Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
Vetele turpaan tai lähde lätkimään. Vittuako sitä itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo tyyppi. Ei kestä naista sellaisena kuin hän on, vaan haluaa jonkun koriste-esineen. Mä tykkään naisten jutuista, mutta luonteeltani olen "miesmäinen". Tykkään heittää läppää, en juoruta ja kaakattaa. Tuntuu, että välillä omaakin miestä harmittaa, kun en ole luonteeltani tarpeeksi pehmeä hänen makuunsa. Mutta ei nyt noin näkyvästi pahoita mieltään.
Koko ajanko heität läppää? Sinun mielestäsi kaikki muut naiset kaakattaa ja juoruaa. Itte oot vähän erilainen nainen.
Heh juuri tuo kirjoittamasi kommentti todistaa, mitä on naisten turhanpäiväinen kaakatus. Puretaan tätä vähän osiin, niin yksinkertaisempikin tajuaa.
- "Koko ajanko heität läppää?". En. Sanoinko näin? On muitakin tyylejä kommunikoida kuin läpänheitto ja juoruilu. Kuten syvälliset keskustelut, asioiden analysointi, toisten kuunteleminen jne
- "Sinun mielestäsi kaikki muut naiset kaakattaa ja juoruaa." En sanonut missään vaiheessa näin. Jos kiihkoraivoltasi pystyisit hetken keskittymään, huomaisit, että viittasin lähinnä siihen kuinka turhanpäiväisten asioiden jauhaminen, juoruaminen ja liioittelu (kaakatus, tai miksi haluatkaan sitä kutsua), mielletään naisten tyyliksi kommunikoida ja rennompi keskustelu miesten jutuksi. En minä sitä päätä miten päin nämä menee.
- "Itte oot vähän erilainen nainen". No kuule ehkä olenkin. Ainakin siltä osalta, että tulee välillä todella epämukava olo kun kaverit rääpii toisten asioita ja jopa kertoo muiden salaisuuksia, kun on vaan pakko päästä avautumaan, liioittelemaan, ihmettelemään, spekuloimaan. Mua ei paljon muiden skandaalit kiinnosta.Vinkki sulle: opettele lukemaan äläkä vedä jauhoja p*lluun joka saakutin sanasta. Tai no, se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Anteeksi mutta sivusta seuranneena, juuri sinä hiillyt ja mollaat ihmisiä ja ”kaakatat”. Rento jutustelu on kaukana.
Just olin tulossa sanomaan samaa. Tyypillinen "not like other girls"-nainen, väittää muitten naisten juttuja kaakatukseksi (oikeasti todella törkeää nimittelyä) ja sitten vetää hillittömät pultit arvostelusta.
Wrong again. Mulla on ihan normaaleja naisia ystävinä. Ja itsekin koen olevani sinänsä normaali, vaikka en arvosta joitain tyypillisiä naisten puheita. Pidän sitä kaakatuksena, kun räävitään ilkeästikin muiden juttuja. Etenkin sellaisia, joita ei saisi ehkä kertoa eteenpäin. Ja ihan mun omatkin ystävät harrastaa tätä. Tuosta nimityksestä ei voi loukkaantua kukaan muu, kuin joka tunnistaa siitä itsensä. Kot kot.
Vaikutat ilkeältä ihmiseltä.
Mikä on analyysisi ihmisistä jotka tulee ulvomaan miesv ihaansa tälle palstalle?
Ihmiset ovat itsekkäitä ja minäkeskeisiä. Eihän maailma kuitenkaan pyöri teidän navan ympärillä. Jos joku kavereistani kutsuu minut tyttöjeniltaan niin lähden mielelläni, kaverisuhteita ylläpidetään ja se tuottaa iloa useammalle ihmiselle. En halua olla se porukan ilonpilaaja. Parvekkeelle ostan jonkun kukan keväällä, se on silmille ilo. Laitan aamiaisen tai päivällisen perheelle koska rakastan läheisiäni. Jos minua väsyttää niin pyydän miestäni laittamaan ruuan.
Kannattaa keskittyä elämässä ja parisuhteessa siihen, mikä on hyvin eikä vatvoa joutavia asioita. Luovu itsekeskeisyydestä ja tuo iloa läheisillesi. Miksi muuten olisit parisuhteessa?
Mä en ole koskaan edes tajunnut, että olen jotenkin ”epänainen”, kun en käy tyttöjen illoissa tai istuttele kukkia yms.
Mikä ihmeen perinteinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aviomiehellä on jonkinlaisia oletuksia äitiydestä oman äitinsä vuoksi. Esim mun mies luuli, että, olen innostunut puutarhan hoidosta kuten oma äitinsä. Muutimme okt: oon ja hän osteli innoissaan puutarhaan kasveja, laittoi valtavan mansikkamaan jne. No mua ei puutarha kiinnosta ollenkaan ja siitä syntyi tenkkapoo, että kuka sitä puutarhaa hoitaa. Lopulta tilanne ajautui siihen, että jouduin palkkaamaan henkilön kaivamaan ylös nämä mansikkamaat ja kukkapenkit, joita kukaan ,ei myöskään mies, halunnut hoitaa.
Sama juttu ruuanlaitossa. Hänen äitinsä oli siitä erittäin innostunut. Mulle ruoka on vain polttoainetta, ei sen kummempaa. Joskus harvoin, kun laitan jotain hienompaa, mies sanoo, että osaathan sinä ruokaa laittaa! Joo, osaan kyllä, mutta ei kiinnosta seistä hellan ääressä joka päivä ruokaa vääntämässä, kun mieskään ei ole mikään invalidi ettei itse siihen pysty. Onneksi anoppi ei ollut siivousexpertti, joten siitä asiasta ei tule väärinymmärrystä. Anoppi oli uranainen kuten minäkin mutta kiinnostuksemme kohteet ovat täysin erilaisia.
Jos kyse ei olekaan varsinaisesti mistään tekemättömistä "naisten jutuista". Miehesi on vaan muuten kyllästynyt sinuun ja yrittää muuttaa sinua ja tapojasi.
Näin käy usein pitkässä parisuhteessa.
Jopa ne ennen ihanat piirteet, tavat ja tekemiset alkavat ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä klassisempi: Otetaan nuoruuden huumassa kaunis nainen. Ja sitten perkuloidaan myöhemmin, kun hänen kanssaan ei voi käydä mitään älyllistä keskustelua :-D
Ja kaunis on automaattisesti epä-älyllinen? Miettikää nyt vähän näitä kommenttejanne.
Ei ole, mutta ehdin lähettää viestin ennen kuin tajusin, että tietenkin olisi pitänyt laittaa disclaimer, koska joku muuten tarttuu tähän.
Nämä valitukset ovat tulleet sellaisilta miehiltä, jotka ovat valinneet nuorena kauniin, mutta ah niin tyhmän (heidän omien sanojensa mukaan) naisen. Pariutumisvaiheessa se naisen yksinkertaisuus ei ole niin heitä haitannut, vaikka toki he ovat sen silloinkin tiedostaneet. Nuorempana ei vaan ole osannut miettiä sitä, mitä se tarkoittaa pidemmän päälle, että sen oman puolison kanssa ei kovin henkeviä keskusteluja voi käydä. Ja vanhempana heitä on harmittanut se oma toilailu, mutta eivät he ole silti puolisoaan hylänneet.
Vahva veikkaus on, että nämä miehet kyllä teroittavat sitten omille pojilleen, että älä hyvä mies valitse puolisoasi pelkän ulkonäön perusteella.
Niin miehesi ei sitten taida olla erityisen moderni ja suvaitsevainen. Ny AP ei avauksesta oikein käynyt ilmi mistä olet kiinnostunut ja mitä harrastat ja mitä teet töiksesi?
Olisin itse toivonut että vaimoni olisi ollut vähän rempseämpi mutta ei voi aina voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat itsekkäitä ja minäkeskeisiä. Eihän maailma kuitenkaan pyöri teidän navan ympärillä. Jos joku kavereistani kutsuu minut tyttöjeniltaan niin lähden mielelläni, kaverisuhteita ylläpidetään ja se tuottaa iloa useammalle ihmiselle. En halua olla se porukan ilonpilaaja. Parvekkeelle ostan jonkun kukan keväällä, se on silmille ilo. Laitan aamiaisen tai päivällisen perheelle koska rakastan läheisiäni. Jos minua väsyttää niin pyydän miestäni laittamaan ruuan.
Kannattaa keskittyä elämässä ja parisuhteessa siihen, mikä on hyvin eikä vatvoa joutavia asioita. Luovu itsekeskeisyydestä ja tuo iloa läheisillesi. Miksi muuten olisit parisuhteessa?
Hyyh mitä sontaa.
"Mä nyt olen tämmönen, niin tottakai mun prinssi / prinsessamaailmassa kaikki on samanlaisia. Muu on vain oikuttelua. Introverttiudesta oppii eroon harjoittelemalla, masentuneen pitää vain piristyä, leskeksi jääneen lakata valittamasta ja pokata uusi. Talo paloi niin eikun rakentamaan uutta."
Ällöä nykyisen itsekkään inhorealistisen ja kylmäkiskoisen diivan puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma mies sulla. Ite oon koulutukseltani tietojenkäsittelyn tradenomi ja ammatikseni siis ohjelmoin. On mulla myös ompelijan tutkinto, mutta sen hankin cosplay harrastustani varten (edelleenkin siis nörttiharrastukset kuten tietokonepelit ja niihin hahmoihin pukeutuminen kiinnostaa).
Mun mies oli vaan omasta mielestään onnekas, että sai naisen joka tykkää autoista ja tietokonejutuista hänen kans. Eikä tää ole muuttunut sen myötä kun saimme esikoispoikamme. Mieheni on hyvä isä ja tekee kotitöitä sekä hoitaa lasta. Työnsä luonteen vuoksi (kuljetusala) ei kuitenkaan ehdi 50/50 jakaa näitä kanssani. Lähtee aamuyöstä töihin ennen minua ja tulee iltamyöhällä vaan pikaisen iltapalan kautta nukkumaan. Vapaapäivinä osallistuu normaalisti arjen pyörittämiseen kanssani.Mulla ei ole kavereita, mutta mies maalailee joskus jutuissaan kuinka hänen kavereidensa tyttöystävät sopisivat kavereikseni. Tämä tympii minua joskus, kun nämä hänen kaverinsa tyttöystävät ovat juuri niitä, jotka keskustelisivat mieluiten putouksesta, sohvaperunoista ja live love laugh sisustuksesta. Toki voin silloin satunnaisesti tavatessamme olla vieraskorea, mutta en kyllä koe näitä ihmisiä itselleni läheisiksi kavereiksi.
Voi että, mulla on suvussa yksi nuori nainen joka on myös IT-tradenomi ja on harrastanu ainakin nuorempana cosplaytä ja yleisen Japani-harrastuneisuuden vuoksi opetellut japaniakin. Voi kun teidänlaiset ihmiset löytäis toisensa, että vois edes netin kautta pitää yhteyttä hengenheimolaisten välillä, jos asutte eri puolilla Suomea. Respectiä sulle ompelijan tutkinnosta!
Ihmisillä on jotenkin hirmu kapea käsitys siitä, mitä naiseus on. Ja osalla menee ääripäästä ääripäähän; pitää kadottaa kaikki naiseus ja olla mies. Mä inhoan vauvakerhoja, enkä viihdy lainkaan leikkikentillä juoruamassa. Usein se leikkikentän reunalla juoruaminen on ihmisten takanapäin haukkumista, mitä itse inhoan. Voin sanoa asiani suoraan ihmiselle itselleen, jos jotain sanomista on, enkä jurnuta selän takana. Tämä piirre ärsyttää monia, koska eivät saa minusta juorukaveria. Meidän perheessä minä kokoan huonekalut, kiinnitän pesukoneet, availen viemärit. Minusta ne ovat ihan naistenkin töitä. Toisaalta olen myös innokas leipoja, ruoan laittaja, kukkien kasvattaja, ompelija, kutoja, askartelija jne. Eli tykkään tehdä kaikkea käsilläni. Ei siis liity sukupuoleen mitenkään. Minä meikkaan, shoppailen ihania vaatteita, hoidan lapsia, vaihdan vaippaa ja siivoan. Toisaalta keskustelen mieheni kanssa usein politiikasta, pörssikursseista, laki- ja veroasioista, vaihdan auton renkaat ja rakennan linnunpöntön. Nainen voi olla hyvin monella tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.... kirjoitti:
Jos kyse ei olekaan varsinaisesti mistään tekemättömistä "naisten jutuista". Miehesi on vaan muuten kyllästynyt sinuun ja yrittää muuttaa sinua ja tapojasi.
Näin käy usein pitkässä parisuhteessa.
Jopa ne ennen ihanat piirteet, tavat ja tekemiset alkavat ärsyttää.
Vaikka olisitkin oikeassa, niin ei se nyt ihan reilua ole kyllästyä vaimoon heti lapsen synnyttyä ja alkaa osoittamaan sitä kyllästymistä kun toinen on kiinni lapsen hoidossa.
Jos hän kerran loukkaantui tuosta ehdotuksesta niin sano että "minusta tuntuu samalta kun vaadit että menisin mammakerhoon". Ihan vinkkinä vaan, jätä se idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Niin miehesi ei sitten taida olla erityisen moderni ja suvaitsevainen. Ny AP ei avauksesta oikein käynyt ilmi mistä olet kiinnostunut ja mitä harrastat ja mitä teet töiksesi?
Olisin itse toivonut että vaimoni olisi ollut vähän rempseämpi mutta ei voi aina voittaa.
Ei aloituksesta käynytkään mutta jos olisit viitsinyt lukea ketjua vähän aloitusta pidemmälle niin olisit huomannut, että ap kertoo nuo asiat.
Mies alkaa aiuna lopulta odottaa, että naisensa muuttuisi äidikseen. Miehen naiskuvasta on kyse.
Mun mieheni pitää äitiään yksinkertaisena, eikä esim. itse siivoa ollenkaan, jotenkin odottaa että mystisesti silti olisi siistiä. En ymmärtänyt näitä vaaran merkiksi silloin kun tapasimme vaan lapsellisena luulin, että hänen äitinsä tosiaan on hieman yksinkertainen... Nyt se sitten pitää minua, keski-ikäistä vaimoaan yksinkertaisena. Älkää nuoret naiset aliarvioiko vanhempia naisia vain koska miehet halveksivat heitä.
Muualla maailmassa slummissa asuva kodinhoitaja tekee keskiluokan kotityöt, huomauttaisin, ja siihen ei toivon mukaan ole paluuta. Tai kotona on joku vanhapiikanainen, joka ei käy töissä ja hoitaa vanhukset ja lapset. Kotityön historia on naisten sorron historiaa, valitettava tosiasia.
Suomessakin oli tätä 100 v. sitten . Eliitin rouvat eivät edes imettäneet, vaan joku ryysyköyhälistön nainen.
Eli ajat ovat muuttuneet ja länsimaiset naiset ansaitsevat nykyisin palkkatyöllään JA hoitavat kaiken muunkin,
... mutta miesten naiskuva jäänyt USAn 50-luvulle, kuten joku hyvin avalysoi edellä. Olisi hyvä miesten tunnustaa etuoikeudet, ja ajattelevat miehet toki niin tekevätkin.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?
Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?
Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?
Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Mä olen ilmeisesti aika perinteinen nainen sitten. Tykkään istuttaa kukkia, neuloa, siivota ja jossain määrin sisustaa. Olen kiinnostunut luonnonkosmetiikasta. Lapsista voin puhua, sillä olen alalla töissä.
Sitten tuleekin tosin se yllätyskäänne: en halua lapsia.