Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni PARHAIN PÄÄTÖS oli hankkia penskat 21-vuotiaana
08.04.2022 |
- Kelpasin vielä kaikille miehille ja valitsinkin parhaan
- penskat ovat itsenäisiä ennen kuin olen 40 v
- ura kehittyi penskojen kanssa samanaikaisesti, saan yli 5500 e/kk nyt
Kyllä moni on kateellinen minulle, tiedän sen ilmeistä ja eleistä. Tein oikean päätöksen, kun olin vielä hehkeä ja hedelmällinen.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap kanssa. Nyt nelikymppisenä saa elää uutta nuoruutta kun lapset ovat jo omillaan.
En voisi kuvitellakaan että tuossa olisi joku vauva hoidettavana 24/7, tai edes joku eskari-ikäinen. Hui olkoon. Olenhan kuitenkin jo mummo iässä.
Mikä helkutin "uusi nuoruus"?
Missä välissä eletään aikuisuutta, jos kaikissa mahdollisissa väleissä pitää saada elää nuoruutta?
Jotenkin älyttömän tuntuinen ajatusmalli.
Siinä 20-40 vuoden aikana kun lapset kasvoivat aikuisiksi ja nyt on oma elämä vapaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, kadehdihan tätä:
- ei lapsia, ei koskaan, missään vaiheessa
- ei sekuntiakaan "penskojen" aikuistumisen odottelua (miksiköhän ap hankki lapsia, jos hänelle kyse on vain lapsen aikuistumisen odottamisesta?)
- kelpaan aina (oikeasti kelpaaminen miehelle nuorena/ikinä on joku ylpeyden aihe AP:lle??)
- ura ei kärsi, elämä ei kärsi, olen aina ja jokainen hetki vapaa tekemään mitä mielin
- rahaa on järkyttävät määrät kun sitä ei tarvitse käyttää lapsiin – suorastaan uin siinä kuin Roope Ankka ja vessapaperin sijaan voisin käyttää 500 euron seteleitä mutta ovat turhan epämukavia
Olen yhä ja ikuisesti niin hehkeä kun ei ole tarvinnut valvoa yhtäkään yötä ikinä. Sädehdin kuin aurinko. Tai timantti. Pikemminkin meri timantteja auringonvalossa. Jotka myös omistan.
/s
Minä olen myös aivan tyytyväine omaan tilanteeseeni, kun sain ihan kaikessa rauhassa kasva aja etsiä itseäni sekä kehittyä ihmisenä vastuulliseksi aikuiseksi. Nyt täytin juuri 30v ja suunnittelen aloittavani yrittä raskautta ensi vuonna tai sitä seuraavana. Aina olen lasta halunnut, mutta nyt vasta koen olevani oikeasti valmis äidiksi, ajatus lapsesta huolehtimisesta ei enää pelota yhtään. Nuorempana olin itse vielä niin henkisesti keskeneräinen, etten olisi ollut hyvä äiti.
Mä taas tein esikoisen parikymppisenä ja kituuttelin pikkutuloilla, kun mies otti hatkat, ja ei kasvanut lapsi materian keskellä. Lapsi ei kärsinyt, mut itellä oli rankkaa opiskella samalla ja maksella harrastuskulut.
No, kun lapsi oli täyttämässä 18v alkoikin tulla ikävä vauva-aikaa! Olin uudessa suhteessa vauvakuumeisen miehen kanssa ja päätettiin yrittää!
Nyt meillä on uusioperheessä vauva ja täysikäinen esikoinen!😄
Varallisuutta on nyt enemmän ja osaan nauttia vauva-ajasta ilman stressiä.
Ymmärrän myös, että väsymys on ohimenevää (ja tuntuu muuten vanhempana rajummalta😵💫) ja aika kuluu nopeasti, ja esikoinen on haltioissaan sisaruksesta!
Moni silti kauhisteli, että olen hullu kun ”aloitan alusta”, mutta mitä hittoa mä seuraavat vuodet tekisin?!
Olen äiti lopun elämääni kuitenkin ja kannan huolta lapsen iästä riippumatta, ei äitiys pääty lapsen kotoa muuttoon.
Pikkulapsiaika on niin lyhyt, ei ole tarve terasseille ja oli kauhea ikävä lapsen kanssa puuhailua.
Työelämää on jäljellä vielä pitkälle toistakymmentä vuotta, kun kuopus tulee täysi-ikäiseksi.
Ja oman kokemukseni mukaan lapset pitävät nuorekkaana ja ajanhermolla.
Mutta molemmat siis nyt koettu ja sanoisin, että hyvät ja huonot puolet molemmissa!🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva asia jos on onnellinen tekemistään valinnoista. Minä tein lapset vanhempana syystä että menojalka vipatti nuorempana. Nyt olen onnellinen lasten ja miehen kanssa :D
Mä hankin lapsen vanhempana, jotta minulla on ollut antaa lapselle aikaa ja varallisuutta eikä tehdä uraa lasten kustannuksella. Lapset ovat saaneet nauttia siitä ettei ole hoitoon tarvinnut mennä alle 3v, pitkistä lomista ja heille on pesämunaa kertynyt hyvin kun saanut heille jo rahaa säästöön. Jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt nelikymppisenä todella iloinen että on pieniä lapsia kotona enkä todellakaan odota sitä päivää, että lähtevät kotoa pois. Jotenkin surullinen ajatus että lapsia pitää tehdä, ja jotenkin lusia se lapsiaika ja sitten ollaan onnellisia kun lapset muuttaa pois että voi lopultakin alkaa elää sitä omaa elämää.
Sain esikoisen 22 vuotiaana, siitä 2 v välein, kuopus on 3 v nuorempi 3.n vanhinta.
3 lasta syntyi yliopistoaikana. Valtio maksoi päivähoidot, ensimmäinen vakipaikka valmistumisen jälkeen.
Mies sai vuotta aikaisemmin paikan, pääsin hänen perässä. Yllätyslapsi syntyi reilu vuotta myöhemmin.
Oltiin elätty vuosia pienellä budjetilla, mutta kun vaikka tuli 2 hyvää palkkaa, kulut kasvoivat .
Eniten minulle on jäänyt rahaa, kun olin kesätöissä ja asuin vanhempieni luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä tuota, että lapset tehdään nuorena, että niistä pääsee sitten eroon elämään uutta nuoruutta. Mitä ihmettä? Elää sen nuoruuden sitten kerralla, ettei tarvitse mitään uutta nuoruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdit tarinasta luksuskartanon, silarit ja kadehdittavan menestyksen makuuhuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpäs sain lapseni sekä 20- että yli 30-vuotiaana. Voitinko tämän kisan?
Et. Kaikissa i'issä on omat hyvät ja huonot puolensa saada lapsia, mutta ehdottomasti huonoin ratkaisu on hankkia lapsia pitkällä aikavälillä. Silloin lasten kanssa menee koko aikuisuus.
No mitä vikaa siinä on? Minä pidän lapsistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provohan tämä taitaa olla, mutta:
-Ne parhaat miehet nimenomaan eivät valitse naisiaan iän perusteella
-Fiksu ihminen ei puhu lapsista 'penskoina'
-Fiksu ihminen ei tee tällaisia aloituksia
PENSKAT? Voiko kamalampaa sanaa olla? Tai no menee samaan kategoriaan saman namskis kanssa.
Itse sain lapset nelikymppisenä. Olen henkisesti paljon kypsempi nyt ja lapset saavat tasapainoisen kodin. Olisin ollut paljon huonompi äiti parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tuo surua, kun jo nelikymppisenä on koti tyhjä, eikä enää kaikkea sitä elämää?
Miksi koti olisi tyhjä? Lapset ja lapsenlapset tulevat käymään ja lasten kaverit myös. Omat ystävät ja heidän lapsensa.
Sori, tienaan sua enemmän ja olen edelleen hehkeä kun ei ole niitä penskoja.
Kyllä mä katselen säälien niitä lähes viikymppisiä - äitini ikäisiä - naisia jotka raahaavat hermoraunioina ja hikisinä lapsiaan päiväkotiin. Itse olen alle kolmekymppinen isä ja lapsi menee syksyllä ekalle luokalle. Ei valittamista. Voin kuvitella eläväni nelikymppisenä taas erilaista elämää kuin nyt. Ellei tuo elämäni nainen saa silloin vauvakuumetta;)
Alue: Aihe vapaa
Juuri niin. Samalla sitten kehutaan upealla miehellä tai ennen lastensaantia isketyillä upeilla miehillä ja omalla jaksamisella, hehkeydellä ja nuorelta näyttämisellä. Palkkaa ja varallisuutta unohtamatta.