Kätilö-elokuva, liikaa hehkutettu

Suomalaiset elokuvat ovat täynnä kurjuutta, surkeutta, angstia, ryyppäämistä, kiroilua, tekoteennäistä ylinäyttelemistä. Niin boooooooooooooooring, että jätän suomileffat nykyään suosiolla väliin. 

Katsomassa oli vain kourallinen ihmisiä.

ap

Leffa en ole nähnyt, mutta kirjakin oli ruma, räävitön, sekava, angstinen ja kieli tosi epäuskottavaa. Se ei ollut mitään pohjoisen murretta ja aikakausikin meni monesti ihan sekaisin, nykajan termejä jonkun sota-ajan puheenparressa.

Yhtä uskottavaa kuin Ketun kaappaaminen pakettiautoon.

Ihan samaa mieltä kuin AP. Ja hemmetin ohueksi, epäuskottavaksi ja kemiattomaksi jäi tämä "suuri" rakkaus pääparin välilläkin. Jotenkin ihan mitäänsanomaton. :/ Pettymys todellakin. Liika hype vielä korostaa sitä.

Tyypillistä Suomi-touhua. Me Naiset haastattelee Kettua ja Kososta, leffaa ylistetään ja kehutaan. Todellisuudessa pelkkää paskaa. Aina sama juttu.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:24"]

Suomalaiset elokuvat ovat täynnä kurjuutta, surkeutta, angstia, ryyppäämistä, kiroilua, tekoteennäistä ylinäyttelemistä. Niin boooooooooooooooring, että jätän suomileffat nykyään suosiolla väliin. 

[/quote]

Ja väkivaltaista kourimista eli mukamas seksiä. Amen.

Mä en katso kuin Klaus Härön elokuvia.

Minusta näyttelijäsuoritukset oli tosi hyviä ja maisemat huikeita. Ei mikään unohtumaton kokemus, mutta olen nähnyt paljon huonompiakin leffoja. Leffateatterikin oli lähes täynnä.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:16"]Mielestäni sekava ja outoa kieltä. Onko oikeasti noin puhuttu pohjoisessa joskus.

Mitäs muut mieltä jotka elokuvan nähneet?
[/quote]
Musta se oli ihanin näkemäni leffa pitkään aikaan! <3 Sodan kurjuutta ja ihanaa romantiikkaa, just sitä, mistä mä tykkään! <3

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:24"]Suomalaiset elokuvat ovat täynnä kurjuutta, surkeutta, angstia, ryyppäämistä, kiroilua, tekoteennäistä ylinäyttelemistä. Niin boooooooooooooooring, että jätän suomileffat nykyään suosiolla väliin. 
[/quote] Suosittelen Mielensäpahoittajaa. Se oli todella hyvä.

Ihan paska.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 08:02"]Katsomassa oli vain kourallinen ihmisiä.

ap
[/quote]
Kun mä olin katsomassa, ni oli sali muistaakseni melkeinpä täpötäynnä.

En ole nähnyt kuin trailerin ja silti tuli kylmät väreet näyttelijöiden puheesta. Ei kuulostanut laisinkaan luontevalta, mutta sitten mietin että olikohan puheessa yritetty hakea sellaista vanhanajan suomileffatyyliä?:D Niissä on aina kolme tapaa jolla naiset voivat puhua, herkkä haaveilija, kimittävä tyhmeliini ja perusjustiina:D

Katja Ketun Kätilö kirja on muuten pitkiin aikoihin ainoa, jonka jätin kesken, oli tosiaan niin sekava ja mukaansatempaamaton..

Karmeeta sontaa - niin kuin kaikki suomalaiset nykyelokuvat ja useimmat kirjatkin.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 08:54"]Tyypillistä Suomi-touhua. Me Naiset haastattelee Kettua ja Kososta, leffaa ylistetään ja kehutaan. Todellisuudessa pelkkää paskaa. Aina sama juttu.
[/quote] Tähän muistuttaisin, että Kosonen palkittiin pääosasta Shanghaissa eli näytteleminen ei ollut pelkkää paskaa. Suomalainen haukkuu aina suomalaista. Siksi meillä menee huonosti. Sääli sinällään.

En tykännyt. Tarina jäi jotenkin repaleiseksi. Liikaa oli panostettu niihin pommi-iskuihin tms. tuleen ym ja tarinaan ei taas oltu panostettu tarpeeksi. Jos leffan aikana joutuu katsomaan kelloa tai miettimään milloin tää loppuu, leffasta puuttuu jotain. Tää on mun näkemys ja kokemus.

Ok muitakin samanmielisiä. Ystävän kanssa kävin katsomassa ja kumpikin oli että mitä ihmettä.

Sivuhuomautuksena totean että miespäähenkilöllä on rumat korvat.

Ketun kirja on nostettu esille samanlaisella "keisarin uudet vaatteet"-hypetyksellä kun Sofi Oksanen. Kun joku rupeaa toitottamaan uskomatonta erinomaisuutta, jatkaa siitä seuraavakin ryhmä varmuuden vuoksi, ettei leimautuisi taidetta ymmärtämättömäksi juntiksi. Ja kohta kaikki nyökyttelevät kilvan löytämättä kuitenkaan sitä ihmettä.

Siihen teatteriin sitten kirjailijan hahmon luominen. Tukkahattutäti tai angstinen ja epäsovinnainen takkupää käy aina.

Kosonen oli hyvä, kuten muutama muukin näyttelijä, rakkaustarina oli täysin epäuskottava. Musiikki oli huonoa, liian mahtipontista. Räiskintää oli liikaa, mutta väkivallalla ei hekumoitu niin paljoa kuin olisi pahimmillaan voitu (kirja paljon pahempi mielestäni tässä suhteessa). Aika sekava noin kokonaisuutena, tosin niin oli mielestäni kirjakin. Murteesta itseasiassa pidin kuten siitäkin, vaikka moni sanoikin epäselväksi niin minä sain hyvin selvää.