Kätilö-elokuva, liikaa hehkutettu

Taas tämä elokuva on palkittu joillain festivaaleilla. Uskomatonta.

ap

Mitä vittua

http://www.iltasanomat.fi/elokuvat/art-1445223193067.html
 

Kätilö-elokuva ehdolla Golden Globe -gaalassa

Yli 200 000 katsojan rajapyykin ylittänyt Kätilö on ehdolla Golden Globe -gaalassa kahdessa kategoriassa.
Antti J. Jokisen ohjaama Kätilö on ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan- ja parhaan naisnäyttelijän -kategorioissa Golden Globe -gaalassa.

Useita kansainvälisiä palkintoja voittanut Kätilö palkittiin sunnuntaina Belgiassa historiallisten elokuvien festivaaleilla parhaan elokuvan palkinnolla. Krista Kosonen nappasi samasta gaalasta myös parhaan naisnäyttelijän palkinnon.

– Elokuvia tehdään paljon rakkaudesta, mikä on yksi vaikeimmista aiheista, sillä se on jokaiselle ihmiselle niin henkilökohtainen kokemus. Olen varsin iloinen, että juuri Kätilö on saanut näin loistavan vastaanoton Suomessa ja ulkomailla. Lapin sota kiinnostaa ja koskettaa ihmisiä. Se antaa uutta näkökulmaa toiselle maailmansodalle ja suomalaisten sisukkuudelle, Jokinen iloitsee.

– Suomalaisen elokuvayleisön laajasta sivistyksestä kertoo se, että täysiverinen draama pystyy saamaan Suomessa yli 200 000 katsojaa. Tähän eivät pysty aina edes ulkomaiset huippudraamat. Tämä osoittaa, että suomalainen yleisö arvostaa laadukasta kotimaista draamaa, Markus Selin kertoo.

IS

Aika tylsä kuva oli. Tytärkin keskittyi lopulta enemmän kännykkäänsä kuin elokuvaan eli se kertoi kaiken. Kosonen saattoi näytellä hyvin, mutta rakkaustarina olisi ollut uskottavampi jonkun toisen parin kohdalla.

Napapiirin sankarit2 oli myös pettymys.

Mutta amerikan Mars oli hyvä.

Ei kai sitä kukaan muu ole hehkuttanut kuin Jokinen itse. Jokainen hänen leffojaan katsonut ymmärsi jättää sen katsomatta

Leffaa en oo nähnyt, mutta kirjasta jäi ristiriitaiset fiilikset.

Periaatteessa tykkäsin juonesta, mutta kieli oli jotenki tosi epäuskottavaa ja tekotaiteellista. Tuli sellainen fiilis ku kirjailija ois halunnu tunkea kaikki mahdolliset kielikuvat ja "murresanat" samojen kansien väliin.

Pettymyshän koko elokuva oli. Ladattu suurilla odotuksilla jotka eivät täyttyneet. Toisaalta en ymmärrä kirjankaan saamaa hehkutusta, olin tosi pettynyt kun Ketun Kätilön vuosia sitten luin.

Elokuvassa kaikki jäi ikään kuin liian pintapuoliseksi. Navetan tapahtumia ei avattu, pääparin rakkaustarina oli epäuskottava (vaikka aineksia muuhunkin olisi ollut). Olisi pitänyt uskaltaa näyttää ja tehdä "enemmän", suurimmat syylliset mun nähdäkseni on lässyksi kirjoitettu käsis ja surkeat ohjaus-leikkausvalinnat. Kaikki kunnia Tommi Korpelalle näyttelijänä, mutta kyllä siihen natsi-pomon rooliin olisi kannattanut palkata joku natiivisaksalainen. Nyt Korpelan muka-saksalaisaksentilla puhumat replat oli lähinnä huvittavia.

Katsoin elokuvan Teemalta pari päivää sitten enkä liiemmin innostunut. Elokuva jäi tosi köykäiseksi tekeleeksi, eikä Tommi Korpela kuulostanut yhtään saksalaiselta. 

Kirjassa minua häiritsi sivutolkulla jatkuva mukataiteellinen kielikuvien maalailu. En pitänyt myöskään juonta uskottavana, mutta kuitenkin kirja oli mukaansatempaava. Olin vähän pettynyt, kun elokuva loppui täysin eri tavalla kuin kirja. Elokuvassa myös päähenkilöstä oli tehty liian korkeamoraalinen - kirjassa kyseinen hahmo oli ristiriitainen persoona, joka teki ikäviä tekoja kaunan ja kateuden takia. Krista Kosonen oli mielestäni myös vähän liian kaunis elokuvan päärooliin: kirjasta sain nimittäin sen kuvan, että päähenkilöllä oli ns. laiska silmä tai jokin muu näkyvä vika ulkonäössä. 

Tätä kirjoittaessani mieleen tulee se, että aivan kuin Katja Kettu olisi tätä romaania kirjoittaessaan yrittänyt jäljitellä Sofi Oksasen Puhdistusta. Historiallinen romaani on vaikea laji - Oksaselta se onnistuu, Ketulta taas ei varsinaisesti. 

Nyt kun elokuva on tullut telkkarista kaksi kertaa lähiaikoina, katsoin molemmat kerrat ja pidin kovasti.  Krista on todella hyvä näyttelijä mutta senhän tiesin jo etukäteen koska olen nähnyt hänen muita esityksiään.  Myös Lauri on hyvä elokuvassa ja niin komea katsella.  En ymmärrä miksi häntä on kehuttu vähemmän kuin Kristaa elokuvassa koska hän on todella uskottava.  Onko joku kateus syynä, vai?  Monesti kaunista ihmistä kadehditaan.  Mutta muista Lauri että ei ole sinun syysi jos muut sinua kadehtivat, vaan se on heidän ongelmansa.

Muuten hyvä ja hyvät näyttelijäsuoritukset, mutta puheesta ei kyllä saanut mitään selvää. Ei kenenkään puheesta ja siksi meni vähän yli hilseen.

En ymmärrä miksi niin monissa suomileffoissa täytyy näyttää kuksimista, niin kuin tässäkin.

Pettymys oli itsellenikin. Kuvaus oli elokuvassa hyvää jä näyttelijätyökin pääosin, mutta elokuvan eteneminen ja editoiminen oli mielestäni kömpelöä. Jotenkin elokuva ei vain oikein saanut juonestaan "otetta". Vertaan Kätilöä väkisinkin Ikitiehen joka oli mielestäni nimenomaan kerronnallisilta ansioiltaan paljon parempi.

Ahdistava leffa. Näin painajaisia seuraavana yönä. Ja eikö tuolle Lauri Tilkaselle löydy Suomesta yhtä vetävää vastinetta naispääosaan? Kaikki naiset näyttävät rumilta sotanorsuilta sen rinnalla, näytteleminen kömpelöä, kun se Laurilla on pienieleistä.

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä ja hyvät näyttelijäsuoritukset, mutta puheesta ei kyllä saanut mitään selvää. Ei kenenkään puheesta ja siksi meni vähän yli hilseen.

Ainoa hyvä näyttelijäsuoritus oli PPP:llä.

Leea Klemolan puheesta ei taas vaihteeksi saanut mitään selvää.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin elokuvan Teemalta pari päivää sitten enkä liiemmin innostunut. Elokuva jäi tosi köykäiseksi tekeleeksi, eikä Tommi Korpela kuulostanut yhtään saksalaiselta. 

Kirjassa minua häiritsi sivutolkulla jatkuva mukataiteellinen kielikuvien maalailu. En pitänyt myöskään juonta uskottavana, mutta kuitenkin kirja oli mukaansatempaava. Olin vähän pettynyt, kun elokuva loppui täysin eri tavalla kuin kirja. Elokuvassa myös päähenkilöstä oli tehty liian korkeamoraalinen - kirjassa kyseinen hahmo oli ristiriitainen persoona, joka teki ikäviä tekoja kaunan ja kateuden takia. Krista Kosonen oli mielestäni myös vähän liian kaunis elokuvan päärooliin: kirjasta sain nimittäin sen kuvan, että päähenkilöllä oli ns. laiska silmä tai jokin muu näkyvä vika ulkonäössä. 

Tätä kirjoittaessani mieleen tulee se, että aivan kuin Katja Kettu olisi tätä romaania kirjoittaessaan yrittänyt jäljitellä Sofi Oksasen Puhdistusta. Historiallinen romaani on vaikea laji - Oksaselta se onnistuu, Ketulta taas ei varsinaisesti. 

Eikös noissa molemmissa teoksissa ole lähes sama pääosaesittäjän repliikki että "jos tuon miehen saan, muuta en pyydä" tjsp...?

Kirja oli hyvä, tykkäsin vaikka siinä oli ehkä aavistuksen liikaa rivoutta ja väkivaltaa. Elokuva oli heppoinen, kirjan tunnelma jäi ohueksi. Navetta oli kirjassa ihan eri paikka kuin elokuvassa, miksi se oli pitänyt jättää pois? En ymmärrä että tehdään tuollaisesta kirjasta elokuva ja elokuva onkin yhtä siirappia päinvastoin kirjaa. Ihan kuin eri tarina. Miksi loppua ei voitu tehdä sellaisena kuin se kirjassa oli?

Vierailija kirjoitti:

Kirja oli hyvä, tykkäsin vaikka siinä oli ehkä aavistuksen liikaa rivoutta ja väkivaltaa. Elokuva oli heppoinen, kirjan tunnelma jäi ohueksi. Navetta oli kirjassa ihan eri paikka kuin elokuvassa, miksi se oli pitänyt jättää pois? En ymmärrä että tehdään tuollaisesta kirjasta elokuva ja elokuva onkin yhtä siirappia päinvastoin kirjaa. Ihan kuin eri tarina. Miksi loppua ei voitu tehdä sellaisena kuin se kirjassa oli?

Millainen loppu kirjassa oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin elokuvan Teemalta pari päivää sitten enkä liiemmin innostunut. Elokuva jäi tosi köykäiseksi tekeleeksi, eikä Tommi Korpela kuulostanut yhtään saksalaiselta. 

Kirjassa minua häiritsi sivutolkulla jatkuva mukataiteellinen kielikuvien maalailu. En pitänyt myöskään juonta uskottavana, mutta kuitenkin kirja oli mukaansatempaava. Olin vähän pettynyt, kun elokuva loppui täysin eri tavalla kuin kirja. Elokuvassa myös päähenkilöstä oli tehty liian korkeamoraalinen - kirjassa kyseinen hahmo oli ristiriitainen persoona, joka teki ikäviä tekoja kaunan ja kateuden takia. Krista Kosonen oli mielestäni myös vähän liian kaunis elokuvan päärooliin: kirjasta sain nimittäin sen kuvan, että päähenkilöllä oli ns. laiska silmä tai jokin muu näkyvä vika ulkonäössä. 

Tätä kirjoittaessani mieleen tulee se, että aivan kuin Katja Kettu olisi tätä romaania kirjoittaessaan yrittänyt jäljitellä Sofi Oksasen Puhdistusta. Historiallinen romaani on vaikea laji - Oksaselta se onnistuu, Ketulta taas ei varsinaisesti. 

Eikös noissa molemmissa teoksissa ole lähes sama pääosaesittäjän repliikki että "jos tuon miehen saan, muuta en pyydä" tjsp...?

En muista tarkkaan, mutta tuo on hyvinkin mahdollista.

Sekä Puhdistuksessa että Kätilössä oli paljon samoja teemoja: sota tai muunlaiset vaikeat olosuhteet sekä mustasukkainen ja kateellinen naispäähenkilö, joka luopui moraalistaan saadakseen haluamansa (miehen). On oikeastaan ihme, ettei Katja Kettua ole syytetty Sofi Oksasen jäljittelystä. Plagioinnistahan tuossa ei ole kyse, koska ideoiden ottaminen muilta ja samantyyppisistä aiheista kirjoittaminen on aina sallittua. Mutta onko se hyvän tavan mukaista, se onkin eri juttu. 

Tässä sekoitetaan nyt kaksi eri elokuvaversiota. Vuoden 2015 versiosta puhutaan kommenttiin 47 asti, tästä uudesta siitä eteenpäin.

60 jatkaa. Yritin katsoa Teemalta, mutta puheesta ei saanut mitään selvää kuten joku muukin mainitsi. Oliko elokuvateatterissa yhtä surkea äänentoisto?