Suuttumuksen ilmaisun taktiikka hukassa!

Asumme kerrostalossa, ja olen aikaisemmin asunut omakotitalossa, ja kuten tiedätte omakotitalossa voi nostaa suuttuessaan oman äänen volyymin korkealle ja huutaa kovaa esim. omalle kumppanilleen.   Olemme mieheni kanssa asuneet molemmat aikaisemmin omakotitalossa, ja emme kumpikaan ole oppineet vielä vuosikymmenienkään jälkeen puhumaan esim. puhelimeen hiljaisemmalla äänellä. Kailotamme siis.  Mutta itse olen luonteeltani sellainen, että kun jostakin asiasta suutahdan, niin harvoin osaan hillitä turpavärkkiäni, vaan sitten suustani pääsee todellakin rumaa tekstiä, siis sellaista sivistymätöntä sadattelua, ja mieheni saa tuta oikeasti aivan vääriä arvosteluja, jotka eivät pidä alkuunkaan paikkansa noin niinkuin ihan oikeasti.  En siis osaa hillitä itseäni vihastuessani, mitä suustani päästelen. Miten ihmeessä saisin koulittua itseäni tuossa suhteessa ja osaisin laskea kymppiin ennen kuin alan huutamaan? Miten te muut, joilla käämi palaa kunnolla silloin tällöin, oletteko oppineet jonkin keinon, ettette huutaisi niin lujaa ja rumia sanoja viljellen?

Nytkin hävettää ihan satasilla päiväinen toramme, mutta kylläkin aiheesta, koska kerrostalossa kuuluu korotettu ääni niin hyvin, etenkin kylppäristä ympäri kerrostaloa. Miksi s..na mä en opi ikinä itsehillintää????