Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?
Nyt sitten kärsin siitä, kun joudun huolehtimaan lapsista käytännössä yksin. Miksi kukaan ei kertonut, neuvonut, että mieheni on tollo? Miksi ei vaan ymmärrä nuorena näitä? MIKSIIII?
Kommentit (560)
Naisen aivot. Ollaan ukon kanssa vuosikymmeniä, lapset jo aikuisia.
Mitä nainen ajattelee? Että se ukko inhottaa häntä.
Siis häh? Vietät käytännössä elämäsi ukon kanssa joka inhottaa sinua?
Mitä nainen oikein haluaa? Pitää olla hyvä ukko, ei kun on lapanen, ei sellaista, sitten ei kuitenkaan inhottavaa, mutta olenpa kuitenkin inhottavan ottanut.
Mielisairasta.
Kiinnostavia tarinoita, kiitos kun jaatte. Mulle isä toitotti, ettei kannata liian aikaisin sitoutua. Perheemme asui lapsuudessani ulkomailla, ja sama ulkomailla asumisen kipinä iski muhunkin. Muistan parikymppisenä itsenäisesti ulkomailla asuessani, kun oikein tosissani välttelin sitoutumasta mukaviinkin miehiin, jotta en sitten "olisi jumissa".
Nyt oon 45-vuotias ja arvatkaa mitä? Yhä sinkku! (On mulla joitain parisuhteita sentään takana). Ja ei, en etsi sitä kirurgi-lentäjää, vaan miehen, jolla olisi samantyyliset arvot ja utelias, dynaaminen elämäntyyli. En kovin aktiivisesti etsi, mutta kieltämättä olisi mukavampi jakaa tämä elämä jonkun kanssa. Myönnän, että en välttämättä edes tunnista, jos se oikea kävelisi vastaan.
Eli tässä teille toinen ääripääesimerkki.
Naiset ajattelevat vulvallaan (ja pilkkaavat joitakin miehiä jotka ajattelevat peniksellään)
Vierailija kirjoitti:
Elämänkokemuksen ja suhdekokemuksen puute. Itse pidin henkisesti väkivaltaista suhdetta normaalina ja ajattelin että se on kaikilla sellasta. Minulla ei myöskään kavereita ollut, niin en voinut siihenkään verrata. 13v myöhemmin heräsin pahaan oloon, erosin ja vapauduin. Tai en vieläkään ole ihan vapaa, vaikka erosta lähes 3v, sillä isä tekee kiusaa lasten kautta, tai oikeammin lapsille.
Tietysti "isä tekee kiusaa"
Johan se hengittäminenkin on kiusaa
Jos tulet rikkinäisestä kohdista/perheestä, jossa varsinkin vanhat arvot, eli nainen siivoaa ja tekee periaatteessa kaiken, on todennäköisempää, että päädyt myös huonoon suhteeseen. Nuorena sitä ei vielä ymmärrä, että sinulla on vääristynyt kuva parisuhteesta ja muutenkin naisen asemasta.
Siksi aina yritän täälläkin kertoa, että hyvä nainen ja äiti, jos sinulla on lapsia ja jos olet oikeasti huonossa suhteessa, jossa joudut tekemään kaiken ja olet ihan uupunut, eikä mies lainkaan auta niin hyvä ihminen lähde suhteesta. Annat muuten tämän vääristyneen kuvan lapsillesi, mikä tarkoittaa heidänkin parisuhteiden kaatumista tulevaisuudessa.
Minkälainen mies sitä pitää oikein valita?
Hesoissa eletään niin viihdehakuisesti, että oikeasti tavallisen normiarkea kestävän puolison löytäminen on lähes mahdotonta. Ongelman osa itselleen 20 vuotta eläneet ihmiset, jotka kokevat että heillä on oikeus aina viihtyä, valita, olla yksilöllisen ainutlaatuisia jne. Useimmat siis täynnä itseään.
Minä haluan tavallisen suhteen, jossa jaksetaan syödä ihan itse laitettua ruokaa woltista tilatun sijasta, jossa jaksetaan ihan itse sänky pedata ja jaksetaan jopa kävellä portaat ja kantaaa kauppakassit.
Minulla on nyt parisuhde ihan hyvä, mutta voi kun me oltaisiin tavattu 10 vuotta myöhemmin. Ei sekään ole hyvä asia, että sen oikean tapaa liian aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies sitä pitää oikein valita?
Hesoissa eletään niin viihdehakuisesti, että oikeasti tavallisen normiarkea kestävän puolison löytäminen on lähes mahdotonta. Ongelman osa itselleen 20 vuotta eläneet ihmiset, jotka kokevat että heillä on oikeus aina viihtyä, valita, olla yksilöllisen ainutlaatuisia jne. Useimmat siis täynnä itseään.Minä haluan tavallisen suhteen, jossa jaksetaan syödä ihan itse laitettua ruokaa woltista tilatun sijasta, jossa jaksetaan ihan itse sänky pedata ja jaksetaan jopa kävellä portaat ja kantaaa kauppakassit.
Mikä on 'tavallinen suhde'? Kun niin monille se tavallinen vaikuttaa olevan se perus 'nainen hoitaa kodin, lapset ja oikeastaan kaiken, käy vielä töissäkin'.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Olisi vaikka äiti voinut neuvoa jo varhaisessa vaiheessa.
Vanhemmat ei aina ajattele lapsensa parasta vaan sitä, mikä heille itselleen on parasta.
Kuulut vaan normaaliin väestöön. Suurin osa valitsee kumppaninsa täysin pinnallisesti. Ulkonäkö valta raha tms määrittää mutta se tärkein asia ei ole minkään arvoista eli se sielujen yhteensopivuus. Sen takia päädytään eroon kun ei vaan sovita yhteen muuten kuin ulkonäöllisesti. Moni on korona aikana tajunnut ettei sovi yhtään olemaan saman katon alla kumppaninsa kanssa ja eronnut. Naiset tykkää monesti myös kun mies on jatkuvasti äänessä möykkäämässä ja määräilemässä luulevat että sanavalmius=valta. Sen avulla saa todennäköisimmin turpaansa jossain kohtaa sillä ei ole vallan kanssa mitään tekemistä enemmänkin kehittymättömyyden kanssa jos ei osaa hillitä itseään ja miettiä mikä on järkevää sanottavaa ja mikä ei missäkin paikassa.
Kaikki me teemme virheitä jotka ymmärrämme vasta myöhemmin. Onneksi Suomessa avioliitosta pääsee halutessaan pois eikä taloudellista riippuvuuttakaan enää ole. Ainoa mikä minua ihmetyttää on miksi jotkut roikkuvat huonoissa suhteissa vuosikymmeniä. Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi sellaisen henkilön kanssa jota inhoaa (jopa vihaa). Jokaisen elämän vastuuhenkilö löytyy katsomalla peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies sitä pitää oikein valita?
Hesoissa eletään niin viihdehakuisesti, että oikeasti tavallisen normiarkea kestävän puolison löytäminen on lähes mahdotonta. Ongelman osa itselleen 20 vuotta eläneet ihmiset, jotka kokevat että heillä on oikeus aina viihtyä, valita, olla yksilöllisen ainutlaatuisia jne. Useimmat siis täynnä itseään.Minä haluan tavallisen suhteen, jossa jaksetaan syödä ihan itse laitettua ruokaa woltista tilatun sijasta, jossa jaksetaan ihan itse sänky pedata ja jaksetaan jopa kävellä portaat ja kantaaa kauppakassit.
Mikä on 'tavallinen suhde'? Kun niin monille se tavallinen vaikuttaa olevan se perus 'nainen hoitaa kodin, lapset ja oikeastaan kaiken, käy vielä töissäkin'.
Tavallinen suhde, että kumpikin arvostaa toista tekojen ja sanojen tasolla. Arvostaa yhdessä rakennettua elämää. Ei ole kyse siitä, että nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies tienaa enemmän. Ihan oikeasti tinderissä ja baareissa roikkuneena tiedän, miten monia kiinnostaa vain helppo elämä eikä siinä mitään, mutta parisuhde ja perhe ei ole yhtä kuin pelkästään helppo. Pettäminen on kokonaan oma lukunsa, mutta tietysti olisi mukavaa, jos se tavallinen puoliso olisi vieläpä uskollinen! :D
Jahas, jokapäiväiset katkerien tappelut menossa.
Vierailija kirjoitti:
Jahas, jokapäiväiset katkerien tappelut menossa.
Missä näet tappelun? Jokunen katkera mies on tullut tänne ulisemaan osaansa. Mutta noh.. sinä ilmeisesti myös.. mutta että tappelu...
Minä erosin miehestä, joka ei todella tehnyt kotona yhtään mitään muuta, kun makoili sohvalla.
Lapsetkin ehti oppia siihen, että äiti tekee kaiken.
Tosi ikävää.
Nyt on toinen mies, ja hän tekee kokoajan jotain kodin hyväksi. Juuri nytkin pihatöissä. On ero kuin yöllä ja päivällä kahdessa miehessä.
Hyvän puolison valintaa sekoittaa sokea rakastuminen. Pitäisi koettaa nähdä metsä puilta, vaikka on kuinka rakastunut.
No ihan samaa oon miettinyt kohta puolvuotta...
Olisinpa mennyt silloin parikymppisenä terapiaan, joo en silloin tiennyt tarvitsevani sitä, mutta nyt 34-vuotiaana näen selkeästi miksi olen valinnut tietynlaisia miehiä. Ja miksi olen nyt eroa läpikäyvä, lapseton 34-vuotias nainen. Minulla oli isätrauma (miehet oikeasti viettäkää aikaa tyttärienne kanssa ja vahvistakaa heidön itetuntoaan!!) ja hain hyväksyntää miehiltä. Varmaan ehjistä taustoista tulevat miehet kiersivät minut kaukaa, mutta ai että miten helppo kohde olin hyvksikäytölle. Janosin vain ja ainoastaan hyväksyntää, ei sillä ollut väliä mitä minä halusin, en edes osannut määritellä mitään sellaista omituista kuin oma halu, kaikki pyöri vain hyväksynnän ympärillä.
Löysin toisen henkisesti epävakaan miehen, jolla oli äititrauma. Minä menin lopulta terapiaan, mies katsoi ettei hänen tarvitse terapioida itseään ja nyt ollaan tässä. Juntti ja jääräpää taistelemassa siitä, että miksi edes piti mennä yhteen, miksi piti hankkia talo, miksi piti roikkua toisessa, miksi ripustautuminen, miksi läheisriippuvaisuus, miksi lupaukset. Ja hän kokee taas tulevansa hylätyksi. Äiti hylkää taas...
Voihan traumat...
Vierailija kirjoitti:
Naiset ajattelevat vulvallaan (ja pilkkaavat joitakin miehiä jotka ajattelevat peniksellään)
Mitä sinä tarkoitat sillä, että nainen ajattelee vulvallaan? Tykkäät heittää tätä joka ketjuun.
Elämänkokemuksen ja suhdekokemuksen puute. Itse pidin henkisesti väkivaltaista suhdetta normaalina ja ajattelin että se on kaikilla sellasta. Minulla ei myöskään kavereita ollut, niin en voinut siihenkään verrata. 13v myöhemmin heräsin pahaan oloon, erosin ja vapauduin. Tai en vieläkään ole ihan vapaa, vaikka erosta lähes 3v, sillä isä tekee kiusaa lasten kautta, tai oikeammin lapsille.