Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni PARHAIN PÄÄTÖS oli hankkia penskat 21-vuotiaana
08.04.2022 |
- Kelpasin vielä kaikille miehille ja valitsinkin parhaan
- penskat ovat itsenäisiä ennen kuin olen 40 v
- ura kehittyi penskojen kanssa samanaikaisesti, saan yli 5500 e/kk nyt
Kyllä moni on kateellinen minulle, tiedän sen ilmeistä ja eleistä. Tein oikean päätöksen, kun olin vielä hehkeä ja hedelmällinen.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap kanssa. Nyt nelikymppisenä saa elää uutta nuoruutta kun lapset ovat jo omillaan.
En voisi kuvitellakaan että tuossa olisi joku vauva hoidettavana 24/7, tai edes joku eskari-ikäinen. Hui olkoon. Olenhan kuitenkin jo mummo iässä.
Samaa mieltä. Teimme lapset vähän yli parikymppisinä opiskelun ohella.
Silloin lapset saivat lähes ilmaisen ja jopa ilmaisen päivähoidon, koska tuloja ei paljoa ollut.
Sitten, kun oltiin valmiita työelämään, niin lapset menikin kouluun.
Maksettiin opintolainat ja otettiin asuntolaina tilalle. Vähä yli 4-kymppisenä oltiin jo siinä vaiheessa, että lapset alkoivat suunnitella omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä, jos olet tyytyväinen. Itse olisin katkeroitunut ja kadehtinut ikäisiäni nuoria, kokenut jääväni nuoruuden riennoista ja vapaudesta paitsi. Yliopistoelämäkin oli kovin kivaa. Kolmekymppisenä juoksut oli juostu ja olinkin onnellinen lasten kanssa rauhassa. Nuorena olisin saattanut syyllistyä lasten kaltoinkohteluun, viemällä heitä jatkuvasti mummolaan ja tädeille hoitoon, hilluen itse kavereiden kanssa juhlissa tai jumpissa ja kahviloissa.
Itse taas olen aivan superkiitollinen, että sain lapset 38v ja 39v. Olisin parikymppisenä ollut aivan keskenkasvuinen äiti joka ei olisi ymmärtänyt kiintymyssuhteesta, läsnäolosta ja kärsivällisyydestä tuon taivaallista.
Nyt on ollut mahtavaa kun ei ole enää kiire minnekään ja elämä on ollut myös taloudellisesti turvattua ja niin hyvää kuin vain olla ja voi rakkaan puolison ja lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpäs sain lapseni sekä 20- että yli 30-vuotiaana. Voitinko tämän kisan?
Et. Kaikissa i'issä on omat hyvät ja huonot puolensa saada lapsia, mutta ehdottomasti huonoin ratkaisu on hankkia lapsia pitkällä aikavälillä. Silloin lasten kanssa menee koko aikuisuus.
Miksi ihmeessä tehdä edes lapsia, jos ajattelee, että siinä menee koko aikuisuus?
Eikö se tuo surua, kun jo nelikymppisenä on koti tyhjä, eikä enää kaikkea sitä elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni parhain päätös on kun en ole lapsia tehnyt.
-Työura ei kärsi vanhempainvapaiden takia.
-Ei tarvi hoitaa jälkikasvua.
-Saa tehdä mitä haluaa.
-Palkkani on ei ole suuri ja sillä elätän juuri ja juuri itseni.
M31
"Kelpasin kaikille miehille" :D
Taas tätä katkeroituneen miehen harhaa naisen elämästä. Lasten penskoittelu ei kerro siitä, että olisi onnellinen lapsistaan.
Itse hankin lapset ihan omaksi ilokseni 30+ iässä.
Kaksikymppisenä hankitut lapset ovat pikatie katkeroituneen miehen halveksumaan yksinhuoltajuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä olet varma, että tuo oli paras päätös jos et päässyt kokemaan kaikkia muita nuoruuden vaihtoehtoja? Vähään on helppo olla tyytyväinen jos ei tiedä paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap kanssa. Nyt nelikymppisenä saa elää uutta nuoruutta kun lapset ovat jo omillaan.
En voisi kuvitellakaan että tuossa olisi joku vauva hoidettavana 24/7, tai edes joku eskari-ikäinen. Hui olkoon. Olenhan kuitenkin jo mummo iässä.
Uutta nuoruutta? Jäi siis nuoruus aikanaan elämättä kun sait lapset nuoruusvuosina.
Totta, mä elin mun nuoruuden nuorena, sain lapsen 31v ja tuo nyt tuossa just muuttaa pois kotoa ja nyt voin elää uuden "nuoruuden". Mun suvun naiset on kaikki eläneet yli 90v ikäisiksi et sellainen 40v on vielä sitä lapsetonta elää edessä. Terveys on kunnossa, vaihdevuodetkaan ei ole vielä alkaneet. N50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tuo surua, kun jo nelikymppisenä on koti tyhjä, eikä enää kaikkea sitä elämää?
Ei tuo.
Täysin uupuneena ja stressaantuneena ihmisenä tulin juuri ajatelleeksi, että onneksi minulla ei ole lapsia.
En sano tätä sen takia, että lapsissa mitään väärää olisi, mutta en usko, että olisin enää hengissä jos tässä minulla olisi vielä lapset hoidettavana. Luulen, että olisin antanut periksi ja lähtenyt tältä maapallolta aiemmin, eikä sellainen olisi oikein lapsia kohtaan. Joten olen onnellinen, ettei täysin viaton lapsi joudu kärsimään oman huonon elämäntilanteeni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottavasti kirjoitettu, mutta sinäänsä olen samaa mieltä.
Kolme aikuista omillaan asuvaa lasta, hyvä työpaikka, ihana mies ja ikä 41v.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap kanssa. Nyt nelikymppisenä saa elää uutta nuoruutta kun lapset ovat jo omillaan.
En voisi kuvitellakaan että tuossa olisi joku vauva hoidettavana 24/7, tai edes joku eskari-ikäinen. Hui olkoon. Olenhan kuitenkin jo mummo iässä.
Mikä helkutin "uusi nuoruus"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tuo surua, kun jo nelikymppisenä on koti tyhjä, eikä enää kaikkea sitä elämää?
Ei ole surua, kun lapsen lapsia pian tulossa ja nuorena jaksaa leikkiä heidän kanssaan ja ottaa heitä mökkilomille, kun vielä jaksaa.
Mä en jaksa näitä keskusteluja, joissa laitetaan vastakkain mielipiteet siitä, mikä on sopiva ikä tehdä lapsia. Nämä kun menevät aina siihen, että arvostellaan muiden ratkaisuja.
No minä olin tuolla logiikalla vielä 34 vuotiaana hehkeä ja hedelmällinen, kun aloitin lasten tekemisen vasta silloin. Oli muuten kivaa alle 30-kymppisenä bilettää ja matkustella ja iskeä hyvännäköisiä miehiä - vapaana kuin taivaanlintu. Tuli opiskeltua myös akateeminen tutkinto :)
Vierailija kirjoitti:
Inhottavasti kirjoitettu, mutta sinäänsä olen samaa mieltä.
Kolme aikuista omillaan asuvaa lasta, hyvä työpaikka, ihana mies ja ikä 41v.
Kuulostaa siltä kuin olisit tehnyt ne lapset jostain velvollisuuden tunteesta ja nyt olet tyytyväinen, kun homma on hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tuo surua, kun jo nelikymppisenä on koti tyhjä, eikä enää kaikkea sitä elämää?
Ei ole surua, kun lapsen lapsia pian tulossa ja nuorena jaksaa leikkiä heidän kanssaan ja ottaa heitä mökkilomille, kun vielä jaksaa.
Pidätkö tosiaan itsestäänselvyytenä, että lapsesi tulevat hankkimaan/saamaan omia lapsia?
Alue: Aihe vapaa
Kuinka niin? Olen 58-v ja neljä teiniä. Ei elämässämme ole mitään nihkeää, päinvastoin.
Nuorempana ei kärsivällisyys olisi riittänyt likimainkaan niin kuin nyt :D