Lue keskustelun säännöt.
Harmittaako vanhmpia, kun lapsettomat ovat yhtä onnellisia vähemmin uhrauksin?
30.09.2015 |
Lapsettomien ja vanhempien välillä ei ole tutkimusten mukaan länsimaissa mitään oleellisia onnellisuuseroja (paitsi pikkulapsivaiheessa, olloin vanhemmat ovat ymmärrettävästi onnettomampia). Kuitenkin lapseton saa tämän onnellisuuden selvästi helpommalla: ei tarvitse riskeerata terveyttään, rasittaa parisuhdettaan, kärsiä raskautta ja synnytystä, kestää yövalvomisia ja murrosikäisen kiukuttelua, uhrata vapaa-aikaansa ja satoja tuhansia euroja rahaa...
Lasten hankinta ei tunnu minusta oikein kannattavalta. Kun vanhemmuus vaatii kerran niin paljon enemmän kuin lapsettomaksi jääminen, sen pitäisi vastaavasti antaa huomattavasti enemmän, jotta siinä olisi järkeä.
Onko täällä vanhempia tai lapsettomia, jotka ajattelevat samoin?
Kommentit (167)
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:26"]
Maailman ylikansoittuminen on sitä luokkaa, että veloja pitäisi mielestäni olla paljon enemmän.
Vastaus kysymykseen, ei, todellakaan ei lapseni harmita. Olen heiltä saanut tosi paljon sisältöä elämääni ja myös kasvanut ihmisenä. Olen onnellinen, että he ovat olemassa!
[/quote]Tämä nyt ei kyllä ollut ollenkaan vastaus aloittajan kysymykseen. Ei tässä kysytty, harmittaako lasten hommaaminen vaan harmittaako se, että vanhemmat joutuvat tekemään enemmän uhrauksia ja ottamaan enemmän riskejä vastaavan onnellisuuden eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset ovat olleet koko ikänsä ns. helppoja tapauksia ja suht terveitä. Onhan se vauva-aika työläs, ei kuitenkaan onneton, ja lapsista on ollut paljon iloa. Nyt vanhemmuudessa on alkanut uusi ajanjakso, kun nuorimmainenkin muutti pois kotoa. Olen siis todella onnellinen lapsistani ja todella iloinen, että pitkän harkinnan jälkeen uskalsin haluta lapsia.
Oliko ap sun kysymys siis se, että harmittaako mua kun joku on onnellinen? Joo, ei harmita.
Ei harmita. Minulla on neljä lasta eivätkä he tee elämästäni erityisen rankkaa enkä koe, että olisin joutunut uhraamaan mitään korvaamatonta. Minua rasittaa eniten työ ja sama asia tuntuu rasittavan eniten lapsettomia kollegojakin.
Ei harmita. Monet juuri saavat tyydytystä siitä, että tekevät asioita vaikka ne vaatisivatkin vaivaa. Tuskin maratoonaria harmittaa että joku sohvaperuna on aivan tyytyväinen elämäänsä, tai omakotitalon rakentajaa harmittaa se, että joku ostaa asuntonsa valmiina tai asuu vuokralla. Ihmiset ylipäänsä hyvin harvoin meittivät toisten ihmisten ratkaisuja, jos ovat omiinsa tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on mitä arvostaa. Joku kiipeää helvetin läpi vuorelle ja kokee siellä huippukokemuksen. On sitä mieltä että näin on paras elää. Jonkun toisen mielestä elämä on onnistunein silloin kun sen voi maata mahdollisimman pehmeällä sohvalla mahdollisimman vähän vaivaa nähden. Mä kuulun ekaan ryhmään ja säälin jälkimmäistä, velat varmaan säälii mua.
En mieti jonkun random vastaantulijan onnellisuutta ja hänen uhrauksiaan. Keskityn elämään oman elämäni niin onnellisena kuin olosuhteet antaa periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhrauksia? En ole tehnyt uhrauksia. Ennemin tuntuu, että jos olisin tietyssä vaiheessa elämääni valinnut uran vauvakuumeilun sijaan, olisin tehnyt uhrauksen. Olen joka päivä superonnellinen ihanista, fiksuista lapsistani, joiden kanssa saan jakaa arkeni. Ovat jo esimurkkuja.
Ihan kiva jos ovat onnellisia. Minä vaan olen lapsistani äärettömän/pakahduttavan onnellinen, enkä vaihtaisi vanhemmuuden kokemusta mistään hinnasta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin aloittajan pointin. Onneksi olen syntynyt ihmiseksi, joka ei halua lapsia. Sen verran ylimääräisiä vaikeuksia lapset tuovat elämään alkaen ihan pysyvästä terveydellisestä haitasta. Kovasti tässäkin ketjussa vähätellään lasten hankinnan huonoja puolia, mutta varmaan kaikkeen tottuu, eikä asiaa näe objektiivisesti sieltä vanhemmuudesta käsin. Kenenpä psyyke kestäisi ajatusta siitä, että on tehnyt ns. turhaa työtä oman onnellisuutensa eteen?
Ei, koko asia ei varmasti kiinnosta vanhempia sen vertaa että miettisivät velojen onnellisuutta. Minua ei ainakaan kiinnosta, ihan siksi että se mikä tilastollisesti on keskimääräistä ei ole totuus kenenkään oikean ihmisen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:40"]
Ymmärrän hyvin aloittajan pointin. Onneksi olen syntynyt ihmiseksi, joka ei halua lapsia. Sen verran ylimääräisiä vaikeuksia lapset tuovat elämään alkaen ihan pysyvästä terveydellisestä haitasta. Kovasti tässäkin ketjussa vähätellään lasten hankinnan huonoja puolia, mutta varmaan kaikkeen tottuu, eikä asiaa näe objektiivisesti sieltä vanhemmuudesta käsin. Kenenpä psyyke kestäisi ajatusta siitä, että on tehnyt ns. turhaa työtä oman onnellisuutensa eteen?
[/quote]
Ja lapsetonko voi arvioida objektiivisesti omaa tilannettaan?
Onhan se noin, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:40"]
Sen verran ylimääräisiä vaikeuksia lapset tuovat elämään alkaen ihan pysyvästä terveydellisestä haitasta.
[/quote]
Avaatko tätä kommenttia hieman, mielellään jonkun tutkimuslinkin kera? Itseäni ainakin kiinnostaa ihan henkkoht tasolla. Nimim: kolmen lapsen äiti
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:40"]Ymmärrän hyvin aloittajan pointin. Onneksi olen syntynyt ihmiseksi, joka ei halua lapsia. Sen verran ylimääräisiä vaikeuksia lapset tuovat elämään alkaen ihan pysyvästä terveydellisestä haitasta. Kovasti tässäkin ketjussa vähätellään lasten hankinnan huonoja puolia, mutta varmaan kaikkeen tottuu, eikä asiaa näe objektiivisesti sieltä vanhemmuudesta käsin. Kenenpä psyyke kestäisi ajatusta siitä, että on tehnyt ns. turhaa työtä oman onnellisuutensa eteen?
[/quote]
En ihmettele sitä, että et halua lapsia, kun käsityksesi vanhemmuudesta on tuollainen ;-D
Kun saa lapsia, katse kääntyy omasta navasta kohti jälkikasvua eikä enää osaa ajatella omaa onnellisuutta irrallisena lasten onnellisuudesta. Toki pikkulapsiaikana väsyttää eikä aina jaksaisi herätä itkuun tai pyyhkiä räkäistä nenää. Mutta sehän on vain ohimenevä hetki elämästä.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:40"]
Ymmärrän hyvin aloittajan pointin. Onneksi olen syntynyt ihmiseksi, joka ei halua lapsia. Sen verran ylimääräisiä vaikeuksia lapset tuovat elämään alkaen ihan pysyvästä terveydellisestä haitasta. Kovasti tässäkin ketjussa vähätellään lasten hankinnan huonoja puolia, mutta varmaan kaikkeen tottuu, eikä asiaa näe objektiivisesti sieltä vanhemmuudesta käsin. Kenenpä psyyke kestäisi ajatusta siitä, että on tehnyt ns. turhaa työtä oman onnellisuutensa eteen?
[/quote]
Kerrotko, mikä on se pysyvä terveydellinen haitta, joka tulee ihan jokaisesta raskaudesta? Ja kuka tässä on vähätellyt lasten hankinnan huonoja puolia? En kyllä keksi yhtään asiaa, jossa olisi vain hyviä puolia. En, vaikka kyse olisi lomamatkasta tai lemmikin hankinnasta.
Tästä tuli mieleen se yksi kyselijä, joka kysyi, onko lihavilla aina ähky olo kuten hänellä liikaa syömisen jälkeen. Melekin jokainen vastasi, että ei, mutta ap oli koko ketjun ajan sitä mieltä, että on, koska lihavat ovat tottuneet ähkyyn oloon eivätkä tunnista sitä enää.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:40"]
Ymmärrän hyvin aloittajan pointin. Onneksi olen syntynyt ihmiseksi, joka ei halua lapsia. Sen verran ylimääräisiä vaikeuksia lapset tuovat elämään alkaen ihan pysyvästä terveydellisestä haitasta. Kovasti tässäkin ketjussa vähätellään lasten hankinnan huonoja puolia, mutta varmaan kaikkeen tottuu, eikä asiaa näe objektiivisesti sieltä vanhemmuudesta käsin. Kenenpä psyyke kestäisi ajatusta siitä, että on tehnyt ns. turhaa työtä oman onnellisuutensa eteen?
[/quote]
Ja lapsetonko voi arvioida objektiivisesti omaa tilannettaan?
[/quote]Tämän asian arviointi objektiivisesti tuntuu ainakin onnistuvan paremmin kuin ketjuun vastanneilta vanhemmilta. On nimittäin ihan objektiivinen tosiasia, että lapseton saavuttaa keskimäärin saman onnellisuuden kuin vanhempi ilman kaikkia huonoja puolia, joita lasten hankkimiseen, elättämiseen ja kasvattamiseen liittyy. Vanhemuus vaatii hyvin hoidettuna paljon aikaa, vaivannäköä ja luopumista, parisuhde todennäköisesti huononee ja rahaa palaa. Lapseton voi skipata nämä kaikki haitat ja päätyä silti yhtä onnelliseksi.
Ei harmita. Minulla on lapsi ja hän on ihana. Toivoisin että kaikki ihmiset olisivat onnellisia.
Ei harmita. Jokaisen täytyy löytää elämässään se oma tapa olla onnellinen. Jotkut tarvii siihen lapset ja perheen ja jotkut jotain muuta. Hyvä vaan jos ihmiset on onnellisia.
Maailman ylikansoittuminen on sitä luokkaa, että veloja pitäisi mielestäni olla paljon enemmän.
Vastaus kysymykseen, ei, todellakaan ei lapseni harmita. Olen heiltä saanut tosi paljon sisältöä elämääni ja myös kasvanut ihmisenä. Olen onnellinen, että he ovat olemassa!