Se viinanpeikko, se asuu meillä vaikka mies olis juomattakin!

Meidän perhe-elämässä asuu kolmas osapuoli, jonka ehdoilla mennään ja joka määrää meidän elämästä. Se on viina. Se asuu meillä joka päivä ja koko ajan. Alkuviikosta, kun on töitä ja menoja se vetäytyy jonnekin vähän piilompaan. Puolivälistä viikkoa, jo keskiviikkona peikko alkaa tulla esille. Kiertoilmauksissa, "vitsin varjolla" heitetyissä jutuissa (mitäs sitä viikonlopiksi ostais, johan se on pikkulauantai heh heh).

Mitenkähän paljon päivän energiasta sillä menee siihen että se laskee ja pohtii että paljonko nyt on viinaa/kaljaa kellarissa ja koskahan sitä pitäisi lähteä hankkimaan lisää ja millä hinnalla ja mistä? Sitä asiaa nimittäin tosiaan mietitiään. Jos jostain puoliksi tuntemattomasta tuttavasta samalta ilmansuunnalta edes kuullaan, että se lähtee saksaan autollaan tai tallinnaan/riigaan tms. niin johan aletaan porukalla masinoimaan jotain tukkuostosta. 

Kun voisi senkin ajan käyttää vaikka siihen, että tututuisi lapseensa, pieneen poikaan, mutta siinähän se menee mukana. Alkoholistilla ei muuten ikinä ole todellisisia, syviä ihmissuhteita. 

Me muut ihmiset vaan seilaamme siinä hänen ja hänen juomisensa sivussa. Juominen menee kaiken ohi.

Mitään lomilla tai viikonloppuina suunniteltuja menoja tai tapaamisia ei voi sopia kunnolla, koska ikinä ei tiedetä että missä kunnossa mies on. Joko se on ihan kaputt ja makaa ku ruonan raato sohvalla. Tai sitten on hyväss nosteess eikä halua keskeyttää hyvän kännin rakentamista millään automatkalla (minä kuskina aina) taikka jossain juhlissa/tapaamisessa käkkimällä. "mene sä vaan, ei niitä haittaa vaikka mä en tulekaan,ei mua siellä tarvita. " Ja sitten se klassinen juopon virsi; "no ei kait se nyt tämän kerran voi niin paljon haitata, kait sitä voi kerran viikonlopun olla kotonakin, ei kait sitä joka kerta tarvi lähteä kun ne kutsuu.." Niinpa. Fakta on ,että joka viikonloppu mies on kännissä enkä muista milloin oltaisiin oltu terveinä ja reippaina koko perhe missään minään lomapäivänä tai viikonloppuna.

Syitä riittää milloin joutuu ottamaan. Ne on niin naurettavia ettei viitsisi edes kirjoittaa tähän. Kyllä yksi kerta oli se, kun meillä ei oltu imuroitu. En edes ymmärrä miten se sen saattoi huomata, mutta kyllä siitä semmoinen reaktio tuli, että piti mennä verstaalle ja kännin puolellahan sieltä sitten sisälle kömmittiin.

Näitähän esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Kaikki toistaa samaa kaavaa, kaikki on sitä yhtä samaa. Ja kaiken fokus on joka tapauksessa se juominen. Kaikki muu on vain sivutuotetta. Olisko sitten niin, että meillä ei riideltäis ollenkaan, siis yh-tään, jos en reagoisi mitenkään sen juomiseen? Eli en sanoisi juuta enkä jaata, en ottaisi kantaa, en kyselisi mitään , niin silloinko riidat loppuisi. Näin uskoo mies. En vaan jaksa uskoa enkä jaksa enää muutenkaan. Se mies,jonka kanssa alunperin menin yhteen on kadonnut jonnekin eikä ole enää tavattavissa.