Mies aikoo sitten vaihtaa reissutyöhön

Minä en tosiaan käsitä apn valitusta. Mieheni, lasteni isä, on reissutyössä. Lähtee su iltana ja palaa kotiin pe iltana. Sanomattakin selvää että olen itse hoitovapaalla. Olemme seurustelleet/ olleet naimisissa 15v eli reissuleski vuosia on jo kiitettävästi. Ei tulis mieleenkään valittaa siitä, että mies on poissa. Hän kuitenkin hankkii sen rahan että minä voin olla kotona lasten kanssa. Ja ihan oikeasti, kyllä se siivoaa ja pitää kodin joka siellä kotona on. Jotenkin huvittavaa, apllä ei tunnu olevan tosielämästä hajuakaan. Valitat yhden pian kahden lapsen hoidosta. Tuleppa tänne meille kokeilemaan viikoksi. Kotiin paluu tuntuisi lomalle! ! T. 4 lapsen äiti ja lapset syntyneen alle 2vuoden välein

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 15:45"]

83...en tarkoita pelkkiä fyysisiä voimavaroja vaan henkisiä. Ja tässä tapauksessa on pian lapsia 2 ja molemmat pieniä. Ei ne nykyajan laitteet sitä koliikkivauvaa kantele pitkin yötä ja seuraavana päivänä hoitele sitä 2v:tä. Varsinkin kun tämä "yksinhuoltajuus" tuli nyt ap:lle yllätyksenä, ei tilattuna eikä edes pakollisena!

Juu kaikesta selviää jos on pakko mutta nythän EI OLE PAKKO. Tämä on vaan itsekkään miehen pako lapsiperhe-elämän vastuusta ja ap voi hyvinkin olla pian voimiensa äärirajoilla tai ei mutta ehkä hän onkin yllättäen samanlainen superihminen kuin sinä.

[/quote]

83 vastaa. En kyllä ymmärrä henkistä puoltakaan. Pitää olla sitten jo muitakin ongelmia. 

Olen tuo, joka huolehti kolme alle kaakaivuotiasta elämässään alkuun. Mies yli 200 päivää vuodessa matkoilla ja kotona aika usein kärsi aikaeroista tai pakkasi uutta matkaa varten.

Olen samaa mieltä, että ap:n avioliitto ei taida olla ihan parhaalla mahdollisella pohjalla. Hän puhuu "pennusta" ja taitaa olla miehen alkoholin käytössä ongelmia. Eiköhän niitä ongelmia ja riitoja ole paljon mmuitakin, mutta tällä saa parhaiten myötätuntoa netissä. Pelkkä miehen matkatyö tuskin terveessä suhteessa luhistaisi kenekään henkistä kapasiteettia.

Ap ei voi toista ihmistä väkisin muuttaa. Ainoastaan omaa asennettaan voi muuttaa. Ap:n kannattaisi käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa ja miettiä miten itse jaksaa. Katkeruus, marttyyrius, kiukuttelu ja vihaaminen satuttavat vain ap:tä ja lapsia. 

[/quote]

Siinä yksi joka oikein hinkkaamalla kiillottaa omaa sädekehäänsä. Koska sinäkin olet jaksanut miehen reissuhommia - ja vieläpä KOLMEN lapsen kanssa, niin onhan se kumma etteivät muutkin!

No tässä sulle yllätys: me kaikki emme ole samasta puusta veistettyjä, lapset eivät ole samanlaisia, eikä arkikaan ole kaikilla samanlaista. Joten tungepa sinä se marttyyrinkruunusi sinne. Tiedät minne.

[/quote]

Enpä ole hinkannut eikä kiillä. Luuletko, etten ollut väsynyt, ei huvittanut, etten sairastanut, tuntunut että mies se elää herroiksi ja minä happanen kotiin? Vaikka oli yhdessä sujnniteltu, yhdessä päätetty tehdä lapset? Luvattu apua ylä- ja alamäet? Että oli kiva vääntää porkkanamössöä pikkuisille, jotka sylki ne samoin tein suustaan ja syöttää kahta vauvaa yöllä yhtä aikaa ja toivoa, ettei esikoinen herää? Lykkiä tuplarattaita kauppaan ja hoita kauppaostokset kolmen tenavan kanssa? Yksi tai kaksi lasta ehkä vähiän itkuisia ja ihmiset möllöttävät? Ei ollut hauskaa.

Päätin myös, että en omaa ja lasteni elämää pilaa katkeroitumalla. Päätin, että teen tämänkin homman jumaliste niin hyvin kuin osaan. Minä, entinen huippuosaaja ja asiantuntija. 

Olisinhan mä voinut viettää aikani myös itseäni säälimällä, miehelle kiukuttelemalla ja lastenkin lapsuus olisi voinut olla saakelin kurja. Olisinhan mä voinut voihkia ja valittaa, että siellä se mies maailmalla toteuttaa itseään ja nauttii täydestä palvelusta, tuhlaa rahaa ja viettää iloista elämää ja minä olen niin kurja. Vaan enpä viitsinyt itseäni alentaa. Enkä lapsiani.

Lapset on isoja, miehen matkatyö poiki muita hedelmiä. Sen ansiosta mä voin nyt köllötellä palmun alla ja yrittää saada tolkkua jonkun äidin päähän.

Elämä on ainutkertainen. Siitä, miten siihen asennoidut päätät ihan vain itse.

Olisin minäkin saanut varmaan eron aikaiseksi. Jos olisin sille tielle lähtenyt. Kyllä miehen jalka vipatti välillä siihen malliin, että hänelläkin varmasti kävivät muut vaihtoehdot mielessä.

Ajatteleppa niin, että reissutyön myötä miehesi palkka nousee ja itse voit olla pitempään kotona.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 15:50"]

Montako kertaa 83 ja 84 on ollut raskaana ja synnyttänyt. Ja kuinka kauan olette olleet täysin yksin vastuussa vauvasta ja taaperosta ja kodista 24/7? Eikö koskaan väsyttänyt tai vituttanut? 

Vai oliko se puoliso joka hoiti kodin ja lapset vai eikö edes ole lapsia? 

[/quote]

83 vastaa. Kaksi kertaa synnyttänyt, ensin yhden ja sitten kaksi. Kaikki kolme alle kaksvuotiaita yhtä  aikaa siinä kainalossa.

Mies matkoilla yli 200 päivää vuodessa, usein monta viikkoa kerrallaan mm. Kiina, Australia. Ainoastaan puhelimella kiinni jos silläkään.

Ei hoitoapua isovanhemmilta, sisaruksilta tms. Ei kodinhoito- tai ruuanlaittoapua. Ei autoa käytössä. Kauppaan kävellen, neuvolaan taksilla.

Tärkeintä oli saada rutiinit rullaamaan. Joka aamu tiettyyn aikaan ylös, aamupalat, ulkoilut, lounaat, lukemiset, leikkimiset, iltatoimet. Seuraavana päivänä uudelleen, satoi tai paistoi. 

[/quote]

No tuohan on suoranaista tyhmyyttä, jos ei edes autoa ollut käytössä. Rahan (vai minkä) takia tämä kaikki? Eivät tainneet lapset olla kovin läheisiä isänsä kanssa pieninä.

[/quote]

Asuimme alueella, jossa autosta olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja rahanpa takia juuri. Nyt pötkötellään miehen kanssa palmujen alla, ajellaan avoautolla ja motskarilla. Joskus vuokrataan limusiini. Syödään kivoissa ravintoloissa ja ollaan toistemme parhaimmat kaverit.

Yllätys, yllätys - isä on lapsillekin rakas. Mulle kerrotaan ilot ja etenkin surut, mutta isän kanssa touhutaan kivoja asioita. Sydäntä lämmittää, kun lähtevät retkille milloin minnekin. Mun mies vaan ei ollut mikään vauva-ajasta nauttija! Ja mun rinnoistahan se maitokin tuli.

Yhä edelleen on ihan eri asia olla reissuleski ihan omasta halusta tai ainakin se on ihan ok.

Paska nakki se on silloin kun puoliso ei sitä halua eikä voi mitenkään asiaan vaikuttaa ja tässähän tapauksessa reissutyöt on vapaaehtoinen valinta eikä edes mikään rahasampo!

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:13"]

Hienoa 83. Olet hyvä äiti ja superihminen. Ja sinäkin jouduit siis reissumiehen vaimoksi ILMAN OMAA SUOSTUMUSTA JA MITÄÄN KESKUSTELUA kun olit 2.kerran raskaana? Vai onkohan sinulla asiat sillä lailla paremmin että olet itse osasi valinnut ja olet saanut osallistua päätöksentekoon.

Jos sinulle on ok olla reissumiehen lasten kotiäiti niin ehkä se ei ole ok ap:lle tai minulle varsinkaan jos asia on ILMOITUSLUONTEINEN eli mies vaan kertoo että nyt mä lähden heippa :(

[/quote]

Miehen työnkuva muuttui. Itseasiassa olisi pitänyt muuttaa ulkomaille, mutta sitä en halunnut. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut sanoutua miehen irti ja etsiä uusi työpaikka vaan silloinpa ei sen alan töitä niin vain löytynyt. Ei löydy vieläkään. Kyllä se itkuksi meni. Mutta mä en jasa kauhean kauan surra jotain sellaista jolle en mitään voi.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:16"]Minä en tosiaan käsitä apn valitusta. Mieheni, lasteni isä, on reissutyössä. Lähtee su iltana ja palaa kotiin pe iltana. Sanomattakin selvää että olen itse hoitovapaalla. Olemme seurustelleet/ olleet naimisissa 15v eli reissuleski vuosia on jo kiitettävästi. Ei tulis mieleenkään valittaa siitä, että mies on poissa. Hän kuitenkin hankkii sen rahan että minä voin olla kotona lasten kanssa. Ja ihan oikeasti, kyllä se siivoaa ja pitää kodin joka siellä kotona on. Jotenkin huvittavaa, apllä ei tunnu olevan tosielämästä hajuakaan. Valitat yhden pian kahden lapsen hoidosta. Tuleppa tänne meille kokeilemaan viikoksi. Kotiin paluu tuntuisi lomalle! ! T. 4 lapsen äiti ja lapset syntyneen alle 2vuoden välein
[/quote]
Taas yksi sädekehä, onneksi olkoon! Aloittajaa sapettaa, ettei hän voi/saa osallistua häntä ja hänen perhettään koskevaan päätöksentekoon. Elätkö itse miehesi päätösvallan alaisena?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:18"]

Ajatteleppa niin, että reissutyön myötä miehesi palkka nousee ja itse voit olla pitempään kotona.

[/quote]

Ajattelepa niin, että kaikkien tavoite ei ole loisia kotona mahdollisimman pitkään, vaan toisilla naisilla on jopa ihan oma työpaikka, johon he haluavat palata. Tämä kommentti myös sille kaikkensa miehen ja lasten eteen uhranneelle marttyyrimammalle, joka nyt loikoilee palmun alla jakelemassa tolkkua mammojen päähän: Huomaatko eron: sinä halusit VAPAAEHTOISESTI olla reissumiehen kotiorja, ap ei halua?!?

Sinä palmun alla pötköttäjä! Kysyppä siltä mieheltä kuinka monta kertaa ajeli avoautolla ravintolaan syömään jonkun toisen eukon kanssa ja sinne hienoon hotelliin panemaan kun sinä luutusit kotona lasten yrjöjä lattialta? Olen reissumiesten tavaroita pakannut maailmalle ja mukaan pakattiin aina isot kortsulaatikot ihan firman puolesta...ettei muna tuu pipiksi kesken projektin.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 15:50"]

Montako kertaa 83 ja 84 on ollut raskaana ja synnyttänyt. Ja kuinka kauan olette olleet täysin yksin vastuussa vauvasta ja taaperosta ja kodista 24/7? Eikö koskaan väsyttänyt tai vituttanut? 

Vai oliko se puoliso joka hoiti kodin ja lapset vai eikö edes ole lapsia? 

[/quote]

83 vastaa. Kaksi kertaa synnyttänyt, ensin yhden ja sitten kaksi. Kaikki kolme alle kaksvuotiaita yhtä  aikaa siinä kainalossa.

Mies matkoilla yli 200 päivää vuodessa, usein monta viikkoa kerrallaan mm. Kiina, Australia. Ainoastaan puhelimella kiinni jos silläkään.

Ei hoitoapua isovanhemmilta, sisaruksilta tms. Ei kodinhoito- tai ruuanlaittoapua. Ei autoa käytössä. Kauppaan kävellen, neuvolaan taksilla.

Tärkeintä oli saada rutiinit rullaamaan. Joka aamu tiettyyn aikaan ylös, aamupalat, ulkoilut, lounaat, lukemiset, leikkimiset, iltatoimet. Seuraavana päivänä uudelleen, satoi tai paistoi. 

[/quote]

No tuohan on suoranaista tyhmyyttä, jos ei edes autoa ollut käytössä. Rahan (vai minkä) takia tämä kaikki? Eivät tainneet lapset olla kovin läheisiä isänsä kanssa pieninä.

[/quote]

Asuimme alueella, jossa autosta olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja rahanpa takia juuri. Nyt pötkötellään miehen kanssa palmujen alla, ajellaan avoautolla ja motskarilla. Joskus vuokrataan limusiini. Syödään kivoissa ravintoloissa ja ollaan toistemme parhaimmat kaverit.

Yllätys, yllätys - isä on lapsillekin rakas. Mulle kerrotaan ilot ja etenkin surut, mutta isän kanssa touhutaan kivoja asioita. Sydäntä lämmittää, kun lähtevät retkille milloin minnekin. Mun mies vaan ei ollut mikään vauva-ajasta nauttija! Ja mun rinnoistahan se maitokin tuli.

[/quote]

Voi pyhä yksinkertaisuus. Taidat olla aika vanha? Ihan moderni tuo sun ajatusmaailmasi ei ole. Tai sitten se lämpö siellä palmun alla on pehmentänyt sun pääsi.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:16"]Minä en tosiaan käsitä apn valitusta. Mieheni, lasteni isä, on reissutyössä. Lähtee su iltana ja palaa kotiin pe iltana. Sanomattakin selvää että olen itse hoitovapaalla. Olemme seurustelleet/ olleet naimisissa 15v eli reissuleski vuosia on jo kiitettävästi. Ei tulis mieleenkään valittaa siitä, että mies on poissa. Hän kuitenkin hankkii sen rahan että minä voin olla kotona lasten kanssa. Ja ihan oikeasti, kyllä se siivoaa ja pitää kodin joka siellä kotona on. Jotenkin huvittavaa, apllä ei tunnu olevan tosielämästä hajuakaan. Valitat yhden pian kahden lapsen hoidosta. Tuleppa tänne meille kokeilemaan viikoksi. Kotiin paluu tuntuisi lomalle! ! T. 4 lapsen äiti ja lapset syntyneen alle 2vuoden välein
[/quote]
Taas yksi sädekehä, onneksi olkoon! Aloittajaa sapettaa, ettei hän voi/saa osallistua häntä ja hänen perhettään koskevaan päätöksentekoon. Elätkö itse miehesi päätösvallan alaisena?
[/quote]

Voi jestas sentään. Kyllä se meillä menee ennemminkin niin, että minä täällä kotona sanelen koska minulla on tämän meidän perheen arjen nyörit näpeissäni. Olen itse valinnut (toki miehen kanssa yhdessä keskusteltu) olla kotiäiti kunnes nuorimmainenkin koulussa. Jos mies olisi ns päivä työssä niin raha ei riittäisi. Olemme molemmat hyvin voimakkaita ja itsenäisiä ihmisiä. Mies on huippuosaaja omassa työssään ja minä viihdyn kotona lasten kanssa. Eli itse valitsin roolini. Miehelläni olisi koko ajan mahdollosta vaihtaa ns virka-aika työhön, mutta koska tässä kellään ei ole mitään hätää niin miksi pitäisi?! Et sinä ap voi noin vain sanella miehesi työtä. Lähde itse jos ei miellytä. Sääliy itseäsi. Sääli on sairautta. Enkä mä täällä mitään sädekehää kiillota. Tää on vaa elämää, kamoon! ;)

Limusiinihan se korvaa ne kaikki yksinäiset illat ja vuodet ja lasten ikävän :O

Mutta ei se mitään sillä on erittäin ok että löytyy naisia jotka haluaa pyörittää koko lapsiperherumban yksin sillä ilman reissumiehiä ei Suomen talous pyörisi tätäkään vähää.

Heh, alapeukku ap!!!!! ;)

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:39"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:16"]Minä en tosiaan käsitä apn valitusta. Mieheni, lasteni isä, on reissutyössä. Lähtee su iltana ja palaa kotiin pe iltana. Sanomattakin selvää että olen itse hoitovapaalla. Olemme seurustelleet/ olleet naimisissa 15v eli reissuleski vuosia on jo kiitettävästi. Ei tulis mieleenkään valittaa siitä, että mies on poissa. Hän kuitenkin hankkii sen rahan että minä voin olla kotona lasten kanssa. Ja ihan oikeasti, kyllä se siivoaa ja pitää kodin joka siellä kotona on. Jotenkin huvittavaa, apllä ei tunnu olevan tosielämästä hajuakaan. Valitat yhden pian kahden lapsen hoidosta. Tuleppa tänne meille kokeilemaan viikoksi. Kotiin paluu tuntuisi lomalle! ! T. 4 lapsen äiti ja lapset syntyneen alle 2vuoden välein [/quote] Taas yksi sädekehä, onneksi olkoon! Aloittajaa sapettaa, ettei hän voi/saa osallistua häntä ja hänen perhettään koskevaan päätöksentekoon. Elätkö itse miehesi päätösvallan alaisena? [/quote] Voi jestas sentään. Kyllä se meillä menee ennemminkin niin, että minä täällä kotona sanelen koska minulla on tämän meidän perheen arjen nyörit näpeissäni. Olen itse valinnut (toki miehen kanssa yhdessä keskusteltu) olla kotiäiti kunnes nuorimmainenkin koulussa. Jos mies olisi ns päivä työssä niin raha ei riittäisi. Olemme molemmat hyvin voimakkaita ja itsenäisiä ihmisiä. Mies on huippuosaaja omassa työssään ja minä viihdyn kotona lasten kanssa. Eli itse valitsin roolini. Miehelläni olisi koko ajan mahdollosta vaihtaa ns virka-aika työhön, mutta koska tässä kellään ei ole mitään hätää niin miksi pitäisi?! Et sinä ap voi noin vain sanella miehesi työtä. Lähde itse jos ei miellytä. Sääliy itseäsi. Sääli on sairautta. Enkä mä täällä mitään sädekehää kiillota. Tää on vaa elämää, kamoon! ;)

En ole tuo edellinen kommentoija (eikä se tainnut olla ap:nkään kommentti), mutta huomaa: SINÄ olet saanut valita osasi kotirouvana, ap:ltä ei tässä tapauksessa kysytty. Mies vaan ilmoitti lähtevänsä reissuhommiin. Reilua?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:31"]

Sinä palmun alla pötköttäjä! Kysyppä siltä mieheltä kuinka monta kertaa ajeli avoautolla ravintolaan syömään jonkun toisen eukon kanssa ja sinne hienoon hotelliin panemaan kun sinä luutusit kotona lasten yrjöjä lattialta? Olen reissumiesten tavaroita pakannut maailmalle ja mukaan pakattiin aina isot kortsulaatikot ihan firman puolesta...ettei muna tuu pipiksi kesken projektin.

[/quote]

Kuul, en minä eilisen teeren tyttö ole. Moni miehen työkaveri erosi. Mutta päätin uskoa mitä sanotaan, päätin uskoa että mua kunnioitetaan. Päätin olla katkeroitumatta ja ajatella pahinta.

Toista ihmistä ei voi omistaa. Epäilykselle ja ikäville ajatuksille voi tietysti omistaa aikansa ja elämänsä. Mikä on ollutta on ollutta. Tässä mun kanssa mies nyt kuitenkin on ja meillä on mukavaa. 

Ja ainahan sitä voi tavata mukavan lastenlääkärin tai isän leikkipuistossa. Avuliaan taksikuskin tai golfarin, joka auttaa hiomaan lyöntiä.

Mä en ole tässä elämässä uhri. Tämä on minun elämä ja vietän sen niin hyvin kuin osaan.

Ja jos mies kävi vieraissa, niin sain ainakin ylivoimaisesti parhaan rakadtajan mitä on koskaan ollut: hellä, huomioonottava, raju, toteuttaa mun fantasioita vastaan mutisematta. 

105...niin sinä itse valitsit roolisi! Ap ei ole saanut valita mitään koska häneltä ei ole kysytty!

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 15:02"]Hyi helvetti mikä selkärangaton loinen AP:n mies on. Miten jotkut miehet kuvittelevat, että voivat panna lapsia alulle ja sitten hylätä ne tuosta vaan?

Et nyt AP anna pätkääkään periksi miehelle. Ilmoitat vaikka, että te alatte sitten lasten kanssa kulkemaan miehen mukana reissuissa tai että mies saa luvan jäädä koti-isäksi. Ei ole mitenkään kohtuullista tehdä tuollaisia päätöksiä yksin, kun lapset on kerran yhdessä hankittu.

Minä luultavasti antaisin omalle miehelleni vaihtoehdoiksi sen, että olen oikeasti yksinhuoltaja tai että olemme perhe. Se ei ole mikään vaihtoehto, että minä olisin yksinhuoltaja perheessä, jossa mies kävisi vain poimimassa parhaat palat ilman minkäänlaista vastuunkantoa tai arkeen osallistumista. Pidä AP puolesi!
[/quote]

Just niin, saisit elatusmaksut lapsista sen sijaan, että nyt kustannat miehen rillutteluja.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 15:50"]

Montako kertaa 83 ja 84 on ollut raskaana ja synnyttänyt. Ja kuinka kauan olette olleet täysin yksin vastuussa vauvasta ja taaperosta ja kodista 24/7? Eikö koskaan väsyttänyt tai vituttanut? 

Vai oliko se puoliso joka hoiti kodin ja lapset vai eikö edes ole lapsia? 

[/quote]

83 vastaa. Kaksi kertaa synnyttänyt, ensin yhden ja sitten kaksi. Kaikki kolme alle kaksvuotiaita yhtä  aikaa siinä kainalossa.

Mies matkoilla yli 200 päivää vuodessa, usein monta viikkoa kerrallaan mm. Kiina, Australia. Ainoastaan puhelimella kiinni jos silläkään.

Ei hoitoapua isovanhemmilta, sisaruksilta tms. Ei kodinhoito- tai ruuanlaittoapua. Ei autoa käytössä. Kauppaan kävellen, neuvolaan taksilla.

Tärkeintä oli saada rutiinit rullaamaan. Joka aamu tiettyyn aikaan ylös, aamupalat, ulkoilut, lounaat, lukemiset, leikkimiset, iltatoimet. Seuraavana päivänä uudelleen, satoi tai paistoi. 

[/quote]

No tuohan on suoranaista tyhmyyttä, jos ei edes autoa ollut käytössä. Rahan (vai minkä) takia tämä kaikki? Eivät tainneet lapset olla kovin läheisiä isänsä kanssa pieninä.

[/quote]

Asuimme alueella, jossa autosta olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja rahanpa takia juuri. Nyt pötkötellään miehen kanssa palmujen alla, ajellaan avoautolla ja motskarilla. Joskus vuokrataan limusiini. Syödään kivoissa ravintoloissa ja ollaan toistemme parhaimmat kaverit.

Yllätys, yllätys - isä on lapsillekin rakas. Mulle kerrotaan ilot ja etenkin surut, mutta isän kanssa touhutaan kivoja asioita. Sydäntä lämmittää, kun lähtevät retkille milloin minnekin. Mun mies vaan ei ollut mikään vauva-ajasta nauttija! Ja mun rinnoistahan se maitokin tuli.

[/quote]

Voi pyhä yksinkertaisuus. Taidat olla aika vanha? Ihan moderni tuo sun ajatusmaailmasi ei ole. Tai sitten se lämpö siellä palmun alla on pehmentänyt sun pääsi.

[/quote]

Ai, joko ne miehet siellä Suomessa imettävät? Multa on vanhuuttani kyllä mennyt tämä uutinen jo ohi.

Huh huh nyt meni vähän "todistelun puolelle" siellä palmun alla. Juu juu uskotaan me että sinulla on ihana elämä ja mies ja ihana seksielämäkin kaiken lisäksi. Ja kaikki tämä on miehen reissuhommien tulosta ja ilman reissuhommia tämä ei olisi mahdollista vai kuinka se nyt menikään...

Miten ihmeessä ihmiset eivät voi tajuta, että on aivan eri asia valita reissutyömies - tai yhdessä keskustellessa tulla tulokseen että reissutyö on ainoa vaihtoehto - kuin että mies ilmoittaa ylpeänä että susta tulee nyt yh? Ap:han on käytännössä huijattu tähän tilanteeseen. Olisi valinta ollut toinen, jos olisi kysytty että haluatko tehdä 2 lasta reissuduunarin kanssa.