Miten uusioperhekuviosta selviää täysjärkisenä?
Alkuhuuman kadottua on alkanut yksi sun toinen asia ärsyttää. Toisen perheen siisteystavat, syömätavat ja lasten pilalle hemmottelu. Harmi vain, että hynttyyt on jo lyöty yhteen. Miten te muut uusperheelliset selviätte arjestanne? Mä kaipaan välillä niin paljon entistä omaa aikaa yksinhuoltajana…
Kommentit (73)
Samassa läjässä ovat: minun lapset, sinun lapset, meidän lapset, exien lapset, tulevien exien lapset, naapurin lapset jne. kuka tässä sirkuksessa voi ylipäätään pysyä täysjärkisenä?
Ei mitenkään. Hirveä viritelmä lapsille. Ennen kun uusperheitä perustettiin leskeytymisen vuoksi, tilanne oli toinen. Mutta nyt kun uusperheet muodostuvat erojen jälkeen, tilanteet ovat todella vaikeita.
Kaikkien niiden vuosien aikana, jotka seurustelitte ja opettelitte tuntemaan toisianne, ei käynyt ilmi nuo asiat? Eiku... yhteen piti muuttaa muutaman kuukauden tuntemisella?
Selvitään oikein hyvin. Minulla on siis yksi lapsi edellisestä suhteesta.
Eipä meidän arki mitenkään eroa ydinperheen arjesta.
Meillä on satakunta kilometriä välillä. Se helpottaa erityisesti arkena. Ei kiitos yhteenmuutolle.
Vierailija kirjoitti:
Selvitään oikein hyvin. Minulla on siis yksi lapsi edellisestä suhteesta.
Eipä meidän arki mitenkään eroa ydinperheen arjesta.
Toki tämä lasketaan uusperheeksi, mutta mutta.. Yksi lapsi on vasta yksi lapsiperhe, johon toinen sopeutuu. On vähän vielä haastavampaa kun kaksi jo lapsiperhettä muuttaa yhteen.
Täysjärkiset ei mene noihin kuvioihin. Jos tuntuu siltä että kaipaat omaa tilaa, kannattaa puhua puolisolleen ja järjestää sitä. Puhuminen on aina hyväksi, jos ei kerro miltä tuntuu, ei sitä muut arvaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien niiden vuosien aikana, jotka seurustelitte ja opettelitte tuntemaan toisianne, ei käynyt ilmi nuo asiat? Eiku... yhteen piti muuttaa muutaman kuukauden tuntemisella?
Ei se ihan noin mennyt. Ollaan tunnettu ylipäätään toisemme jo viisitoista vuotta, ei toki romanttisessa mielessä. Seurusteluaikana vuoroin kyläillessä tilanne oli aivan toisenlainen.
En olisi mistään alkuhuumasta johtuenkaan lähtenyt mukaan sellaiseen uusperhekuvioon, missä toisen lapset ovat hemmoteltuja ja huonosti kasvatettuja ja jos olisimme miehen kanssa täysin eri levelillä kasvatusasioista ja eri mieltä siitä, mitä perhe-elämä tarkoittaa. Toki lapset ja mies välistä ärsyttää, mutta niin se tuo omakin lapsi ärsyttää välistä. Kuuluu elämään, kukaan ihminen ei ole 100% ihana, ei edes se oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Hirveä viritelmä lapsille. Ennen kun uusperheitä perustettiin leskeytymisen vuoksi, tilanne oli toinen. Mutta nyt kun uusperheet muodostuvat erojen jälkeen, tilanteet ovat todella vaikeita.
Edesmennyt ukkini asui uusperheessä. Äidin kuoleman jälkeen tuli nuori äitipuoli, joka ryhtyi synnyttämään uusia sisaruksia jo ennestään isoon perheeseen.
Kohtelu ensimmäisen avioliiton lapsia kohtaan oli todella julmaa. Mm.ruokapöytään pääsi tämä parempi pesue. Muut lapset söivät myöhemmin, mikäli ruokaa oli jäänyt. Usein ei jäänyt ja lapset olivat nälissään päiväkausia.
Ulos pakkaseen heitettiin koko yöksi, jos vanhempia uhmasi.
Äitipuolensa hautajaisiin ukkini ei kutsuttu. Tosin ei kuulema olisi mennytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Hirveä viritelmä lapsille. Ennen kun uusperheitä perustettiin leskeytymisen vuoksi, tilanne oli toinen. Mutta nyt kun uusperheet muodostuvat erojen jälkeen, tilanteet ovat todella vaikeita.
Edesmennyt ukkini asui uusperheessä. Äidin kuoleman jälkeen tuli nuori äitipuoli, joka ryhtyi synnyttämään uusia sisaruksia jo ennestään isoon perheeseen.
Kohtelu ensimmäisen avioliiton lapsia kohtaan oli todella julmaa. Mm.ruokapöytään pääsi tämä parempi pesue. Muut lapset söivät myöhemmin, mikäli ruokaa oli jäänyt. Usein ei jäänyt ja lapset olivat nälissään päiväkausia.
Ulos pakkaseen heitettiin koko yöksi, jos vanhempia uhmasi.
Äitipuolensa hautajaisiin ukkini ei kutsuttu. Tosin ei kuulema olisi mennytkään.
Tällaista ei varmaan nykypäivänä onneksi ole. 😅 Ennen vanhempia ei muutenkaan saanut uhmata, omanikin saivat vitsasta, jos eivät totelleet jne.
Kyllähän kuupan pitää olla jo valmiiksi aika sekaisin jos uusperhearkeen heittäytyy joten kysymyksesi oli pahasti myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Hirveä viritelmä lapsille. Ennen kun uusperheitä perustettiin leskeytymisen vuoksi, tilanne oli toinen. Mutta nyt kun uusperheet muodostuvat erojen jälkeen, tilanteet ovat todella vaikeita.
Edesmennyt ukkini asui uusperheessä. Äidin kuoleman jälkeen tuli nuori äitipuoli, joka ryhtyi synnyttämään uusia sisaruksia jo ennestään isoon perheeseen.
Kohtelu ensimmäisen avioliiton lapsia kohtaan oli todella julmaa. Mm.ruokapöytään pääsi tämä parempi pesue. Muut lapset söivät myöhemmin, mikäli ruokaa oli jäänyt. Usein ei jäänyt ja lapset olivat nälissään päiväkausia.
Ulos pakkaseen heitettiin koko yöksi, jos vanhempia uhmasi.
Äitipuolensa hautajaisiin ukkini ei kutsuttu. Tosin ei kuulema olisi mennytkään.Tällaista ei varmaan nykypäivänä onneksi ole. 😅 Ennen vanhempia ei muutenkaan saanut uhmata, omanikin saivat vitsasta, jos eivät totelleet jne.
Selvyyden vuoksi Omat vanhempani saivat vitsasta 40-luvulla… Ei omat lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Hirveä viritelmä lapsille. Ennen kun uusperheitä perustettiin leskeytymisen vuoksi, tilanne oli toinen. Mutta nyt kun uusperheet muodostuvat erojen jälkeen, tilanteet ovat todella vaikeita.
Edesmennyt ukkini asui uusperheessä. Äidin kuoleman jälkeen tuli nuori äitipuoli, joka ryhtyi synnyttämään uusia sisaruksia jo ennestään isoon perheeseen.
Kohtelu ensimmäisen avioliiton lapsia kohtaan oli todella julmaa. Mm.ruokapöytään pääsi tämä parempi pesue. Muut lapset söivät myöhemmin, mikäli ruokaa oli jäänyt. Usein ei jäänyt ja lapset olivat nälissään päiväkausia.
Ulos pakkaseen heitettiin koko yöksi, jos vanhempia uhmasi.
Äitipuolensa hautajaisiin ukkini ei kutsuttu. Tosin ei kuulema olisi mennytkään.
Totta, ei tämäkään kuvio aina helppo ole ollut, hirveää kohtelua lapsia kohtaan. Ajattelin vain rakeenteellisesti, että helpompi kuvio, kun ei ole exiä ja kahden kodin lapsia ym.
T. Aiemman viestin kirjoittaja
Ihan hyvin.
Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.
Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.
Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.
Mä kyllä tiedän uusioperheen, jossa naisen lapsia, miehen yksi lapsi entisistä liitoista (osan aikaa, eli yhteishuoltajuudessa) sekä yhteisiä lapsia ja lisäksi fiksut vanhemmat, joilla vaativat työt. Varmasti on menoa ja meininkiä arjessa, että tuskin ehtivät hirveästi laakereilla lepäämään, mutta vaikuttavat onnellisilta, lapset fiksuilta ja hyvätapaisilta jne. Kun vanhemmat ovat keskenään liikenteessä ja lapset mummolassa tms., vaikuttavat vuosienkin jälkeen rakastuneilta.
Jotkut vaan osaa ja toiset ei. Ei liity perhemuotoon. Jotkut ydinperheetkin on ihan helvettejä asianosaisille, kun taas toiset ovat onnellisia.
Hyvin meillä menee, mutta ehkäpä taustalla onkin se, että ei lyöty hynttyitä yhteen alkuhuumassa vaan varmistuttiin molemmat moneen kertaan siitä, mihin ollaan ryhtymässä. Ihana katsoa kun lapset ovat pitkästä aikaa selkeästi onnellisia, ja niin ollaan mekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Hirveä viritelmä lapsille. Ennen kun uusperheitä perustettiin leskeytymisen vuoksi, tilanne oli toinen. Mutta nyt kun uusperheet muodostuvat erojen jälkeen, tilanteet ovat todella vaikeita.
Edesmennyt ukkini asui uusperheessä. Äidin kuoleman jälkeen tuli nuori äitipuoli, joka ryhtyi synnyttämään uusia sisaruksia jo ennestään isoon perheeseen.
Kohtelu ensimmäisen avioliiton lapsia kohtaan oli todella julmaa. Mm.ruokapöytään pääsi tämä parempi pesue. Muut lapset söivät myöhemmin, mikäli ruokaa oli jäänyt. Usein ei jäänyt ja lapset olivat nälissään päiväkausia.
Ulos pakkaseen heitettiin koko yöksi, jos vanhempia uhmasi.
Äitipuolensa hautajaisiin ukkini ei kutsuttu. Tosin ei kuulema olisi mennytkään.Tällaista ei varmaan nykypäivänä onneksi ole. 😅 Ennen vanhempia ei muutenkaan saanut uhmata, omanikin saivat vitsasta, jos eivät totelleet jne.
Hih hih, uusperheissä on edelleenkin tätä eriarvoisuutta. Oma lapseni ei ole mitään äitipuolelleen. Olen hakenut häntä esim keskellä yötä kotiin, kun lapsi yksimisellään häiri. Tapaamisista tapeltiin kunnes lapsi sai rauhan 13v
Vierailija kirjoitti:
Hih hih, uusperheissä on edelleenkin tätä eriarvoisuutta. Oma lapseni ei ole mitään äitipuolelleen. Olen hakenut häntä esim keskellä yötä kotiin, kun lapsi yksimisellään häiri. Tapaamisista tapeltiin kunnes lapsi sai rauhan 13v
Sen kummemmin teidän keissistä tietämättä, on myös niitä äitejä, jotka sekaavat ex puolisonsa elämään vähän liikaa ja toimivat juuri näin. Voi olla, että tälläisissa tilanteissa tämä äitipuoli väsyy lapsen käyttäytymiseen, jos äiti taustalla provosoi. Tiedän siis tapauksen jossa näin on, mutta ikäväähän se on lapselle, jos ei koe itseään hyväksytyksi.
Ei mitenkään, ja lapsia kohtaan se on kaikkein epäreiluinta.
En ymmärrä miten moinen trendi on niin yleistynyt.