Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?

Enpä tiedä, itse valitsin hyvin. Olen seurustellut vakavasti kolmen miehen kanssa elämäni aikana. Myös ne kaksi nuoruuden suhdetta olivat hyviä, kasvoimme vain erilleen tai halusimme lopulta eri asioita. Kolmannesta tuli aviomieheni, hyvä mies hänkin❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin miehestä, joka ei todella tehnyt kotona yhtään mitään muuta, kun makoili sohvalla.

Lapsetkin ehti oppia siihen, että äiti tekee kaiken.

Tosi ikävää.

Nyt on toinen mies, ja hän tekee kokoajan jotain kodin hyväksi. Juuri nytkin pihatöissä. On ero kuin yöllä ja päivällä kahdessa miehessä.

Täällä sä palstailet kun mielikuvitusmies on "pihatöissä"

Sulle on ihan käsittämätön ajatus, että joku mies oikeasti tekee kotona jotain. Huutonaurua laiskiaiselle!

Ehei, mulle on käsittämätön ajatus että palstanarttu saisi miestä. Sä olet pelkkä katkera ulì jonka ohi kaikki hyvät miehet on kävelly.

Mistä sinä sen tiedät kun et ole kumpaakaan, et hyvä mies etkä hyvä nainen? Hyvä mies ei nimittele naisia nartuksi, on empaattinen ja itsereflektioon kykenevä. Hyvä mies ei nimittele muita ihmisiä ylipäätään vaan ymmärtää ihmisten erillaiset lähtökohdat ja tilanteet. Joten kun sinä olet huono ihan kaikin tavoin, niin mitä sinä täällä oikein osallistut keskusteluun? Puhut asioista mistä et edes ymmärrä.

Eikä hyvä nainen nimittele miehiä laiskiaisiksi tai sioiksi.

Joten kun sinä olet huono ihan kaikin tavoin, niin mitä sinä täällä oikein osallistut keskusteluun? Levität vain miesv ihaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin miehestä, joka ei todella tehnyt kotona yhtään mitään muuta, kun makoili sohvalla.

Lapsetkin ehti oppia siihen, että äiti tekee kaiken.

Tosi ikävää.

Nyt on toinen mies, ja hän tekee kokoajan jotain kodin hyväksi. Juuri nytkin pihatöissä. On ero kuin yöllä ja päivällä kahdessa miehessä.

Oi tätä odotellessa, vaikka rehellisesti sanoen minun on aidosti vaikea uskoa, että onko olemassa mies, joka tekee jotain yhteisen hyvän eteen, ei vain itsensä? Onko oikeasti? Onpa toivoa antavaa :) Itse juuri oman elämäni ja kotini inventaariota tehdessä huomasin, että minä olen ostanut KAIKKI kodin tavarat (kaikki astiat, kodinkoneet, matot, verhot, kalusteet). Hän on ostanut kaikki moottoriveneensä ja mönkijänsä, itselleen.

Taisit mennä miehen kanssa naimisiin taloudellisten asioidne perusteella, jos miehellä on varaa moottoriveneisiin ja mönkijöihin (ja epäilemättä autoihin koska pitäähän niitä veneitä siirrellä)

Ei noiden ostamiseen tarvitse edes keskipalkkaa. Mihin itse törsäät rahasi?

eri

Missä mies säilyttää moottoriveneitään ja mönkijöitään?

Menipä naurettavaksi.. Tuossa meidän yhteisen omakotitalon pihalla säilyttää niitä. Olisinpa mennytkin hänen kanssaan rahan takia naimisiin niin nyt ei tarvitsisi siitä riidellä, asia kun on kuulkaa niin, että hänellä on niin paljon kaikenmaailman osamaksua ja lainanlyhennystä noista helvetin veneistä ja trailereista, että välillä minä maksan myös meidän talon lainanlyhennyksenkin ihan yksin kun hänen koko palkka menee noihin saakelin luottoihin.

Mutta niinpä, sen keskiluokkaisen varastomiehen palkan takiahan hänen kanssaan yhteen menin. Ei siksi, että olin tyhmä ja rakastunut, vaan pelkästään pienen PAM-tessin alaisen palkan takia.

Alkuperäinen pointtini olikin, että jos minä tästä lähtisin kaikkien kalusteiden ja tavaroiden kanssa, niin hänelle jäisi tyhjä talo ja ne helvetin vempaimet tuolla pihalla. Ja toki joutuisi lunastamaan minut ulos tästä, niin tyhmä kun en ollut, että kartuttaisin vain miehen omaisuutta itse pitäen huolta kodista.

Voisiko palstamiehet jo luopua tuosta satavuotta vanhasta mies elätää naisen fantasiasta. Minullakin on parempi palkka kuin miehelläni, se ei ole tämän ongelman pointti edes, vaan OSALLISTUMINEN. Jos minä ostan ruohonleikkurin ja leikkaan koko kesän nurmikkoa, ja hän uistelee koska pitää tuottaa contsaa striimi yleisölleen niin miksi en saisi olla harmissani siitä, että valitsin väärin?

Kun olet hyvä kuvailemaan, niin kerro, mitkä olivat ne syyt, joiden takia valitsit juuri nykyisen miehesi. Ja ovatko ne tekijät jotenkin vuodien varrella muuttuneet. Kiinnostaa.

Toivottavasti kertoo myös ne syyt joiden takia aikoinaan valitse väärän miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin miehestä, joka ei todella tehnyt kotona yhtään mitään muuta, kun makoili sohvalla.

Lapsetkin ehti oppia siihen, että äiti tekee kaiken.

Tosi ikävää.

Nyt on toinen mies, ja hän tekee kokoajan jotain kodin hyväksi. Juuri nytkin pihatöissä. On ero kuin yöllä ja päivällä kahdessa miehessä.

Oi tätä odotellessa, vaikka rehellisesti sanoen minun on aidosti vaikea uskoa, että onko olemassa mies, joka tekee jotain yhteisen hyvän eteen, ei vain itsensä? Onko oikeasti? Onpa toivoa antavaa :) Itse juuri oman elämäni ja kotini inventaariota tehdessä huomasin, että minä olen ostanut KAIKKI kodin tavarat (kaikki astiat, kodinkoneet, matot, verhot, kalusteet). Hän on ostanut kaikki moottoriveneensä ja mönkijänsä, itselleen.

Taisit mennä miehen kanssa naimisiin taloudellisten asioidne perusteella, jos miehellä on varaa moottoriveneisiin ja mönkijöihin (ja epäilemättä autoihin koska pitäähän niitä veneitä siirrellä)

Ei noiden ostamiseen tarvitse edes keskipalkkaa. Mihin itse törsäät rahasi?

eri

Missä mies säilyttää moottoriveneitään ja mönkijöitään?

Menipä naurettavaksi.. Tuossa meidän yhteisen omakotitalon pihalla säilyttää niitä. Olisinpa mennytkin hänen kanssaan rahan takia naimisiin niin nyt ei tarvitsisi siitä riidellä, asia kun on kuulkaa niin, että hänellä on niin paljon kaikenmaailman osamaksua ja lainanlyhennystä noista helvetin veneistä ja trailereista, että välillä minä maksan myös meidän talon lainanlyhennyksenkin ihan yksin kun hänen koko palkka menee noihin saakelin luottoihin.

Mutta niinpä, sen keskiluokkaisen varastomiehen palkan takiahan hänen kanssaan yhteen menin. Ei siksi, että olin tyhmä ja rakastunut, vaan pelkästään pienen PAM-tessin alaisen palkan takia.

Alkuperäinen pointtini olikin, että jos minä tästä lähtisin kaikkien kalusteiden ja tavaroiden kanssa, niin hänelle jäisi tyhjä talo ja ne helvetin vempaimet tuolla pihalla. Ja toki joutuisi lunastamaan minut ulos tästä, niin tyhmä kun en ollut, että kartuttaisin vain miehen omaisuutta itse pitäen huolta kodista.

Voisiko palstamiehet jo luopua tuosta satavuotta vanhasta mies elätää naisen fantasiasta. Minullakin on parempi palkka kuin miehelläni, se ei ole tämän ongelman pointti edes, vaan OSALLISTUMINEN. Jos minä ostan ruohonleikkurin ja leikkaan koko kesän nurmikkoa, ja hän uistelee koska pitää tuottaa contsaa striimi yleisölleen niin miksi en saisi olla harmissani siitä, että valitsin väärin?

Kun olet hyvä kuvailemaan, niin kerro, mitkä olivat ne syyt, joiden takia valitsit juuri nykyisen miehesi. Ja ovatko ne tekijät jotenkin vuodien varrella muuttuneet. Kiinnostaa.

Valitsin hänet hänen luonteensa rauhallisuuden takia, ja toki ulkonäkökin miellytti. Meillä oli hirveen hauskaa yhdessä, oltiin toistemme parhaat kaverit. Mutta ei sitten osattu aikuistua yhdessä. Eikä puhuttua ongelmista. Hänellä oli mielikuvansa siitä, miten asioiden tulee mennä, minulla omansa. Kaikki varsinaiset ongelmat alkoivat minun burniksestani, hän ei huomannut sitä eikä ymmärtänyt olla mitenkään tukena minun kuormittavassa elämäntilanteessaan. Tuntui, kuin hän olisi keskittynyt vain itseensä silloin. Minä suoritin elämää ja parisuhdetta ja hän oli tyytyväinen siihen asti kunnes lakkasin suorittamasta parisuhdetta. Eli en harrastanut enää seksiä, oli alkanut inhottaa ihminen, joka ei auta minua mitenkään. Silloinhan silmäni ensimmäistä kertaa avautuivat siihen, että minä olen se aikuinen järjestäjä, ja hän apupoika, joka tekee, jos tarpeeksi painokkaasti komentaa, mutta nurisee siitä. Yhtäkkiä dynamiikka oli perinteinen nalkuttava vaimo vs. miesvauva.

Kun toivuin burniksestani, en enää nähnyt häntä haluttavana bestiksenäni, vaan minut yksin selviytymään jättäneenä vaatijana. Puhuminen ja terapia olisi voinut pelastaa meidät, aikoja sitten, ei enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ketjun pilaamisesta, katkera paska, sekä antoisaa palstapäivää.

Itse poistun pilaamasta hyvää mieltäni :)

Miesv ihaketjut ovat siis hyvänmielenketjuja teille? Pääsee vähän purkamaan paineita kertoen kuinka säälittäviö paskoja miehet on.

Asiahan on ihan miten se omassa päässään päättelee. Minä olen sinut eropäätökseni kanssa, tässä ketjussa oli mielenkiintoisia ja samantyylisiä tarinoita kuin omani. Ei minulla ole mitään syytä haukkua miestäni ihme nimityksillä, valitsin väärin, emme sopineet yhteen.

Oikeasti ainut viha mitä ketjussa näin oli sinun piikittelysi ja sinulle vastatut vittuilut.

Nuorena miehet oli laitettu hyllyille riviin ja niitä oli sieltä helppo valita, sen aikaisten mieltymysten mukaan. Palautusoikeutta ei ollut, joten väärä valinta laitettiin kiertoon ja eikun hyllyltä uutta valitsemaan. Niille ei vaan saanut mitään takuuta, joten useamman vuoden käytön jälkeen, epäkuntoonkin menneeseen oli vain tyydyttävä, kierrätykseenkään eivät sellaisia ota. Netin myyntisivut lienee ainoa vaihtoehto, että saisi edes jotain. Koekäyttöön ei kannata silti antaa, palauttavat kuitenkin.

Lähtökohtaisesti naisilla on parinvalinnassa miehiä enemmän päätäntävaltaa, koska heillä on enemmän tarjontaa. Ja en nyt väitä, että vain laadukasta tarjontaa, mutta tarjontaa kuitenkin.

Ikiaikainen tapa valita puoliso on taas ollut se, että pyritään saamaan se, jonka kaikki muutkin haluavat. Mistä nämä preferenssit alkujaan juontuvat on kaikkea muuta kuin selvää. Mutta ainakin vahvuus, elinvoimaisuus, taidot, hoksottimet, piirteiden symmetria sekä myöhemmin myös aineelliset resurssit ovat näytelleet tärkeää osaa. Ikävä kyllä, näiden ominaisuuksien ohessa ei aina tule lojaaliutta, empatiaa ja halua jakaa arki sekä tekemisen että tunteen tasolla.

Noista viimeksi mainituista ominaisuuksista käsin voi tietysti myös parinvalinnan käynnistää, mutta silloinkin voi joskus käväistä mielessä jäytävä pelko väärästä valinnasta, kun enemmistö tuntuu toimivan aivan toisin. Sanoisin, että ruoho nyt vain on melkein aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kannattaa silti tehdä kaikkensa sen eteen, jonka on valinnut. Niin miesten kuin naistenkin.

Kaffebulla kirjoitti:

Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon.  aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

Ehdottomasti näin. Ja miettiä sitä sitoutumista ensin kymmenen kertaa ja sitten vielä viisi.

Jos siihen kuitenkin lähtee, on tärkeää suojata oma taustansa. Kunnollinen koulutus ja ammattitaito jotta pystyy huolehtimaan mahdollisista lapsista ja elatuksestaan mahdollisen eron jälkeen yksin. 

Opetella itsenäisesti pärjääväksi. Tämän kyllä jo nykyajan nuoret naiset suurelta osin onneksi tajuavatkin.

Kenenkään varaan ei pidä ripustautua. 

Kommenttiani ei julkaista. Tiivistetysti: Olen eronnut kamalasta suhteesta kamalasta miehestä. Olen nyt jo omilla jaloillani taas, mutta ajatus uudesta parisuhteesta uuvuttaa. Eli voi se aiempi ”huono valinta” näkyä näinkin, vaikutukset ovat pitkäaikaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ketjun pilaamisesta, katkera paska, sekä antoisaa palstapäivää.

Itse poistun pilaamasta hyvää mieltäni :)

Miesv ihaketjut ovat siis hyvänmielenketjuja teille? Pääsee vähän purkamaan paineita kertoen kuinka säälittäviö paskoja miehet on.

Asiahan on ihan miten se omassa päässään päättelee. Minä olen sinut eropäätökseni kanssa, tässä ketjussa oli mielenkiintoisia ja samantyylisiä tarinoita kuin omani. Ei minulla ole mitään syytä haukkua miestäni ihme nimityksillä, valitsin väärin, emme sopineet yhteen.

Oikeasti ainut viha mitä ketjussa näin oli sinun piikittelysi ja sinulle vastatut vittuilut.

Yleinen miesten haukkuminen alkoi sivulla 1

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa…

Koska naisen markkina-arvo korkeimmillaan juuri silloin kun naisella on vähiten järkeä päässä. Ja toisekseen nainen ei valitse miestä koska naisella ei ole valinnanvaraa.

Vierailija kirjoitti:

Kommenttiani ei julkaista. Tiivistetysti: Olen eronnut kamalasta suhteesta kamalasta miehestä. Olen nyt jo omilla jaloillani taas, mutta ajatus uudesta parisuhteesta uuvuttaa. Eli voi se aiempi ”huono valinta” näkyä näinkin, vaikutukset ovat pitkäaikaiset.

Miksi pääsyit sen kanss ayhteen?

Ohjasiko alapää ajatteluasi?

Vierailija kirjoitti:

Nuorena miehet oli laitettu hyllyille riviin ja niitä oli sieltä helppo valita, sen aikaisten mieltymysten mukaan. Palautusoikeutta ei ollut, joten väärä valinta laitettiin kiertoon ja eikun hyllyltä uutta valitsemaan. Niille ei vaan saanut mitään takuuta, joten useamman vuoden käytön jälkeen, epäkuntoonkin menneeseen oli vain tyydyttävä, kierrätykseenkään eivät sellaisia ota. Netin myyntisivut lienee ainoa vaihtoehto, että saisi edes jotain. Koekäyttöön ei kannata silti antaa, palauttavat kuitenkin.

Tee kuten tuo yksi ja ota riittävän nuori  :)  Sehän on naisille ihan eri juttu kuin miehille

Vierailija kirjoitti:

Valitsin hänet hänen luonteensa rauhallisuuden takia, ja toki ulkonäkökin miellytti. Meillä oli hirveen hauskaa yhdessä, oltiin toistemme parhaat kaverit. Mutta ei sitten osattu aikuistua yhdessä. Eikä puhuttua ongelmista. Hänellä oli mielikuvansa siitä, miten asioiden tulee mennä, minulla omansa. Kaikki varsinaiset ongelmat alkoivat minun burniksestani, hän ei huomannut sitä eikä ymmärtänyt olla mitenkään tukena minun kuormittavassa elämäntilanteessaan. Tuntui, kuin hän olisi keskittynyt vain itseensä silloin. Minä suoritin elämää ja parisuhdetta ja hän oli tyytyväinen siihen asti kunnes lakkasin suorittamasta parisuhdetta. Eli en harrastanut enää seksiä, oli alkanut inhottaa ihminen, joka ei auta minua mitenkään. Silloinhan silmäni ensimmäistä kertaa avautuivat siihen, että minä olen se aikuinen järjestäjä, ja hän apupoika, joka tekee, jos tarpeeksi painokkaasti komentaa, mutta nurisee siitä. Yhtäkkiä dynamiikka oli perinteinen nalkuttava vaimo vs. miesvauva.

Kun toivuin burniksestani, en enää nähnyt häntä haluttavana bestiksenäni, vaan minut yksin selviytymään jättäneenä vaatijana. Puhuminen ja terapia olisi voinut pelastaa meidät, aikoja sitten, ei enää.

Kiitos. Surullinen tilanne teillä. Mutta kuka vain valitsee helposti samalla tavoin "väärin", koska tulevaisuutta on mahdotonta ennakoida. Et voinut tietää omasta burnoutistasi etkä toisaalta nuorena pystynyt tietämään miehestäsikään, kuinka paljon hän sinua vaikeuksissasi tukisi. Valinnat helposti vaikuttavat vääriltä, kun niitä ei tosiasiallisesti pääse vertaamaan toisenlaiseen tilanteeseen. Parisuhde on lopulta aina täynnä anteeksiantamista, joustamista, kompromissejä ja unohtamistakin.

Kaikkea hyvää sinulle joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Normisettiä. Tuota tulee vastaan nelikymppisissä naisissa; liian paskana pystyäkseen mihinkään normaaliin parisuhteeseen ja kauhea katkeruus päällä. Suosista katselen alle 30 vuotiata, jotka vielä eivät ole pilanneet elämäänsä.

- M43

Tuollaisia ikäisiäni on, ja aina se julistus etteivät tahdo passata ketään...ikään kuin normaalissa parisuhteessa yleensäkään nainen passais miestä. Molemmat "passaavat" toisiaan vuorotellen normaalissa suhteessa. Mutta kun jotkut eivät ole normaalissa suhteessa ikinä olleet, eivät usko sellaista olevankaan.

N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenttiani ei julkaista. Tiivistetysti: Olen eronnut kamalasta suhteesta kamalasta miehestä. Olen nyt jo omilla jaloillani taas, mutta ajatus uudesta parisuhteesta uuvuttaa. Eli voi se aiempi ”huono valinta” näkyä näinkin, vaikutukset ovat pitkäaikaiset.

Miksi pääsyit sen kanss ayhteen?

Ohjasiko alapää ajatteluasi?

Traumat lapsuudesta. Rehellisesti ajattelin koko ajan, että toisen satuttaminen henkisesti / tunnekylmyys on normaalia. Se on sitä normaalia elämää eikä mikään parisuhde ole täydellinen. Luulin että kaikilla on samanlainen suhde.

Nuoret naiset ovat ongelmatapauksia, suorittavia ja neuroottisia perfektionisteja, seksuaalisesti lukkiutuneita, epävarmoja ja vainoharhaisia. Kaikki tämä on kuitenkin miehen syytä. Mies kyllästyy tähän ja taantuu katkeraksi pornolle runkkaavaksi ameebaksi. Yhdessä ollaan enää velvollisuudesta ja tottumuksesta, lipuen hiljalleen kohti vääjäämätöntä eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin miehestä, joka ei todella tehnyt kotona yhtään mitään muuta, kun makoili sohvalla.

Lapsetkin ehti oppia siihen, että äiti tekee kaiken.

Tosi ikävää.

Nyt on toinen mies, ja hän tekee kokoajan jotain kodin hyväksi. Juuri nytkin pihatöissä. On ero kuin yöllä ja päivällä kahdessa miehessä.

Oi tätä odotellessa, vaikka rehellisesti sanoen minun on aidosti vaikea uskoa, että onko olemassa mies, joka tekee jotain yhteisen hyvän eteen, ei vain itsensä? Onko oikeasti? Onpa toivoa antavaa :) Itse juuri oman elämäni ja kotini inventaariota tehdessä huomasin, että minä olen ostanut KAIKKI kodin tavarat (kaikki astiat, kodinkoneet, matot, verhot, kalusteet). Hän on ostanut kaikki moottoriveneensä ja mönkijänsä, itselleen.

Taisit mennä miehen kanssa naimisiin taloudellisten asioidne perusteella, jos miehellä on varaa moottoriveneisiin ja mönkijöihin (ja epäilemättä autoihin koska pitäähän niitä veneitä siirrellä)

Ei noiden ostamiseen tarvitse edes keskipalkkaa. Mihin itse törsäät rahasi?

eri

Missä mies säilyttää moottoriveneitään ja mönkijöitään?

Menipä naurettavaksi.. Tuossa meidän yhteisen omakotitalon pihalla säilyttää niitä. Olisinpa mennytkin hänen kanssaan rahan takia naimisiin niin nyt ei tarvitsisi siitä riidellä, asia kun on kuulkaa niin, että hänellä on niin paljon kaikenmaailman osamaksua ja lainanlyhennystä noista helvetin veneistä ja trailereista, että välillä minä maksan myös meidän talon lainanlyhennyksenkin ihan yksin kun hänen koko palkka menee noihin saakelin luottoihin.

Mutta niinpä, sen keskiluokkaisen varastomiehen palkan takiahan hänen kanssaan yhteen menin. Ei siksi, että olin tyhmä ja rakastunut, vaan pelkästään pienen PAM-tessin alaisen palkan takia.

Alkuperäinen pointtini olikin, että jos minä tästä lähtisin kaikkien kalusteiden ja tavaroiden kanssa, niin hänelle jäisi tyhjä talo ja ne helvetin vempaimet tuolla pihalla. Ja toki joutuisi lunastamaan minut ulos tästä, niin tyhmä kun en ollut, että kartuttaisin vain miehen omaisuutta itse pitäen huolta kodista.

Voisiko palstamiehet jo luopua tuosta satavuotta vanhasta mies elätää naisen fantasiasta. Minullakin on parempi palkka kuin miehelläni, se ei ole tämän ongelman pointti edes, vaan OSALLISTUMINEN. Jos minä ostan ruohonleikkurin ja leikkaan koko kesän nurmikkoa, ja hän uistelee koska pitää tuottaa contsaa striimi yleisölleen niin miksi en saisi olla harmissani siitä, että valitsin väärin?

Kun olet hyvä kuvailemaan, niin kerro, mitkä olivat ne syyt, joiden takia valitsit juuri nykyisen miehesi. Ja ovatko ne tekijät jotenkin vuodien varrella muuttuneet. Kiinnostaa.

Valitsin hänet hänen luonteensa rauhallisuuden takia, ja toki ulkonäkökin miellytti. Meillä oli hirveen hauskaa yhdessä, oltiin toistemme parhaat kaverit. Mutta ei sitten osattu aikuistua yhdessä. Eikä puhuttua ongelmista. Hänellä oli mielikuvansa siitä, miten asioiden tulee mennä, minulla omansa. Kaikki varsinaiset ongelmat alkoivat minun burniksestani, hän ei huomannut sitä eikä ymmärtänyt olla mitenkään tukena minun kuormittavassa elämäntilanteessaan. Tuntui, kuin hän olisi keskittynyt vain itseensä silloin. Minä suoritin elämää ja parisuhdetta ja hän oli tyytyväinen siihen asti kunnes lakkasin suorittamasta parisuhdetta. Eli en harrastanut enää seksiä, oli alkanut inhottaa ihminen, joka ei auta minua mitenkään. Silloinhan silmäni ensimmäistä kertaa avautuivat siihen, että minä olen se aikuinen järjestäjä, ja hän apupoika, joka tekee, jos tarpeeksi painokkaasti komentaa, mutta nurisee siitä. Yhtäkkiä dynamiikka oli perinteinen nalkuttava vaimo vs. miesvauva.

Kun toivuin burniksestani, en enää nähnyt häntä haluttavana bestiksenäni, vaan minut yksin selviytymään jättäneenä vaatijana. Puhuminen ja terapia olisi voinut pelastaa meidät, aikoja sitten, ei enää.

Se perinteinen "nainen suorittaa ja jos mies ei tee kaikkea kuten hän vaatii (mikä on siis mahdottomuus), mies on laiska sohvalla makaava miesvauva"

Kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti naisilla on parinvalinnassa miehiä enemmän päätäntävaltaa, koska heillä on enemmän tarjontaa. Ja en nyt väitä, että vain laadukasta tarjontaa, mutta tarjontaa kuitenkin.

Ikiaikainen tapa valita puoliso on taas ollut se, että pyritään saamaan se, jonka kaikki muutkin haluavat. Mistä nämä preferenssit alkujaan juontuvat on kaikkea muuta kuin selvää. Mutta ainakin vahvuus, elinvoimaisuus, taidot, hoksottimet, piirteiden symmetria sekä myöhemmin myös aineelliset resurssit ovat näytelleet tärkeää osaa. Ikävä kyllä, näiden ominaisuuksien ohessa ei aina tule lojaaliutta, empatiaa ja halua jakaa arki sekä tekemisen että tunteen tasolla.

Noista viimeksi mainituista ominaisuuksista käsin voi tietysti myös parinvalinnan käynnistää, mutta silloinkin voi joskus käväistä mielessä jäytävä pelko väärästä valinnasta, kun enemmistö tuntuu toimivan aivan toisin. Sanoisin, että ruoho nyt vain on melkein aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kannattaa silti tehdä kaikkensa sen eteen, jonka on valinnut. Niin miesten kuin naistenkin.

ei ole, nimittäin ruoho vihreämpää. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan alle 25 vuotiaana joten silloin saatu mies on sitä korkeinta tasoa minkä nainen pystyy elämänsä aikana saamaan ja siitä suunta on vain alaspäin. Keski-ikäinen yh raakki ei saa enää puliukkoakaan:)

En tiedä luitko ihan ajatuksella tuon mitä kirjoitin. Pointtini oli se, että miehissä, kuten ihmisissä yleensäkin, on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka olisit valittuasi saanut joitakin hyviä ominaisuuksia, joitakin toisia melkein aina puuttuu. Niihin puutteisiin sitten helposti kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi parikymppinen valitsija kiinnittää huomiota erilaisiin piirteisiin kuin keski-iän saavuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti naisilla on parinvalinnassa miehiä enemmän päätäntävaltaa, koska heillä on enemmän tarjontaa. Ja en nyt väitä, että vain laadukasta tarjontaa, mutta tarjontaa kuitenkin.

Ikiaikainen tapa valita puoliso on taas ollut se, että pyritään saamaan se, jonka kaikki muutkin haluavat. Mistä nämä preferenssit alkujaan juontuvat on kaikkea muuta kuin selvää. Mutta ainakin vahvuus, elinvoimaisuus, taidot, hoksottimet, piirteiden symmetria sekä myöhemmin myös aineelliset resurssit ovat näytelleet tärkeää osaa. Ikävä kyllä, näiden ominaisuuksien ohessa ei aina tule lojaaliutta, empatiaa ja halua jakaa arki sekä tekemisen että tunteen tasolla.

Noista viimeksi mainituista ominaisuuksista käsin voi tietysti myös parinvalinnan käynnistää, mutta silloinkin voi joskus käväistä mielessä jäytävä pelko väärästä valinnasta, kun enemmistö tuntuu toimivan aivan toisin. Sanoisin, että ruoho nyt vain on melkein aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kannattaa silti tehdä kaikkensa sen eteen, jonka on valinnut. Niin miesten kuin naistenkin.

ei ole, nimittäin ruoho vihreämpää. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan alle 25 vuotiaana joten silloin saatu mies on sitä korkeinta tasoa minkä nainen pystyy elämänsä aikana saamaan ja siitä suunta on vain alaspäin. Keski-ikäinen yh raakki ei saa enää puliukkoakaan:)

En tiedä luitko ihan ajatuksella tuon mitä kirjoitin. Pointtini oli se, että miehissä, kuten ihmisissä yleensäkin, on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka olisit valittuasi saanut joitakin hyviä ominaisuuksia, joitakin toisia melkein aina puuttuu. Niihin puutteisiin sitten helposti kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi parikymppinen valitsija kiinnittää huomiota erilaisiin piirteisiin kuin keski-iän saavuttanut.

Naiset ajattelevat siis vulvallaan.