyttää sinua sanomaan jotain sopimatonta josta voisi syyttää sinua. Rakkaudesta välittämättä pysy ihan asialinjalla. voisit hieman miettiä, mitä ne oikein kunnon akat on, sellaiset, jotka on pitäneet suomea pystyssä viimeiste 500 vuotta.

Olisi ehkä hyvä antaa miehelle tunnustusa kaikesta siitä, mitä saa aikaan selvinpäin. Miehet, niin kuin lapset, ja naisetkin kaipaavat rakkautta ja hyväksyntää.

T. Perheellinen mies, 6: kalja tähän mennessä.

Äitinä sinun on lopulta ajateltava asiaa puhtaasti lapsen kannalta: mitä isä tuo lapsensa elämään? Tuoko enemmän hyvää vai huonoa? Entä sinä itse? Jaksatko miehen juomiseen tuskastuessasi olla rakastava ja huolehtiva äiti lapsellesi, vai viekö miehen ongelman "paapominen" sinultakin aikaa ja energiaa, jonka pitäisi suuntautua lapseesi? Ja äitinä sinun on tietysti myös huolehdittava itsestäsi: jos ongelma vie sinustakin kaikki mehut, niin lopulta lapseltasi puuttuu kaksi huolehtivaa vanhempaa.

Tuttua. Olen katsellut tuota elämää lapsen näkökulmasta. Alkoholi on koko ajan läsnä, joko juodaan tai sitten jännitetään, että kohta juodaan. Valtavan turvaton ympäristö lapselle kasvaa. Voi kun löytäisit voimia repäistä itsesi irti tuosta.

Komppaan niitä, jotka suosittelevat Al-anonia. Itse olen lapsuudenperheessä kärsinyt isän juomisesta, ja kolmevitosena menin yhteen alkoholistin kanssa. Enää ei olla yhdessä, mutta Al-anonista en luovu. AAL-ryhmässäkin olen käynyt nyt muutaman kerran. Molemmat hyödyllisiä.