Elämäni PARHAIN PÄÄTÖS oli hankkia penskat 21-vuotiaana

Tiedätkö edes, kuka on lasten isä, jos kelpasit kaikille miehille (empiirisesti testattu varmaan). Nuoruus eletään vain kerran. Onhan se kiva pilata vartalonsa jo parikymppisenä, elää vain muiden elämää ja kouluttautua vanhana nuorten joukossa. Jotenkin ei kuulosta houluttelevalta. Olisin todella huolissani, jos tyttäreni perustaisi perheen ennen opintoja.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapset nelikymppisenä. Olen henkisesti paljon kypsempi nyt ja lapset saavat tasapainoisen kodin. Olisin ollut paljon huonompi äiti parikymppisenä.

Kaikki eivät kehity ihmisenä samaan aikaan. Itse olin parikymppisenä hyvä äiti, ja olen edelleen vaikka lapset jo aikuisia. Meillä on läheinen suhde edelleen eikä se muutu koskaan.

En todellakaan voisi kuvitella enää olevani pikkulasten äiti :D

Rouva41v

Sain lapsia sekä kaksi- että kolmekymppisenä. Odotan kauhulla, milloin viimeinen muuttaa pois. Miksi ihmeessä ihmiset tekevät lapsia, jos on niin kiire sitten elämään lapsetonta elämää? Ihmettelen myös näitä nuoria äitejä, jotka puhuvat, etteivät jaksaisi hoitaa vauvaa/lasta "vanhana" eli kolmekymppisenä. Miten raihnaisia ihmiset oikein ovat...

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tyylillään... itse tein uraa 20-33 vuotiaana. Reissasin ympäri maailmaa ja sain kokemuksia. Nyt olen 52-v ja vielä kaksi lasta kotona. Se isoin ero tällä hetkellä itseni ja niiden ystävieni kansssa, jotka saivat lapset nuorena on mummoutuminen. Itse elän vielä aktiivista lapsiperheaikaa. Ystäväni, jotka saivat lapsensa nuorena ovat hoitamassa lapsenlapsiaan ja neulomassa sukkia... ajatusmaailma on myös kovin erilainen. Parhaat vuodet on vietetty ja nyt odotellaan vaan eläkkeelle pääsyä, että saisi olla lastenlasten kanssa mahdollisimman paljon ja rauhassa...

Haahaa. Mä olen 41v, kolme aikuista lasta, yksi lapsenlapsi eli olen siis mummo. Joskus kudon kyllä sukkia, mutta pääasiassa pelaan illat ja viikonloput xboxilla, soittelen sähkökitaraa (ei tarvitse välittää jos joku on nukkumassa klo20) ja kesät maastopyöräilen. Olen päiväkodissa töissä ja saan ihan tarpeeksi pienistä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuo surua, kun jo nelikymppisenä on koti tyhjä, eikä enää kaikkea sitä elämää?

Ei ole surua, kun lapsen lapsia pian tulossa ja nuorena jaksaa leikkiä heidän kanssaan ja ottaa heitä mökkilomille, kun vielä jaksaa.

Pidätkö tosiaan itsestäänselvyytenä, että lapsesi tulevat hankkimaan/saamaan omia lapsia?

Pidän, koska niitä on jo.

T.ed

Millaisen kuvan saa henkilöstä, joka kutsuu lapsiaan penskoiksi?

21-vuotiaana saanut vielä useamman, kaksoset, kolmoset tai on sitten muuten pitänyt kiirettä, jos samana vuonna syntyneet. 

Todella nerokasta. Penskoilla on se vaikein ikä juuri tuossa 0-20 välissä. Skippasit siis sen vaikean ikäkauden yli.

Kyllä lapset kannattaa minustakin hankkia nuorena, mutta kuulostat ikävältä ihmiseltä. 

Kaksosetko vai jopa neloset AP hankki 21-vuotiaana?

Minä en päättänyt mitään vielä 20-vuotiaana, ei ollut edes poikaystävää. Elämäni miehen tapasin vasta 27-vuotiaana ja hän oli 33. Vain hänet kelpuutin lasteni isäksi. Paljon on ehditty, yksi lapsenlapsista on kevään ylioppilas. Olemme onnellisia.

Minulle tuo olisi ollut elämäni huonoin päätös.Valehtelematta maailman parhaan miehen löysin vasta kolmekymppisenä ja lapsetkin hankittu vasta nelikymppisenä ja elämä on ihanaa.

Jatka sinä AP vaan provoiluasi tai mene terapiaan. Aika katkeralta kuulostat.

Pakkohan sinun on sanoa noin.

Minäkin tein ratkaisuni, että hankin lapset vasta 29-34- vuotiaana. Sain nauttia nuoruudesta sillä se on parasta aikaa. 50-v aloitin uuden lapsivapaan elämäni.

Penskat?

Tarkoittaa?

Itse menin naimisiin vasta 42-vuotiaana 20-vuotiaan vaimoni kanssa. Yksi parhaista päätöksistä ikinä. Täydellinen järjestely meille molemmille. Itse keskityin urani luomiseen ja perheeni elättämiseen, samalla tuoden tietynlaista elämänkokemuksen tuomaa vakautta ja rauhallisuutta perhekuvioomme. Vaimoni taas keskittyi lasten hoitamiseen näiden ollessa vielä pieniä. Nyt lapset ovat jo vanhempia ja vaimoni on palannut opiskelemaan lääketiedettä, kun taas minä jatkan viisikymppisenä urani aallonharjalla. Onneksi odotin kypsempään ikään hankkiakseni lapsia, sillä esimerkiksi kaksikymppisenä olin vielä auttamattomasti eksyksissä ja kaikkiaan sopimaton isäksi ja aviomieheksi.