Mikä siinä keikalla käymisessä on niin hienoa?

Se kokemus on ihan eri ja sieltä saa ihan mielettömän määrän energiaa kun on musiikkia josta nauttii. Ihan eri asia ko musiikin kuuntelu himassa.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni keikalla käyminen ei liity sinänsä jonkun bändin tai artistin fanittamiseen, vaan siihen itse live-tilanteeseen. Pidän siitä positiivisesta energiasta ja yhteisöllisestä kokemuksesta, kun kaikki intoilevat saman asian äärellä.

Olen introvertti koti-ihminen, enkä pahemmin kaipaa muiden seuraa. Minulla ei ole juurikaan ystäviä, eikä sosiaalista elämää, koska viihdyn niin hyvin itsekseni. Keikat ovat minulle sellainen arkea rikkova sosiaalinen tapahtuma. Kiva jutella ilman sitoumuksia ja sen suurempia jatko-odotuksia samasta musiikista pitävien ihmisten kanssa.

Mielenkiintoisia ja hyviä pointteja! Itselleni musiikki on ehkä juuri päinvastainen asia. Haluan nauttia siitä ns omassa rauhassa ja valitsemassani tilassa siinä järjestyksessä mikä on oma fiilis.

Ap

Olen käynyt keikoilla fanittamani bändin perässä monessa Euroopan maassa. On hienoa tavata muita bändin faneja, ja keikka on todella kokonaisvaltainen elämys. Stadioneille on menty jonottamaan jo tunteja aikaisemmin, ja onhan siinäkin ollut jo tunnelma katossa samanhenkisten seurassa. Joskus olen ollut itse keikasta niin fiiliksissä, etten ole jälkeenpäin muistanut konsertista oikein mitään. Alkoholilla ei ole ollut osuutta asiaan. Käytin nuorena ihan kirjaimellisesti viimeiset markkani erääseenkin keikkamatkaan. Ne olivat hyviä ja hienoja aikoja.

Kun ikää on tullut mittariin, en ole enää lähtenyt Eurooppaa kiertämään keikkojen perässä. Käyn edelleen erilaisissa konserteissa, mutta kevyesti: vain Suomessa ja istumapaikka pitää olla. Plussaa vielä siitä, jos konsertti ei kestä kovin myöhään. 😄

Nykyään jostain YouTubesta pystyy katsomaan hyviä keikkatallenteita ihan kotisohvalta. Ennen ei sitä mahdollisuutta ollut. Toki saattoi ostaa vaikka VHS-nauhan jostain keikasta, mutta tarjonta oli hyvin rajattua nykyiseen verrattuna.

Klassinen musiikki livenä on sietämättömän kuuloista, kun diskanttia on ihan liikaa. Ikinä ei miksaaja osaa siellä hommiaan. Alapää puuttui ja korvia riipii korkeat äänet ja viulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni keikalla käyminen ei liity sinänsä jonkun bändin tai artistin fanittamiseen, vaan siihen itse live-tilanteeseen. Pidän siitä positiivisesta energiasta ja yhteisöllisestä kokemuksesta, kun kaikki intoilevat saman asian äärellä.

Olen introvertti koti-ihminen, enkä pahemmin kaipaa muiden seuraa. Minulla ei ole juurikaan ystäviä, eikä sosiaalista elämää, koska viihdyn niin hyvin itsekseni. Keikat ovat minulle sellainen arkea rikkova sosiaalinen tapahtuma. Kiva jutella ilman sitoumuksia ja sen suurempia jatko-odotuksia samasta musiikista pitävien ihmisten kanssa.

Mielenkiintoisia ja hyviä pointteja! Itselleni musiikki on ehkä juuri päinvastainen asia. Haluan nauttia siitä ns omassa rauhassa ja valitsemassani tilassa siinä järjestyksessä mikä on oma fiilis.

Ap

Onneksi noista ei tarvitse valita. Minä ainakin haluan molemmat.

Olen varmaan käynyt väärillä keikoilla (=paikkakunnilla) ja vääriä artisteja katsomassa, kun liian monelta keikalta on jäänyt fiilis, että artisti vetää vaan pakonomaisella tylsistyneellä rutiinilla setin läpi. Välispiikitkin ovat niin teennäistä tuubaa, että myötähävettää ja toivoisi, että artisti olisi mielummin hiljaa ja vain laulaisi luikutuksensa läpi.

Ymmärrän, että keikat ovat kuluttavia, kun staran pitää aina antaa kaikkensa, mutta silti joka keikalla yleisö on maksanut siitä, että saisi kokea jotain ainutkertaista ja aitoa ja että esiintyjä olisi sydämellään mukana. Tuntuu ihan paskalta, että jossain Tavastialla on muka aina "niin mahtava meininki" ja sitten jossain takahikiän nuorisoseuralla ei oo niin väliä, kun siellä on vaan junttiyleisö eli voi vetää puoliteholla ja nykäistä lippurahat plakkariin.

Tähän olen turhautunut.

Ja jos ihan mennään tekniselle tasolle, niin kukaan ei voi väittää etteikö studiossa purkitettu ja loppuun asti viilattu musa kuulostaisi paremmalta kuin livenä soitettu.

Keikoilla olisi kivempaa, jos ei olisi känniörveltävää ja tupakalle/paskalle haisevaa kanssayleisöä häiritsemässä elämystä.

Vierailija kirjoitti:

Keikoilla olisi kivempaa, jos ei olisi känniörveltävää ja tupakalle/paskalle haisevaa kanssayleisöä häiritsemässä elämystä.

Ja ne helvetin kännykät pois! Keskittykää kuuntelemaan ja kokemaan tilanne ja unohtakaa pakkomielteinen kuvaaminen ja tallentaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se keikalla käyminen ja livetilanne.

Voisitko vähän avata millainen kokemus se on sinulle ja mitä se kokemuksena merkitsee?

Kysytkö ihan tosissasi? Käytkö ikinä missään yleisötapahtumassa?

Ohis. Olen aivan samaa mieltä ja ihmettelen samaa kuin ap. Olen suuri musiikin ystävä, mutta minua on moitittu rajoittuneeksi, koska joihinkin tyylilajeihin suhtaudun erittäin kriittisesti. En juttele musiikista enää, vaan pidän sen itselläni.

Inhoan väkijoukkoja kaikissa niiden muodoissa: yleisönä, torilla, kadulla, odotuhuoneissa jne - ja julkisessa liikenteessä, jota en ole käyttänyt yli kahteenkymmeneen vuoteen. En kerta kaikkiaan käsitä, mitä väkijoukon muodostavat ihmiset siitä saavat. Olen yhden kerran ollut klassisen musiikin konsertissa ja kerran erään blueslegendan keikalla, ja kolmatta ei tule. Musiikki oli upeaa, mutta mölyävä yleisö matkapuhelimineen pilasi kaiken. Jonnekin Metallican tms. stadionkonserttiin voisin mennä, jos saisin istua nosturin nokassa kaukana kaiken yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn keikoilla koska musiikki kuulostaa yleensä paremmalta livenä.

Itselläni on juurikin päinvastainen kokemus, koska laulu ei ole tietysti niin puhdasta kuin studiossa hiottu ja laulun ja musiikin tasapaino on usein huono, toisin sanoen musiikki on liian lujalla suhteessa lauluun.

Ap

Mulla täsmälleen samat fiilikset. Enkä ymmärrä mitä hienoa siinä keikalla käymisessä on. Mullakaan ei ole mitään intoa ollut koskaan palvoa ketään. Minusta se on hassua.

Mistä keksit kommenttiisi, että keikoilla käyminen olisi jonkun palvomista?

No jos lukisit vaikka apn aloituksen uudestaan.

Samaa miettinyt kuin ap. Kotona hyvistä kaiuttimista tai kuulokkeista musiikki kuulostaa paljon paremmalta. Ja muun yleisön riehuminen vain ärsyttää, ei todellakaan aiheuta mitään positiivisia tuntemuksia. Just kaikki sellainen vihellys, huuto, heiluminen jne vain häiritsee, eihän silloin kuule itse musiikkia tai vähintään joutuu keskittymään väistelemään niitä heilujia. Onhan se toki kokemus sekin jos ärsyttää koko illan ja muistaa vuosikausia kuinka hirveää se oli 😆.

Nuorempana kävin monissakin tapahtumissa peer pressuren takia, sitten jossain välissä hoksasin että ei ole pakko kun se on kidutusta... Enkä osaa yhtään samaistua näihin kerrottuihin positiivisiin puoliin!

Mua kiinnostaa lukea näitä anti-keikkailijoiden näkökulmia!

Itse rakastan sitä fiilistä. Tunnen musiikin muutenkin hyvin kokonaisvaltaisesti, basso tuntuu lantiossa, bassorummun sydämessä, kitarasoolot heiluttaa olkapäitä.

Keikoilla se kaikki vaan jyrää kaikkien aistien yli yli, musiikki tuntuu siltä niinkun joku sanoikin, että sielu lähtee lentoon, liikutun syvästi. Livemusiikkia jää aina ikävä, melkein kuin ihmistä johon on ihastunut ja haluaa päästä sen lähelle.

Musta on myös niin kaunista katseltavaa yleisö. Joskus hetkittäin katselen vaan sitä ympärilläni olevaa yleisömerta, ne laulaa kuorossa, ne hymyilee, kaikki on sen hetken siinä paikassa onnellisia ja unohtaneet ihan kaikki muut murheet, sen hetken kaikki paha on poissa.

Joskus tuntuu melkein että saa orgasmin vaan siitä musiikista. Kai siitä mukana laulamisesta tulee samankaltainen euforian tunne kuin vaikka urheilusta tai seksistä?

Tää on aina niin kiehtovaa, kuinka ihmiset kokee musiikin niin eri tavoin 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se keikalla käyminen ja livetilanne.

Voisitko vähän avata millainen kokemus se on sinulle ja mitä se kokemuksena merkitsee?

Kysytkö ihan tosissasi? Käytkö ikinä missään yleisötapahtumassa?

Ohis. Olen aivan samaa mieltä ja ihmettelen samaa kuin ap. Olen suuri musiikin ystävä, mutta minua on moitittu rajoittuneeksi, koska joihinkin tyylilajeihin suhtaudun erittäin kriittisesti. En juttele musiikista enää, vaan pidän sen itselläni.

Inhoan väkijoukkoja kaikissa niiden muodoissa: yleisönä, torilla, kadulla, odotuhuoneissa jne - ja julkisessa liikenteessä, jota en ole käyttänyt yli kahteenkymmeneen vuoteen. En kerta kaikkiaan käsitä, mitä väkijoukon muodostavat ihmiset siitä saavat. Olen yhden kerran ollut klassisen musiikin konsertissa ja kerran erään blueslegendan keikalla, ja kolmatta ei tule. Musiikki oli upeaa, mutta mölyävä yleisö matkapuhelimineen pilasi kaiken. Jonnekin Metallican tms. stadionkonserttiin voisin mennä, jos saisin istua nosturin nokassa kaukana kaiken yläpuolella.

Aika hyvä bisnesidea tää nosturi, kannatan! 😂

Samaa olen aina ihmetellyt kuin AP. En ole koskaan käynyt festareilla, vaikka kaverini niisä ravasivat koko teini-iän, jokusen kerran olen ollut keikalla tai konsertissa. Ne eivät koskaan ole olleet minusta niin ihmeellisiä kokemuksia, että olisin niistä innostunut tai jäänyt kaipaamaan, enkä ole kokenut yhteenkuuluvuutta tai hienoa tunnelmaa muiden keikalla olijoiden kanssa. Lähinnä on ärsyttänyt riehuvat ja örveltävät tyypit, tuntuu että kaikilla meni pää sekaisin eikä kukaan osannut käyttäytyä. Kaikkein ärsyttävimpiä olivat ne fanaattisimmat fanit, jotka käyttäytyivät jo niin hysteerisesti että aloin oikeasti pohtia ovatko joissain huumeissa. Ainoat konsertit, joista olen tykännyt, ovat olleet klassisen musiikin konsertteja tai kuoroyhtyeen (Rajaton, Seminaarinmäen mieslaulajat) esiintymisiä, joissa yleisö istuu asiallisesti paikoillaan ja kuuntelee, eikä riehu kuin joku hullu hyeenalauma.

Monikohan kävisi keikoilla innokkaasti, jos siellä pitäisi olla täysin vesiselvänä? NImimerkillä en tajua kännäämistä. Mitä edes muistat keikasta, kun olet ihan nakit silmillä ja räkä poskella ja häiritset muita katsojia örinälläsi?

Elävä musiikki on parhaimmillaan taivaallinen matka omiin unelmiin.

Mä oon jotenkin kasvanut yli sitä että pitäisi palvoa jotain artistia, kun tätä vastavuoroisesti ei oikeasti kuttujakaan kiinnosta fanien olemassaolo. Pitäkööt tunkkinsa ja rämpytelkööt kitaroitaan ihan rauhassa omaksi huvikseen.

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt kuin ap. Kotona hyvistä kaiuttimista tai kuulokkeista musiikki kuulostaa paljon paremmalta. Ja muun yleisön riehuminen vain ärsyttää, ei todellakaan aiheuta mitään positiivisia tuntemuksia. Just kaikki sellainen vihellys, huuto, heiluminen jne vain häiritsee, eihän silloin kuule itse musiikkia tai vähintään joutuu keskittymään väistelemään niitä heilujia. Onhan se toki kokemus sekin jos ärsyttää koko illan ja muistaa vuosikausia kuinka hirveää se oli 😆.

Nuorempana kävin monissakin tapahtumissa peer pressuren takia, sitten jossain välissä hoksasin että ei ole pakko kun se on kidutusta... Enkä osaa yhtään samaistua näihin kerrottuihin positiivisiin puoliin!

Tähän väliin muusikon näkökulma. Se kuulokkeista tuleva musiikki on sataan kertaan säädetty, miksattu, uudelleensoitettu ja kaikella tapaa viimeistelty ja teknisesti viritelty. Tokihan se on siis myös *teknisesti* paremman kuuloista. Mutta samaan aikaan siitä puuttuu se keikalla kuuluva aitous, todellisuus, vuorovaikutus ja valitettavan usein myös artistin todellinen osaaminen paljastuu vasta livetilanteessa. Eikä sillä, oikeassahan olet siinä, että keikoissa pahinta on usein se kanssayleisö, ymmärrän hyvin näkökulmasi.

Laumasielut tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt kuin ap. Kotona hyvistä kaiuttimista tai kuulokkeista musiikki kuulostaa paljon paremmalta. Ja muun yleisön riehuminen vain ärsyttää, ei todellakaan aiheuta mitään positiivisia tuntemuksia. Just kaikki sellainen vihellys, huuto, heiluminen jne vain häiritsee, eihän silloin kuule itse musiikkia tai vähintään joutuu keskittymään väistelemään niitä heilujia. Onhan se toki kokemus sekin jos ärsyttää koko illan ja muistaa vuosikausia kuinka hirveää se oli 😆.

Nuorempana kävin monissakin tapahtumissa peer pressuren takia, sitten jossain välissä hoksasin että ei ole pakko kun se on kidutusta... Enkä osaa yhtään samaistua näihin kerrottuihin positiivisiin puoliin!

Tähän väliin muusikon näkökulma. Se kuulokkeista tuleva musiikki on sataan kertaan säädetty, miksattu, uudelleensoitettu ja kaikella tapaa viimeistelty ja teknisesti viritelty. Tokihan se on siis myös *teknisesti* paremman kuuloista. Mutta samaan aikaan siitä puuttuu se keikalla kuuluva aitous, todellisuus, vuorovaikutus ja valitettavan usein myös artistin todellinen osaaminen paljastuu vasta livetilanteessa. Eikä sillä, oikeassahan olet siinä, että keikoissa pahinta on usein se kanssayleisö, ymmärrän hyvin näkökulmasi.

Niin sehän on se pointti - tottakai se kotona kuunneltava äänite on juurikin loppuun asti viimeistelty. Sehän siitä tekeekin paremman! Ei mikään "aitous" tuo lisäpisteitä, eikä mulle ole edes väliä kuka sen soittaa tai osaako oikeasti edes soittaa. Ei se mun kuuntelukokemukseen kotona vaikuta mitenkään.