Mikä on sinulla hyvin nyt?
Mikä on sinulla hyvin nyt?Missä sinulla menee hyvin nyt?Mistä voit olla kiitollinen?
Kommentit (781)
Syksyllä 2020 alkoi syövän hoito, kahdeksan kertaa solunsalpaajahoitoja, leikkaus, sädehoidot, täsmälääkitys suoneen kolmen viikon välein maaliskuulle 2022 asti. Nyt on olo hyvä, yksi etäpesäke maksassa on, mutta senkään en anna jokapäiväistä elämää haitata. Toistaiseksi siis kaikki hyvin, tulevaisuudesta ei meistä kukaan tiedä, joten ei sitä voi nyt murehtia.
Woe valittoo ei voe mistään. Eli elämä se on kuin silkkiä vaan.
Verenpaine - mittasin just: 123/82.
Paino on laskenut kiloja ja kunto noussut auton vaihduttua polkupyörään 10km työmatkojen osalta. Olo on mahtava.
Sain siivottua jonkin verran siellä täällä. Äiti on tulossa kylään, niin pitää pykätä kulisseja pystyyn. Samalla piilotan 2 metriä korkeaa kissankiipeilypuuta - äiti ei tiedä että olen suunnittelemassa kissanhankintaa.. 😅🙈
Iso ylityöprojekti valmis. Melkein kuukausi meni ilman viikonloppuvapaita ja työpäivät lähemmäs 12 h, alkoi jo ottaa vanhaa miestä koville. Jokohan saisi olla viimeinen kerta kun mokomaan ralliin lähti, varsinkaan kun se ei ole taloudellisesti enää ihan välttämätöntä. Mutta nyt, ohi on, ja onhan se palkkakin kiva saada.
Ja kevät se on kylmäkin kevät, minulle noin periaatteessa riittää kun tiet ovat sulat eikä tarvi tehdä lumitöitä.
Pääsen kohta ammattiliiton tukemana irtisanoutumaan paskasta hoitotyöstä.
Aijon työllistyä vaikka kioskille.
Muuta hyvää en keksi.
Olen niin väsynyt ihmisiin ja vastaanottamaan heidän ongelmiaan, että voisin vaikka kuolla.
Kaikki on hyvin ja olen kiitollinen perheestäni; lapsistani perheineen, kolmesta lapsenlapsestani, kodistani, autostani ja siitä, että olen eläkkeellä. Eläke kohtuullinen, tilava kaunis velaton koti, saan asua yksin, sain 30 000 perinnön, se ja säästöt riittävät mukavaan elämään.
Olen aidosti kiitollinen.
Sain imuroitua ja siivottua asuntoni.
Tänään kehoni ei ole kovin kivulias vaan toimii aika hyvin enkä ole tänään akuutin sairaalahoidon tarpeessa.
Tein vähän pihahommia auringonpaisteessa. Join aamukahvin pihakeinussa kirjaa lukien.
Saan olla päivän yksin kotona rauhassa, ei mitään sovittua menoa. Saan levätä kun kehoni pian niin vaatii.
Illan saan olla rakkaan perheen kanssa, lämmittää saunan ja nauttia vanhan talon hengestä. Mieheni rakastaa minua juuri tällaisena ja osoittaa sen teoin joka päivä. Saan kokea äitiyden ja olla osa maailman hienoimman nuoren elämää. Saan kokea teinikapinatkin, vaikka lapsen saanti ei ollut itsestäänselvää.
Minulla on rakkaita ja hyviä ystäviä ja sukulaisia.
Alan vihdoin hyväksyä sen etten ole työkykyinen, ja hetkittäin osaan jo nauttiakin tästä pakkokotoilusta (vapaudesta?), vaikka valitsisin sata kertaa mieluummin työkykyisyyden ja vaikka toivon sitä edelleen.
Jääkaapissa on hyvää ruokaa moneksi päiväksi.
Kirjastossa on hyviä lukemattomia kirjoja vaikka loppuelämäkseni.
Lääketiede on pelastamut henkeni useamman kerran, ja parantaa huomattavasti elämänlaatuani joka päivä.
Olen saanut nähdä maailmaa ja palannut kotiin.
Näen kotitontillani säännöllisesti puluja, fasaaneja, kauriita, kissoja, sammakoita, pörriäisiä, kukkia, virtaavan veden ja kasvun ihmeen.
Asun itsenäisessä rauhanajan maassa, joka maksaa minulle ruokarahat.
Aivoni toimivat tänään Sydämeni toimii tänään.
Vierailija kirjoitti:
Naapuri on hiljaa.
Tämä onkin mukavaa kun naapuri on hiljaa.
Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki todella hyvin.
Hyvä työpaikka, palkka yli 6000€ kuukaudessa.
Kaunis ja iloinen rouva kotona.
Noo, lasten kanssa nyt aina jotain pientä haastetta, mutta muuten nekin ok.
Pari sijoitusasuntoa ja osakesalkku kasvaa tasaisesti.
Kohta pääsee etelään taas kolmeksi viikoksi nauttimaan.
Eli täällä asiat reilassa.
Kun ei oo tukka hyvin, niin ei oo mikään hyvin.
Saa nähdä millaisen kannan seuraava kampaaja ottaa henkilööni tukan mallia saksiessaan...
Niskatkin taas jumissa, niin että kohta pökerryttää.
Katto sentään vielä pään päällä.
Asun rajan lähellä, ja olen ollut maaliskuun alusta joka ainoasta päivästä kiitollinen, kun emme ole Venäjän hyökkäyksen kohteena. Kiipeän usein eräälle mäelle, josta näkee naapurin puolelle, ja ajattelen, mitä rajan toisella puolella tapahtuukaan. Harjoitusammuntojen ääniä on kuulunut tavallista useammin, mutta muuten on rauhallista.
Olen kiitollinen myös suhteellisen hyvästä terveydestä, perheestä, kodista ja hyvästä parisuhteesta, jossa läheisyys ja seksielämä on piristynyt pitkähkön kuivan kauden jälkeen.
Minulla on puoliso ja lapsia sekä työ.
Puolisokin sai vakituisen työn, vaikka ei täydellä työajalla.
Veloista olen voiton puolella, vielä vuosi ja selvillä ollaan.
Välittömästi henkeä uhkaavia sairauksia ei ole, vaikka kukaan perheestämme terve ei olekaan.
Kahden lapsen krooninen sairaus on helpottanut.
Yhdellä lapsella oli juuri vanhojentanssit.
Nuorimmalla on kavereita kylässä, tuvasta kuuluu iloinen pulina.
Nyt ei ole suurempaa ongelmaa.