Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?

Kaffebulla kirjoitti:

Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

Mikähän asiantuntija sinä olet toisille sanomaan yhtään mitään? Jokainen päättää omasta elämästään. Kaikki minun tuntemat nuorena sitoutuneet parit ovat edelleen yhdessä keski-ikäsenä, kymmenien vuosien jälkeen. Vaikka oma liittoni päättyis tänään, en kadu mitään. Olen saanut älyttömästi tältä elämältä. Perhe ei estänyt mitään ja moni ihan suoraan on sanonut kadehtivansa asemaani.

Moni tuntemani ajelehtija on edelleen sinkku, etsii sitä oikeaa hirveellä kiireellä, kun alkaa olee viimeiset hetket hankkia lapsia. Ei tietysti kaikki. Osa on niitä, joille sopii elämä ilman parisuhdetta ja perhettä. En minäkään ala heitä neuvomaan, kuinka heidän kannattaisi tai olisi kannattanut elää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi mielenkiintoinen ja lohduttava ketju. Kiinnostavia pohdintoja ja elämäntarinoita. Puhuisivatpa ihmiset oikeassakin elämässä elämistään ja valinnoistaan näin rehellisesti. Siitä voisi olla paljon apua muille, varsinkin niille kokemattomille nuorille. Itse en koe saaneeni mitään järkeviä elämänohjeita keltään, vaan asenne on ollut lähinnä "antaa kaikkien tehdä omat valintansa, ei puututa niihin." Sitten otin vaikutteita lähipiiristäni, esim. eräältä myrskyisältä pariskunnalta, ja kuvittelin, että sellaista parisuhde nyt vain on muillakin, siitä voi valittaa, mutta lopulta se vain pitää kestää. Nyt nelikymppisenä tietysti ymmärrän paremmin, ja tällä elämänkokemuksella olisin hankkiutunut toimimattomasta parisuhteesta rohkeasti eroon ajoissa. Enkä varsinkaan olisi tehnyt siihen lapsia.

Tottapahan tuo itse tietää mitä tekee oli asenne ainakin omassa lapsuudenperheessä ihan kaiken suhteen eikä neuvoja tai ohjeita tullut missään muussakaan asiassa elämää varten. Kaikki siis on pitänyt opetella itse ja usein sen kantapään kautta, koska montaa asiaa ei tietenkään edes ymmärtänyt opetella ennen kuin ekaa kertaa kohdalle osui.

Ja ei se oman lapsuudenperheen parisuhdemallikaan kyllä mikään onnellisuutta edistävä ollut vaikka ei vä kivaltaa tai riitelyä ollutkaan. Oli vaan täydellinen tunnekylmyys enkä muista että olisin kertaakaan nähnyt vanhempieni halaavan toisiaan. Ei edes omien vanhempiensa hautajaisissa :(

Lisäksi sitä parisuhdemallia tuli hankittua niinkin todenperäisestä ja järkevästä paikasta kuin tv-sarjat ja leffat. Eikä siis näistäkään tullut imettyä mitään siirappista hömppää ja romantiikkaa vaan nimenomaan kaikkea kieroilua mitä oli näissä melroseplace- ja dallas-sarjoissa joissa parisuhteet oli jatkuvaa draamaa ja valtataistelua sekä kieroilua ja vieraissa juoksemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinpä. Enkä edes heti ensimmäisen tai toisenkaan kanssa vielä lisääntynyt. Oli pari alkoon menevää miestä. Sitten löysin miehen joka ei juonut juuri ikinä ja pidin muutenkin fiksuna ja kunnollisena. Valitettavasti totuus valkeni pikkuhiljaa kun lapset syntyivät. Kontrollinhaluinen kiukuttelija. Ehkä nykyään näkisin merkkejä jo aiemmin, mutta ei sitä nuorena ollut mitään kokemusta tuon kaltaisista ihmisistä.

Lapsista sentään huolehtii jollain tavalla ja välit nykyään ok.

Tai sitten niitä merkkejä ei ollut? Hyvä esimerkki on ystäväni, joka meni naimisiin oikein turvallisen ja luotettavan miehen kanssa. Sairastuttuaan henkisesti miehestä tuli kuitenkin väkivaltainen, kontrolloiva ja ilkeä ihminen.

Juuri näin. Minunkin hyvälle ystävälleni kävi näin. Lempeästä, rakastavasta perheenisästä kuoriutui väkivaltainen räyhääjä, kun firma meni nurin ja mielenterveysongelmat alkoi. Lasten takia pakko lähteä.

Naisen nalkutus ajaa miehen hulluteen...

Miksei mies sitten ota eroa, kun nainen alkaa nalkuttaa? Ei sitä kannata noin pitkään vitkuttaa, kun lopputulemana on kuitenkin ero.

Sama kuin miksi nainen ei vain ota eroa väkivaltaisesta miehestä.

Ei ollenkaan sama asia. Nalkutus (oikeasti vain puhetta jota joutuu toistamaan, kun toinen ei ota kuuleviin korviinsa puolisonsa puhetta. Jos puoliso nalkuttaa johtuu se siitä, että toinen ei kuuntele ja samaa asiaa joutuu toistamaan ja toistamaan. Tuloksetta.) ei vie henkeä keneltäkään. Väkivalta saa ihmisen pelkäämään ja lamautumaan. 

Tuttavani ei uskaltanut erota miehestä, kun lapset oli pieniä, koska pelkäsi, että mies kostaa ja eliminoi lapset.  Erosi vasta, kun lapset oli isoja ja muuttaneet kotoa.

Henkinen väkivalta on väärin ja kamalaa, mutta siltikin on eri asia elää sanan mukaisesti puukko kurkulla, kun kuunnella puhetta.

Nalkuttaja vähättelee nalkutusta. Huomaa kyllä, että sinulle ei ole kukaan nalkuttanut.

Nalkuttamisessahan ei ole siitä kyse kuuleeko puoliso vai ei. Nalkuttajalle kuuleminen mitataan tottelemisena. Nalkuttaja haluaa, että toinen tekee mitä käsketään. Kun sitä ei tapahdu nalkuttaja toistaa ja toistaa, kunnes toinen tottelee tai suuttuu. Nalkuttaja haluaa olla työnjohtaja.

Tätä on helppo testata, kun nalkuttaja jotain käskee sanot iloisesti: ”kuulen kyllä, haluat että käännän kasvimaan”, etkä lupaa tai tee mitään. Jos nalkuttaja vielä palaa asiaan, ei kyse ole kuulemisen vaan tottelemisen puutteesta.

Miksi pitää valehdella? Eikö heti ensimmäisen pyynnön jälkeen voi sanoa, että kasvimaan kääntäminen ei kiinnosta, koska koko kasvimaa ei kiinnosta eikä kasvimaan hoito eikä kasvimaan antimet? Nainen voi hoitaa kääntämisen itse tai hommata jonkun kääntämään sen. En kyllä ymmärrä tuollaista käytöstä.

Kuka valehteli? Hän sanoi kuulleensa asian.

Vääntele ja kääntele asiaa miten tahansa, mutta valehtelua tuo minusta on. Mikä siinä on niin vaikeaa vastata kyllä tai ei yksinkertaiseen kysymykseen? Haluatko itse olla yhdessä tuollaisen kastemadon kanssa?

Eli nainen valehtelee ja pettää seuraavassa tilanteessa:

Nainen haluaa lisää lapsia, mies ei.

Nainen ei käytä ehkäisyä ja antaa miehenkin vedellä paljaalla, asenteena naisella "tulee jos tulee"

Miksi nainen ei voi sanoa suoraan että miehen tulee käyttää kondomia koska ei halua lapsia?

Kuinka realistinen tapahtuma tuo sinun mielestä on? Normaaleissa parisuhteissa lasten hankkimisesta sovitaan yhdessä. Jokainen tietää senkin, että yksikään ehkäisymenetelmä ei ole 100% varma, joten tuplaehkäisy on vain järkevää. Jos lapsen hankkimisesta ollaan täysin eri mieltä ja siitä tulee riitaa, loppuu seksikin ihan itsestään eikä kukaan tule raskaaksi.

Erittäin yleistä.

Kuinka monta kertaa sinulle on käynyt noin? Vai onko aiheesta tehty ihan tutkimuksiakin?

On tutkimuksia, löytäisit jos vaivautuisit etsimään.

Yritin löytää aiheesta tutkimustietoa jossa kerrotaan miten mies huijataan isäksi, mutta löysinkin vain jutun, jossa kerrottiin, miten mies huijasi äidin ulos ja ampui nukkuvat 3-ja 5 vuotiaan.

Ikävä kuulla, minä yritin etsiä tuota uutista, ja löysin vain kuinka äiti hukutti vauvansa, toinen asetti lapsensa junaraiteille, kolmas tappoi kotonaan alakoululaisen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.

Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.

Totta, mutta hän kuuluu ihmisiin, jotka eivät mitenkään kypsy elämänsä aikana.

Aika selkeä syy lienee se, että puoliso valitaan nuorena varsin pienellä elämänkokemukselle. Tyyppi voi erinomaisesti vastata sen hetken vaatimuksia ja myös istua hyvin kuvaan kuvitellusta tulevaisuudesta. 

Juuri tämän vuoksi olisikin parempi, että vanhemmat valitsisivat puolison, varsinkin naisille. Järjestetyt avioliitot ovat keskimäärin onnellisempia. 

Nuorimies osaa vielä huonommin  valita/etsiä itselleen puolison. Silloin  ainoa kriteeri on isot tissit ja ulkonäkö muutenkin.  Varsinkin miehille siis vanhempien pitäisi etsiä se puoliso. Mutta en usko, että jäjestetyt avioliitot useinkaan ovat onnellisia. Kemiat pelaa oikeasti niin harvan ihmisen kanssa ja kun vielä parikymmiselle tytöllä  annetaan mieheksi 60 hampaaton ukko, niin kyllä siitä on onnellisuus kaukana, ainakin sillä tytöllä.

Olet yksiselitteisesti väärässä. Kumpikos sukupuoli niitä avioeroja hakikaan useammin?

Suurin osa haetaan yhdessä eli mikä on pointtisi?

Kaffebulla kirjoitti:

Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

Oletkohan mun ex-naapuri? Hän ei pelännyt sanoa mielipiteitään nuorille naisille sitoutumisen vaaroista. Itsellään oli lapsia useille eri isille ja ties montako eroa takana... Erosi myös sen jälkeen, kun oli minua ohjeistanut.

Tavallaan ymmärrän, mistä tarve neuvoa muita kumpusi. Mutta hänpä ei ymmärtänyt, ettei kaikkien valinnat johda aina samaan lopputulokseen.

En ole eronnut miehestäni.

Useimmat naiset ottavat minkä tahansa tollon, joka vaan osaa olla ystävällinen.

Kristiina xx kirjoitti:

Sehän on tyypillistä, että alkoholisti-isän tytär hankkii itselleen alkoholistipuolison.

Sieltäkö miesv ihasi kumppuaa?

Vierailija kirjoitti:

Naiset vaan bilettää nuoruus vuodet ja mennä liihoittaa huolista vapaana ja sitten iskee jonkun elämän kallun itelleen kumppanikseen. Yleensä suomessa valinta on yhtä paljon miehellä kuin naisilla ja näillä pelimiehillä on aina itseluottamus kunnossa naisten iskennässä ja nehän nussiikin suurimman osan naisista puhki, mahdollisesti jo ennen täysi ikäisyyttäkin.

Sitten nämä naiset kantaa kuormaansa ja karmaansa valintojensa perustalla ja saa samanlaisia miehiä perä peränjälkeen. Lopuksi luulee että kaikki miehet on samanlaisia ja tyytyy osaansa sekä tekee laosen näille pelimiehille, joilla on 10 lasta yhteensä eri kaupungeissa sekä salarakkaita. Erottuaan nainen tuntee tulleensa petetyksi.

No nyt oli suolaista tekstiä. :D

Etpä sinäkään oikein_kirjoituksen ja yhdys_sanojen puuttumisesta päätellen ole ollut paljoa koulun penkillä aikaasi kuluttanut. Mutta totta kai, ainoastaan naiset viettävät huolettomia nuoruusvuosia ja haluavat bilettää, siksihän meillä on Tinder ja baari ainoastaan täynnä nuoria naisia, vai miten se menikään.

Miksi te muut miehet ette muuten moralisoi noita kanssaveljiänne pettämisistä, lapsensa hylkäämisistä tai sen kuuluisan kallikurasellin ylläpitämisestä? 

Kristiina xx kirjoitti:

Sehän on tyypillistä, että alkoholisti-isän tytär hankkii itselleen alkoholistipuolison.

Joku tuollainen tytär hankkii, ja joku toinen nimenomaan ei hanki alkoholistia. Kumpi lie tyypillisempää, ehkä tuo että on hankkinut alkoholistin, havaitaan helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinulle valitsi tuon miehen ja millä perusteella?

Nuo on sellaisia asioita, jotka ei välttämättä seurusteluaikana tule ilmi. Esim oma mies oli alusta asti sitä mieltä, että hän haluaa lapsia. Olimme yhdessä 14 vuotta ennen kuin suostuin lapsen tekoon. No yllätys yllätys, mies ei halunnut hoitaa lasta. lähinnä pelkäsi koko lasta. 

Myöhemmin kuulin anopilta, että miehen isä ei ollut koskaan edes pitänyt omia lapsiaan sylissä, eli ei ollut koskaan mitenkään osallistunut lastensa hoitoon. Näin siis isossa maatalossa, jossa naiset teki naisten työt ja miehet miesten työt. Omakin mies oli  varmaan luullut, että hänen ei tarvitse mitenkään osallistua lapsen hoitoon. Itselle ei taas tullut mieleenkään, että lasta halutaan, mutta sitä ei haluta hoitaa tai se elämään osallistua. Meillä kun oli lapsuuden kodissa ihan eri meininki. 

Ehkäpä juuri tälläiset erot jo lapsuuden perheessä luovat meihin erilaisia mielikuvia siitä, miten perheenä toimitaan. 

Ja tuossapa tuli hyvin ilmi se että monet, elämänkokemuksen puuttuessa, sitoutuvat mielikuvien ja oletusten varassa.

Eli olisi syytä yhdessä keskustellen selvittää mitä yhteiseltä tulevaisuudelta erilaisissa elämän mahdollisissa ylä- ja alamäissä odottaa, lähtien yleisistä linjoista ja päätyen mahdollisuuksien mukaan aivan elämänmenon yksityiskohtaisimpiinkin piirteisiin saakka.

Nykyään on myös monenlaista aiheeseen liittyvää kirjallisuutta saaravilla, ja myös kurssejakin. Olisi myös hyvä saada (erilaisiakin) näkemyksiä (luotettavalta) vanhemmalta väeltä, mikä voi tosin olla aiheesta johtuen hieman vaikeaa, mutta juuri noitten kurssien yhteydessä, ja niihin liittyenkin, se saattaisi olla mahdollista. - En tiedä miten nykyään mutta ainakin ennen näissä asioissa ohjaaminen tiedon lähteille oppivelvollisuuskoulun puitteissa taisi olla aika minimaalista (jollei sitten joku yksittäinen opettaja katsonut aihetta tärkeäksi).

Siinäpä se kun mistään tärkeästä ei keskustella eikä oikeastaan edes voida keskustella vaan tosi monilla (miehillä) tuntuu olevan ihan ylitsepääsemätön kammo tippaakaan vakavampiin aiheisiin kuin auton pölykapselit tai mihin baariin mennään perjantaina ja hyväksyvä naureskelu kuinka se "mikko" sitten kaahasi korttinsa hyllylle..

Ota siinä sitten puheeksi millaisia tulevaisuuden suunnitelmia/ajatuksia on saati sitten vihjaa edes puolella sanalla siihen suuntaan, että itse haluaa jonain päivänä perustaa perheen ja olla äiti. 

No ei tuollaisten "baaripölykapselimikkojen" kanssa kannata olla missään vakavammassa mielessä tekemisissä, eikä muutoinkaan, sillä se on vain ajanhaaskausta.

No kyllähän sen aikuisena tajuaa, mutta tuossa just niukinnaukin täysi-ikäisenä ei. Ja toisekseen siinä iässä suurin osa on tuollaisia eli vaihtamallakaan ei parane eikä sitä parempaa välttämättä osaa itsekään kaivata, koska ei sellaisesta edes tiedä.

Jos se kiinnostus ei kohdistu baareihin ja autoihin niin sitten johonkin joutavaan notkumiseen jossain muualla tai pelaamiseen ja ihan vaan nuoruuden elämiseen. Aikaa kun on eikä mihinkään ole kiire.

Toki nykyään asiat on varmasti ainakin osin paremmin ja etenkin se ärsyttävä puhumattomuuden kulttuuri on ainakin osin jo menneisyyttä. Lisäksi nykyään on netti mistä näkee muunkinlaista elämää kuin ne omat piirit. Aiemmin oli toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.

Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.

Totta, mutta hän kuuluu ihmisiin, jotka eivät mitenkään kypsy elämänsä aikana.

Aika selkeä syy lienee se, että puoliso valitaan nuorena varsin pienellä elämänkokemukselle. Tyyppi voi erinomaisesti vastata sen hetken vaatimuksia ja myös istua hyvin kuvaan kuvitellusta tulevaisuudesta. 

Juuri tämän vuoksi olisikin parempi, että vanhemmat valitsisivat puolison, varsinkin naisille. Järjestetyt avioliitot ovat keskimäärin onnellisempia. 

Nuorimies osaa vielä huonommin  valita/etsiä itselleen puolison. Silloin  ainoa kriteeri on isot tissit ja ulkonäkö muutenkin.  Varsinkin miehille siis vanhempien pitäisi etsiä se puoliso. Mutta en usko, että jäjestetyt avioliitot useinkaan ovat onnellisia. Kemiat pelaa oikeasti niin harvan ihmisen kanssa ja kun vielä parikymmiselle tytöllä  annetaan mieheksi 60 hampaaton ukko, niin kyllä siitä on onnellisuus kaukana, ainakin sillä tytöllä.

Olet yksiselitteisesti väärässä. Kumpikos sukupuoli niitä avioeroja hakikaan useammin?

Suurin osa haetaan yhdessä eli mikä on pointtisi?

Pointtini oli se, että miehet harvemmin haluavat erota valitsemastaan kumppanista kuin naiset. Taidat olla nainen, kun et tätäkään ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset vaan bilettää nuoruus vuodet ja mennä liihoittaa huolista vapaana ja sitten iskee jonkun elämän kallun itelleen kumppanikseen. Yleensä suomessa valinta on yhtä paljon miehellä kuin naisilla ja näillä pelimiehillä on aina itseluottamus kunnossa naisten iskennässä ja nehän nussiikin suurimman osan naisista puhki, mahdollisesti jo ennen täysi ikäisyyttäkin.

Sitten nämä naiset kantaa kuormaansa ja karmaansa valintojensa perustalla ja saa samanlaisia miehiä perä peränjälkeen. Lopuksi luulee että kaikki miehet on samanlaisia ja tyytyy osaansa sekä tekee laosen näille pelimiehille, joilla on 10 lasta yhteensä eri kaupungeissa sekä salarakkaita. Erottuaan nainen tuntee tulleensa petetyksi.

No nyt oli suolaista tekstiä. :D

Etpä sinäkään oikein_kirjoituksen ja yhdys_sanojen puuttumisesta päätellen ole ollut paljoa koulun penkillä aikaasi kuluttanut. Mutta totta kai, ainoastaan naiset viettävät huolettomia nuoruusvuosia ja haluavat bilettää, siksihän meillä on Tinder ja baari ainoastaan täynnä nuoria naisia, vai miten se menikään.

Miksi te muut miehet ette muuten moralisoi noita kanssaveljiänne pettämisistä, lapsensa hylkäämisistä tai sen kuuluisan kallikurasellin ylläpitämisestä? 

Luulen että kysymys on sukupuolten erosta. Naisilla elämä jakaantuu selkeämmin erilaisiin vaiheisiin. Nuorena nussutellaan ympäriinsä, ja kun biologinen kello kilkattaa, halutaankin vakiintua ja rauhoittaa elämä lapsen tuloa varten. Sitten ihmetellään kun mies ei itsestään muutukaan samantahtisesti. Kun ne k*llikarusellissa pyörivät miehet ovat niitä, jotka harrastavat irtoseksiä nuorina sekä vanhoina. Ja ne, jotka haluaisivat perheen, jäävät usein kokonaan ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee tätä vauva palstaa niin ihmetyttää että yleensä joku on valinnut miehen kumppanikseen.

Täällä vauvapalstallahan saa lukea miten keski ikäiset naiset hehkuttavat miten ihanaa on käydä taidenäyttelyissä ja juomassa skumppaa tyttöjen kanssa. 

Miestä ei tarvita mihinkään kun vuotavan vesihanankin käy korjaamassa muunsukupuolinen henkilö joka on kätevä käsistään.

Seksiäkään ei nainen tarvitse koska se on vain heidän nöyrryyttämistään miesten puolelta.

Miksi siis aloittaja kipuilee sen kanssa, että miksi tuli hankittua huono mies? Miksi ei kipuile siitä että miksi tuli hankittua yleensäkään mies kun tyttöjen kesken on niin paljon mukavampaa olla?

Ainakin jos on uskominen mitä tällä vauvapalstalla kirjoitellaan.

Jos mies ei kykene rakastamaan ketään/naista, se on melko yksi ja sama miten kätevä hän on käsistään puolisona tai kumppanina. Jos naisen tehtäväksi jää vaikkapa vain kuunnella miehen (raivokkaita) monologeja tai ääretöntä tuppisuista hiljaisuutta. Joka ehkä alussa näyttäytyi vain suloisena ujoutena tai pidättyvyytenä.

Moni yksinelävä nainen ei myöskään elä jotain sinkkuelämästereotypiaa miltään osin. "Tyttöjen" kanssa ei skumppailla tai kuunnella kaijakoota miehiä sättien. Koettakaa pliis miekkoset vähän päästä jo eteenpäin näistäkin äärettömän ummehtuneista ja umpikuluneista viholliskuvistanne, niin kivan vaivatonta kuin niihin olisi uskoakin.

Vierailija kirjoitti:

Sanopa muuta. Oma mies on monilla mittapuilla hyvä mies ja isä. Mutta liian usein huomaan miettiväni, että olemme aivan vääriä toisillemme. Olisin kaivannut enemmän yhteiskunnallisesti suuntautunutta (edes kiinnostunutta) ihmistä, jonka kanssa keskustella asioista. Myös kunnianhimoisempaa ja osallistuvampaa. Oli monia varoitusmerkkejä, joita en osannut lukea. Tiesin jo varhain, että ei hän ole minulle oikea. Mutta jotenkin kilttinä tyttönä jäin, koska äitini painosti tähän suhteeseen. Mies on äitini unelmavävy.

Ihanat lapset ja kaunis koti meillä on. Arki sujuu pääosin. Tuntuu vain, että liian paljon joudun katsomaan sormien läpi. Nyt kun mies on kehittänyt itselleen ongelman siitä, että minulla on enemmän säästöjä kuin hänellä (olen lähtöisin varakkaammasta perheestä ja olen myös säästeliäämpi), niin tuntuu että en kunnioita häntä enää lainkaan. Raha on tullut rakkauden väliin.

No kyllä sinä voit miestäsi kunnioittaa jos hän on hyvä isä lapsilleen (mikä on yksi hänen tärkeimpiä tehtäviään), ja myös ilmaista hänelle siitä tyytyväisyytesi (toivottavasti hän kykenee sen vastaanottamaan).

Tietysti hänen pitäisi olla myös hyvä aviomies vaimolleen, mutta valitettavasti kaikilla ei ole edellytyksiä huipulle aivan kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset vaan bilettää nuoruus vuodet ja mennä liihoittaa huolista vapaana ja sitten iskee jonkun elämän kallun itelleen kumppanikseen. Yleensä suomessa valinta on yhtä paljon miehellä kuin naisilla ja näillä pelimiehillä on aina itseluottamus kunnossa naisten iskennässä ja nehän nussiikin suurimman osan naisista puhki, mahdollisesti jo ennen täysi ikäisyyttäkin.

Sitten nämä naiset kantaa kuormaansa ja karmaansa valintojensa perustalla ja saa samanlaisia miehiä perä peränjälkeen. Lopuksi luulee että kaikki miehet on samanlaisia ja tyytyy osaansa sekä tekee laosen näille pelimiehille, joilla on 10 lasta yhteensä eri kaupungeissa sekä salarakkaita. Erottuaan nainen tuntee tulleensa petetyksi.

No nyt oli suolaista tekstiä. :D

Etpä sinäkään oikein_kirjoituksen ja yhdys_sanojen puuttumisesta päätellen ole ollut paljoa koulun penkillä aikaasi kuluttanut. Mutta totta kai, ainoastaan naiset viettävät huolettomia nuoruusvuosia ja haluavat bilettää, siksihän meillä on Tinder ja baari ainoastaan täynnä nuoria naisia, vai miten se menikään.

Miksi te muut miehet ette muuten moralisoi noita kanssaveljiänne pettämisistä, lapsensa hylkäämisistä tai sen kuuluisan kallikurasellin ylläpitämisestä? 

Luulen että kysymys on sukupuolten erosta. Naisilla elämä jakaantuu selkeämmin erilaisiin vaiheisiin. Nuorena nussutellaan ympäriinsä, ja kun biologinen kello kilkattaa, halutaankin vakiintua ja rauhoittaa elämä lapsen tuloa varten. Sitten ihmetellään kun mies ei itsestään muutukaan samantahtisesti. Kun ne k*llikarusellissa pyörivät miehet ovat niitä, jotka harrastavat irtoseksiä nuorina sekä vanhoina. Ja ne, jotka haluaisivat perheen, jäävät usein kokonaan ilman. 

Kyllä sinkkuvelanaisen elämä voi olla ihan yhtä yksinäistä ja tasapaksua kuin miehenkin. Olipa tuo elämäntapa "vahinko" tai tietentahtoen valittu (siis perheettömyys), niin lapsi aina strukturoi aikaa ja antaa roolin, joka myös helpottaa elämän mielekkyyden kokemista. Onnekkaat sitten löytävät jonkin sellaisen henkisesti haastavan intohimon, mikä korvaa puuttuvaa perhettä.

Onnettomat eksyvät itseluomiinsa karuselleihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset vaan bilettää nuoruus vuodet ja mennä liihoittaa huolista vapaana ja sitten iskee jonkun elämän kallun itelleen kumppanikseen. Yleensä suomessa valinta on yhtä paljon miehellä kuin naisilla ja näillä pelimiehillä on aina itseluottamus kunnossa naisten iskennässä ja nehän nussiikin suurimman osan naisista puhki, mahdollisesti jo ennen täysi ikäisyyttäkin.

Sitten nämä naiset kantaa kuormaansa ja karmaansa valintojensa perustalla ja saa samanlaisia miehiä perä peränjälkeen. Lopuksi luulee että kaikki miehet on samanlaisia ja tyytyy osaansa sekä tekee laosen näille pelimiehille, joilla on 10 lasta yhteensä eri kaupungeissa sekä salarakkaita. Erottuaan nainen tuntee tulleensa petetyksi.

No nyt oli suolaista tekstiä. :D

Etpä sinäkään oikein_kirjoituksen ja yhdys_sanojen puuttumisesta päätellen ole ollut paljoa koulun penkillä aikaasi kuluttanut. Mutta totta kai, ainoastaan naiset viettävät huolettomia nuoruusvuosia ja haluavat bilettää, siksihän meillä on Tinder ja baari ainoastaan täynnä nuoria naisia, vai miten se menikään.

Miksi te muut miehet ette muuten moralisoi noita kanssaveljiänne pettämisistä, lapsensa hylkäämisistä tai sen kuuluisan kallikurasellin ylläpitämisestä? 

Luulen että kysymys on sukupuolten erosta. Naisilla elämä jakaantuu selkeämmin erilaisiin vaiheisiin. Nuorena nussutellaan ympäriinsä, ja kun biologinen kello kilkattaa, halutaankin vakiintua ja rauhoittaa elämä lapsen tuloa varten. Sitten ihmetellään kun mies ei itsestään muutukaan samantahtisesti. Kun ne k*llikarusellissa pyörivät miehet ovat niitä, jotka harrastavat irtoseksiä nuorina sekä vanhoina. Ja ne, jotka haluaisivat perheen, jäävät usein kokonaan ilman. 

Kyllä sinkkuvelanaisen elämä voi olla ihan yhtä yksinäistä ja tasapaksua kuin miehenkin. Olipa tuo elämäntapa "vahinko" tai tietentahtoen valittu (siis perheettömyys), niin lapsi aina strukturoi aikaa ja antaa roolin, joka myös helpottaa elämän mielekkyyden kokemista. Onnekkaat sitten löytävät jonkin sellaisen henkisesti haastavan intohimon, mikä korvaa puuttuvaa perhettä.

Onnettomat eksyvät itseluomiinsa karuselleihin.

Tottakai, mutta ajattelinkin tuossa enemmän perusnaisia, jotka kuitenkin joskus haluavat lapsia. On niin yleistä, että mies valitaan hetkellisen huuman perusteella. Sitten myöhemmin omat prioriteetit muuttuu, ja itketään kun miehellä ei muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan liian huono itsetunto ja kelpuutin jokaisen joka kelpuutti mut kerta toisensa jälkeen.

En siis uskonut "tasoni" riittävän itselle paremmin saati täydellisesti sopivaan mieheen enkä etenkään edes katsonut sellaisia jotka herätti muissa naisissa positiivista huomiota.

Pahinta on, että vasta pari-kolme vuotta sitten ymmärsin, että minuun oli parikymppisenä ihastunut mies joka hyvinkin olisi voinut olla just se oikea. Itse en vain silloin pitänyt edes mahdollisena että niin rauhallinen ja mukava mies olisi kiinnostunut minunlaisestani ja varsinkin kun häneen oli muutamakin kaverini ollut ihastunut yläasteaikoina. 

Olisi ollut oikeasti parempi etten olisi tuota ymmärtänyt vieläkään tai oikeastaan ikinä. Takaisin kun sitä aikaa ei saa.

Oh, hämmästyin; tasoteoria naisen avaamaan saanut 350 tykkäystä ja 2 miinuspeukkua, olin luullut että naiset eivät hyväksy NS tasoteoriaa 🤣🤣🤣

Miesten tasoteoriassa kyse on vain ja ainoastaan naisen iässä ja ulkonäössä, tuossa ei puhuttu ulkonäöstä mitään. Iästäkin sanottiin vain sen verran, että elämänkokemusta ei ollut edes huomaamaan toisen ihastumista.

Miesten tasoteoriassa kyse on vain ja ainoastaan naisen iässä ja ulkonäössä? Olet väärässä

Miksi te sitten esittelette tuota tasoteoriaa täällä, jis kyse on muustakin kuin iästä ja ulkonäöstä? Olen itsekin moneen kertaan kysynyt, miten luonne pisteytetään, mutta ei ole vielä kertaakaan tullut vastausta.

Luonne?

Samankaltaisuudesta tulee plussaa, eroavaisuudesta miinusta.

Uraa tekevä juristi-johtaja ja anarko-punkkari ovat epätodennäköinen pari. Sitä voi pitää myös statuksena, sekä viitekehyksen sisällä, että ulkopuolella.

Samankaltaisuudesta plussaa, eroavaisuudesta miinusta. Miten minun tasoon vaikuttaa se, että itse haluan asua kaupungin keskustassa kerrostalossa ja mies kaupungin ulkopuolella omakotitalossa? Tai että tykkään sauvakävelystä, mies ei?

Markkina-arvo / taso on suhteellinen käsite.

Sinun tasosi omakotitaloasujan silmissä laskee, ja kerrostaloasujan silmissä se nousee. Myös se, haluatko asua itä-helsingissä talebanin aukiolla vai epoossa meren rannalla vaikuttaa kummasti. 

Kyllä sä tiedät mistä on kyse, leikit vain typerää.

Muista tekijöitä painotetaan usein enemmän kuin asumismuotoa.

Tuo teidän tasoteoria vuotaa kuin seula ja muuttaa muotoaan jokaisen kohdalla erikseen. Asu mismuotohan on ihan hirveän tärkeä pariutumisen kannalta. En minä rupeaisi millekään miehen kanssa, joka haluaa asua jossain syrjäkylillä, en, vaikka mies olisi muuten minulle sopiva. Ainoastaan sitten, jos hän joustaisi tuosta eikä ikinä asiasta katkeroituisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan liian huono itsetunto ja kelpuutin jokaisen joka kelpuutti mut kerta toisensa jälkeen.

En siis uskonut "tasoni" riittävän itselle paremmin saati täydellisesti sopivaan mieheen enkä etenkään edes katsonut sellaisia jotka herätti muissa naisissa positiivista huomiota.

Pahinta on, että vasta pari-kolme vuotta sitten ymmärsin, että minuun oli parikymppisenä ihastunut mies joka hyvinkin olisi voinut olla just se oikea. Itse en vain silloin pitänyt edes mahdollisena että niin rauhallinen ja mukava mies olisi kiinnostunut minunlaisestani ja varsinkin kun häneen oli muutamakin kaverini ollut ihastunut yläasteaikoina. 

Olisi ollut oikeasti parempi etten olisi tuota ymmärtänyt vieläkään tai oikeastaan ikinä. Takaisin kun sitä aikaa ei saa.

Oh, hämmästyin; tasoteoria naisen avaamaan saanut 350 tykkäystä ja 2 miinuspeukkua, olin luullut että naiset eivät hyväksy NS tasoteoriaa 🤣🤣🤣

Miesten tasoteoriassa kyse on vain ja ainoastaan naisen iässä ja ulkonäössä, tuossa ei puhuttu ulkonäöstä mitään. Iästäkin sanottiin vain sen verran, että elämänkokemusta ei ollut edes huomaamaan toisen ihastumista.

Miesten tasoteoriassa kyse on vain ja ainoastaan naisen iässä ja ulkonäössä? Olet väärässä

Miksi te sitten esittelette tuota tasoteoriaa täällä, jis kyse on muustakin kuin iästä ja ulkonäöstä? Olen itsekin moneen kertaan kysynyt, miten luonne pisteytetään, mutta ei ole vielä kertaakaan tullut vastausta.

Luonne?

Samankaltaisuudesta tulee plussaa, eroavaisuudesta miinusta.

Uraa tekevä juristi-johtaja ja anarko-punkkari ovat epätodennäköinen pari. Sitä voi pitää myös statuksena, sekä viitekehyksen sisällä, että ulkopuolella.

Samankaltaisuudesta plussaa, eroavaisuudesta miinusta. Miten minun tasoon vaikuttaa se, että itse haluan asua kaupungin keskustassa kerrostalossa ja mies kaupungin ulkopuolella omakotitalossa? Tai että tykkään sauvakävelystä, mies ei?

Markkina-arvo / taso on suhteellinen käsite.

Sinun tasosi omakotitaloasujan silmissä laskee, ja kerrostaloasujan silmissä se nousee. Myös se, haluatko asua itä-helsingissä talebanin aukiolla vai epoossa meren rannalla vaikuttaa kummasti. 

Kyllä sä tiedät mistä on kyse, leikit vain typerää.

Muista tekijöitä painotetaan usein enemmän kuin asumismuotoa.

Tuo teidän tasoteoria vuotaa kuin seula ja muuttaa muotoaan jokaisen kohdalla erikseen. Asu mismuotohan on ihan hirveän tärkeä pariutumisen kannalta. En minä rupeaisi millekään miehen kanssa, joka haluaa asua jossain syrjäkylillä, en, vaikka mies olisi muuten minulle sopiva. Ainoastaan sitten, jos hän joustaisi tuosta eikä ikinä asiasta katkeroituisi.

Miksi ei asuisi syrjäkylillä jos on töitä tai ei tarvi käydä töissä? Mutta se nut on ollut sitä kokoomus politiikka saada kaikki ihmiset kalliiseen kaupunkiin kokkareitten omistamiin vuokra asuntoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan liian huono itsetunto ja kelpuutin jokaisen joka kelpuutti mut kerta toisensa jälkeen.

En siis uskonut "tasoni" riittävän itselle paremmin saati täydellisesti sopivaan mieheen enkä etenkään edes katsonut sellaisia jotka herätti muissa naisissa positiivista huomiota.

Pahinta on, että vasta pari-kolme vuotta sitten ymmärsin, että minuun oli parikymppisenä ihastunut mies joka hyvinkin olisi voinut olla just se oikea. Itse en vain silloin pitänyt edes mahdollisena että niin rauhallinen ja mukava mies olisi kiinnostunut minunlaisestani ja varsinkin kun häneen oli muutamakin kaverini ollut ihastunut yläasteaikoina. 

Olisi ollut oikeasti parempi etten olisi tuota ymmärtänyt vieläkään tai oikeastaan ikinä. Takaisin kun sitä aikaa ei saa.

Oh, hämmästyin; tasoteoria naisen avaamaan saanut 350 tykkäystä ja 2 miinuspeukkua, olin luullut että naiset eivät hyväksy NS tasoteoriaa 🤣🤣🤣

Miesten tasoteoriassa kyse on vain ja ainoastaan naisen iässä ja ulkonäössä, tuossa ei puhuttu ulkonäöstä mitään. Iästäkin sanottiin vain sen verran, että elämänkokemusta ei ollut edes huomaamaan toisen ihastumista.

Miesten tasoteoriassa kyse on vain ja ainoastaan naisen iässä ja ulkonäössä? Olet väärässä

Miksi te sitten esittelette tuota tasoteoriaa täällä, jis kyse on muustakin kuin iästä ja ulkonäöstä? Olen itsekin moneen kertaan kysynyt, miten luonne pisteytetään, mutta ei ole vielä kertaakaan tullut vastausta.

Luonne?

Samankaltaisuudesta tulee plussaa, eroavaisuudesta miinusta.

Uraa tekevä juristi-johtaja ja anarko-punkkari ovat epätodennäköinen pari. Sitä voi pitää myös statuksena, sekä viitekehyksen sisällä, että ulkopuolella.

Samankaltaisuudesta plussaa, eroavaisuudesta miinusta. Miten minun tasoon vaikuttaa se, että itse haluan asua kaupungin keskustassa kerrostalossa ja mies kaupungin ulkopuolella omakotitalossa? Tai että tykkään sauvakävelystä, mies ei?

Markkina-arvo / taso on suhteellinen käsite.

Sinun tasosi omakotitaloasujan silmissä laskee, ja kerrostaloasujan silmissä se nousee. Myös se, haluatko asua itä-helsingissä talebanin aukiolla vai epoossa meren rannalla vaikuttaa kummasti. 

Kyllä sä tiedät mistä on kyse, leikit vain typerää.

Muista tekijöitä painotetaan usein enemmän kuin asumismuotoa.

Tuo teidän tasoteoria vuotaa kuin seula ja muuttaa muotoaan jokaisen kohdalla erikseen. Asu mismuotohan on ihan hirveän tärkeä pariutumisen kannalta. En minä rupeaisi millekään miehen kanssa, joka haluaa asua jossain syrjäkylillä, en, vaikka mies olisi muuten minulle sopiva. Ainoastaan sitten, jos hän joustaisi tuosta eikä ikinä asiasta katkeroituisi.

Miksi ei asuisi syrjäkylillä jos on töitä tai ei tarvi käydä töissä? Mutta se nut on ollut sitä kokoomus politiikka saada kaikki ihmiset kalliiseen kaupunkiin kokkareitten omistamiin vuokra asuntoihin.

Ne syrjäkylien työt kyllä tiedetään ja vaikka mitä tahansa voisikin etätöinä tehdä, niin en halua asua missään syrjäkylällä. Asunnon voi myös ostaakin, kävikö mielessä?

Huvittaa, kun moni sanoo, että voi kun olisi neuvottu ja opastettu. Oikeasti? Olisiko siitä ollut kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä? Niin nyt ja varsinkin nyt, mutta myös aiemminkin, ei omilta vanhemmilta tai keneltä muultakaan aikuiselta otettu vastaan neuvoja. Se oli suurinpiirtein saatanasta seuraavaa toimintaa sellainen. Holhoavaa, patri- ja matriarkaalista. 

Pitkälti ollaan tultu siihen kapinallisen rokkisukupolven toiveiden toteutumaan: ei ole enää sellaisia vanhanaikaisia perheitä, joissa välitettäisiin toisista, joissa yritettäisiin neuvoa, että ei tekisi emämunauksia. Kaikesta tällaisesta välittämisestä tehtiin viihteessä ja taiteessa vanhanaikaista, tuhoisaa, traumatisoivaa ja ties mitä.

Muistatteko vielä, kun perheissä sanottiin 'ei lasten kuullen hei'. Ja kuinka tällaisia juttuja pidettiin kulissien ylläpitona. Ja sitähän se tietyllä tapaa onkin ja samalla huolenpitoa siitä, ettei lasten tarvitse kuulla asioita, joista heillä ei vielä ole käsitystä ja joista he voivat väärinymmärtää asioita jne. Nyt teineiltä tulee sujuvasti vdut prkelee hrat ja hmot, no problemos, ghettoutuminen ja trash on in. Kaikki arvot on raastettu niin alas, että kukaan ei voi tipahtaa mistään. Ja silti vain ei ole maailma sen onnellisempi.