Kiusaan ja olen hankala miehelleni

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[/quote]

Miksi minun, joka olen syvästi onneton pitäisi kantaa harteillani vielä muidenkin onnellisuutta? Eikö ne ongelmat tässä asetelmassa olleet minulla? Ymmärrän kyllä, että muut ovat onnettomia kanssani, mutta älä nyt helvetissä tarjoa ratkaisuksi sitä, että minä autan muita. Ei tule onnistumaan. Jos onnistuisi, en olisi tehnyt tätä aloitusta, koska mitään ongelmia ei olisi.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[/quote]

Sitäpaitsi vaikutat aivan liian katkeralta auttaaksesi tai tukeaksesi minua. 

Useimmat ihmiset osaavat suhteuttaa asiat, ja tajuavat ettei elämässä kannata pikku asioista menettää mielenrauhaansa. Virheitä sattuu aina ja kaikille, eivätkä ne maailmaa kaada.

Ei virheitä kukaan halua tehdä, mutta niitä tapahtuu silti. Sitten virheiden aiheuttamat vahingot korjataan, ja elämä jatkuu.

Tässä sinun pesukonetapauksessa mitään vahinkoa ei edes syntynyt (niin kuin ei tapahdu kymmenessä tuhannessa tapauksessa yhtä vastaan, kun pesukone jätetään vartioimatta). Merkittävin vahinko tuossa oli, että omalla reagoinnillasi voimistit omaa suhteetonta käyttäytymismalliasi ja pahoitit muiden perheenjäsentesi mielen.

Kyllä se miehesi ennen pitkää tajuaa lähteä, älä siitä huolehdi. Sinä et tunnu kykenevältä tajuamaan miten voisit suhtautumistapaasi muuttaa, joten ei sinulle muuta voi kuin toivottaa pärjäämistä itsesi kanssa.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[/quote]

Miksi minun, joka olen syvästi onneton pitäisi kantaa harteillani vielä muidenkin onnellisuutta? Eikö ne ongelmat tässä asetelmassa olleet minulla? Ymmärrän kyllä, että muut ovat onnettomia kanssani, mutta älä nyt helvetissä tarjoa ratkaisuksi sitä, että minä autan muita. Ei tule onnistumaan. Jos onnistuisi, en olisi tehnyt tätä aloitusta, koska mitään ongelmia ei olisi.

[/quote]

--> ei ole onnellinen parisuhteessa

--> yritä vittuilulla saada mies lähtemään mutta itse ei suostu lähtemään koska ____?

--> mies ei lähde

--> toista loputtomiin 

siinähän sitten istua möllötät loppuikäsi piehtaroimassa onnettomuudessasi ja kiskot vielä perheesi mukaan. sillä lailla. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[/quote]

Miksi minun, joka olen syvästi onneton pitäisi kantaa harteillani vielä muidenkin onnellisuutta? Eikö ne ongelmat tässä asetelmassa olleet minulla? Ymmärrän kyllä, että muut ovat onnettomia kanssani, mutta älä nyt helvetissä tarjoa ratkaisuksi sitä, että minä autan muita. Ei tule onnistumaan. Jos onnistuisi, en olisi tehnyt tätä aloitusta, koska mitään ongelmia ei olisi.

[/quote]

--> ei ole onnellinen parisuhteessa

--> yritä vittuilulla saada mies lähtemään mutta itse ei suostu lähtemään koska ____?

--> mies ei lähde

--> toista loputtomiin 

siinähän sitten istua möllötät loppuikäsi piehtaroimassa onnettomuudessasi ja kiskot vielä perheesi mukaan. sillä lailla. 

[/quote]

Niinpä. Mutta kun en tiedä edes, mikä on ongelmani, miksi kiusaan miestä tai voin pahoin.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:02"]

Totta kai virheitä saa tehdä. Ne kuuluvat elämään. Sitten kun kaikki virheet on tehty, tulee kuolema.

[/quote]

Ai tarkoitatko, että ihminen lopulta kuolee omiin virheisiinsä?

Ja en mä halua kuolla, siksi en halua tehdä virheitäkään, jotka jouduttaisivat sinun logiikallasi prosessia.

[/quote]

Ei. Ihminen kuolee joka tapauksessa, ja elämässä tapahtuu aina virheitä. Nämä ovat vain väistämättä eteen tulevia asioita, ja elämisen taidossa kyse onkin siitä, miten niihin suhtautuu.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[/quote]

Miksi minun, joka olen syvästi onneton pitäisi kantaa harteillani vielä muidenkin onnellisuutta? Eikö ne ongelmat tässä asetelmassa olleet minulla? Ymmärrän kyllä, että muut ovat onnettomia kanssani, mutta älä nyt helvetissä tarjoa ratkaisuksi sitä, että minä autan muita. Ei tule onnistumaan. Jos onnistuisi, en olisi tehnyt tätä aloitusta, koska mitään ongelmia ei olisi.

[/quote]

No kun yleensä se ihminen kantaa vastuun, joka on syyllinen niihin pahoihin asioihin. Sulla ei ilmeisesti vaan riitä empatiakyky ymmärtämään, että sun tässä kuuluukin kärsiä eikä miehen ja lasten...

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:39"]

Useimmat ihmiset osaavat suhteuttaa asiat, ja tajuavat ettei elämässä kannata pikku asioista menettää mielenrauhaansa. Virheitä sattuu aina ja kaikille, eivätkä ne maailmaa kaada.

Ei virheitä kukaan halua tehdä, mutta niitä tapahtuu silti. Sitten virheiden aiheuttamat vahingot korjataan, ja elämä jatkuu.

Tässä sinun pesukonetapauksessa mitään vahinkoa ei edes syntynyt (niin kuin ei tapahdu kymmenessä tuhannessa tapauksessa yhtä vastaan, kun pesukone jätetään vartioimatta). Merkittävin vahinko tuossa oli, että omalla reagoinnillasi voimistit omaa suhteetonta käyttäytymismalliasi ja pahoitit muiden perheenjäsentesi mielen.

Kyllä se miehesi ennen pitkää tajuaa lähteä, älä siitä huolehdi. Sinä et tunnu kykenevältä tajuamaan miten voisit suhtautumistapaasi muuttaa, joten ei sinulle muuta voi kuin toivottaa pärjäämistä itsesi kanssa.

[/quote]

 Minunkin mieleni on pahoitettu täysin turhista pikkuasioista ehkä jopa niin usein, etten enää jaksa ajatella, teenkö samaa muille. Olen kai siis jotenkin oppinut, että niin voi tehdä. Koska minulle on tehty niin ilman että olen nähnyt minun moittimisessani mitään järkeä tai saaanut ketään minua puolustamaan. Mies ei siis ole se syyllinen, mutta en jotain on oikeasti särkynyt sisälläni niin, että tunnen, ettei minusta enää välitetä, niin että on aivan sama miten mä puhun ja mitä sanon. 

Olen tosi pahoillani miehesi puolesta. Tuo on henkistä pahoinpitelyä, eikä hän ole tuollaista ansainnut.

Älä oksenna omaa pahaa oloasi toisen päälle. Sinulla on itselläsi ongelma. Mene psykologille tai jollekin terapeutille hakemaan apua itsellesi.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[/quote]

Miksi minun, joka olen syvästi onneton pitäisi kantaa harteillani vielä muidenkin onnellisuutta? Eikö ne ongelmat tässä asetelmassa olleet minulla? Ymmärrän kyllä, että muut ovat onnettomia kanssani, mutta älä nyt helvetissä tarjoa ratkaisuksi sitä, että minä autan muita. Ei tule onnistumaan. Jos onnistuisi, en olisi tehnyt tätä aloitusta, koska mitään ongelmia ei olisi.

[/quote]

No kun yleensä se ihminen kantaa vastuun, joka on syyllinen niihin pahoihin asioihin. Sulla ei ilmeisesti vaan riitä empatiakyky ymmärtämään, että sun tässä kuuluukin kärsiä eikä miehen ja lasten...

[/quote]

 Miksi mun kuuluu kärsiä, voisitko selventää?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.
[/quote]
Et tunnu olevan kovin onnellinen nytkään. Miksi et halua ratkaisua asioihin? Pelkäätkö ottaa vastuua päätöksistä?

Miksi miehen pitäisi ottaa vastuu sinun onnellisuudesta varsinkaan kun sinäkään et teen niin sen paremmin itsesi kuin hänenkään puolesta.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"] [quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"] Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde? [/quote] niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä.  [/quote]  En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni. [/quote] Et tunnu olevan kovin onnellinen nytkään. Miksi et halua ratkaisua asioihin? Pelkäätkö ottaa vastuua päätöksistä? Miksi miehen pitäisi ottaa vastuu sinun onnellisuudesta varsinkaan kun sinäkään et teen niin sen paremmin itsesi kuin hänenkään puolesta.

[/quote]

Minkälaista ratkaisua? Jos olisin yksin murehtisin vain sitä etten tuossakaan asiassa onnistunut ja lapsilla on näin huono äiti ja oma äitinikin saisi paheksua minua oikein urakalla ja kaikki ystävät ja tutut.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[/quote]

Miksi minun, joka olen syvästi onneton pitäisi kantaa harteillani vielä muidenkin onnellisuutta? Eikö ne ongelmat tässä asetelmassa olleet minulla? Ymmärrän kyllä, että muut ovat onnettomia kanssani, mutta älä nyt helvetissä tarjoa ratkaisuksi sitä, että minä autan muita. Ei tule onnistumaan. Jos onnistuisi, en olisi tehnyt tätä aloitusta, koska mitään ongelmia ei olisi.

[/quote]

No kun yleensä se ihminen kantaa vastuun, joka on syyllinen niihin pahoihin asioihin. Sulla ei ilmeisesti vaan riitä empatiakyky ymmärtämään, että sun tässä kuuluukin kärsiä eikä miehen ja lasten...

[/quote]

 Miksi mun kuuluu kärsiä, voisitko selventää?

[/quote]

Jos sä pahoinpitelet jonkun koska sulla on paha olo, niin miksi sun pitäisi mennä vankilaan?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[/quote]

Miksi minun, joka olen syvästi onneton pitäisi kantaa harteillani vielä muidenkin onnellisuutta? Eikö ne ongelmat tässä asetelmassa olleet minulla? Ymmärrän kyllä, että muut ovat onnettomia kanssani, mutta älä nyt helvetissä tarjoa ratkaisuksi sitä, että minä autan muita. Ei tule onnistumaan. Jos onnistuisi, en olisi tehnyt tätä aloitusta, koska mitään ongelmia ei olisi.

[/quote]

No kun yleensä se ihminen kantaa vastuun, joka on syyllinen niihin pahoihin asioihin. Sulla ei ilmeisesti vaan riitä empatiakyky ymmärtämään, että sun tässä kuuluukin kärsiä eikä miehen ja lasten...

[/quote]

 Miksi mun kuuluu kärsiä, voisitko selventää?

[/quote]

Jos sä pahoinpitelet jonkun koska sulla on paha olo, niin miksi sun pitäisi mennä vankilaan?

[/quote]

 Koska mun pahasta olosta ei välitetä, vaan luetaan lakia ja sen mukaan tulee tuomio. Eikä mikään muutu.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[/quote]

Miksi minun, joka olen syvästi onneton pitäisi kantaa harteillani vielä muidenkin onnellisuutta? Eikö ne ongelmat tässä asetelmassa olleet minulla? Ymmärrän kyllä, että muut ovat onnettomia kanssani, mutta älä nyt helvetissä tarjoa ratkaisuksi sitä, että minä autan muita. Ei tule onnistumaan. Jos onnistuisi, en olisi tehnyt tätä aloitusta, koska mitään ongelmia ei olisi.

[/quote]

No kun yleensä se ihminen kantaa vastuun, joka on syyllinen niihin pahoihin asioihin. Sulla ei ilmeisesti vaan riitä empatiakyky ymmärtämään, että sun tässä kuuluukin kärsiä eikä miehen ja lasten...

[/quote]

 Miksi mun kuuluu kärsiä, voisitko selventää?

[/quote]

Jos sä pahoinpitelet jonkun koska sulla on paha olo, niin miksi sun pitäisi mennä vankilaan?

[/quote]

 Mutta voistko nyt selvittää, miksi mun pitää kärsiä pahasta olosta?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]

Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?

[/quote]

niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä. 

[/quote]

 En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni.

[/quote]

ja nytkö et toimi väärin? 

luuletko että lapset eivät huomaa sinun suhtautumistasi heidän isäänsä? aiotko jatkaa tuota peliäsi kunnes nuorinkin on aikuinen? mitä kaikkea lapset oppivatkaan elämästä ihan huomaamatta... vuoden äiti tosiaan. 

[/quote]

Toimin. Mutta en olisi sen onnellisempi, koska olisin epäonnistunut. Siksi en muuta pois. Teen niin tai näin, olen onneton.

[/quote]

niin, sinun henkilökohtaisestasi onnestasihan tässä vain on kysymys... miehen tai lasten onnellisuus ei paina puntarissa mitään, eikös vaan. toivottavasti mies pian päättää lähteä ja ottaa lapsetkin mukaansa vaikka sinä saatkin siitä taas tilaisuuden pukeutua marttyyrinkruunuusi, ruikuttaa onnettomuuttasi ja vittuilla miehelle miten se on täysin epäkelpo. saisivat sentään ainakin välillä elää parempaa perhe-elämää.

[/quote]

Miksi minun, joka olen syvästi onneton pitäisi kantaa harteillani vielä muidenkin onnellisuutta? Eikö ne ongelmat tässä asetelmassa olleet minulla? Ymmärrän kyllä, että muut ovat onnettomia kanssani, mutta älä nyt helvetissä tarjoa ratkaisuksi sitä, että minä autan muita. Ei tule onnistumaan. Jos onnistuisi, en olisi tehnyt tätä aloitusta, koska mitään ongelmia ei olisi.

[/quote]

No kun yleensä se ihminen kantaa vastuun, joka on syyllinen niihin pahoihin asioihin. Sulla ei ilmeisesti vaan riitä empatiakyky ymmärtämään, että sun tässä kuuluukin kärsiä eikä miehen ja lasten...

[/quote]

 Miksi mun kuuluu kärsiä, voisitko selventää?

[/quote]

Jos sä pahoinpitelet jonkun koska sulla on paha olo, niin miksi sun pitäisi mennä vankilaan?

[/quote]

 Mutta voistko nyt selvittää, miksi mun pitää kärsiä pahasta olosta?

[/quote]

Mikset sitten kerro läheisillesi että nyt on paha olo, sen sijaan että levittäisit sitä pahaa oloasi ympärillesi. Katsos kun ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita, jos et kerro heille jotain niin et voi valittaa kun he eivät sitä tiedä. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"] [quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"] Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde? [/quote] niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä.  [/quote]  En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni. [/quote] Et tunnu olevan kovin onnellinen nytkään. Miksi et halua ratkaisua asioihin? Pelkäätkö ottaa vastuua päätöksistä? Miksi miehen pitäisi ottaa vastuu sinun onnellisuudesta varsinkaan kun sinäkään et teen niin sen paremmin itsesi kuin hänenkään puolesta.

[/quote]

Minkälaista ratkaisua? Jos olisin yksin murehtisin vain sitä etten tuossakaan asiassa onnistunut ja lapsilla on näin huono äiti ja oma äitinikin saisi paheksua minua oikein urakalla ja kaikki ystävät ja tutut.

[/quote]

 Miksi tähän on tullut alapeukkuja? Ei kai kukaan halua elää sellaista elämää. Mutta minulleko se teidän mukaanne kuuluisi?

Ap

Hauska provo :D :D

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:54"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:19"] [quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"] Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde? [/quote] niin, miksi et lähde? et rakasta miestäsi etkä selvästikään erityisemmin välitä lapsistasikaan kun ihan kevyesti jättäisit heidät miehellesi. pakkaa kamasi ja mene. jos ei miehen ja lasten elämän myrkyttäminen merkitse sinulle mitään, niin ajattele miten onnellinen olisit ilman näitä jaloissasi roikkuvia riippakiviä jotka eivät halua uskoa että joku josta he itse välittävät niin kovasti, vihaakin heitä.  [/quote]  En olisi onnellinen, siinähän se onkin. Voisin lähteäkin, jos niin olisi. Mutta en olisi onnellinen, koska tietäisin, että olisin siinäkin toiminut väärin jättäessäni perheeni. [/quote] Et tunnu olevan kovin onnellinen nytkään. Miksi et halua ratkaisua asioihin? Pelkäätkö ottaa vastuua päätöksistä? Miksi miehen pitäisi ottaa vastuu sinun onnellisuudesta varsinkaan kun sinäkään et teen niin sen paremmin itsesi kuin hänenkään puolesta.

[/quote]

Minkälaista ratkaisua? Jos olisin yksin murehtisin vain sitä etten tuossakaan asiassa onnistunut ja lapsilla on näin huono äiti ja oma äitinikin saisi paheksua minua oikein urakalla ja kaikki ystävät ja tutut.
[/quote]
Haluat miehestä eroon mutta et kantaa vastuuta. Miksi miehen pitäisi ymmärtää erota sinusta kun sinä selvästi eroa haluat?