Onko joku täysin yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin yksin, ainoat puhekontaktit kaupan kassalle "hei ja kiitos"

Miten saat rahaa?

Kelasta

Täälläpä on täysin yksinäinen ja hyljeksitty ihminen.

Ei läheisiä, eikä ystäviä tai tuttuja. Kukaan ei välitä. Seinille juttelen. :)

Tämä ja viime vuosi on käytännössä menty yksin.

Työt loppuivat, harrastukset laitettiin tauolle, kavereita näin muutaman kerran kesällä, vanhempia näen harvoin, sisarukset asuvat eri paikkakunnilla, kumppania ei ole. Ainoat ihmiskontaktit ovat kaupassa, jossa kerran tai kahdesti sanon kassatyöntekijälle muutaman sanan. Ei niitä ihmiskontakteja ollut paljon ennenkään, mutta nyt ei oikeastaan lainkaan ja pakko myöntää, että jopa kaltaselleni introvertillekin tämä alkaa tuntua ahdistavalta. Nyt vielä enemmän, kun ei ole mitään tietoa milloin tämä tilanne loppuu tai palaa entiselleen. Yksin omassa pienessä asunnossa kykkiminen ei voi olla ihmiselle hyväksi millään tavalla.

Viesti nro 15 on kuin minun suustani, paitsi että olen 50-vuotias. Tällä hetkellä olen yksinäisempi kuin koskaan. Minulla oli kollega jolle juttelin kaikesta. Sitten hänen elämäntilanteensa on muuttunut ja hän ei enää pidä yhteyttä minuun vaan on löytänyt jonkun seurustelukumppanin. Samaten eräs lapsuuskaverini ei enää vuosiin ole vastaillut viesteihini ja kun avauduin yksinäisyydestäni ym. niin hän töykeästi sanoi ettei saa

valittaa ja olla mamis. Joskus vuosia aiemmin eräs entinen tuttava sanoi että masennus menee pois nukkumalla. Että sillä lailla. Somessa olin jonkin aikaa mutta lopetin kun kukaan ei oikeasti ollut kiinnostunut minusta. Ja tulin katkeraksi katsoessani miten ihmisillä on hauskaa. Menin someen kun osallistuin kulttuuriharrastukseen, mutta lopetin harrastuksen kun porukka ei ottanut minua aidosti joukkoonsa. Lisäksi minulle tuli ongelma yhden jäsenen kanssa joten katsoin parhaaksi lähteä pois.

Olen koko ikäni ollut sivullinen, yrityksistä huolimatta. Minussa on jotain semmoista että ihmiset välttelevät minua tai hetken tutustuttuaan hylkäävät. Olen kai ruma tai pelottavan näköinen ja ikävystyttävä. Olen kai sosiaalisesti kömpelö, ujo tai sitten tahditon.

Olen jo useamman kerran toivonut kuolla pois. Minun on paha olla. En jaksa enää.

Viesti nro 20 kuulostaa jopa sen ihmisen kirjoittamalta jonka ystävyyttä olen jäänyt kovasti kaipaamaan.

Täysin yksin vaikkei todellisuudessa, jos mukaan lasketaan kommunikointi työtovereiden, omaisten kanssa. Mutta minulla ei ole ystäväpiiriä tai porukkaa jossa tuntisin olevani jäsen. Olen ulkopuolinen. Myönnän että jotain vikaa on minussa itsessänikin, naamano sattuu myös olemaan hiukan ruma ja kiukkuisen näköinen että se lienee pelottaneen ihmisiä. Olen sosiaalisesti kömpelö ja ujo. Koska ihmissuhteita elämäni varrella on ollut niin vähän olen takertunut aina milloin kehenkin ihmiseen, joko ihastunut häneen sairaalloisesti tai sitten avautunut ystävälle että hän on hylännyt minut. Huono itsetuntoni ja huonot ihmissuhdetaitoni kahlistevat minut ja seuraavat minua kaikkialle, jopa kaupan kassalle, etten uskalla edes kassahenkilöä katsoa silmiin. Kärsin tästä yksinäisyydesta, olipa kyse raastavasta torjutusta rakkaudesta tai sivuun jäämisestä ihmisten aktiviteeteissa. Jälkimmäisissä siis ajaudun aina ryhmissä sivummalle. Rakkauksista ei kannata mitään edes kertoakaan. Olen jo alkanut miettimään yksinäisyyden lopettamista, muuta ratkaisua ei ole.