Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaat sitä kaikista perinteistä naiskuvaa miehinesi ja lisääntymisesi.
Parisuhde ja lapset nyt ovat melko tavanomainen ja monelle luontainen asia elämässä yleensä, ei pelkästään perinteisyyttä.
Naisille miehiä tyypillisempää haluta lapsia.
Jos nainen ei halua lapsia -> uniikki lumihiutale
Jos mies haluaa lapsia -> uniikki lumihiutale
No, ei ole. On ihan normaalia miehenkin haluta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N43 kirjoitti:
En oikein ymmärrä ongelmaa. Meillä palkattiin täysipäiväinen kodinhoitaja siinä vaiheessa kun vanhin lapsistamme oli 1.5v. Hän tekee käytännössä kaikki kotiin liittyvä työt siivouksesta ruoanlaittoon ja silittämiseen. Meille vanhemmille jää aikaa ihan erilailla elämästä nauttimiseen. Tästä vapaudesta maksamme kokonaisuudessaan 3400e/kk, joka ei mielestäni ole summa eikä mikään vapaudesta ja nautinnosta. Lapset ovat olleet todella kiitollisia, kun vanhemmilla on ollut todella paljon aikaa viettää heidän kanssaan ja lisäksi koti on aina siisti, ruoka pöydässä ja sängyt pedattu. En ymmärrä miksi vastavaa järjestelyä ei Suomessa juuri muilla ole, mutta ulkomailla hyvin yleistä?
No varmaan siksi, että Suomessa keskipalkkakin on alle tuon 3400e/kk. Kahden keskituloisen aikuisen taloudessa toisen koko ansio menisi tuon palvelun kattamiseen.
Mutta provohan tämä oli.
N43 kirjoitti:
En oikein ymmärrä ongelmaa. Meillä palkattiin täysipäiväinen kodinhoitaja siinä vaiheessa kun vanhin lapsistamme oli 1.5v. Hän tekee käytännössä kaikki kotiin liittyvä työt siivouksesta ruoanlaittoon ja silittämiseen. Meille vanhemmille jää aikaa ihan erilailla elämästä nauttimiseen. Tästä vapaudesta maksamme kokonaisuudessaan 3400e/kk, joka ei mielestäni ole summa eikä mikään vapaudesta ja nautinnosta. Lapset ovat olleet todella kiitollisia, kun vanhemmilla on ollut todella paljon aikaa viettää heidän kanssaan ja lisäksi koti on aina siisti, ruoka pöydässä ja sängyt pedattu. En ymmärrä miksi vastavaa järjestelyä ei Suomessa juuri muilla ole, mutta ulkomailla hyvin yleistä?
Hmm. Onpa hierveä mysteeri, en tiedä miten et ymmärrä. Olisiko vaikka jutun juju siinä, että noin 99 % suomalaista perheistä ei yksinkertaisesti pysty maksamaan 3400 euroa kuukaudessa tuosta palvelusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloinen tarina. Ja me sentään elettiin kaksin ennen lapsia 10 vuotta, että ei voi siihenkään vedota, että ei tuntenut mua. Mutta sama homma siis täällä, mun pitäisi olla ihan liekeissä jostain pihakukkien istuttelusta: "kun minusta olisi niin kiva kun olisi kukkia".. no herra on hyvä istuttelee, eihän se en ihmeempää ole. Kaikki lasten asiat pitäisi olla mun ongelma, kun hän varaa lapselle vaikka jonkun lääkärin (mikä jo sinällään on pieni ihme) kesken koulupäivän, mun asia on ilmoittaa se koululle. Hän toivoo, että suku/ ystävät tulisi kylään, kenen tulisi hoitaa kutsumiset, siivoamiset, ruuanlaitot, kattamiset ja poiskorjaamiset? Joo, ei miehen tietenkään. Jossain vaiheessa vaan lopetin, nyt kutsun tasan ne, kenet itse haluan nähdä ja hoidan tarjoilut, jos mies haluaa tavata jonkun, ihan siitä vaan hoitamaan. Ja siis ennen kuin joku tulee tänne itkemään mitään mistään lompakkoloisesta, ihan samalla lailla ollaan päivätöissä, tulot suurinpiirtein samat. Kotona olen ollut kolmen lapsen takia yhteensä 4 vuotta ja viimeisestä kotiäiti pätkästä on nyt 12.5v aikaa..
Kuulostaa tutulta, miten nainen alkaakin kaivata sitä Puuha-Peteä vuosien yhdessä olon jälkeen, kun työkavereilta ja ystäviltä jatkuvasti kuulee, miten näppärä se meidän ukko käsistään on. Rakensi omin kätösin perheelleen talon, lenkkeilee, kuntoilee, tuo leipää pöytään ja hoitelee kätevästi vasemmalla kädellä myös vaimon ja lapset.
Ei tapahtunut meillä. Mä oon tehnyt talon kaikki pintarempat, isompiin on hommattu ulkopuolinen tekijä. Taloprojektiin MÄ en suostunut, just johtuen siitä, että tiesin jo ennakolta kenen niskaan se kaatuu 100%. Lenkkeily ja kuntoilu on käsitykseni mukaan ihan sitä varten kuka sitä tekee? Ainakin se aika on pois perheenhoidosta. Leipä tuodaan pöytään ihan tosiaan 50/50. Ja joo, jos on lapsia halunnut, niiden hoito kuuluu myös miehelle. Mä hoidan ihan itse itseni, kiitos vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaat sitä kaikista perinteistä naiskuvaa miehinesi ja lisääntymisesi.
Parisuhde ja lapset nyt ovat melko tavanomainen ja monelle luontainen asia elämässä yleensä, ei pelkästään perinteisyyttä.
Naisille miehiä tyypillisempää haluta lapsia.
Jos nainen ei halua lapsia -> uniikki lumihiutale
Jos mies haluaa lapsia -> uniikki lumihiutale
No, ei ole. On ihan normaalia miehenkin haluta lapsia.
Niin, mutta jos miehellä on jo yksi lapsi, on epänormaalia, että hän haluaisi niitä vielä lisää. Lapsia haluavat lapsettomat miehet eivät vain osaa tai halua ajatella, millaista elämä lapsen kanssa todella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet halunnut perustaa perheen, jos olet noin äitiydenvastainen?
Siis mitä? Jos ihminen on arvomaailmaltaan erilainen kuin muut niin sehän voi silti olla yhtään hyvä mamma kuin muutkin. Parempikin jos ymmärtää omaansa. Tekee vaan tavallaan.
Tässä yksi mies joka ei mene valtavirtaan ja sekös on ongelma. Tapa käsitellä asioita on erilainen ja siinä missä se on hyöty niin joskus se tuottaa melkein rikollisen leiman.
Aina sitä jotain huomaa odottavansa toisesta. Mä luulin että mieskin tykkäisi ulkoilla ja retkeillä, kun hän näin teki seurusteluaikana. Hän taisi odottaa että mä yrittäisin olla vähän naistapaisempi eli meikata, pukeutua pinkkiin tai whatever. Laitoin meikit roskiin 23-vuotiaana enkä ole tarvinnut edes naimisiinmennessä..
Nyt ollaan kai arjen myötä oivallettu että kukin tykkää mistä tykkää vaikka emme vieläkään välty siltä että kumpainenkin toisesta aina väliin toivoisi enemmän etenkin samoja intressejä kuin itsellä. ei enää niinkään noita ulkoisia juttuja vaan että vapaa-aikaa haluttaisiin viettää samansuuntaisesti.
Sukulaiset on huvittavimpia..ollaan korkeakoulutettuja asiantuntijoita mutta puolison isä olisi toivonut että poika kalastaisi. Minä taas saan kynsilakkaa ja bilepaitoja joululahjaksi.. en biletä enkä lakkaa.
Mammakavereita kyllä on. Ihan ystävinä. Lapset on jo isoja. Joidenkin mammojen kohdalla osuu jutut yksiin, toisten ei. En ole ajatellut heitä mammoina mutta nyt kun tuli puheeksi niin juu.. ja kukin puhuu siitä mikä milloinkin on elämässä tapahtuu tai kiinnostaa. Saa olla mammajuttujakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh tulee mieleen kun aikoinaan naimisiin mentyämme mieheni oli ylimaallisen pettynyt kun en innoissani lähettänyt joulukortteja hänenkin suvulleen. Herra on hyvä ja ostaa/askartelee itse jos haluaa tätejään ilahduttaa.... Toki jos olisin joulukortti-ihminen, olisin mielelläni tehnyt sen, mutta kun en muillekaan lähettele :). Mutta tässä näkyy hyvin se, mitä NAISTEN oletetaan aina tekevän
Olen samaa kaliiberia kuin ap. Naistenillat ja tupperikutsut ovat silkkaa piinaa.
Tyhjäpäisen anopin kanssa lässyttäminen....no no no!
Keskustelunaiheet ovat yleensä naapureista ja heidän lääkityksestä, takin hihaa lyhennettiin.
Anoppi vaati mua rakastamaan häntä. Miksi? Lahopää akka, joka hölisee mitä sylki suuhun tuo.
Pidä pääsi ja elä omalla tavallasi. Joku ei siitä tykkää, mutta so what! Anna palaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aloittaja tekee itsestään noin tärkeän ajattelemalla, että on jotenkin poikkeuksellinen nainen kun ei kiinnosta käsityöt... taitaa suurin osa naisista olla samanlaisia nykyään tai sitten kiinnostuksen kohteet vaihtelee elämän aikana.. ei kannata miettiä noin monimutkaisesti..
Sano miehelle että ei kaikkia miehiä kiinnosta urheilukaan tai urheilun seuraaminen.. kaikki lapset eivät inhoa vihanneksia.. kaikki naiset ei käytä meikkiä... kaikki anopit eivät ole ärsyttäviä.. kaikki isät eivät uhkaa hakata tyttären poikaystävä jos tekee jotain typerää.. kaikkien pienien tyttöjen unelma ei TODELLAKAAN OLE PRINSESSA HÄÄT.. hoh hoh.. hassua miten mustavalkoista ajattelua jyllää edelleen
Minun mies on "perinteisestä" kodista lähtöisin. Syntynyt 60-luvulla. Ei odota minulta mitään perinteitä. Saan käydä töissä, jos haluan ja haluankin. Mies laittaa ruokaa siinä missä minäkin. Kattaa pöytää, kahvit keittää vieraille, kerää astiat ja laittaa koneeseen. Auttaa leipomisessa mm. pyörittää pullat jos on kotona. Siivoaa, pesee pyykkiä.
Minä myös kudon niitä sukkia. En juorua puhelimessa, en ole käynyt mamma kerhoissa en viihdy tyttöjen illassa. Olen perhekeskeinen. Niin ja kukkapenkkejä tehdään yhdessä, minun toiveesta joista mieheni tupisee, auttaa kuitenkin.
Mitä ap haluat nyt kertoa tällä "perinteisellä" naisella? Koska mielestäni noilla ei ole mitään tekemistä perinteiden kanssa. On persoona kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on "perinteisestä" kodista lähtöisin. Syntynyt 60-luvulla. Ei odota minulta mitään perinteitä. Saan käydä töissä, jos haluan ja haluankin. Mies laittaa ruokaa siinä missä minäkin. Kattaa pöytää, kahvit keittää vieraille, kerää astiat ja laittaa koneeseen. Auttaa leipomisessa mm. pyörittää pullat jos on kotona. Siivoaa, pesee pyykkiä.
Minä myös kudon niitä sukkia. En juorua puhelimessa, en ole käynyt mamma kerhoissa en viihdy tyttöjen illassa. Olen perhekeskeinen. Niin ja kukkapenkkejä tehdään yhdessä, minun toiveesta joista mieheni tupisee, auttaa kuitenkin.
Mitä ap haluat nyt kertoa tällä "perinteisellä" naisella? Koska mielestäni noilla ei ole mitään tekemistä perinteiden kanssa. On persoona kysymys.
Just näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet äiti nyt ja sinun pitää sopeutua perhe- ja emännänvelvollisuuksiisi ja niiden kunnialliseen hoitamiseen. Aina kun miehesi haluaa piparia, on sinun sitä annettava. Ruuan on oltava miestä varten aina valmiina. On syytä sinun tehdä perustavaa laatua oleva asennemuutos nyt, ja alkaa elää naiselle sopivalla tavalla! Ei mies jaksa tuollaista maailman tappiin katsella.
Joooooo-o kirjoitti:
Miksi aloittaja tekee itsestään noin tärkeän ajattelemalla, että on jotenkin poikkeuksellinen nainen kun ei kiinnosta käsityöt... taitaa suurin osa naisista olla samanlaisia nykyään tai sitten kiinnostuksen kohteet vaihtelee elämän aikana.. ei kannata miettiä noin monimutkaisesti..
Sano miehelle että ei kaikkia miehiä kiinnosta urheilukaan tai urheilun seuraaminen.. kaikki lapset eivät inhoa vihanneksia.. kaikki naiset ei käytä meikkiä... kaikki anopit eivät ole ärsyttäviä.. kaikki isät eivät uhkaa hakata tyttären poikaystävä jos tekee jotain typerää.. kaikkien pienien tyttöjen unelma ei TODELLAKAAN OLE PRINSESSA HÄÄT.. hoh hoh.. hassua miten mustavalkoista ajattelua jyllää edelleen
Tätä itsekin mietin aina, että mikä ihme on ajatella olevansa jotenkin erityinen tai ”normaalista” poikkeava kun ei tykkää jostain mistä joku tykkää:D Tämä on täysin persoonallisuudesta riippuvainen asia mistä tykkää... ja joku asia voi alkaa kiinnostaa vaikka myöhemmin kun persoonallisuus muuttuu ulkoisestikin ja sisäisten tekijöiden vaikutuksesta.. nuorempana naisena en arvostanut luontoa, nykyään nautin esimerkiksi puutarhan hoitamisesta kun olen oppinut ymmärtämään sitä.. nuorempana en tykännyt laittaa ruokaa, mutta nykyään se kiinnostaa.. ei sitä tarvi sen monimutkaisemmin miettiä.. varmaan se, jos miehesi ei ole tottunut ajattelemaan omilla aivoillaan voi vaikuttaa asiaan? Katsooko hän liikaa romanttisia/ toimintaelokuvia?
Vierailija kirjoitti:
N43 kirjoitti:
En oikein ymmärrä ongelmaa. Meillä palkattiin täysipäiväinen kodinhoitaja siinä vaiheessa kun vanhin lapsistamme oli 1.5v. Hän tekee käytännössä kaikki kotiin liittyvä työt siivouksesta ruoanlaittoon ja silittämiseen. Meille vanhemmille jää aikaa ihan erilailla elämästä nauttimiseen. Tästä vapaudesta maksamme kokonaisuudessaan 3400e/kk, joka ei mielestäni ole summa eikä mikään vapaudesta ja nautinnosta. Lapset ovat olleet todella kiitollisia, kun vanhemmilla on ollut todella paljon aikaa viettää heidän kanssaan ja lisäksi koti on aina siisti, ruoka pöydässä ja sängyt pedattu. En ymmärrä miksi vastavaa järjestelyä ei Suomessa juuri muilla ole, mutta ulkomailla hyvin yleistä?
No varmaan siksi, että Suomessa keskipalkkakin on alle tuon 3400e/kk. Kahden keskituloisen aikuisen taloudessa toisen koko ansio menisi tuon palvelun kattamiseen.
Mutta provohan tämä oli.
Tuohan 3400 ei ole palkka, vaan kokonaissumma. Mihin sisältyy eläkevakuutus ja tietysti muut työntekijälle kuuluvat vakuutukset, lomat ja edut.
Jotkut ja ilmeisesti aika monet ei vieläkään tajua, että heidän palkkansa on vain pieni osa heidän työnantajalleen muodostumista kuluista.
Raamatussa sanotaan: nainen olkoon miehen seksiorja
Kehitysvammainen mies 40 v on löytänyt tämänkin ketjun.
Yritin tässä kahlata ketjua löytääkseni aloitukseen jotain tarkennusta. Että siis mistä asioista tulee kahnausta ja väärinkäsitystä? Mitä se mies sanoi? Miten hän osoitti pettymyksensä, tai mistä siis aloittaja päätteli miehen olevan pettynyt. Dippainssiksi harvinaisen epälooginen setti, sorry nyt vaan, koko tämä avaus. No, toisaalta, jos on kovasti ahdistunut, ei ehkä ulosantikaan ole kovin hyvä.
Tuli vaan mieleen, että onko kyseessä lopulta tavanomainen vallanjakokeskustelu, joka käydään joka parisuhteessa lasten syntyessä. Toisilla keskustelu käydään rauhallisesti ja toisilla asia menee riidaksi, varsinkin ehkä niissä suhteissa, joissa oikeasti ei osata tai haluta keskustella haastavista asioista. Onko kyse siitä, kenen työ on pestä pyykit, laittaa ruoka, siivota, kirjoittaa kauppalista tai hankkia (hakea tai tilata) ne tavarat kaupasta. Kuka järjestää jääkaapin, puhdistaa uunin, ottaa vastuun lapsen tulemisista ja menemisistä, miettii harrastuksia lapselle, lohduttaa kun sille tulee kränää kaverin kanssa. Hyvässä parisuhteessa asioista keskustellaan ja niitä mietitään ja tehdään yhdessä.
Vai onko kyseessä projektio? Mies jos ihmettelee jotain pientä asiaa esim. naapurin Pekan vaimo menee kuulemma käsityöiltaan, etkö sää lähdekään? niin se on aloittajan mielelle heti loukkaus. Miksi se olisi loukkaus? Siksi että on itse jossain ihme kriisissä sen vuoksi ettei tunne olevansa "perinteinen nainen".
Se on kuule ihan sama minkälainen olet, jos olet rehellinen, rakastava, käytännöllinen, ystävällinen ja ymmärtäväinen ihmisten erilaisuutta kohtaan. Nainen voi olla millainen vaan, ja äitinäkin voi olla monenlainen - tosin vanhemmuus asettaa tiettyjä välttämättömyyksiä elämään pitkäksi aikaa. Keskustele ihmeessä miehesi kanssa oloistasi. Ja hänen oloistaan. Tunteeko hänkin ehkä jotain, mitä ei saa sanotuksi? Monesti mies kokee itsensä ulkopuoliseksi perhekuviosta, kun lapsi syntyy, eikä oikein tiedä omaa paikkaansa. Kahden suhteesta tuleekin kolmio, jossa kuitenkin on kolmion sisällä olemassa peräti kolme kahdenvälistä suhdetta (mies-nainen, äiti-lapsi, isä-lapsi). Siinä sitä on säätämistä.
Eksälle oli aikoinaan hirveen suuri yllätys, kun osasin asentaa valaisimet kattoon. Siis, mitä? Eikö suurin osa sitten osaa?