Kiusaamisen seuraamuksista

Onko teillä kokemusta, kuinka kiusatun perhe voisi selvitä pitkittyneen koulukiusaamisen aiheuttamasta pahasta olosta?

Meidän yhtä lastamme kiusattiin pitkään ihan törkeästi. Hämmästykseksemme tuossa koulussa asiat menivät ihan solmuun. Koulu ei ei yli vuoteen edes myöntänyt tilanteen olevan kiusaamista, joten kiusaaminen kehittyi todella vakavaksi. Lastamme haukuttiin, hänestä levitettiin valheellisia ja vahingollisia huhuja, häntä lyötiin ja potkittiin, hänet pahoinpideltiin, häntä kuvattiin salaa jne. Koulun tapa hoitaa asiaa oli sekava. Lisäksi koulu syyllisti kiusattua ja meitä kiusatun vanhempia. Mielestäni koulun edustajat käyttivät valtaansa 'sortomielessä'. He mm. syyttivät meitä ylisuojeleviksi, liikaa tai liian vähän kouluun yhteyttä pitäviksi ( nämä väitteet vaihtelivat, emmekä enää tienneet, mikä olisi ollut koulun mielestä sopiva frekvenssi; otimme yhteyttä vain Wilman kautta tai hätätilanteissa soittamalla koulupäivän aikana koulun virallisiin puhelinnumeroihin), opettajien työturvallisuutta vaarantaviksi (kummallinen väite, sillä emme koskaan huutaneet, haukkuneet, olleet fyysisiä tms.).

Haimme apua myös kouluviraston johdolta ja muilta viranomaisilta, mutta mikään taho ei puuttunut kiusaamiseen, eikä koulun toimintatapoihin.

Koska kiusaaminen vain yltyi, muutimme toiselle paikkakunnalle, jotta saimme kiusatun lapsen toiseen kouluun. Uusi koulu olikin hyvä ratkaisu. Aivan ihanat opettajat, mukavat oppilaat ja oppilaiden vanhemmat. Olemme ikuisesti kiitollisia heille.

MUTTA. Kiusattu lapsemme on edelleen hajalla. Nyt vuosien jälkeenkin hän käy terapiassa ja kamppailee masennuksen kanssa. Enää hän ei haudo sentään itsemurhaa, mutta mihinkään kouluun hän ei pysty menemään. Peruskoulun hän suoritti kiitettävin arvosanoin. Se oli mahdollista, koska uudessa koulussa hän sai pahimpien masennusjaksojen aikana suorittaa kokeet koululla mm. iltaisin muiden oppilaiden lähdettyä. Nyt hän on muutaman vuoden aloittanut syksyllä jatko-opinnot innokkaasti, mutta noin kuukauden jälkeen aloituksesta romahtanut henkisesti. Hän on myös fyysisesti jatkuvasti sairas (flunssaa, kuumeilua, migreenejä jne.).

Kaiken lisäksi perheemme talous on tiukilla. Muutto, sairaan nuoren ajoittainen hoitaminen kotona, terapiat, lääkärit jne rasittavat talouttamme kohtuuttomasti. Yhteiskunnalta saamme Kela-tukea lääkäri- ja psykoterapiakuluihin, mutta suorat kulut ovat silti korkeat - kuukausitasolla 500-1000€.

Vaikka olemme perusluonteeltamme iloinen, aktiivinen ja tasapainoinen perhe, alamme olla aika väsyneitä ja katkeriakin. Olemme harkinneet viime aikoina avun hakemista perheelle, mutta todenneet sen olevan mahdotonta. Julkiseen sektoriin ja viranomaisiin emme luota enää ollenkaan, niin paljon huonoa ja asenteellista kohtelua olemme sieltä saaneet osaksemme.

Olemme hämmentyneitä ja surullisia. Ennen koulukiusaamista, olimme luottavaisia ja 'viranomaisuskoisia' ihmisiä. Puhumme usein siitä, että haluamme muuttaa jonnekin maapallon toiselle puolelle pakoon tätä pahaa yhteiskuntaa.

Onko kenelläkään samantyyppisiä kokemuksia? Oletteko päässeet asioista yli? Miten selvisitte taloudellisista ongelmista? Löytyikö lapsen sairastelukierteeseen ratkaisua?