Tein lapsia väärän miehen kanssa. Kenelläkään muulla samanlainen olo?

Et taida paljon tietää dysfasiasta?

Mennen tullen otan lapselleni tämän vaikean astman, enkä esim. dysfasiaa. Tai ylivilkkautta.

Nyky-yhteiskunnassa kommunikaatiokyky on ihan keskeinen.

ap

koska eihän kenenkään sovi sun lastes kanssa mukuloita tehdä vaikka he pärjäisivät myöhemmässä elämässään kuinka hyvin...

Ei voi olla totta tämä juttu.

Kannattaa hoitaa lapsensa kunnolla niin ei tule noin rajuja käänteitä.

hapenpuutteesta sekä vastasyntyneen alhaisista verensokereista.





Tiedän kyllä mistä ap puhuu. Mulla samanlainen fiilis. Paitsi tunne johtuu siitä että en rakasta miestäni. Lasta kyllä rakastan

tarvitaan lisäksi joku muu tekijä joka laukaisee dysfasia. Mikä se tekijä on, ei kukaan vielä varmaksi tiedä mutta mm. raskauden ja synnytykse ongelmat voivat olla syynä

(sille muuten ei sivumennen sanottuna aina voi mitään vaikka kuinka hyvin hoitaisi) mutta te ette yhtään dramatisoi kun teette dysfasiasta sellaisen peikon että koko loppuelämä on pilalla ja vaikka toipuisikin ihan hyvin niin omia lapsia ei ainakaan saa saada.



Voi jumalauta teitä. Älkää hankkiko lapsia minkäänlaisten miesten kanssa, vaikka olisi täydellisiksi räätälöidyt geenit. Sitä ei koskaan kukaan voi siltikään taata, että saisitte niin täydelliset ja ongelmattomat lapset kuin ansaitsette.

Ollaanpa sitä tietäväisiä yhden sopeutumisvalmennuskurssin jälkeen...

ylivilkkauden takia kuin olla päivystys- ja sairaalakierteessä sen takia, että henki ei kulje ja saa hengenvaarallisia kohtauksia, ja tarvitsee joka tapauksessa sen vuoksi erityisiä tukitoimia päivähoidossa ja koulussa...

En hetkeäkään epäilisi tehdä lasta allergiasta/astmasta kärsivän miehen kanssa, mutta dysfattisen tai ylivilkkaan miehen kanssa en ikinä.

Ensinnäkään ne tukitoimet eivät ole aina mitään vähäisiä - ja niitä vähäisiäkin on todella työläs saada.



Hoida se lapsesi kuntoon - ei astma tai allergiat noin dramaattista ole! Ellei sitten äiti satu olemaan liioittelunhaluinen drama queen.



Sekin muuten ominaisuus, jota kannattaa välttää, kun mukuloilleen vanhempaa harkitsee...

Ja kyllä hoidan totta kai lapsen kuntoon heti kun joku pystyy minulle kertomaan miten se tehdään. Tähän asti kukaan lastenallergologi ei ole sitä osannut sanoa, mutta sinä varmaan tiedät paremmin.



Ja hengenvaara ja tehohoidon tarve on molemmat kokeneena minusta dramaattisempaa kuin se, että lapsi tarvitsee erityisopetusta tai pienryhmää, mutta olkoon nyt menneeksi sitten. Olet varmaan ihan oikeassa ja hengenvaara on pikkujuttu. Paljon kamalampaa on se, että lapsi ei olekaan ihan niin täydellisen fiksu ja filmaattinen kuin av-mammojen lasten pitäisi kaiken reiluuden mukaan olla, ei opi kaikkea puoli vuotta ennen kuin muut, ja jos isä ei pysty takaamaan, että hänen lapsistaan tulee tällaisia pieniä ihmeitä, hän on petturi. Ja tällaisissa ajatuksissa ei ole mitään dramaqueenia, eihän?

jokaisella meillä on kokemus siitä sairaudesta joka omalla lapselle/lapsilla on ja jokaisen perheen kokemus vielä yksilöllinen, joten on ihan oikeasti vaikea verrata jonkun sairauden rasittavuutta. Meillä menee tällähetkellä mukavasti dysfaattisten lastemme kanssa. Ystävä perheellä on tällä hetkellä erittäin vaikeaa astamaattisen lapsensa tulehduskierteen kanssa. Osat muuttuvat varmasti vuosien varrella useamman kerran. Lapsen sairaus on laadusta riippumatta raskasta perheille.



t. 2 dysfaattisen pojan äiti

Ja toiset on rehellisempiä kuin toiset.



Minä olen hervottoman tyytyväinen, ettei lapsillani ole dysfasiaa tai ylivilkkautta. Toisella on paha astma. Valitsen paljon mieluummin tämän astman. Enkä todellakaan olisi tehnyt lapsia ylivilkkaan lapsuuden eläneelle miehelle tms.



Astma on fyysinen sairaus, johon saa Suomessa hyvän hoidon. Se ei herätä antipatioita, eikä aiheuta käytöshäiriöitä tai kommunikaatiovaikeuksia. Minun lapseni ovat sosiaalisesti taitavia ja verbaalisesti lahjakkaita koulumenestyjiä. Olen siitä iloinen.

Ylivilkas neurologisesta yms. sairaudesta kärsivä lapsi tarvitsee äärimmäisen paljon tukitoimia pärjätäkseen normaalista arjesta. He yleensä käyvät eritysopetuksessa, tarvitsevat paaaljon tukitoimia.



Tietenkin näissäkin on aste-eroja, jollakin voi olla lievä neurologinen sairaus tai äärimmäisen vaikea. Monesti näihin liittyy myös jonkin verran tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksia.

Astma on fyysinen sairaus, johon saa Suomessa hyvän hoidon. Se ei herätä antipatioita, eikä aiheuta käytöshäiriöitä tai kommunikaatiovaikeuksia. .

Varsinkin pienillä lapsilla astma- ja allergiaoireilu voi usein heijastua käytöshäiriöinä. Kyllä meillä ainakin näkyy selvästi, että huonoina aikoina kun iho kutisee ja henkeä salpaa ja yskittää enemmän kuin muuten, lapsi on levottomampi ja itkuisempi ja hänen kanssaan on vaikeampi tulla toimeen.

jonka kanssa ollaan menty monestikin piipaa-autolla sairaalaan. Miehen siskolla on kaksi ylivilkasta dysfasialasta (siskon miehen perimää). Kyllä nyt vaan totean, että ei meidän perheen vaikeudet ole mitään verrattuna sen perheen arjen tahkoamiseen. Siis ei samalla planeetallakaan!

Kunhan vaan puhe sujuu ja lapsi on tottelevainen ja rauhallinen.

Hoida ne allergiat kuntoon, niin oireet vähenee.



Korjaus siis edelliseen: Oikein hoidettuna ko. vaivat ei aiheuta käytöshäiriöitä. Huolimattomilla vanhemmilla voi sitten olla eri tilanne.

Et siis tiedä mitään astmasta ja allergioista, mutta pidät kovasti siitä, että saat nostettua omaa häntääsi.



Vieläkin kysyn sinulta sitä viisastenkiveä, jolla sinä hoitaisit nämä allergiat kuntoon, kun me olemme noudattaneet parhaiden lastenlääkäreiden neuvoja emmekä ole tämän pidemmälle täydellisyyden tiellä päässeet.