Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten uusioperhekuviosta selviää täysjärkisenä?
07.04.2022 |
Alkuhuuman kadottua on alkanut yksi sun toinen asia ärsyttää. Toisen perheen siisteystavat, syömätavat ja lasten pilalle hemmottelu. Harmi vain, että hynttyyt on jo lyöty yhteen. Miten te muut uusperheelliset selviätte arjestanne? Mä kaipaan välillä niin paljon entistä omaa aikaa yksinhuoltajana…
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta silti tuli yllätyksenä ne toisen perheen siisteystavat, syömätavat ja lasten pilalle hemmottelu? Does not compute.
En mielestäni ole missään vaiheessa puhunut yllätyksestä vaan ärsytyksestä. Takana meillä on siis n. 8 vuotta yhdessäoloa ja luonnollisesti lapsetkin on kasvaneet teineiksi ja ehkä tietyt asiat korostuu enemmän. Miehen lasten äiti ”kasvattaa” lapsiaan hieman eri arvoilla, joka osallaan tuo ongelmia. Tai ei pidä rajoja samalla tavalla. Ei siis tullut yllätyksiä vaan lähinnä ärsytyksiä.
Heti kun uusioperheessä kysellään vinkkejä, aletaan syyttelemään. Ydinperheissähän ei ole koskaan mitään haasteita lasten kasvatuksen tai muun elämän järjestämisen suhteen. Huoh. Nää on vaan jotain hirveissä parisuhteissa kituvia, jotka on esim. taloudellisesti riippuvaisia miehestään, eivätkä siksi pysty pelastaa lapsiaan siltä perhehelvetiltä, missä elävät, jotka täällä sitten syyttelee itsekkääksi ja kommentoi todella avarakatseisesti kuinka ”kukaan järkevä ei tuollaisiin lähde”. Samaan aikaan on paljon onnellisia uusperheitä, joissa kasvaa tasapainoisia lapsia, ja on ydinperheitä, joissa lapset kärsii. Toki myös toisinpäin löytyy.
Mutta tsemppiä ap, kaikki teinit ärsyttää jossain kohtaa (omat ja toisen). Hermoja pidellessä. Siitä ne kasvaa ja parhaasi tee, että ohjaisit oikeaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tulisi Aina laittaa etusijalle elämässään eikä altistaa heitä uusperhehelvetille. Harmillisen moni vanhempi vain on niin pirun itsekäs lapsista piittaamatta kun uusi elämä on niin kiire saada!
Lapset ovat jo joutuneet kokemaan ja kestämään vanhempiensa eron. Sen jälkeen pitäisi vielä sopeutua uusiin kumppaneihin. Aivan kammottavaa touhua..
No eihän siinä tervejärkisenä selviäkään. Me elämme ns. puolittaista uusperhekuviota. Molemilla on lapsia edellisestä avioliitosta. Meillä on omat asunnot, mutta mies on kyllä paljon viikollakin täällä yötä, ja silloin siis minun lapseni ovat täällä myös. Menee ihan ok:sti, johtuu varmasti siitä, että minun lapseni ovat jo lukioikäisiä, joten he ovat paljon menossa kavareiden kanssa ja harrastuksissa ja heillä on jo paljon omia menoja.
Miehen lapsi on penempi ja on miehelläni joka toinen viikonloppu + lomilla tietysti. He ovat usein täällä minun luonani viikonloppuisin ja osan lomistakin, mutta eivät aina. Mennään siis vähän tilanteen mukaan ees-taas, onneksi välimatka on lyhyt.
Ongelmia tulisi, jos asuisimme virallisesti samassa osoitteessa ja pitäisi saada uusperhekuviot toimimaan jatkuvasti. Odotamme, että minun lapseni muuttavat omilleen ja todennäköisesti sen jälkeen ostamme yhteisen asunnon. Ihanteellisin vaihtoehto olisi varmasti joku paritalotyyppinen ratkaisu, jossa molemmilla olisi omat kodit, mutta aina välillä (ja yöksi) voisi hipsiä toisen luokse.
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi Aina laittaa etusijalle elämässään eikä altistaa heitä uusperhehelvetille. Harmillisen moni vanhempi vain on niin pirun itsekäs lapsista piittaamatta kun uusi elämä on niin kiire saada!
Lapset ovat jo joutuneet kokemaan ja kestämään vanhempiensa eron. Sen jälkeen pitäisi vielä sopeutua uusiin kumppaneihin. Aivan kammottavaa touhua..
Tää on tosi outo näkemys. Esim. mä olen eronnut kun lapset ihan pieniä. Ei lapset edes muista aikaa, kun isä olisi asunut meidän kanssa. En ole parisuhteessa, enkä tällä hetkellä edes etsi sellaista, mutta olen miettinyt, että on tosi sääli, etteivät lapset näe mitään mallia parisuhteesta tai siitä, millaisia hyvät miehet ovat. Noh, oma isäni, mutta hänkin on jo vanha mies.
Että jos jonkun hyvän tyypin tähän joskus ottaisinkin, se voisi olla lapsille tosi hyväkin juttu. Tietenkään en sellaista ottaisi, joka ei tulisi lasten kanssa toimeen. Ja jos miehellä olisi lapsia, niin miksei heistäkin voisi tulla omille lapsilleni tärkeitä. Ainakin yhdelle kaverilleni (nyt aikuinen) hänen äitinsä miesystävän lapset ovat edelleen todella läheisiä. Ovat kuin siskoja vielä aikuisenakin, vaikka eivät biologista sukua olekaan.
En ymmärrä, miten joku voi nähdä vain huonoja puolia uusioperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi Aina laittaa etusijalle elämässään eikä altistaa heitä uusperhehelvetille. Harmillisen moni vanhempi vain on niin pirun itsekäs lapsista piittaamatta kun uusi elämä on niin kiire saada!
Lapset ovat jo joutuneet kokemaan ja kestämään vanhempiensa eron. Sen jälkeen pitäisi vielä sopeutua uusiin kumppaneihin. Aivan kammottavaa touhua..Tää on tosi outo näkemys. Esim. mä olen eronnut kun lapset ihan pieniä. Ei lapset edes muista aikaa, kun isä olisi asunut meidän kanssa. En ole parisuhteessa, enkä tällä hetkellä edes etsi sellaista, mutta olen miettinyt, että on tosi sääli, etteivät lapset näe mitään mallia parisuhteesta tai siitä, millaisia hyvät miehet ovat. Noh, oma isäni, mutta hänkin on jo vanha mies.
Että jos jonkun hyvän tyypin tähän joskus ottaisinkin, se voisi olla lapsille tosi hyväkin juttu. Tietenkään en sellaista ottaisi, joka ei tulisi lasten kanssa toimeen. Ja jos miehellä olisi lapsia, niin miksei heistäkin voisi tulla omille lapsilleni tärkeitä. Ainakin yhdelle kaverilleni (nyt aikuinen) hänen äitinsä miesystävän lapset ovat edelleen todella läheisiä. Ovat kuin siskoja vielä aikuisenakin, vaikka eivät biologista sukua olekaan.
En ymmärrä, miten joku voi nähdä vain huonoja puolia uusioperheessä.
Olen niin samaa mieltä, että uusperheessä on myös hyviä puolia. Oma poikani on saanut mm. Miehen mallia, en todellakaan olisi osannut opettaa asioita joita mieheni opettaa. Hänellä ei siis ole isää opettamassa mitään. Lisäksi ydinperhe kuten mikä tahansa perhe on hyvä kasvuympäristö vain toimiessaan, ei silloin, jos vanhempien kemiat ei kohtaa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän siinä tervejärkisenä selviäkään. Me elämme ns. puolittaista uusperhekuviota. Molemilla on lapsia edellisestä avioliitosta. Meillä on omat asunnot, mutta mies on kyllä paljon viikollakin täällä yötä, ja silloin siis minun lapseni ovat täällä myös. Menee ihan ok:sti, johtuu varmasti siitä, että minun lapseni ovat jo lukioikäisiä, joten he ovat paljon menossa kavareiden kanssa ja harrastuksissa ja heillä on jo paljon omia menoja.
Miehen lapsi on penempi ja on miehelläni joka toinen viikonloppu + lomilla tietysti. He ovat usein täällä minun luonani viikonloppuisin ja osan lomistakin, mutta eivät aina. Mennään siis vähän tilanteen mukaan ees-taas, onneksi välimatka on lyhyt.
Ongelmia tulisi, jos asuisimme virallisesti samassa osoitteessa ja pitäisi saada uusperhekuviot toimimaan jatkuvasti. Odotamme, että minun lapseni muuttavat omilleen ja todennäköisesti sen jälkeen ostamme yhteisen asunnon. Ihanteellisin vaihtoehto olisi varmasti joku paritalotyyppinen ratkaisu, jossa molemmilla olisi omat kodit, mutta aina välillä (ja yöksi) voisi hipsiä toisen luokse.
Tää paritalo -ajatus on ihana. Tosin se vaatii enemmän rahaa toteutuakseen. Joskus luin pariskunnasta, joilla oli omat asunnot samassa kerrostalossa. Sekin toimi heillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän siinä tervejärkisenä selviäkään. Me elämme ns. puolittaista uusperhekuviota. Molemilla on lapsia edellisestä avioliitosta. Meillä on omat asunnot, mutta mies on kyllä paljon viikollakin täällä yötä, ja silloin siis minun lapseni ovat täällä myös. Menee ihan ok:sti, johtuu varmasti siitä, että minun lapseni ovat jo lukioikäisiä, joten he ovat paljon menossa kavareiden kanssa ja harrastuksissa ja heillä on jo paljon omia menoja.
Miehen lapsi on penempi ja on miehelläni joka toinen viikonloppu + lomilla tietysti. He ovat usein täällä minun luonani viikonloppuisin ja osan lomistakin, mutta eivät aina. Mennään siis vähän tilanteen mukaan ees-taas, onneksi välimatka on lyhyt.
Ongelmia tulisi, jos asuisimme virallisesti samassa osoitteessa ja pitäisi saada uusperhekuviot toimimaan jatkuvasti. Odotamme, että minun lapseni muuttavat omilleen ja todennäköisesti sen jälkeen ostamme yhteisen asunnon. Ihanteellisin vaihtoehto olisi varmasti joku paritalotyyppinen ratkaisu, jossa molemmilla olisi omat kodit, mutta aina välillä (ja yöksi) voisi hipsiä toisen luokse.
Tää paritalo -ajatus on ihana. Tosin se vaatii enemmän rahaa toteutuakseen. Joskus luin pariskunnasta, joilla oli omat asunnot samassa kerrostalossa. Sekin toimi heillä.
Joo, ja kun molemmat olemme eläneet pitkään "yksin" ja on omat pinttyneet tavat ja systeemit (+ ikääkin jo ihan riittävästi), niin niiden muokkaaminen yhteiseksi saattaa olla haasteellista, ainakin pidemmän päälle. Paritalomallissa molemmilla olisi oma valtakunta, josta on vastuussa, mutta kuitenkin olisi helppo viettää aikaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NM88 kirjoitti:
Ihan hyvin.
Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.
Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.
Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.
Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏
Ydinperhe ei ole mikään itseisarvo tai itsestäänselvästi lapsille paras ratkaisu. Erolle on aina syynsä. Esim. jos vanhempien välit todella kireät, paljon riitelyä yms., ydinperhe voi olla lapselle turvaton ja traumatisoiva kokemus. Sen sijaan toisen vanhemman terveen ja hyvän uuden suhteen kautta lapsi saa vihdoin hyvän parisuhteen mallia ja se äiti-/isäpuoli voi olla hyvinkin tärkeä aikuinen lapselle.
Uskon, että nämä uusperheitä voimakkaasti kritisoivat ovat eronneita, joiden ex on löytänyt uuden, mutta itse ei. Tai toki joillakin on aidosti huonoja kokemuksia uusioperheestä, mutta yhtälailla ihmisillä on huonoja kokemuksia ydinperheistä (kaikilla eronneilla vähintään, myös monilla lapsilla, jotka myöhemmin ovat sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota, eikä pitää kulissia yllä).
Voisi puhua ihan yleisesti vain toimivista ja ei-toimivista perheistä, niiden haasteista ja ratkaisuista ilman asenteellisuutta.[/quote
Kyllä uusperheen haasteet tulee yllätyksenä monelle. Ei uusperheessä ole sellaisia voimakkaita siteitä, mitkä kantaisi. Oikeastaan perhe on tuossa väärä sana, asumisyksikkö olisi parempi sana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NM88 kirjoitti:
Ihan hyvin.
Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.
Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.
Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.
Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏
Ydinperhe ei ole mikään itseisarvo tai itsestäänselvästi lapsille paras ratkaisu. Erolle on aina syynsä. Esim. jos vanhempien välit todella kireät, paljon riitelyä yms., ydinperhe voi olla lapselle turvaton ja traumatisoiva kokemus. Sen sijaan toisen vanhemman terveen ja hyvän uuden suhteen kautta lapsi saa vihdoin hyvän parisuhteen mallia ja se äiti-/isäpuoli voi olla hyvinkin tärkeä aikuinen lapselle.
Uskon, että nämä uusperheitä voimakkaasti kritisoivat ovat eronneita, joiden ex on löytänyt uuden, mutta itse ei. Tai toki joillakin on aidosti huonoja kokemuksia uusioperheestä, mutta yhtälailla ihmisillä on huonoja kokemuksia ydinperheistä (kaikilla eronneilla vähintään, myös monilla lapsilla, jotka myöhemmin ovat sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota, eikä pitää kulissia yllä).
Voisi puhua ihan yleisesti vain toimivista ja ei-toimivista perheistä, niiden haasteista ja ratkaisuista ilman asenteellisuutta.[/quote
Kyllä uusperheen haasteet tulee yllätyksenä monelle. Ei uusperheessä ole sellaisia voimakkaita siteitä, mitkä kantaisi. Oikeastaan perhe on tuossa väärä sana, asumisyksikkö olisi parempi sana.
No voi jestas mitä sontaa. Uusperhe rakentuu vanhempien suhteen varaan, se on tottakai se tärkein asia. Ja ihan taatusti pystyy kaksi aikuista muodostamaan uusperheessä ihan yhtä vahvan siteen toisiinsa, mitä ydinperheessäkin elävä pari. Mitä tulee toisen lapsiin, niitä voi rakastaa kuin omiaan. Ei meillä muuten olisi mm. sijaislapsia ja adoptoituja lapsia. Toisaalta, uusperheessä toisen lapsia ei välttämättä tarvitse “rakastaa kuin omiaan”, koska yleensä kaikilla lapsilla on jo ne omat vanhemmat joihin sellainen suhde on muodostettu. Se että perheessä on muitakin kuin biologisia perheenjäseniä, ei tarkoita että heihin ei voisi muodostaa silti vahvojakin tunnesiteitä.
Jos sinä olet tunne-elämältäsi kovin rajoittunut ja sisäänpäinkääntynyt, ei se tarkoita että kaikki muutkin on. Ja tosi monessa ydinperheessä ne “tunnesiteet” on ihan täyttää p*skaa ja tehdään toisten elämästä helvettiä, vaikka ollaan samaa lihaa ja verta. Että se siitä biologisesta onnesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi Aina laittaa etusijalle elämässään eikä altistaa heitä uusperhehelvetille. Harmillisen moni vanhempi vain on niin pirun itsekäs lapsista piittaamatta kun uusi elämä on niin kiire saada!
Lapset ovat jo joutuneet kokemaan ja kestämään vanhempiensa eron. Sen jälkeen pitäisi vielä sopeutua uusiin kumppaneihin. Aivan kammottavaa touhua..Tää on tosi outo näkemys. Esim. mä olen eronnut kun lapset ihan pieniä. Ei lapset edes muista aikaa, kun isä olisi asunut meidän kanssa. En ole parisuhteessa, enkä tällä hetkellä edes etsi sellaista, mutta olen miettinyt, että on tosi sääli, etteivät lapset näe mitään mallia parisuhteesta tai siitä, millaisia hyvät miehet ovat. Noh, oma isäni, mutta hänkin on jo vanha mies.
Että jos jonkun hyvän tyypin tähän joskus ottaisinkin, se voisi olla lapsille tosi hyväkin juttu. Tietenkään en sellaista ottaisi, joka ei tulisi lasten kanssa toimeen. Ja jos miehellä olisi lapsia, niin miksei heistäkin voisi tulla omille lapsilleni tärkeitä. Ainakin yhdelle kaverilleni (nyt aikuinen) hänen äitinsä miesystävän lapset ovat edelleen todella läheisiä. Ovat kuin siskoja vielä aikuisenakin, vaikka eivät biologista sukua olekaan.
En ymmärrä, miten joku voi nähdä vain huonoja puolia uusioperheessä.
Olen niin samaa mieltä, että uusperheessä on myös hyviä puolia. Oma poikani on saanut mm. Miehen mallia, en todellakaan olisi osannut opettaa asioita joita mieheni opettaa. Hänellä ei siis ole isää opettamassa mitään. Lisäksi ydinperhe kuten mikä tahansa perhe on hyvä kasvuympäristö vain toimiessaan, ei silloin, jos vanhempien kemiat ei kohtaa enää.
Toisaalta se, että uusperheen vanhempien kemiat kohtaavat, ei suinkaan tarkoita sitä että äitipuolen/isäpuolen kemiat kohtaavat lapsipuolten kanssa tai uusperheen lapset tulisivat hienosti toimeen keskenään.
Etenkin teinit usein henkisesti lujilla.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi Aina laittaa etusijalle elämässään eikä altistaa heitä uusperhehelvetille. Harmillisen moni vanhempi vain on niin pirun itsekäs lapsista piittaamatta kun uusi elämä on niin kiire saada!
Lapset ovat jo joutuneet kokemaan ja kestämään vanhempiensa eron. Sen jälkeen pitäisi vielä sopeutua uusiin kumppaneihin. Aivan kammottavaa touhua..Tää on tosi outo näkemys. Esim. mä olen eronnut kun lapset ihan pieniä. Ei lapset edes muista aikaa, kun isä olisi asunut meidän kanssa. En ole parisuhteessa, enkä tällä hetkellä edes etsi sellaista, mutta olen miettinyt, että on tosi sääli, etteivät lapset näe mitään mallia parisuhteesta tai siitä, millaisia hyvät miehet ovat. Noh, oma isäni, mutta hänkin on jo vanha mies.
Että jos jonkun hyvän tyypin tähän joskus ottaisinkin, se voisi olla lapsille tosi hyväkin juttu. Tietenkään en sellaista ottaisi, joka ei tulisi lasten kanssa toimeen. Ja jos miehellä olisi lapsia, niin miksei heistäkin voisi tulla omille lapsilleni tärkeitä. Ainakin yhdelle kaverilleni (nyt aikuinen) hänen äitinsä miesystävän lapset ovat edelleen todella läheisiä. Ovat kuin siskoja vielä aikuisenakin, vaikka eivät biologista sukua olekaan.
En ymmärrä, miten joku voi nähdä vain huonoja puolia uusioperheessä.
Olen niin samaa mieltä, että uusperheessä on myös hyviä puolia. Oma poikani on saanut mm. Miehen mallia, en todellakaan olisi osannut opettaa asioita joita mieheni opettaa. Hänellä ei siis ole isää opettamassa mitään. Lisäksi ydinperhe kuten mikä tahansa perhe on hyvä kasvuympäristö vain toimiessaan, ei silloin, jos vanhempien kemiat ei kohtaa enää.
Toisaalta se, että uusperheen vanhempien kemiat kohtaavat, ei suinkaan tarkoita sitä että äitipuolen/isäpuolen kemiat kohtaavat lapsipuolten kanssa tai uusperheen lapset tulisivat hienosti toimeen keskenään.
Etenkin teinit usein henkisesti lujilla.
- ohis
Ydinperheen teineilläkö sujuu aina ongelmitta vanhempiensa kanssa, eli vika pääosin uusperheessä? On mulla ainakin omien teinieni kanssa ihan kauheeta vääntöä välillä…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi Aina laittaa etusijalle elämässään eikä altistaa heitä uusperhehelvetille. Harmillisen moni vanhempi vain on niin pirun itsekäs lapsista piittaamatta kun uusi elämä on niin kiire saada!
Lapset ovat jo joutuneet kokemaan ja kestämään vanhempiensa eron. Sen jälkeen pitäisi vielä sopeutua uusiin kumppaneihin. Aivan kammottavaa touhua..Tää on tosi outo näkemys. Esim. mä olen eronnut kun lapset ihan pieniä. Ei lapset edes muista aikaa, kun isä olisi asunut meidän kanssa. En ole parisuhteessa, enkä tällä hetkellä edes etsi sellaista, mutta olen miettinyt, että on tosi sääli, etteivät lapset näe mitään mallia parisuhteesta tai siitä, millaisia hyvät miehet ovat. Noh, oma isäni, mutta hänkin on jo vanha mies.
Että jos jonkun hyvän tyypin tähän joskus ottaisinkin, se voisi olla lapsille tosi hyväkin juttu. Tietenkään en sellaista ottaisi, joka ei tulisi lasten kanssa toimeen. Ja jos miehellä olisi lapsia, niin miksei heistäkin voisi tulla omille lapsilleni tärkeitä. Ainakin yhdelle kaverilleni (nyt aikuinen) hänen äitinsä miesystävän lapset ovat edelleen todella läheisiä. Ovat kuin siskoja vielä aikuisenakin, vaikka eivät biologista sukua olekaan.
En ymmärrä, miten joku voi nähdä vain huonoja puolia uusioperheessä.
Olen niin samaa mieltä, että uusperheessä on myös hyviä puolia. Oma poikani on saanut mm. Miehen mallia, en todellakaan olisi osannut opettaa asioita joita mieheni opettaa. Hänellä ei siis ole isää opettamassa mitään. Lisäksi ydinperhe kuten mikä tahansa perhe on hyvä kasvuympäristö vain toimiessaan, ei silloin, jos vanhempien kemiat ei kohtaa enää.
Toisaalta se, että uusperheen vanhempien kemiat kohtaavat, ei suinkaan tarkoita sitä että äitipuolen/isäpuolen kemiat kohtaavat lapsipuolten kanssa tai uusperheen lapset tulisivat hienosti toimeen keskenään.
Etenkin teinit usein henkisesti lujilla.
- ohisYdinperheen teineilläkö sujuu aina ongelmitta vanhempiensa kanssa, eli vika pääosin uusperheessä? On mulla ainakin omien teinieni kanssa ihan kauheeta vääntöä välillä…
On eri asia vääntää oman teinin kanssa kuin vieraan teinin.
Meillä oli tommoista ydinperheessä kun olin lapsi. Siskoni pilalle hemmoteltu jolta ei vaadittu mitään ja sai kaiken uutena, kehut ja kannustukset äidiltä kaikki hänelle. Minä san arvostelit rumasta tukasta, vyörärön puutteesta jne. ja maininnan että ei tarvitse niin paljoa syödä.
Että joo. Monessa uusperheessä tasapuolisempaa nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän joitain kyllä joilla mennyt ihan mukavasti. Näissä ollut toisella tai molemmilla korkeintaan 1-2 lasta ja yhdessä saatu 1-2. Enemmän jos olkut lapsia, eivät ole yhteen muuttaneet lasten ollessa pieniä ja käsittääkseni se on ollut vielä parempi ratkaisu.
Tämä vähäsen ohiksena, tuki otsikosta vain mieleen kun luin viikonloppuna iltasanomia (tai lehteä, en muista). Oli tämä toimittaja, joka "ei olisi milliäkään halunnut lapsia nuorempana" ja nyt eli 10-henkisessä uusioperheessä (mies ja hän, miehellä ennestään 3 jo aikuista lasta, 1 nuorempi ja naisella ennestään 3 alle teini-ikäistä ja tällä parilla 1 yhteinen 1 v ikäerolla sen naisen toiseksi nuorimpaan...(miten?!)
Mut sitä vain jäin miettimään kun kuvasi vaihtaneensa yhtenä yönä lakanat 15 kertaa kun lapset oli norossa, että kuinka pöljät ihmiset näihin kuvioihin rupeaa. Että eivät osaa ämpäriä tai vähintäänkin jotain pussia pistää sairaan lapsen sängyn viereen vaan tosiaan muka oksennellaan lakanoille se 20 kertaa yössä... mitä h lvettiä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NM88 kirjoitti:
Ihan hyvin.
Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.
Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.
Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.
Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏
Ydinperhe ei ole mikään itseisarvo tai itsestäänselvästi lapsille paras ratkaisu. Erolle on aina syynsä. Esim. jos vanhempien välit todella kireät, paljon riitelyä yms., ydinperhe voi olla lapselle turvaton ja traumatisoiva kokemus. Sen sijaan toisen vanhemman terveen ja hyvän uuden suhteen kautta lapsi saa vihdoin hyvän parisuhteen mallia ja se äiti-/isäpuoli voi olla hyvinkin tärkeä aikuinen lapselle.
Uskon, että nämä uusperheitä voimakkaasti kritisoivat ovat eronneita, joiden ex on löytänyt uuden, mutta itse ei. Tai toki joillakin on aidosti huonoja kokemuksia uusioperheestä, mutta yhtälailla ihmisillä on huonoja kokemuksia ydinperheistä (kaikilla eronneilla vähintään, myös monilla lapsilla, jotka myöhemmin ovat sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota, eikä pitää kulissia yllä).
Voisi puhua ihan yleisesti vain toimivista ja ei-toimivista perheistä, niiden haasteista ja ratkaisuista ilman asenteellisuutta.[/quote
Kyllä uusperheen haasteet tulee yllätyksenä monelle. Ei uusperheessä ole sellaisia voimakkaita siteitä, mitkä kantaisi. Oikeastaan perhe on tuossa väärä sana, asumisyksikkö olisi parempi sana.
Ai ydinperheessäkö ei käy samoin? Mistä se sitten johtuu, että niin monet eroaa jo pikkulapsivaiheessa? Haasteet nimen omaan tulee yllätyksenä silloin ekalla kerralla, ja myöhemmin (uuden kumppanin kanssa) niitä osaa jo odottaa.
Aika harvalla mitkään siteet kestää kovin paljon p skaa, kun ydinperheisä luottaa siihen, ettei se vaimo lähde, vaikka hän mitä tekee/on tekemättä. Uusioperheessä mies on ehkä jo edellisestä suhteesta oppinut, että oma kortensa on kekoon kannettava.
Sitä paitsi miksi side uusioperheessä olisi jotenkin kevyempi kuin ydinperheessä? Päin vastoin, kun on lapsia, harkitaan paljon enemmän suhteeseen ryhtymistä ja kumppanin soveltuvuutta. Ihan samoinhan molemmissa edetään tapailusta seurusteluun ja lopulta (ehkä) yhteiseen talouteen.
Side ydinperheessä on todennäköisesti heikompi, koska perustuu yhteiskunnan olettamuksille ja yksilön haaveille vaaleanpunaisine laseineen. Uusioperheissä ollaan jo realistisempia, koska on jo kokemusta, ja tietää, mitä itse oikeasti tarvitsee ja mikä ei ainakaan toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi Aina laittaa etusijalle elämässään eikä altistaa heitä uusperhehelvetille. Harmillisen moni vanhempi vain on niin pirun itsekäs lapsista piittaamatta kun uusi elämä on niin kiire saada!
Lapset ovat jo joutuneet kokemaan ja kestämään vanhempiensa eron. Sen jälkeen pitäisi vielä sopeutua uusiin kumppaneihin. Aivan kammottavaa touhua..Tää on tosi outo näkemys. Esim. mä olen eronnut kun lapset ihan pieniä. Ei lapset edes muista aikaa, kun isä olisi asunut meidän kanssa. En ole parisuhteessa, enkä tällä hetkellä edes etsi sellaista, mutta olen miettinyt, että on tosi sääli, etteivät lapset näe mitään mallia parisuhteesta tai siitä, millaisia hyvät miehet ovat. Noh, oma isäni, mutta hänkin on jo vanha mies.
Että jos jonkun hyvän tyypin tähän joskus ottaisinkin, se voisi olla lapsille tosi hyväkin juttu. Tietenkään en sellaista ottaisi, joka ei tulisi lasten kanssa toimeen. Ja jos miehellä olisi lapsia, niin miksei heistäkin voisi tulla omille lapsilleni tärkeitä. Ainakin yhdelle kaverilleni (nyt aikuinen) hänen äitinsä miesystävän lapset ovat edelleen todella läheisiä. Ovat kuin siskoja vielä aikuisenakin, vaikka eivät biologista sukua olekaan.
En ymmärrä, miten joku voi nähdä vain huonoja puolia uusioperheessä.
Olen niin samaa mieltä, että uusperheessä on myös hyviä puolia. Oma poikani on saanut mm. Miehen mallia, en todellakaan olisi osannut opettaa asioita joita mieheni opettaa. Hänellä ei siis ole isää opettamassa mitään. Lisäksi ydinperhe kuten mikä tahansa perhe on hyvä kasvuympäristö vain toimiessaan, ei silloin, jos vanhempien kemiat ei kohtaa enää.
Toisaalta se, että uusperheen vanhempien kemiat kohtaavat, ei suinkaan tarkoita sitä että äitipuolen/isäpuolen kemiat kohtaavat lapsipuolten kanssa tai uusperheen lapset tulisivat hienosti toimeen keskenään.
Etenkin teinit usein henkisesti lujilla.
- ohisYdinperheen teineilläkö sujuu aina ongelmitta vanhempiensa kanssa, eli vika pääosin uusperheessä? On mulla ainakin omien teinieni kanssa ihan kauheeta vääntöä välillä…
On eri asia vääntää oman teinin kanssa kuin vieraan teinin.
Ja sulla on asiasta kokemusta x vuotta?
Ja mitä sitten vaikka olisi erilaista. Se “erilainen” voi olla jopa helpompaa. Tai sit ei. Vaikea voi olla myös kaiken sen arvoista.
Summasummarum ja sillee, jos haluat päästä kaikesta vain aina helpolla eikä elämässä saa tulla vastoinkäymisiä ikinä, niin älä hanki lapsia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän joitain kyllä joilla mennyt ihan mukavasti. Näissä ollut toisella tai molemmilla korkeintaan 1-2 lasta ja yhdessä saatu 1-2. Enemmän jos olkut lapsia, eivät ole yhteen muuttaneet lasten ollessa pieniä ja käsittääkseni se on ollut vielä parempi ratkaisu.
Tämä vähäsen ohiksena, tuki otsikosta vain mieleen kun luin viikonloppuna iltasanomia (tai lehteä, en muista). Oli tämä toimittaja, joka "ei olisi milliäkään halunnut lapsia nuorempana" ja nyt eli 10-henkisessä uusioperheessä (mies ja hän, miehellä ennestään 3 jo aikuista lasta, 1 nuorempi ja naisella ennestään 3 alle teini-ikäistä ja tällä parilla 1 yhteinen 1 v ikäerolla sen naisen toiseksi nuorimpaan...(miten?!)
Mut sitä vain jäin miettimään kun kuvasi vaihtaneensa yhtenä yönä lakanat 15 kertaa kun lapset oli norossa, että kuinka pöljät ihmiset näihin kuvioihin rupeaa. Että eivät osaa ämpäriä tai vähintäänkin jotain pussia pistää sairaan lapsen sängyn viereen vaan tosiaan muka oksennellaan lakanoille se 20 kertaa yössä... mitä h lvettiä..
No sulla ei varmaan ole kokemusta siitä millaista se on kun pieni lapsi on oksennustaudissa, tai vähän isompikin… 🤭 ne kun ei useinkaan sihtaa siihen ämpäriin, ei vaikka sen työntäis naaman eteen. Ja se tuotos muuten tulee PAINEELLA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NM88 kirjoitti:
Ihan hyvin.
Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.
Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.
Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.
Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏
Ydinperhe ei ole mikään itseisarvo tai itsestäänselvästi lapsille paras ratkaisu. Erolle on aina syynsä. Esim. jos vanhempien välit todella kireät, paljon riitelyä yms., ydinperhe voi olla lapselle turvaton ja traumatisoiva kokemus. Sen sijaan toisen vanhemman terveen ja hyvän uuden suhteen kautta lapsi saa vihdoin hyvän parisuhteen mallia ja se äiti-/isäpuoli voi olla hyvinkin tärkeä aikuinen lapselle.
Uskon, että nämä uusperheitä voimakkaasti kritisoivat ovat eronneita, joiden ex on löytänyt uuden, mutta itse ei. Tai toki joillakin on aidosti huonoja kokemuksia uusioperheestä, mutta yhtälailla ihmisillä on huonoja kokemuksia ydinperheistä (kaikilla eronneilla vähintään, myös monilla lapsilla, jotka myöhemmin ovat sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota, eikä pitää kulissia yllä).
Voisi puhua ihan yleisesti vain toimivista ja ei-toimivista perheistä, niiden haasteista ja ratkaisuista ilman asenteellisuutta.[/quote
Kyllä uusperheen haasteet tulee yllätyksenä monelle. Ei uusperheessä ole sellaisia voimakkaita siteitä, mitkä kantaisi. Oikeastaan perhe on tuossa väärä sana, asumisyksikkö olisi parempi sana.
Ai ydinperheessäkö ei käy samoin? Mistä se sitten johtuu, että niin monet eroaa jo pikkulapsivaiheessa? Haasteet nimen omaan tulee yllätyksenä silloin ekalla kerralla, ja myöhemmin (uuden kumppanin kanssa) niitä osaa jo odottaa.
Aika harvalla mitkään siteet kestää kovin paljon p skaa, kun ydinperheisä luottaa siihen, ettei se vaimo lähde, vaikka hän mitä tekee/on tekemättä. Uusioperheessä mies on ehkä jo edellisestä suhteesta oppinut, että oma kortensa on kekoon kannettava.
Sitä paitsi miksi side uusioperheessä olisi jotenkin kevyempi kuin ydinperheessä? Päin vastoin, kun on lapsia, harkitaan paljon enemmän suhteeseen ryhtymistä ja kumppanin soveltuvuutta. Ihan samoinhan molemmissa edetään tapailusta seurusteluun ja lopulta (ehkä) yhteiseen talouteen.
Side ydinperheessä on todennäköisesti heikompi, koska perustuu yhteiskunnan olettamuksille ja yksilön haaveille vaaleanpunaisine laseineen. Uusioperheissä ollaan jo realistisempia, koska on jo kokemusta, ja tietää, mitä itse oikeasti tarvitsee ja mikä ei ainakaan toimi.Juuri näin 👍
Vierailija kirjoitti:
Tiedän joitain kyllä joilla mennyt ihan mukavasti. Näissä ollut toisella tai molemmilla korkeintaan 1-2 lasta ja yhdessä saatu 1-2. Enemmän jos olkut lapsia, eivät ole yhteen muuttaneet lasten ollessa pieniä ja käsittääkseni se on ollut vielä parempi ratkaisu.
Tämä vähäsen ohiksena, tuki otsikosta vain mieleen kun luin viikonloppuna iltasanomia (tai lehteä, en muista). Oli tämä toimittaja, joka "ei olisi milliäkään halunnut lapsia nuorempana" ja nyt eli 10-henkisessä uusioperheessä (mies ja hän, miehellä ennestään 3 jo aikuista lasta, 1 nuorempi ja naisella ennestään 3 alle teini-ikäistä ja tällä parilla 1 yhteinen 1 v ikäerolla sen naisen toiseksi nuorimpaan...(miten?!)
Mut sitä vain jäin miettimään kun kuvasi vaihtaneensa yhtenä yönä lakanat 15 kertaa kun lapset oli norossa, että kuinka pöljät ihmiset näihin kuvioihin rupeaa. Että eivät osaa ämpäriä tai vähintäänkin jotain pussia pistää sairaan lapsen sängyn viereen vaan tosiaan muka oksennellaan lakanoille se 20 kertaa yössä... mitä h lvettiä..
Haha, pienet lapset kun nukkuu, niin oksentavat vaan siitä suoraan. Joko eivät niin pieninä älyä hakeutua ämpärille, vaikka kuinka yrittää opastaa, tai nukkuvat niin sikeästi (veikkaan tätä), että se vaan lentää ihan siitä makuuasennosta :D
Alue: Aihe vapaa
No olette molemmat oikeassa. Ja väärässä. Hyvää ja huonoa elämää voi elää ihan kaikenlaisissa perhekuvioissa. Mikään ei takaa onnea eikä toisaalta estä sitä.
T. Uusperheellinen